Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Oli. Tulin työelämään 2000-luvun alussa, silloin vanhemmat miehet kertoivat minulle, että joskus 80-luvulla perjantaisin joskus puolenpäivän maissa oli sellainen tilanne, että kaikki työt oli tehty ja että keskustelivat vain keskenänsä loppupäivän. Muistan myös, että ennen 90-luvun lamaa oli varsin helppoa saada kesätöitä. Sen kun suunnilleen vaan käveli johonkin liikkeeseen siään ja kyseli, että pääsisikö tänne töihin.
Pidän sitä hyvänä asiana, että nuoret ovat ruvenneet heräämään siihen, ettei käytetä hyväksi ihan miten vaan. Sama tulee tosin koskea kaikkia työntekijöitä, ei vaan nuoria. Paljon on myös ikärasismia. Digitaidot eivät ole suoraan verrannollisia ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli aikaa ennen tietokoneita keskiverto-toimistotyössä. Oli varmasti leppoisampaa. Jouduin tekemään töitä sen ajan toimistorytmiin tottuneiden kanssa ja heidän työtahtinsa oli aivan armottoman hidas! Tuskastuin monta kertaa, kun asiat makasivat päiväkausia ja jokainen pieni askare vei tuntikausia aikaa. Näitä kokemuksia ehti kertyä useammasta firmasta, kun olihan niitä tyyppejä vielä pitkään töissä tietokoneajan tultuakin. Ikävä sanoa, mutta onneksi heistä on nyt päästy työpaikoilla eroon.
Riippuu tietysti alasta, mutta useimmiten kyllä. Syyt: a) tekijöitä oli enemmän eli kynnys palkata lisäkäsiä oli matalammalla ja b) ei ollut nykyisenkaltaisia tehokkuusmittareita, joita käyttämällä on vedetty jokaisen työntekijän henkilökohtaiset tavoitetulokset tappiin sillä oletuksella, että ihminen toimii kuin kone.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen naisen, joka haikailee 80-90-luvulle, pitäisi lukea Eveliina Talvitien kirjan "Keitäs tyttö kahvia", jotta ymmärtäisi suomalaisen naisen aseman yhteiskunnassa ja työelämässä. Useimmat haikailevat sellaisen perään, mistä ei ole omakohtaista kokemusta, vaan kuulopuheista poimitaan rusinat.
Kirja kertoo suomalisista naisista, jotka ovat "huipulla".
Esim. Mari Kiviniemen tarina Keskustapuolueen puh.joht. ja pääministerinä, Tarja Halonen, Päivi Räsänen, Suvi-Anne Siimes jne.Haikailu voisi loppua, kun faktat tulevat pöydälle.
Jos nainen halusi vielä 90-luvulla edetä uralla tai saada palkan korotuksen, piti suostua ja sietää millaista kohtelua tahansa, koska päätösvala oli setämiehillä. Itse olin tuohon aikaan työelämässä päälikkötasolla, niin vieläkin muistan sitä aikaa kauhun sekaisin tuntein ja en todella kaipaa sitä aikaa. Ja toivon todella, ettei samaa kohtelua koskaan koe tyttären tytär tai yksikään nuori nainen.Ap. kannattaisi tutustua omaan historiaan, jotta voi ymmärtää menneisyyttä ja tulevaisuutta.
Nyt kyllä muna opettaa kanaa. Tässä keskustelussa ei keskustella naisen asemasta, vaan työelämän yleisestä huonontumisesta. Teillä nuorilla "tiedostavilla" on ihmeellinen luulo, että olette keksineet tasa-arvon ja että tiedätte muka menneiden vuosikymmenien asiat paremmin kuin me, jotka ne olemme eläneet. Ei missään ajassa ole pelkästään huonoja tai hyviä puolia, vaan molempia löytyy. Tämän keskustelun aihe on esimerkki niistä asioista, jotka ovat huonontuneet, kun taas naisten tasa-arvon lisääntyminen on yksi parantuneista asioista (tosin siinäkin on vielä pitkä tie kuljettavana; syrjintä on siirtynyt toisentyyppisiin asioihin kuin ennen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Jos haluat lukea tieteellistä tutkimusta aiheesta, olet väärässä paikassa.
No kyllä minulle subjektiiviset kokemuksetkin kelpaa, itseasiassa haen juuri niitä. Mutta olisi kiva jos olisi esimerkkejä ja vertailua kokemusten pohjalta.
Työsuojelumääräykset olivat joillakin fyysisillä aloilla heikommat, esim. nostettiin suurempia taakkoja ilman koneita. Metsurit käyttivät painavia moottorisahoja ja vetivät tukkeja käsivoimin, ja vain harva käytti motoja. Nykyisin tehdään konevoimin enemmän.
Kouluissa vanhemmat eivät vieneet juurikaan opettajien aikaa ja työympäristö ei ollut yhtä hälyinen.
Nyt kyllä muna opettaa kanaa. Tässä keskustelussa ei keskustella naisen asemasta, vaan työelämän yleisestä huonontumisesta. Teillä nuorilla "tiedostavilla" on ihmeellinen luulo, että olette keksineet tasa-arvon ja että tiedätte muka menneiden vuosikymmenien asiat paremmin kuin me, jotka ne olemme eläneet. Ei missään ajassa ole pelkästään huonoja tai hyviä puolia, vaan molempia löytyy. Tämän keskustelun aihe on esimerkki niistä asioista, jotka ovat huonontuneet, kun taas naisten tasa-arvon lisääntyminen on yksi parantuneista asioista (tosin siinäkin on vielä pitkä tie kuljettavana; syrjintä on siirtynyt toisentyyppisiin asioihin kuin ennen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivousalalla oli paljon helpompaa. Mutta välineet ja työmenetelmät eivät olleet hyvät. Nykyään siivousalueet on niin tiukoiksi vedetty.
Työpaikan, tehtävän ja tekijän mukaan, tietenkin. Tein rahoitusyhtiössä kolmen ihmisen työt. Tilalleni otettiin kolme kollegaa. Työkaverini veti lonkkaa ja puhui työpäivän ajan yksityispuheluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 80-90 luvuilla esim. ei ollut erilaisia prrojekteja kuten nyt, reiluun vuoteen on tällä hetkellä sisältynyt kaksi uutta ohjelmistoprojektia joista toinen laajeni niin että oikeestaan kolmas meneillään. Ja oto, tietysti...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämä oli silloin kaikin puolin helpompaa ja parempaa kun kommunismi oli vielä voimissaan ja Mauno Koivisto presidenttinä, mutta pakko vaan hyväksyä, että vanhat hyvät ajat eivät enää palaa.
On pakko hyväksyä, että pääoma voitti ja työntekijä on kirjaimellisesti työn orja? Massit omistajien taskuun, sosialisoidaan tappiot ja työntekijöiden luovuttava "saavutetuista" eduista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli. Tulin työelämään 2000-luvun alussa, silloin vanhemmat miehet kertoivat minulle, että joskus 80-luvulla perjantaisin joskus puolenpäivän maissa oli sellainen tilanne, että kaikki työt oli tehty ja että keskustelivat vain keskenänsä loppupäivän. Muistan myös, että ennen 90-luvun lamaa oli varsin helppoa saada kesätöitä. Sen kun suunnilleen vaan käveli johonkin liikkeeseen siään ja kyseli, että pääsisikö tänne töihin.
Pidän sitä hyvänä asiana, että nuoret ovat ruvenneet heräämään siihen, ettei käytetä hyväksi ihan miten vaan. Sama tulee tosin koskea kaikkia työntekijöitä, ei vaan nuoria. Paljon on myös ikärasismia. Digitaidot eivät ole suoraan verrannollisia ikään.
Myös se että joku ihan yksinkertainen ja nopea homma pakotetaan hoitamaan jonkun sovelluksen kautta on ihan sontaa. Usea juttu ihan ajanhukkaa nykyään, ihan vain näön vuoksi ollaan niin tech. Mutta jossei ole tehnyt sitä hommaa aiemmin ei tiedä että näin on.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä muna opettaa kanaa. Tässä keskustelussa ei keskustella naisen asemasta, vaan työelämän yleisestä huonontumisesta. Teillä nuorilla "tiedostavilla" on ihmeellinen luulo, että olette keksineet tasa-arvon ja että tiedätte muka menneiden vuosikymmenien asiat paremmin kuin me, jotka ne olemme eläneet. Ei missään ajassa ole pelkästään huonoja tai hyviä puolia, vaan molempia löytyy. Tämän keskustelun aihe on esimerkki niistä asioista, jotka ovat huonontuneet, kun taas naisten tasa-arvon lisääntyminen on yksi parantuneista asioista (tosin siinäkin on vielä pitkä tie kuljettavana; syrjintä on siirtynyt toisentyyppisiin asioihin kuin ennen)
Naisten parantunut asema = naisia löytyy huippupoliitikoista ja pörssiyritysten hallituksista. Tavistyöpaikoissa kysellään pokkana lastenteosta, eikä palkata raskaaksi tulemisen pelossa.
Tällä ajalla on tottavie erikoinen näkemys tasa-arvosta. Se on sellaisten parempien ihmisten tasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ihmisen selkänahasta saa nyhtää ihan täysillä. Useat keikkatyöt ovat aivan kuin jostain Dickensin ajoilta.
Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja työskennellyt alalla viisi vuotta. Mitä olen kokeneemmilta vakaopeilta kuullut, niin tämä työ oli helpompaa esim 20 vuotta sitten. Sai keskittyä enemmän lapsiin, nyt on hirveän paljon kirjaamista ja kehittämistehtäviä yms. joka täytyy jossain välissä keretä tekemään.
Työntekijäportaassa oli runsampi miehitys, asiantuntija porras taas oli pienempi ja palavereita/tietojärjestelmiin perehtymistä huomattavasti vähemmän. Palkkaerot esimerkiksi hoitajien ja lääkärien välillä ei olleet aivan niin suuret kuin nykyään.
Potilaille oli oikeasti aikaa, eikä työ ollut nykyajan pakkotahtista liukuhihnatyötä.
Näin hoitoalalla.
80-luvulla olisi hermostuttu työajasta joka nykyään kuluu sitten tietokoneen ääressä raportoidessa?
Riippuu ihan siitä missä oli töissä ja mitä teki työkseen.
Olin laitoskeittiöissä töissä ja kyllä niissä sai juosta enemmän kuin tarpeeksi, vaikka väkeä olikin palkattu ihan kohtuullisesti.
Oikeasti oli oltava ripeä ja ahkera eikä aikaa jäänyt pelkkään oleiluun. Ruokatauot kyllä sai pidettyä ihan normaalisti.
Tuttavani oli toimistotöissä samassa laitoksessa missä minä olin keittiössä.
Hänellä oli aikoja, jolloin hän suurin piirtein pyöritteli peukaloitaan siellä toimistossa. Luki romaania, kun ei aina ollut muuta tekemistä. Soitteli poikaystävälleen ja kavereilleen työpaikan laskuun.
Sitten tuli 90-luvun lama ja tämä tuttavani irtisanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Se oli aikaa ennen tietokoneita keskiverto-toimistotyössä. Oli varmasti leppoisampaa. Jouduin tekemään töitä sen ajan toimistorytmiin tottuneiden kanssa ja heidän työtahtinsa oli aivan armottoman hidas! Tuskastuin monta kertaa, kun asiat makasivat päiväkausia ja jokainen pieni askare vei tuntikausia aikaa. Näitä kokemuksia ehti kertyä useammasta firmasta, kun olihan niitä tyyppejä vielä pitkään töissä tietokoneajan tultuakin. Ikävä sanoa, mutta onneksi heistä on nyt päästy työpaikoilla eroon.
Miksi ihan kaiken työn pitäisi sujua niin hirveällä vauhdilla? Ymmärrän että jotkut asiat ovat kiireellisiä, mutta tehokkuudesta ja nopeudesta on tullut suorastaan kirous, heti-ihmisille-kaikki ja elämä mahdollisimman nopeasti läpi ja hei hei.
80-luvulle riitti, että laitteet pelas ja hoiti työt. Nyt HR järjestää kaikenlaista oheistoimintaa. Vähän väliä joku fiiliskysely, kuinka toteutit strategiaa tänään tai pakollinen nettikurssi rasti ruutuun -lopputentillä. Jos saa kenkää, niin joku mielen manipulointisessio vielä päälle, jos vituttas silleen vähemmän.