Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu...vauvan nimen salailu Suomessa?
16.07.2022 |
Asun Englannissa ja kun kerron tutuille paikallisille, kuinka monet uudet vanhemmat eivät kerro vauvan nimeä ennen ristiäisiä (2kk??) kaikki on ihan ihmeissään. MIKSI? Ja tarkemmin ajatellen, en ymmärrä minäkään. Täällä nimi on päätetty YLEENSÄ (98%) etukäteen ja ilmoitetaan heti kun vauva on syntynyt. Miksi pitää odottaa ristiäisiin? Onko tää taas yksi suomalaisen luonteen kummallisuuksia?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai asioita tehdään eri tavalla eri maissa, mutta sitä pidän itsekin outona, että siitä suututaan, jos nimeä kysyy.
Myös sitä, että raskautta suorastaan salaillaan - joskus vielä silloinkin, kun se näkyy. Edes lähipiirille ei kerrota, ja maanpettureina pidetään niitä, jotka asian eteenpäin kertovat, vaikka ei olisi edes pyydetty olemaan kertomatta. Olisi vain pitänyt tajuta, että raskaudesta ei puhuta, ikäänkuin se olisi suurikin salaisuus. En tosin tiedä, onko tämä pelkästään suomalainen ilmiö.
En ole ap enkä asu ulkomailla, voihan suomalaisia tapoja ihan Suomestakin käsin ihmetellä.
Raskaudesta ei huudella, jos vaikka pelätään keskenmenoa. Ja miksi on sun asiasi lörpötellä toisten raskauksista muille?
Tuota raskauden salailuakaan en tajua, paitsi että tiedän sen kuuluvan romanikulttuuriin kun raskaanaoleva nainen on "epäpuhdas tabu" tms.
Amerikkalaiset ystäväni ovat julkaisseet yleensä Facebookissa testitikun ja ultraäänikuvan ihan välittömästi kun ovat saaneet tietää raskaudesta, sekä äidit että isät.
Jos joku sattuu saamaan keskenmenon ja kukaan ei ole edes tiennyt raskaudesta, niin miten siinä osaa lohduttaa tai olla tukena tai edes soittaa ambulanssin?
Minä ainakin haluan tietää keskenmenot omana tietonani eikä keskenmenoon yleensä tarvita ambulanssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai asioita tehdään eri tavalla eri maissa, mutta sitä pidän itsekin outona, että siitä suututaan, jos nimeä kysyy.
Myös sitä, että raskautta suorastaan salaillaan - joskus vielä silloinkin, kun se näkyy. Edes lähipiirille ei kerrota, ja maanpettureina pidetään niitä, jotka asian eteenpäin kertovat, vaikka ei olisi edes pyydetty olemaan kertomatta. Olisi vain pitänyt tajuta, että raskaudesta ei puhuta, ikäänkuin se olisi suurikin salaisuus. En tosin tiedä, onko tämä pelkästään suomalainen ilmiö.
En ole ap enkä asu ulkomailla, voihan suomalaisia tapoja ihan Suomestakin käsin ihmetellä.
Raskaudesta ei huudella, jos vaikka pelätään keskenmenoa. Ja miksi on sun asiasi lörpötellä toisten raskauksista muille?
Tuota raskauden salailuakaan en tajua, paitsi että tiedän sen kuuluvan romanikulttuuriin kun raskaanaoleva nainen on "epäpuhdas tabu" tms.
Amerikkalaiset ystäväni ovat julkaisseet yleensä Facebookissa testitikun ja ultraäänikuvan ihan välittömästi kun ovat saaneet tietää raskaudesta, sekä äidit että isät.
Jos joku sattuu saamaan keskenmenon ja kukaan ei ole edes tiennyt raskaudesta, niin miten siinä osaa lohduttaa tai olla tukena tai edes soittaa ambulanssin?
Siinä ei ambulanssia tarvita juuri koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä me päätettiin lasten nimet jo raskausaikana. Ei tarvinnut niiden naamoja nähdä nimeämistä varten. :)
Eli vaikka Matias tai Pyry-Ukko ihan riippumatta lapsen olemuksesta ja luonteesta?
Olemuksesta? Ja luonteesta? Millä sinä näet vastasyntyneen olemuksesta tai luonteesta, että tämä tyyppi ei sitten mitenkään voi olla Matias?
Tai edes 10-vuotiaasta tai 20-vuotiaasta, että Matias on ihan sopimaton nimi?
Enimmäkseen tyytyväisestä vauvasta tulee Onni
Paljon itkevästä tulee Vaikero
Tyhmännäkösestä tulee Tauno
Ihan mülkünnäköisestä tulee Jorma
Jne.
Näin sen vissiin pitäisi mennä?
Mulla on neljä lasta.
Jos niille olisi annettu nimet sen mukaan, miltä ne synnyttyään näytti, ne olisivat Rusina, Retiisi, Ryppynaama ja Klähmä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta.
Jos niille olisi annettu nimet sen mukaan, miltä ne synnyttyään näytti, ne olisivat Rusina, Retiisi, Ryppynaama ja Klähmä.
Siksipä juuri yleensä odotetaan sen nimenannon kanssa 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta.
Jos niille olisi annettu nimet sen mukaan, miltä ne synnyttyään näytti, ne olisivat Rusina, Retiisi, Ryppynaama ja Klähmä.
Siksipä juuri yleensä odotetaan sen nimenannon kanssa 😄
2 kk ikäisenä nimetyt vauvat on tällä logiikalla Pötkylöitä, Kaljuja, Puklaajia ja Naamanmutristajia. Unohtuiko listalta Palloposki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kummallista suomalaista tapaa minäkin olen aina ihmetellyt. Jotkut jopa suuttuvat kun kysytään synnytyksen jälkeen ohimennen mikä tulee vauvalle nimeksi? Mitä salaista siinä on? Ristiäisissä kaikki sen kuitenkin saavat tietää.
Olen ilmeisesti vähemmistössä, kun en todellakaan ollut päättänyt nimeä vielä etukäteen. Ja se muuttuikin sitten moneen kertaan ennen lopullista päätöstä. Mielestäni pitää ensin nähdä lapsi, jotta voi tietää, minkä nimiseltä hän näyttää.
Tämä ilmiö on aina kiinnostanut mua. Mä en pysty mitenkään näkemään vauvasta, minkä nimiseltä se näyttää.
Miltä siis näyttää Aino tai Aatos tai mikä sun lapsesi nimi nyt onkaan?
Ja kuinka on mahdollista, että toinen, aivan erinäköinen vauva saa sekin nimekseen Aino tai Aatos?
Jos vauvalle pitäisi antaa nimi sen perusteella, minkä näköinen hän on, kalenterissa pitäisi olla ainakin nämä nimet:
Parkuja
Palosireeni
Punajuuri
Pinkkipylly
Rääpäle
Möhkäle
Vonkale
Kurttu
Kalasuu
Kaljupää
Napanuorantynkä
Ulvoja
Tuhina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa muinaiskultturissa on muutenkin vältetty nimien lausumista ja kehitetty sen sijaan kiertoilmaisuja ja lempinimiä. Tämä näkyy vieläkin jossain määrin, myös muista kuin kastamattomista vauvoista puhuttaessa.
Perinteisiin uskomuksiin kuuluu myös, että jos tietää toisen nimen, varsinkin koko nimen, silloin voi noitua toiseen kirouksen helposti. Lempinimien perinne tulee tästä nimen salaamisesta, jotta pahat voimat eivät voi iskeä kiinni. Suomi ja suomensukuiset kansat ovat erittäin tunnettuja noitina ja velhoina, jopa viikingit tiesivät, että idässä asuu porukkaa, joka osaa loitsia siihen malliin, ettei sinne kannata mennä. Todennäköisesti tämä on yksi syy siihen, miksi viikinkgit eivät koskaan vallaneet Suomea, vaikka asuivat muissa Skandinavian maissa ja Venäjällä, ja heillä oli keskittymiä myös Baltian rannikoilla.
Suomalainen perinteinen elämäntaa nojautuu siis erittäin vahvasti noitumiseen ja loitsimiseen. Lännessä se oli uskontojen saapuessa pääasiassa enää noitien hommaa, jotka olivat tehneet sopimuksen Pirun kanssa, kun taas idässä ja Lapissa kuka tahansa pystyi noitumaan ja taikomaan, jopa jallittamaan Piruakin. Jotkut olivat siinä vaan etevämpiä kuin toiset.
Koskahan se nimeäminenkin jätetään lapselle itselleen, että se kulkee vaan sillä "työnimellä" vaikka eskariin saakka?
Johan sitä nykyään on näitä vanhempia, jotka uskoo että joku tyyliin ala-asteelle mentäessä lapset tuntee itsensä jo niin hyvin, että ne tietää jos haaruksesta ei löydykään niitä "oikeita" vehkeitä, niin eikö se olis ihan luontevaa sitten jättää se nimeäminenkin niille 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä me päätettiin lasten nimet jo raskausaikana. Ei tarvinnut niiden naamoja nähdä nimeämistä varten. :)
Eli vaikka Matias tai Pyry-Ukko ihan riippumatta lapsen olemuksesta ja luonteesta?
Olemuksesta? Ja luonteesta? Millä sinä näet vastasyntyneen olemuksesta tai luonteesta, että tämä tyyppi ei sitten mitenkään voi olla Matias?
Tai edes 10-vuotiaasta tai 20-vuotiaasta, että Matias on ihan sopimaton nimi?
Enimmäkseen tyytyväisestä vauvasta tulee Onni
Paljon itkevästä tulee Vaikero
Tyhmännäkösestä tulee Tauno
Ihan mülkünnäköisestä tulee Jorma
Jne.
Näin sen vissiin pitäisi mennä?
Mutta miltä näyttää vaikkapa Hugo (peikoltako?) tai Leo (leijonalta?), Maria (ikonilta?), Saana (tunturilta?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kummallista suomalaista tapaa minäkin olen aina ihmetellyt. Jotkut jopa suuttuvat kun kysytään synnytyksen jälkeen ohimennen mikä tulee vauvalle nimeksi? Mitä salaista siinä on? Ristiäisissä kaikki sen kuitenkin saavat tietää.
Olen ilmeisesti vähemmistössä, kun en todellakaan ollut päättänyt nimeä vielä etukäteen. Ja se muuttuikin sitten moneen kertaan ennen lopullista päätöstä. Mielestäni pitää ensin nähdä lapsi, jotta voi tietää, minkä nimiseltä hän näyttää.
Tämä ilmiö on aina kiinnostanut mua. Mä en pysty mitenkään näkemään vauvasta, minkä nimiseltä se näyttää.
Miltä siis näyttää Aino tai Aatos tai mikä sun lapsesi nimi nyt onkaan?
Ja kuinka on mahdollista, että toinen, aivan erinäköinen vauva saa sekin nimekseen Aino tai Aatos?
Sehän on jokaisen omassa päässä tietenkin. En minäkään olisi voinut laittaa tyttöni nimeksi vaikkapa Jasmin Eveliinaa, koska _minusta_ hän ei ollut ollenkaan sen näköinen eikä oloinen.
Onko sinulle siis aivan sama, millainen vauva on, kun olet päättänyt jo etukäteen hänet nimetä jollain nimellä?
Päätin lasteni nimet jo ennen kuin olin raskaana. Miten tämäkin on jollekin ongelma?
Oletko ihmetellyt, miten monissa maissa kyetään lapset jo lain määräyksellä nimeämään ennen kuin he ovat poistuneet synnäriltä? Varmaan joka muksulla on niissä maissa väärä nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluttiin välttyä sukulaisten päivittelyltä ja isovanhempien mielenosoitukselliselta käytökseltä eikä kerrottu kenellekään etukäteen lasten nimiä, vaikka ne olivat valmiina ennen kuin lapsi oli syntynytkään.
On ollut sellaisia tapauksia, että sukulaiset rupeavat riitelemään, haukkuvat lapselle aiottua nimeä rumaksi tai suorastaan painostavat lapsen vanhempia muuttamaan aiottu nimi joksikin toiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä me päätettiin lasten nimet jo raskausaikana. Ei tarvinnut niiden naamoja nähdä nimeämistä varten. :)
Eli vaikka Matias tai Pyry-Ukko ihan riippumatta lapsen olemuksesta ja luonteesta?
Olemuksesta? Ja luonteesta? Millä sinä näet vastasyntyneen olemuksesta tai luonteesta, että tämä tyyppi ei sitten mitenkään voi olla Matias?
Tai edes 10-vuotiaasta tai 20-vuotiaasta, että Matias on ihan sopimaton nimi?
Koska minusta Matias on nynnynimi. Jämäkkä ponteva poikalapsi ei ole mikään Nynnymatias.
Aa... okei. Eli odotusaikana voisit optimistisesti toivoa jämäkkää pontevaa poikaa, jonka suunnittelet nimeäväsi Pontukseksi.
Mutta pettymykseksesi sieltä tupsahtaakin hyvin nynnyn näköinen heiveröinen lapsi. Joten pakko antaa sille sitten myös nynnynimi eli Matias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI TAIKAUSKOA vaan ihan kristillinen pohja, jolla papit aikoinaan pelottelivat kansaa. Lapsi on suojaton ilman nimeä, vasta nimen saatuaan hän on jumalan suojeluksessa "sillä nimeltä minä olen hänet kutsunut". Samasta syystä varottiin, ettei nimi joudu paholaisen tietoon, silloin paholainen ehtii ennen ristiäisiä liittää lapsen omaan laumaansa. Siksi lapsen nimeä ei saanut sanoa eikä kertoa ennen ristiäisiä.
Kastamatonta lasta ei saanut kuljetella julkisesti eikä viedä kyläpaikkoihin, sillä jos jotain sattuu, lapsi ei pääse jumalan valtakuntaan, koska vasta kasteessa herralle ilmoitetaan nimi, jolla lapsi kutsutaan. Tuota noudatetaan vielä aika yleisesti, eli kastamatonta lasta ei kuljetella.
No taikauskoahan tuo juurikin on. Mitään ei todellisuudessa tapahdu, jos vauvan nimeä käyttää heti syntymästä asti.
Ihan turha väittää, ettei nimiin liittyisi erilaisia mielikuvia. Mielikuvat tietenkin voivat olla eri ihmisillä erilaisia.
Millainen on Iita Justiina? Onko voimakastahtoinen vai myötäilevä? Tai onko Urho Uljas hintelä itkupilli?
Jotkut tosiaan miettii sitä, mutta en minäkään ymmärrä, miksi tietoa pihdataan, jos kerran nimi on jo valmiina. Me itseasiassa käytettiin kummastakin etunimeä jo ennen syntymää, koska sukupuoli oli niin selvä ultrassa. Muitaakseni laitoin tekstariin vauvan nimen tyyliin: "Maija syntyi tänään...."
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin välttyä sukulaisten päivittelyltä ja isovanhempien mielenosoitukselliselta käytökseltä eikä kerrottu kenellekään etukäteen lasten nimiä, vaikka ne olivat valmiina ennen kuin lapsi oli syntynytkään.
On ollut sellaisia tapauksia, että sukulaiset rupeavat riitelemään, haukkuvat lapselle aiottua nimeä rumaksi tai suorastaan painostavat lapsen vanhempia muuttamaan aiottu nimi joksikin toiseksi.
Kun kerroin synnytyslaitoksella äidilleni poikani nimen, sanoi hän, että kyllä sen vielä voi vaihtaa-
Nyt, 19 vuotta myöhemmin, äitini yhä kieltäytyy kutsumasta poikaani hänen oikealla nimellään.
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin välttyä sukulaisten päivittelyltä ja isovanhempien mielenosoitukselliselta käytökseltä eikä kerrottu kenellekään etukäteen lasten nimiä, vaikka ne olivat valmiina ennen kuin lapsi oli syntynytkään.
On ollut sellaisia tapauksia, että sukulaiset rupeavat riitelemään, haukkuvat lapselle aiottua nimeä rumaksi tai suorastaan painostavat lapsen vanhempia muuttamaan aiottu nimi joksikin toiseksi.
Ei meillä ollut tuollaista ongelmaa. Ei puhuttu mistään aiotuista nimistä vaan ilmoitettiin, että tässä on Matti-Petteri.
Siinä sai sitten kauhistella tai ihastella, mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä me päätettiin lasten nimet jo raskausaikana. Ei tarvinnut niiden naamoja nähdä nimeämistä varten. :)
Eli vaikka Matias tai Pyry-Ukko ihan riippumatta lapsen olemuksesta ja luonteesta?
Olemuksesta? Ja luonteesta? Millä sinä näet vastasyntyneen olemuksesta tai luonteesta, että tämä tyyppi ei sitten mitenkään voi olla Matias?
Tai edes 10-vuotiaasta tai 20-vuotiaasta, että Matias on ihan sopimaton nimi?
Koska minusta Matias on nynnynimi. Jämäkkä ponteva poikalapsi ei ole mikään Nynnymatias.
Aa... okei. Eli odotusaikana voisit optimistisesti toivoa jämäkkää pontevaa poikaa, jonka suunnittelet nimeäväsi Pontukseksi.
Mutta pettymykseksesi sieltä tupsahtaakin hyvin nynnyn näköinen heiveröinen lapsi. Joten pakko antaa sille sitten myös nynnynimi eli Matias?
Ei, en suunnittele nimiä etukäteen. Enkä anna tietenkään lapselle nimeä, joka mielestäni on nynnynimi. Tuskin sinäkään?
Meillä lapset näyttivät vastasyntyneinä perunalta.
Kenellekään ei kuitenkaan annettu nimeksi Peruna.