Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Kaikki työelämän tehokkuushyödyt on menneet vain rikkaimman prosentin rikastuttamiseen entisestään. Työntekijä ei ole hyötynyt yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Kansainväliset suuryritykset työntyneet vaatimuksineen Suomeen vasta sen kymmenen jälkeen, viimeistään EUn eunukistien myötä sitten. Tosin oli ja on Suomen omissakin "kasvuyrityksissä" vaateet korostuneet, kuten aina kun työntekijä on vaan pohjasakkaa johdolle ja omistukselle. Tarkkailu on tehokkuuden kautta sitten enimmäkseen huomattava.
Toisaalta monet nykysukupolvien edustajat tästä itseään ihan voivat syyttää. Kun kouluttaudutaan, mutta ei opita elämää ja sen kaksinaisia arvoja eli tunneta "ihmisluonteen saloja", niin etsitään talouskiimoissaan niitä ns.huippupaikkoja vastaavista suurista kasvuyrityksistä, jotka kuitenkin myös armottomasti leikkaa ja antaa kenkää kun myynniin tai muun uudistumisen paikka tulee, ja yleensäkin jos kasvu ei hetkittäisestikään tahdo heitä tyydyttää. Mitä sellaisella "kasvulla" sitten ikinä saavuttaa voi, on jäänyt ainakin tänne asti täysarvoitukseksi???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja vielä 90-luvulla työpaikoilla miehet ja naiset heitteli ronskejakin vitsejä ja sai koskettaa toista olkapäälle niin, ettei toinen pahoittanut suuremmin mieltään. Nykyään kaikki on varpaisillaan ja loukkaannutaan kaikesta. Työpaikoilla on ahdistava ilmapiiri.
Meillä tuo meno on ihan nykypäivää. Ei ole kukaan loukkaantunut.
Tabuja on tullut kaikesta sitä mukaa kun se isoin tabu on että "talouskasvuun" eli rikkaitten rikastumiseen siellä taustoilla töitä tekemättä ei saa puuttua mitenkään tai missään.
En tiedä onko ronskit alapäänvitsi käyviä joka paikkaan, mutta yhä enemmän on seksuaalisuus muuttunut myös tabuksi. Sehän on vaan yksi ja perin luonnollinen osa elämää.
Oli. Silloin oli enemmän työntekijöitä eikä aikatauluja oltu viety äärimmilleen.
Silloin oli myös työntekijöiden markkinat. Työnantajien oli pidettävä työntekijöistä kiinni. Nythän vakiomantra on että ellei kelpaa niin tulijoita on tilallesi jonoksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja vielä 90-luvulla työpaikoilla miehet ja naiset heitteli ronskejakin vitsejä ja sai koskettaa toista olkapäälle niin, ettei toinen pahoittanut suuremmin mieltään. Nykyään kaikki on varpaisillaan ja loukkaannutaan kaikesta. Työpaikoilla on ahdistava ilmapiiri.
Meillä tuo meno on ihan nykypäivää. Ei ole kukaan loukkaantunut.
Riippuu työpaikasta. Isossa työpaikassa löytyy aina joku joka pahoittaa mielensä muidenkin puolesta. Eivätkä isot työpaikat uskalla jättää valitusta käsittelemättä koska arvot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein ihan erilaista työtä 80-luvulla kuin nyt, töitä kyllä sai helposti, mutta olivat pätkää ja silppua, voin olla päivän siellä toisen tuolla, mutta työkkäristä sai töitä kun sinne käveli, sainko työttömyyskorvausta en muista. Vasta käpristeltyäni 90-luvun alun lasten kanssa kotona sain vakituisen työpaikan laman jälkeen täysin eri alalta, ilman koulutusta alalle. Lama oli jotenkin ihmiset muuttanut, ei edes moikattu työkaveria. Vaihdoin pian taas alaa.
Mutta ainakin hoitoalalla on työn kuormittavuus on muuttunut vasta hyvinvointialueiden myötä.
80-luvun lopulla muistan miten juppielämä ihannoin Amerikan meininkiä, unta 3h, töitä 16h, juhlimista loppu aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Sai köyriä konttoristityttöä vessassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin eläköityneet opettajat ovat sanoneet, että opettaminen oli mukavaa 80-luvulla, nythän se on enää harvan mielestä mukava työ.
Voi niitä aikoja!!! Perjantaisin, varsinkin tilipäivänä, lähdettiin puolilta päivin työkavereitten kanssa pankkiin. Siis ihan tiskille nostamaan rahaa. Paluumatkalla sitten poikettiin jossain baarissa ottamassa viikonlopun kunniaksi oluet. Jotkut saattoivat jäädä sinne vielä "toisellekkin" ja ne raittiimmat sitten yrittivät tehdä loppupäivänä hommia jotka hoidettiin aina hyvin. Työpaikka oli siis Helsingin keskustassa oleva toimisto. Näin ei toimineet ainoastaan "duunarit", kuppiloissa istuivat myös pomot. Heitähän ei yleensä sitten enää loppupäivänä töissä näkynytkään!
Ja kaikenlainen huumori sai kukkia vapaasti, kukaan ei pahoittanut mieltänsä! Toisin kuin nykyään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli. Silloin oli enemmän työntekijöitä eikä aikatauluja oltu viety äärimmilleen.
Silloin oli myös työntekijöiden markkinat. Työnantajien oli pidettävä työntekijöistä kiinni. Nythän vakiomantra on että ellei kelpaa niin tulijoita on tilallesi jonoksi asti.
Ei se ihan noin yksinkertaista ollut. Esim. monessa tehtaassa oli tuotantobonukset sen mukaan miten paljon tavaraa saatiin esim. viikossa tai kuukaudessa tehtyä. Ja siinä työkaverit piti huolta että jos joku ei pysy vaadittavassa tahdissa niin aika äkkiä se koitetaan savustaa johonkin muualle urakkaa sotkemasta. Eikä työkään ollut mitään vieressä seisoskelua tai lehtien lukua vaan ihan tosissaan sai uudemmilla tai vanhemmilla koneilla itsekin heilua ja laitella raaka-aineita tai palikoita kiinni koneeseen josta se sitten valmisti tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja vielä 90-luvulla työpaikoilla miehet ja naiset heitteli ronskejakin vitsejä ja sai koskettaa toista olkapäälle niin, ettei toinen pahoittanut suuremmin mieltään. Nykyään kaikki on varpaisillaan ja loukkaannutaan kaikesta. Työpaikoilla on ahdistava ilmapiiri.
Meillä tuo meno on ihan nykypäivää. Ei ole kukaan loukkaantunut.
Tabuja on tullut kaikesta sitä mukaa kun se isoin tabu on että "talouskasvuun" eli rikkaitten rikastumiseen siellä taustoilla töitä tekemättä ei saa puuttua mitenkään tai missään.
En tiedä onko ronskit alapäänvitsi käyviä joka paikkaan, mutta yhä enemmän on seksuaalisuus muuttunut myös tabuksi. Sehän on vaan yksi ja perin luonnollinen osa elämää.
Vasemmisto jankuttaa tälläkin palstalla tuota "rikas" = riistoa, "työnteko" = riistoa ihan yhtä maanisesti kun nuo teki jo 60-luvullakin. Ilmeisesti nuo toivoo ettei nuoremmat tajua tuon olevan vanhaa propagandaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaantujia työpaikoilla taitaa jatkossa olla vähemmän kun monikaan ei ehdi eikä jaksa enää mitään muuta kuin sen työn nippa nappa
https://www.tivi.fi/uutiset/a/c5a76dd4-d5cb-4a48-9d37-da07f0727ccb
Vasemmisto naputtaa että siitä työstä kuuluu maksaa kunnon korvaus myös työntekijälle eikä vain omistajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ollut, ainoastaan erilaista. Fyysisesti oli rankempaa, nyt henkisesti koska kaikenlaista raportointia, kirjauksia, kyselyitä eli byrokratiaa on enemmän. Oikea vitsaus on teams-palaverit, niitä kun on helppo pitää niin niitähän sitten pidetään. Lisäksi nykyään on tuo some ja ihmiset addiktoituneet kännyköihinsä.
Moni asia oli huonommin 80-luvulla, asenteet todella vanhoilliset. Kukaan ei välittänyt altistuitko tupakansavulle, työturvallisuus heikompi, ihmiset sairaampia (alkoholismi, sydän- ja verisuonisairaudet jne). Toki jotain paremminkin oli, ihmiset tapailivat toisiaan enemmän fyysisesti ja elämisen rytmi oli hieman armollisempi.
No ainakin kaikki avustavat työtehtävät ovat lakanneet ja kyllä se varmasti vaikuttaa työmäärään. Itsellä on työtunnit ylibuukattu asiakastöihin koska enempää ihmisiä ei palkata, sen lisäksi pitäisi hoitaa 7 ihmisen hr-asiat, laskutus, kehityshankkeet ja vielä kouluttautua. Sanomattakin selvää että tulipalosta toiseen mennään ja mihinkään ei ehdi paneutua kunnolla.
80-luvulla työelämän aloittaneen ja nyt parin vuoden päästä eläkkeelle pääsevänä henkilökohtaisesti ajattelen, että nyt on helpompaa, mutta miten paljon siinä on omaa kasvua. Ei ole epävarmuuksia, uskaltaa kysyä jos on epäselvää, tietää mitä ja miten tekee varmasti, että lopputulos on oikea, tuntee itsensä, tuo sujuu, tuohon en pysty, uskaltaa sen tunnustaa. Ei tarvitse luoda uraa, jos ei kelpaa anna potkut, taloudellisesti pärjään ilman, uskaltaa puuttua epäkohtiin. Eikä pidä niin kauhean vakavana elämää, saati työelämää.
Mutta nämä ovat yksilön ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin äiti sanoi, että ei heitä siellä hoitokodissa ollut yhtään enempää 80-luvulla, mutta hoidokit oli parempikuntoisia. Siihen aikaan moni pääsi itse liikkumaan ainakin tuen avulla, söivät itse, istuivat ulkona ja pääkin leikkasi. Jotkut kävi jopa itse vessassa tai ainakin talutettuna. Sitten mentiin huonoon kuntoon ja kuoltiin muutamassa kuukaudessa, jopa 1-2 kk:ssa. Nykyään taas hoitokotiin tullaan täysin raatokunnossa ja sitten siellä sängyn pohjassa maataan jopa vuosia lääketieteen avulla. Tämä on tehnyt työstä raskaampaa: Hoidokit on niin heikkokuntoisia ja omaa toimintaa ei ole enää yhtään.
Tämä. Ihmiset elävät yhä pitempää lääketiett. ansiosta ja jollekin 90v voidaan tehdä vielä isoja sydänleikkauksia, kun ennen ne kuoli 70v.
Juuri luin, hammaslääkärien olevan uusien haasteiden edessä ikäihmisten hammashoidon edessä, kun useimmil
Omassa perhepiirissäni kokemus on kyllä täysin päinvastainen. 90-luvulla yli 80-vuotias isoisäni pääsi vielä sydänleikkaukseen, ja eli sen jälkeen yli 10 vuotta. Nykyään luovutetaan heti yli 70-vuotiaiden kohdalla ja tehdään palliatiivinen hoitopäätös.
Totta kyllä, että vanhat ihmiset olivat keskimäärin parempikuntoisia ennen. Johtunee elämäntavoista. Kurja kuvitellakaan, millaisia nykypäivän nuoret ovat eläkeiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli. Silloin oli enemmän työntekijöitä eikä aikatauluja oltu viety äärimmilleen.
Silloin oli myös työntekijöiden markkinat. Työnantajien oli pidettävä työntekijöistä kiinni. Nythän vakiomantra on että ellei kelpaa niin tulijoita on tilallesi jonoksi asti.
Ei se ihan noin yksinkertaista ollut. Esim. monessa tehtaassa oli tuotantobonukset sen mukaan miten paljon tavaraa saatiin esim. viikossa tai kuukaudessa tehtyä. Ja siinä työkaverit piti huolta että jos joku ei pysy vaadittavassa tahdissa niin aika äkkiä se koitetaan savustaa johonkin muualle urakkaa sotkemasta. Eikä työkään ollut mitään vieressä seisoskelua tai lehtien lukua vaan ihan tosissaan sai uudemmilla tai vanhemmilla koneilla itsekin heilua ja laitella raaka-aineita tai palikoita kiinni koneeseen josta se sitten valmisti tuotteita.
Kuinkas tuotantobonukset nykypäivänä? Ettei vain käynyt niin, että tuotantobonusvauhti tulikin normaaliksi työtahdiksi? Nyt sitten tehdään 80 luvun bonustahdilla ilman bonuksia. Kiitti vaan paljon...
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut, ainoastaan erilaista. Fyysisesti oli rankempaa, nyt henkisesti koska kaikenlaista raportointia, kirjauksia, kyselyitä eli byrokratiaa on enemmän. Oikea vitsaus on teams-palaverit, niitä kun on helppo pitää niin niitähän sitten pidetään. Lisäksi nykyään on tuo some ja ihmiset addiktoituneet kännyköihinsä.
Moni asia oli huonommin 80-luvulla, asenteet todella vanhoilliset. Kukaan ei välittänyt altistuitko tupakansavulle, työturvallisuus heikompi, ihmiset sairaampia (alkoholismi, sydän- ja verisuonisairaudet jne). Toki jotain paremminkin oli, ihmiset tapailivat toisiaan enemmän fyysisesti ja elämisen rytmi oli hieman armollisempi.
Nykyään ihmiset sairastuvat sydän ja verisuonitaudeille stressin vuoksi. Ne kenellä on töitä joutuvat tekemään liikaa ja ne kenellä ei ole töitä eivät niitä saakaan.
Meillä tuo meno on ihan nykypäivää. Ei ole kukaan loukkaantunut.