Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Ennen saattoi olla hommien puolesta leppoisampaa, mutta työkulttuuri oli ehkä ahdasmielisempi ja tosiaan uusia tulokkaita saatettiin simputtaa ja kiusata paljonkin. Yleensä työporukat olivat kiinteitä eikä työpaikkoja erityisemmin vaihdeltu, joten tietyt normit muodostuivat ja uusi tulokas laitettiin ensin mankeliin, ennen kuin otettiin porukkaan. Jotkut kesti, jotkut ei. Ei varmasti ollut helppoa, jos ei ollut samalla aaltopituudella muiden kanssa, se ei nimittäin riittänyt että teit vaan työsi: sinun piti myös kuulua porukkaan.
Nykyään se ei enää ole samanlaista ja työpaikka ei ole mikään erityinen juttu, jota pitäisi liikaa kunnioittaa tai jossa pitäisi olla täysin yhtenäiskulttuurin alainen. Tuossa ajassa oli toki paljon hyvää, mutta siinä oli myös paljon ikävää vanhanaikaisuutta, jota ei nykypäivän nuoret kestäisi tai haluaisi kestää, eikä tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin 80-luvulla työpaikkaa usein. Olin monenlaisissa paikoissa alkaen siivoojasta valokuvausalaan. Myös yhden kesän Tukholmassa, jossa ilmapiiri oli rennompaa kuin Suomessa (myös palkkaus parempi).
Ei se minusta ollut helpompaa työelämää kuin nytkään. Töitä sai huhkia ihan riittämiin, eikä työpaikaongelmista päässyt mihinkään puhumaan tai hakemaan apua. Pomoilla oli enemmän valtaa ja auktoriteettia, joten jos joku lääppijä pyöri esimiehenä mietittiin vain porukalla miten sellaisen kanssa selvitään.
Ahkeruutta, oma-aloitteisuutta, tunnollisuutta ja työaikojen noudattamista arvostettiin huomattavasti enemmän kuin nyt. Silloin sai kiitosta, jos ei notkunut jonkun työkaverin työhuoneen ovella juoruilemassa ja viipyillyt kahvitauolla viimeisten mukana.
Vierastan tämän päivän työelämää ja miten ihmiset paukuttelevat mielipiteitään, vaativat joka asiaan tasa-arvoa pomon kanssa ja riitelevät kenen kahvinkeittovuoro on milloinkin. Minun mielestäni kovahintaisten pomojen homma ei ole notkua kahvia keittämässä, sillä ne kahvit tulevat hänen palkkauksellaan helkkarin kalliiksi yritykselle. Mutta kun tätä ei saa sanoa ääneen ja sitten joku märkäkorvakimittäjä ponihäntä heiluen vaatii oikeuksiaan, vaikka pomona antaisin potkun perseeseen sellaiselle.
Hoitoalalla ainakin kohdeltiin törkeästi uusi tulokkaita. Ylihoitaja siunasi tämän osana "hoitajaksi kasvamista". Epäterve meininki oli jo silloin, enkä tiedä oliko se työkään nyt sisällöltään kovin leppoisaa silloinkaan. Riippuu varmaan missä oli töissä.
Todellakin oli. Paljon oli täysin turhia työtehtäviä mitkä vain keksitty jotta kaikilla olisi töitä. Linja-autossa oli kuskin lisäksi rahastaja ja pitemmillä matkoilla jonkinlainen tarjoilia. Roska-autossa oli aina kaksi miestä, toinen ajoi ja toinen kävi hakemassa roskapöntön.
Ihan normaalia, että vuorotöissä iltavuorossa juopoteltiin. Perjantai-iltavuorossa ruokatunnilla käytiin alkossa ja siihen loppui työnteko siltä päivältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, että vuorotöissä iltavuorossa juopoteltiin. Perjantai-iltavuorossa ruokatunnilla käytiin alkossa ja siihen loppui työnteko siltä päivältä.
No eipä olisi kiinnostanut olla työporukassa, jossa aletaan juomaan kesken päivän. Ihan hyvä että asioita on tarkennettu ainakin noilta osin. Toinen oli se järjetön tupakointi.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin äiti sanoi, että ei heitä siellä hoitokodissa ollut yhtään enempää 80-luvulla, mutta hoidokit oli parempikuntoisia. Siihen aikaan moni pääsi itse liikkumaan ainakin tuen avulla, söivät itse, istuivat ulkona ja pääkin leikkasi. Jotkut kävi jopa itse vessassa tai ainakin talutettuna. Sitten mentiin huonoon kuntoon ja kuoltiin muutamassa kuukaudessa, jopa 1-2 kk:ssa. Nykyään taas hoitokotiin tullaan täysin raatokunnossa ja sitten siellä sängyn pohjassa maataan jopa vuosia lääketieteen avulla. Tämä on tehnyt työstä raskaampaa: Hoidokit on niin heikkokuntoisia ja omaa toimintaa ei ole enää yhtään.
Tämä. Ihmiset elävät yhä pitempää lääketiett. ansiosta ja jollekin 90v voidaan tehdä vielä isoja sydänleikkauksia, kun ennen ne kuoli 70v.
Juuri luin, hammaslääkärien olevan uusien haasteiden edessä ikäihmisten hammashoidon edessä, kun useimmilla ei ole edes koulutusta tai kokemusta, miten vanhusten hampaita pitäisi hoitaa ja asiakasryhmä kasvaa koko ajan.
Moni vanhus 80-luvulla oli hampaaton, kun tekarit saatiin rippilahjaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mietipä esimerkiksi teknologian kehitystä tänä aikana. Nykyiset älypuhelimetkin ovat jopa tuhansia kertoja tehokkaampia kuin edes supertietokoneet parikymmentä vuotta sitten, ja tarina on ihan tosi eikä liioittelua.
Teknologian kehitys on toki helpottanut työtä osaltaan, mutta valtava tietomäärä myös monimutkaistanut sitä.
Kasarin mittaan kiristettiin noita vaatimuksia.
Ensimmäisenä kesätyönäni kasarilla oli siivoojana. Minun pisteessäni oli yksi päivävuoroa tekevät ja kaksi vuorotyöntekijää, toinen teki aamua, toinen iltaa ja aamuvuorolainen teki viikonlopun töitä. Kyseissä pisteessä siis osa porukasta työskenteli öisinkin, siivoojaa ei kuitenkaan öisin tarvittu. Työntekijät olivat yrityksen omia työntekijöitä.
Seuraavana kesänä ei enää siivoojille otettu kesälomittajaa, töitä karsittiin mm. kahviautomaatin ja tiskikoneen avulla (siivoojat keittelivät aikaisemmin päiväkahvit ja hoitelivat tiskaamiset). Yksi siivoojista jäi eläkkeelle kohta tuon jälkeen, eikä uutta otettu tilalle. Jossain vaiheessa työt varmaan ulkoistettiin.
Kasarilla töitä sai ihan kävelemällä firmaan sisään ja kysymällä niitä. Siivoushommissa alkoi kellotukset ja mittaukset ja koko ajan tahti kiristyi. Tein tuolloin markettisiivousta opiskelujen ohella. Taisi olla kasarin lopulla, kun äitini lopetti siivoushommat siivousfirmassa, kun olisi joutunut tekemään huomattavasti enemmän kuin alkuperäisessä sopimuksessa oli sovittu ja aika kohteen siivoamiseen oli mahdoton suorittaa siinä ajassa. Joku oli pinta-alan perusteella vain laskenut, että siinä ajassa tuon putsaa. Olisi varmaan putsannutkin, jos olisi ollut tyhjä tila, mutta kaikkien "esteiden" muodostamia kolosia ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen saattoi olla hommien puolesta leppoisampaa, mutta työkulttuuri oli ehkä ahdasmielisempi ja tosiaan uusia tulokkaita saatettiin simputtaa ja kiusata paljonkin. Yleensä työporukat olivat kiinteitä eikä työpaikkoja erityisemmin vaihdeltu, joten tietyt normit muodostuivat ja uusi tulokas laitettiin ensin mankeliin, ennen kuin otettiin porukkaan. Jotkut kesti, jotkut ei. Ei varmasti ollut helppoa, jos ei ollut samalla aaltopituudella muiden kanssa, se ei nimittäin riittänyt että teit vaan työsi: sinun piti myös kuulua porukkaan.
Nykyään se ei enää ole samanlaista ja työpaikka ei ole mikään erityinen juttu, jota pitäisi liikaa kunnioittaa tai jossa pitäisi olla täysin yhtenäiskulttuurin alainen. Tuossa ajassa oli toki paljon hyvää, mutta siinä oli myös paljon ikävää vanhanaikaisuutta, jota ei nykypäivän nuoret kestäisi tai haluaisi kestää, eikä tarvitsekaan.
Toi on varmasti totta. Minua ahdisti, kun äitini opetti minulle aikoinaan, etten tule kelpaamaan työpaikoilla sellaisena kuin olen, vaan antoi nimenomaan ymmärtää, että siellä ollaan ilkeitä vain niille, jotka yrittävät olla omia itsejään, eivätkä ala nuolla paikan äänekkäintä. Äidilläni on siis narsistisia piirteitä, tämä opastus löiittyi niihin.
Sitten hän tosi vihaisena ihmetteli, miksi en 90-luvun lamassa (kun työtä ei edes ollut tarjolla ja itsekin olin vasta 19-20-vuotias) halunnut minnekään töihin.
Minusta tuollainen toimintakulttuuri on törkeää mutta olisin osannut olla itsekin ilkeä takaisin. Sitä äitini ei hyväksynyt. Minä olen silloin kuulemma inhottava. Kukaan ei voisi pitää minusta. Sen sijaan se oli ihan ok, että ne, jotka olisivat jo töissä saisivat loukata minua!!! Hohoo, kyllä mäkin saisin loukata heitä. Mutta äidistäni EN SAANUT. Inhottava paskiainen.
En sitten mennytkään työelämään, kuin vasta 2004.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Ei tarvitse. Työpaikoilla on vielä 80-luvulla ja ennen sitä työt aloittaneita. Jotka kyllä kertovat ja muistavat muutokset oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä ainakin on muuttunut seuraavat näkyvät asiat:
- Aiemmin firman sisäisinä olleet tukitoiminnot mukaan lukien sihteerit, palkanlaskenta, henkilöstöhallinto, it-tuki, toimiston huolto- ja tarvikkeet yms. on ulkoistettu -> Etsittävä tietoa kuka ja missä hoitaa (käytännössä eri järjestelmien kautta), henkilöt jotka eivät tunne firman toimintaa ja ovat usein eri kulttuurista (kilpailutettu halvimmille) hoitavat
- Kaikki hoidetaan tikettien kautta ohjeistuksien mukaisesti -> Etsittävä tietoa mikä järjestelmä ja miten toimii, on kasvotonta ja harvoin tehtyinä myös hidasta, jos ei ole varsinaista päivittäistä työtä ja ei yleensä ole ketään keneltä kysyä
- Mittarit ja tavoitteet lisääntyneet, enää ei riitä tyytyväinen asiakas ja maalaisjärki, vaan kaikkea mitataan ja raportoidaan -> Tähän menee paljon aikaa, joka on varsinaisesta tuottavasta työstä pois ja aiheuttaa helposti seurattaville stressiä ja painetta, lisäksi kun tavoitteita kiristetään vuosi vuodelta, niin tahti kiristyy
Illalla käynnistän treidausbotit ennen nukkumaanmenoa. Aamulla tarkistan yön tuoton ja lähden rannalle. En ollut edes syntynyt 80-luvulla, mutta vaikea kuvitella, miten se tätä leppoisampaa olisi voinut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erona meillä ollut, että silloin aikanaan pidettiin kahvitunnit ja nykyään ei. Lisäksi silloin ehti jutella mukavia muiden kanssa töiden lomassa, nykyään ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin oli. Paljon oli täysin turhia työtehtäviä mitkä vain keksitty jotta kaikilla olisi töitä. Linja-autossa oli kuskin lisäksi rahastaja ja pitemmillä matkoilla jonkinlainen tarjoilia. Roska-autossa oli aina kaksi miestä, toinen ajoi ja toinen kävi hakemassa roskapöntön.
En sanoisi turhaksi työksi esim. linja-aurin rahastajia, jotka tekivöt avustavia työtehtäviä, kun linja-autot ääriään myöten täynnä, kun autokanta oli alhainen ja ihmiset maksoivat käteisellä, kyllä aikatauluissa pysymisen kannalta se oli välttämätöntä ja matka-aika oli pitkä. Nyt jokin matka tehdään 4h, kun ennen käytettiin siihen 10h.
Nyt se hoidetaan teknologialla, asiakkaat itsepalvelevat itseään, kuski näkee näytöltä aikataulut, kilometrit , ollaanko aikataulussa, jopa metrin tarkkuudella seuraavan bussipykäkin ja mikä pitää olla ajonopeus ja jopa tulevat matkustajat teknologian avulla.
Yritys, jossa äitini työskenteli, ei 80-luvulla vielä ollut listautunut pörssiin. Silloin esim. yrityksen puhelinkeskus oli kiinni koko heinäkuun. Ei pystynyt soittamaan kuukauteen työntekijöille, jollei tiennyt heidän suoria numerojaan.
Vierailija kirjoitti:
Illalla käynnistän treidausbotit ennen nukkumaanmenoa. Aamulla tarkistan yön tuoton ja lähden rannalle. En ollut edes syntynyt 80-luvulla, mutta vaikea kuvitella, miten se tätä leppoisampaa olisi voinut olla.
Mitä sä siellä rannalla päivät pitkät teet? Oletko beach bum?
Oli leppoisampaa. Sähköisten järjestelmien myötä viestintä on nopeutunut ja esimerkiksi assistenttien tehtäviä on siirretty asiantuntijoiden tehtäviksi, kun on niin näpsät systeemit että voi itse tilata matkansa, hotellihuoneensa, siirtää varauksia, tehdä natkalaskuja, maksaa laskuja jne... päivä on omien hommien lisäksi täynnä silppuhommia.
Vierailija kirjoitti:
Yritys, jossa äitini työskenteli, ei 80-luvulla vielä ollut listautunut pörssiin. Silloin esim. yrityksen puhelinkeskus oli kiinni koko heinäkuun. Ei pystynyt soittamaan kuukauteen työntekijöille, jollei tiennyt heidän suoria numerojaan.
Meillä oli töissä sisäiset puhelinluettelot, joista suorat numerot näkyivät.
Kaverin äiti sanoi, että ei heitä siellä hoitokodissa ollut yhtään enempää 80-luvulla, mutta hoidokit oli parempikuntoisia. Siihen aikaan moni pääsi itse liikkumaan ainakin tuen avulla, söivät itse, istuivat ulkona ja pääkin leikkasi. Jotkut kävi jopa itse vessassa tai ainakin talutettuna. Sitten mentiin huonoon kuntoon ja kuoltiin muutamassa kuukaudessa, jopa 1-2 kk:ssa. Nykyään taas hoitokotiin tullaan täysin raatokunnossa ja sitten siellä sängyn pohjassa maataan jopa vuosia lääketieteen avulla. Tämä on tehnyt työstä raskaampaa: Hoidokit on niin heikkokuntoisia ja omaa toimintaa ei ole enää yhtään.