Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Ei ollut. Kirjoituskoneella kirjoitettiin, ei ollut tietokoneita tai tekstinkäsittelyohjelmia. Avokonttoreissa tupakoitiin. Pornokalentereita seinillä ja seksuaalista ahdistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä missä oli töissä ja mitä teki työkseen.
Olin laitoskeittiöissä töissä ja kyllä niissä sai juosta enemmän kuin tarpeeksi, vaikka väkeä olikin palkattu ihan kohtuullisesti.
Oikeasti oli oltava ripeä ja ahkera eikä aikaa jäänyt pelkkään oleiluun. Ruokatauot kyllä sai pidettyä ihan normaalisti.Tuttavani oli toimistotöissä samassa laitoksessa missä minä olin keittiössä.
Hänellä oli aikoja, jolloin hän suurin piirtein pyöritteli peukaloitaan siellä toimistossa. Luki romaania, kun ei aina ollut muuta tekemistä. Soitteli poikaystävälleen ja kavereilleen työpaikan laskuun.Sitten tuli 90-luvun lama ja tämä tuttavani irtisanottiin.
Sen laman jälkeen kaikki muuttui tosi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin 80-luvulla työpaikkaa usein. Olin monenlaisissa paikoissa alkaen siivoojasta valokuvausalaan. Myös yhden kesän Tukholmassa, jossa ilmapiiri oli rennompaa kuin Suomessa (myös palkkaus parempi).
Ei se minusta ollut helpompaa työelämää kuin nytkään. Töitä sai huhkia ihan riittämiin, eikä työpaikaongelmista päässyt mihinkään puhumaan tai hakemaan apua. Pomoilla oli enemmän valtaa ja auktoriteettia, joten jos joku lääppijä pyöri esimiehenä mietittiin vain porukalla miten sellaisen kanssa selvitään.
Ahkeruutta, oma-aloitteisuutta, tunnollisuutta ja työaikojen noudattamista arvostettiin huomattavasti enemmän kuin nyt. Silloin sai kiitosta, jos ei notkunut jonkun työkaverin työhuoneen ovella juoruilemassa ja viipyillyt kahvitauolla viimeisten mukana.
Vierastan tämän päivän työelämää ja miten ihmiset paukuttelevat mielipiteitään, vaativat joka asiaan tasa-arvoa pomon kanssa ja riitelevät kenen kahvinkeittovuoro on milloinkin. Minun mielestäni kovahintaisten pomojen homma ei ole notkua kahvia keittämässä, sillä ne kahvit tulevat hänen palkkauksellaan helkkarin kalliiksi yritykselle. Mutta kun tätä ei saa sanoa ääneen ja sitten joku märkäkorvakimittäjä ponihäntä heiluen vaatii oikeuksiaan, vaikka pomona antaisin potkun perseeseen sellaiselle.
Jos siitä sai kiitosta ettei notkunut ylipitkillä tauoilla tai juoruillut työajalla niin eikö se tarkoita että silloin erottui positiivisesti joukosta ts. työajan käyttäminen muuhun kuin työntekoon oli yleistä?
Kyllä mielestäni oli, mutta ei se ero nyt niin tajuton ole. Riippuu toisaalta varmaan alasta.
Oli helpompaa pääsääntöisesti. Kaikkien asioiden optimointi alkoi joskus 90 luvun alun laman jälkeen. Silloin alettiin ottamaan kaikki irti ihmisistä ja sama näkyi esim. siinä, että ravintolat alkoivat optimoimaan toimintojaan ja pyrittiin saamaan ruoka-annos aikaiseksi mahdollisimman halvoilla raaka-aineilla laadun kärsiessä ja hinnan kasvaessa asiakkaalle. Pikaruokaloista esim. eräässä tamperelaisessa kebab-ravintolassa 80 luvun puolessa välissä sai ison ja maukkaan pitakebabin, jossa vartaasta vuollettu liha oli laadukasta lampaanlihaa. Kebab paikat oli juuri tulleet Suomeen ja kaikki oli uutta. Kaikki tämä hävisi 90 luvun laman jälkeen ja kebabeihin tuli bulkkilihaa naudasta, eikä välitetty enää laadusta yhtään, mutta hinnat nousi vuosi vuodelta. Sama optimointi on näkynyt kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se.
työnhakukin oli paljon mutkattomampaa, A4 paperi ja haastattelu, ei mitään CV-sulkeisia eikä psykologisia huuhaa-testejä.
Oli leppoisampaa, mutta ei sairaalassa. Tein monenlaisia töitä, mutta sairaaloissa oli aina kiire. Kaupassa leppoisaa, samoin jossain julkisen puolen virastoissa ihan todella löysää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli rennompaa. Kesätöissä virastossa oli aina pari viikkoa, jolloin lähinnä pyöriteltiin peukaloita.
Yliopiston aulassa oli yrmeät vahtimestarit, joilla ei ollut muuta tekemistä kuin ottaa vastaan takkeja kuin missäkin ravintolan narikassa. Siis meidän opiskelijoidenkin, ei minkään arvovieraiden. Ja paljon vastaavia todella suppean toimenkuvan tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä leppoista, paljon työtä, mutta osaavia ihmisiä työpaikoilla, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Silloin yritysjohtokin oli ammattitaitoista ja sitoutunutta, pitkiä uria eikä, kuten nykyään, ovi käynyt kaikissa portaissa jatkuvasti parempien paikkojen toivossa.
Palkka riitti paljon enempään ja elämä tuntui jotenkin turvallisemmalta ja mukavammalta.
Tietysti muistot jonkin verran kultaantuneet, mutta silti mielestäni totta suurimmalta osin.
Ennen jopa poliitikoilla oli joku koulutus ja arvostus. Joku ison firman johtaja oli tehnyt pitkän uran firmassa. Nyt hypitään 2v välein finairista fortumin-postiin- jne josta saa vaan parhaimmat sitouttamisrahat, palkat 523 ja optiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisampaa, mutta ei sairaalassa. Tein monenlaisia töitä, mutta sairaaloissa oli aina kiire. Kaupassa leppoisaa, samoin jossain julkisen puolen virastoissa ihan todella löysää.
Äitini oli sairaanhoitaja, enkä koskaan muista, että olisi valittanut kiirettä. Sairaalassa siis töissä.
Itse tein toimistotöitä, kunnes valmistuin ja pääsin it-alalle, ja kyllä oli niissäkin töissä leppoisaa nykyiseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä leppoista, paljon työtä, mutta osaavia ihmisiä työpaikoilla, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Silloin yritysjohtokin oli ammattitaitoista ja sitoutunutta, pitkiä uria eikä, kuten nykyään, ovi käynyt kaikissa portaissa jatkuvasti parempien paikkojen toivossa.
Palkka riitti paljon enempään ja elämä tuntui jotenkin turvallisemmalta ja mukavammalta.
Tietysti muistot jonkin verran kultaantuneet, mutta silti mielestäni totta suurimmalta osin.
Ennen jopa poliitikoilla oli joku koulutus ja arvostus. Joku ison firman johtaja oli tehnyt pitkän uran firmassa. Nyt hypitään 2v välein finairista fortumin-postiin- jne josta saa vaan parhaimmat sitouttamisrahat, palkat 523 ja optiot.
No ei ollut poliitikoilla välttämättä kummempaa koulutusta. Kansanedustajista löytyy kansakoulupohjaisia maanviljelijöitä ja työmiehiä. Ex-presidenteistä Kyösti Kallio oli tätä samaa sarjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin noissa ikäluokissa, jotka ovat olleet työelämässä ennen 90-lukua, on paljon ammattisairauksia ja työkyvyttömyyttä ja menettäneet terveytensä, kun työturvallisuudesta ja ergonomiasta ei tiedetty mitään tai jos on tiedetty, sitä ei ollut kirjoitettu lainsäädäntöön ja yritysten voiton maksimointi tehtiin työntekijän terveyden kustannuksella ja vain harvat ovat päässeet työeläkkeelle terveenä.
No omasta ikäluokasta tuskin kukaan tulee pääsemään työeläkkeelle elävänä.
Itseään ei tarvinnut markkinoidan niin älyttömästi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oli. Etenkin kesäaikaan.
Vedettiin mm. punkkua lounaalla.
Espoosta saatettiin ajaan Katajanokalle lounaalle kun siellä oli hyvät safkat eräässä ravintolassa!
Keskellä päivää käytiin pelaamassa kössiä.
Joka viikko työajalla fudista ja sen jälkeen pääkonttuurin saunaosastolle syömään smörgåseja ja juomaan Lapin Kultaa ja uimaan firman uima-altaassa.
Se oli aikaa se. No sitten tuli lama 90-luvun alussa ja ökyily loppui lähes joka paikasta.
Näyttää siltä, että olit valtion virassa!!
Oli se hienoa aikaa! Sai sormella osoittaa ja sanoa, mä tulen teille töihin.
Itsekin vaihdoin kolme kertaa työpaikkaa, löysin parhaan, josta jäin eläkkeelle hyvillä mielin👍
Vierailija kirjoitti:
Olihan se.
työnhakukin oli paljon mutkattomampaa, A4 paperi ja haastattelu, ei mitään CV-sulkeisia eikä psykologisia huuhaa-testejä.
Saattaa näyttää mutkattomalta, jos ei itse ole elänyt sitä aikaa.
Politiikka ja nepotismi ratkaisivat monen työpaikan, jos tältä pohjalta ei sopivaa löytynyt, niin sitten haettiin ylipätevää ainakin virkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Olihan se.
Ei ollut turhanpäiväisiä raporttien tekemistä, työntekijä teki työtä mihin oli palkattu.
Varmaan 95% tämän päivän raporteista on sellaisia, joita kukaan ei lue tai ymmärrä.
Kun töistä lähdettiin, ei tullut työviestejä tai whatsappeja tms.
Tämä ihmetyttää. Tekeekö ihmiset jotka on palkattu tekemään töitä myös raportteja? Itse olen kieltäytynyt ennenkuin saan myös toimihenkilön palkan.
En ollut työelämässä vielä 80-luvulla, mutta omalta sotealan työpaikalta tulee muutama huomio mieleen. Tiedän aiemmista käytännöistä.
Ainakin ruoan lämmitystä, esillelaittoa, pyykkihuoltoa on tullut hoitajien kontolle enemmän kuin takavuosikymmeninä.
Vierailija kirjoitti:
En ollut työelämässä vielä 80-luvulla, mutta omalta sotealan työpaikalta tulee muutama huomio mieleen. Tiedän aiemmista käytännöistä.
Ainakin ruoan lämmitystä, esillelaittoa, pyykkihuoltoa on tullut hoitajien kontolle enemmän kuin takavuosikymmeninä.
Ja tietenkin kirjaaminen lisääntynyt paljon.
Alue: Aihe vapaa
Kesätöissä oli vielä 50kg säkkejä poikasten kannettavaksi.