Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin noissa ikäluokissa, jotka ovat olleet työelämässä ennen 90-lukua, on paljon ammattisairauksia ja työkyvyttömyyttä ja menettäneet terveytensä, kun työturvallisuudesta ja ergonomiasta ei tiedetty mitään tai jos on tiedetty, sitä ei ollut kirjoitettu lainsäädäntöön ja yritysten voiton maksimointi tehtiin työntekijän terveyden kustannuksella ja vain harvat ovat päässeet työeläkkeelle terveenä.
Olen hieman erimieltä siitä, etteikö lainsäädäntöä olisi ollut....alla osa lainsäädännöstä.
Suomessa on ollut lainsäädännössä kirjauksia työturvallisuudesta 1800- luvun lopulta alkaen. Vuonna 1889 annettiin keisarin asetus Teollisuusammateissa olevain työntekijäin suojelemisesta.
1917 Asetus työväen tapaturmavakuutuksesta
1925 Työväen tapaturmavakuutuslaki
1930 Työturvallisuuslaki<
Ei varsinaisesti liity ketjun ydinaiheeseen, mutta työtapaturma- ja ammatitautivakuutus on vanhin osa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää, joka ilmeneekin hyvin lainaamastani vastauksesta.
Tietokoneet on tehneet työstä hankalampaa, vaikka piti mennä toisinpäin.
Paperilla asiat sujui nopeammin ja selkeämmin. Ei tarvinnut tapella toimimattomien ja jumittavien ohjelmistojen kanssa.
Samassa työssä 80 luvulla meni paperitöissä puoli tuntia, nyt saattaa mennä helposti kaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Tietokoneet on tehneet työstä hankalampaa, vaikka piti mennä toisinpäin.
Paperilla asiat sujui nopeammin ja selkeämmin. Ei tarvinnut tapella toimimattomien ja jumittavien ohjelmistojen kanssa.
Samassa työssä 80 luvulla meni paperitöissä puoli tuntia, nyt saattaa mennä helposti kaksikin.
Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella :D
Oli ja töihin pääsi helposti ja töitä oli. Ei ollut joutavia cv tekoa eikä.
Paskat palkat. Toimitusjohtajan palkat oli nykyrahassa joku 3000 euroa, ja halkokännykkä Mobira Cityman tai videonauhuri makso nykyrahassa joku 3000€
Isäni oli taksikuski, oma yritys ja äitini keittäjän töissä. Molemmat hoitivat työnsä hyvin ja pitivät työstään ja työkavereistaan kovasti. Nykymaailmassa ainakin taksihommat ovat menneet ihan oudoiksi, kuka tahansa voi aloittaa oli millainen tyyppi vain ja se näkyy kyllä että enää ei voi luottaa siihen että millaista palvelua saa. Ennen ihmiset olivat jotenkin onnellisempia töissään vaikka se olikin silloin raskaampaa. Nykyään näyttää monella työ olevan kauhea rasite tai sitä ei ole tehty ollenkaan. Nuoret ja kokemattomat haluavat heti hienon työpaikan ja karsastavat normaaleja töitä. Sitten vinkuvat kun eivät pääse mihinkään töihin kun ei ole kokemusta mistään. Minä aloitin pelkältä peruskoulu pohjalta hyvin nuorena työn tekemisen ja hyvin on mennyt ja aina on töitä löytynyt. Parhaina vuosina palkkaa tuli lähemmäs 80 000, joten ilman koulutusta aika hyvin. Nyt tienaan puolet tuosta ja hyvin pärjään, ei velkaa eikä nälkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Esim uudelle vasta töihin tulleelle annettiin vähän armoa jos ei heti ihan kaikkea täysin osannut ja työkaverit suhtautuivat ymmärtävästi ja neuvoivat mikäli kohdalle osuivat.
Ja noista ei menty heti kertomaan kuitenkaan työnanrajan edustajalle vaan pidettiin itsestäänselvänä ettei kaikkea heti voi osata. Lisäksi työtshti oli paljon inhimillisempi kuin nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsi suhteellisen helposti jos tunsi oikean lääkärin, tämä etenkin kuntien hommissa. Lievä ihosairaus riitti yleensä jo siihen että lääkäri suositteli eläkkeelle siirtymistä eikä KELA siihen aikaan vastustanut ja pyytänyt lisätutkimuksia. Moni sukulainen oli eläkkeellä jo viisikymppisinä.
ei tuollaiseen enää olisi varaa. mutta se on totta että vielä 2000 -luvun alussa työkyvyttömyyseläkkeelle pääsi melkeinpä vain sanomalla
Kyllä 80-luvulla teollisuudessa oli mukavampi tehdä töitä, ja kyllä töitä tehtiin ihan tosissaan, 90-luvun alussa alkoi tulla kaikki 5S ym. systeemit ja työdokumentit, monitaitoisuusvaatimukset, piti tarvittaessa jatkuvast hypätä työpisteestä toiseen, vuorotyössä työnantajat alkoi sanella minkälaista vuorosysteemiä pitää tehdä, työntekijää ei enää kuunneltu kuin ennen, vuorotyön pitkät vapaat supistettiin minimiin ym, kaikki mikä työntekijöistä oli sietämätöntä. Töitä tehtiin minimiporukalla ja sitten hypittiin erityöpisteissä josta suurin osa porukasta ei pitänyt, ihminen tekee mieluummin yhtä samaa työtä samassa pisteessä. Lisäksi työpaikan siivous sisällytettiin myös työntekijöiden vastuulle, siinä kävi niin että muutama hoiti siivoukset ja muut ei koskaan. Ainut huono puoli oli 80-luvulla se että teollisuustyöpaikoilla kaikki veti tupakkaa työpisteissä, se oli aivan hullua, onneksi siihen tuli muutos. 80-luvulla kyllä pomotkin oli paljon fiksumpia kuin nykyiset pyrkyrit. Onneksi nyt olen eläkkeellä niin ei tarvi töissä kärsiä.
90-luvulla tuli myös kehityskeskustelut, näyttökokeet ym älyttömyydet, itse inhosin niitä yli kaiken, enkä ollut ainut.
Töihin pääsi helposti kysymällä vastaavalta/työpäälliköltä.
Nykyisin ei sallita työntekijöiden julkista nöyryyttämistä joka pikkuvirheestä.
vielä 2000 luvun taitteessa n 40 hengen talossa oli oma sihteeri joka buukkasi myös tavisten työmatkat ja hoito matkalaskut kun palattuun antoi kirjekuoren missä kuitit. IT - tuki oli talossa (eikä Intiassa) kävi auttamassa tarvittaessa. Oli selkeämpi työnjako ja omiin hommiin pystyi panautumaan hyvin. Toisaalta ei ollut etötyömahdollisuutta ja työkavereidin hommat joutui tekemään jos ne oli saikulla (nykyään jos on hengissä niin omat hommat hoidetaan- muuten ne odottaan kun palaa töihin )
Silloin piti tehdä töitä oikeasti ahkerammin. Pomot oli pomoja jotka saattoi äksyillä ja työntekijät eli "herranpelossa". Nykyään riittää kun töitä tekee "niin ahkerasti kuin pystyy" ja pomot ei uskalla sanoa työntekijöille mitään.
Reittäpitkin sai ylennyksen sekä suhteiden kautta.
Nykyään et saa ylennystä ja yleensä työt menee sille jolla on paras CV (jolla ei mitään tekemistä parhaan työntekijän kanssa)
Tietyissä työtehtävissä sai vetää melkein rajattomasti lonkkaa koska oli olemassa myös ns. suojatyöpaikkoja joita eivät koskeneet muiden työpaikkojen vaatimukset. Nykyisin tuollaiset suojatyöpaikat ovat pääosin poistuneet, jos työn kova vaatimus on laskenut, myös ne löysimmät työpaikat ovat poissa.
Vierailija kirjoitti:
Tietokoneet on tehneet työstä hankalampaa, vaikka piti mennä toisinpäin.
Paperilla asiat sujui nopeammin ja selkeämmin. Ei tarvinnut tapella toimimattomien ja jumittavien ohjelmistojen kanssa.
Samassa työssä 80 luvulla meni paperitöissä puoli tuntia, nyt saattaa mennä helposti kaksikin.
Hoitoalalla on epäonnistuttu tietotekniikan käyttöönottoon liittyvässä muutosjohtamisessa. Henkilökunta ei ymmärrä, miksi on tärkeää tehdä potilaskirjaukset tietokoneelle eikä paperilippusille.
Käsitys hoidon jatkuvuudesta ja tiedon siirtymisestä eri hoitoyksiköiden välillä ei rivityöntekijää paljon hetkauta, koska "aina ennekin on tehty näin". Vielä 80-luvulla tieto siirtyi niin, että potilaan mukana sängyn jalkopäässä kulki potilaskansio, jossa nuo kirjaukset oli. Pulassa oltiin, jos kansio hävisi, sitäkin sattui. Nykyään tieto on potilastietojärjestelmässä ja näkyy Kannan kautta.
Myös tietosuoja on nykyään parempi. Vielä 80-luvulla kirjaukset kirjoitettiin kynällä paperille ja paperi laitettiin kansioon. Ei pystytty valvomaan, kuka niitä luki, esimerkiksi yövuorossa useinkin monet lueskeli muitakin kuin itselle kuulumattomien potilaitten kansioita, kun oli aikaa. Nykyään samat asiat kirjoitetaan näppäimillä tietokoneelle ja järjestelmästä näkee, kuka on lukenut.
Jos saman asian kirjoittamiseen tietokoneella menee kaksi tuntia, mihin kynällä ja paperilla meni puoli tuntia, kyse on joko heikoista tietotekniikkataidoista, huonosta asenteesta tai todella huonosti toimivista järjestelmistä. Miten työaikaa oikein johdetaan, jos pelkkään kirjaamiseen voi mennä 2 tuntia? Voiko tuo olla edes totta? Suurin osa kirjauksista tehdään kuitenkin 10-15 minuutin potilasvastaanoton aikana, yhdessä potilaan kanssa.
1980-luvulla oli apuhoitajia, jotka ei kirjanneet. Nykyään on lähihoitajia, joiden tehtäviin kuuluu kirjaaminen.
Lääkäreille ja sairaanhoitajille kirjaaminen on kuulunut aina. Kirjaaminen itsessään ei ole ongelma, ja suurin osa potilastietojärjestelmistäkin toimii ihan hyvin. Vain se yksi A:lla alkava järjestelmä on otettu käyttöön raakileena ja siinä on edelleen toimimattomuuksia.
No varmaha oli. Jos mun vanhempien ja isovanhempien aikana olisi ollut tämmöistä kuin nykyään, niin eihän ne olisi siellä työpaikoillaan kauaa jaksaneet. Tai sitten on täytynyt olla tosi tosi kova pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokoneet on tehneet työstä hankalampaa, vaikka piti mennä toisinpäin.
Paperilla asiat sujui nopeammin ja selkeämmin. Ei tarvinnut tapella toimimattomien ja jumittavien ohjelmistojen kanssa.
Samassa työssä 80 luvulla meni paperitöissä puoli tuntia, nyt saattaa mennä helposti kaksikin.
Hoitoalalla on epäonnistuttu tietotekniikan käyttöönottoon liittyvässä muutosjohtamisessa. Henkilökunta ei ymmärrä, miksi on tärkeää tehdä potilaskirjaukset tietokoneelle eikä paperilippusille.
Käsitys hoidon jatkuvuudesta ja tiedon siirtymisestä eri hoitoyksiköiden välillä ei rivityöntekijää paljon hetkauta, koska "aina ennekin on tehty näin". Vielä 80-luvulla tieto siirtyi niin, että potilaan mukana sängyn jalkopäässä kulki potilaskansio, jossa nuo kirjaukset oli. Pulassa oltiin, jos kansio hävisi, sitäkin sattui. Nykyään tieto on potilastietojärjest
Tietosuojasta ei ole nykyään tietoakaan. Kanta on virheitä väärällään eikä niitä lääkärit lue.
Yleisesti ennen oli fyysisesti raskaampaa, nykyään henkisesti. Onhan nuo työntekijöiden edut koko ajan lisääntyneet. Voit esim. sairastaa lomalla ja tätä ei sitten lasketa loma-aikaan, viikkotyöaika on lyhentynyt, turvallisuuteen kiinnitetään paljon enemmän huomiota. Ennen jouduit olemaan sankassa tupakansavussa, krapulassa tultiin töihin,
Jos mennään vielä pidemmälle menneisyyteen, niin nykyään on lokoisat päivät. Oli kuuden päivän työviikko, lyhyet lomat, jyrkät hierarkijat jne. Tämä näkyy siinäkin, että eläkkeelle jää paljon parempikuntoisia ihmisiä kuin ennen. Eli kyllä, aika kultaa muistot. Yksi syy on se, että ennen olltiin vähempään tyytyväisiä.
Hoitoalalla on nykyään myös huomattavasti enemmän työtä, joka ei ole sitä varsinaista hoitotyötä. Ja koulutuksia ihan koko ajan, mikä toki on hyväkin asia, mutta kuinka monta työpäivää vanhusten palvelukodissa työskentelevän hoitajan oikeasti tarvitsee opiskella esim. lastensuojelun käytäntöjä ja lainsäädäntöä.