Mistä johtuu...vauvan nimen salailu Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

No sen joo jotenkin vielä ymmärrän, että nimi halutaan paljastaa siellä ristiäisissä/nimiäisissä, jotta on sitten jotain ns. odotettavaa sinne. Mutta sitä en ymmärrä, että se lapsen sukupuoli pidetään syntymään saakka salassa. Niinku miks ihmeessä?!

Nykytrendihän on, että lapsi kertoo sukupuolensa itse sitten kun osaa sen kertoa.

Me kerrottiin nimi heti kun oltiin päätetty se, eli vauvan ollessa 2,5 kk ikäinen. Minkäs sille voi kun ei keksitty/päästy yhteisymmärrykseen sitä aiemmin.

Minulla oli tuleville lapsille muutama nimi mielessä, mutta synnärillä totesin, ettei lapsi näyttänyt eikä tuntunut nimeltä joka minulla oli mielessä. En myöskään raskausaikana ollut asiaa sen tarkemmin pohdiskellut. Käytin lapsen synnyttyä kaksi kuukautta siihen että googlasin nimiä jotta löytäisin juuri sen oikean nimi rimpsun. Päätin nimen päivää ennen ristiäisiä ja kysyin sylikummin mielipiteen nimeen. Olin ajatellut kutsumanimeksi toista nimeä mutta sen ajatuksen ajoivat vieraat alas heti nimen annon jälkeen. Joten en olisi voinut nimeä yhtään aikaisemmin kertoa kun en tiennyt mikä se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttiin välttyä sukulaisten päivittelyltä ja isovanhempien mielenosoitukselliselta käytökseltä eikä kerrottu kenellekään etukäteen lasten nimiä, vaikka ne olivat valmiina ennen kuin lapsi oli syntynytkään.

On ollut sellaisia tapauksia, että sukulaiset rupeavat riitelemään, haukkuvat lapselle aiottua nimeä rumaksi tai suorastaan painostavat lapsen vanhempia muuttamaan aiottu nimi joksikin toiseksi. 

Ei meillä ollut tuollaista ongelmaa. Ei puhuttu mistään aiotuista nimistä vaan ilmoitettiin, että tässä on Matti-Petteri.

Siinä sai sitten kauhistella tai ihastella, mitä väliä?

Hieno juttu, että sujui hyvin teillä.

Anoppia hieman epäilin, että saisi jonkinlaisen kohtauksen, tai oma äiti. :D

Ehkä kuitenkin suurin syy nimien salaamiselle oli se, että yhdessä päätettiin lasten isän kanssa, että ei kerrota kenellekään etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei me lasta kastettu kirkon takia vaan juhlat oli nimen takia.

Siis liititte lapsenne kirkkoon nimen takia? Kai tiesitte, että lapselle voi antaa nimen ilman kastetta ja kirkkoon liittämistä?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole ihan vaan erilaisesta väestörekisterisysteemistä.

Ainakin osaltaan, Briteissä ei ole varsinaista väestörekisteriä ja vanhempien pitää käydä rekisteröimässä vauva syntymäpaikkakunnan kaupungintalolla (esim Lontoossa sen kaupunginosan jossa vauva syntyi) viimeistään 42 päivää syntymän jälkeen ja silloin sillä on oltava nimi. Mitään henkilötunnuksiahan täällä ei edes ole. National insurance-numeronkin saa vasta 16-vuotiaana.

Me ilmoitettiin vauvan syntymästä kaikille samantien nimen kera. Asutaan Briteissä ja tämä tuntui luontevalta.

Vierailija kirjoitti:

Me kerrottiin nimi heti kun oltiin päätetty se, eli vauvan ollessa 2,5 kk ikäinen. Minkäs sille voi kun ei keksitty/päästy yhteisymmärrykseen sitä aiemmin.

Tämäkin hauska kulttuuriero - Tsekissä lapsen nimi pitää päättää ja rekisteröidä monta kuukautta ennen vauvan syntymää. Lapselle valitaan yksi pojan ja yksi tytön nimi (toisia nimiä ei käytetä) ja jompikumpi sitten syntymän jälkeen tulee viralliseksi. Jos nimeä haluaa siinä vaiheessa vaihtaa, siitä täytyy maksaa 😅.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa muinaiskultturissa on muutenkin vältetty nimien lausumista ja kehitetty sen sijaan kiertoilmaisuja ja lempinimiä. Tämä näkyy vieläkin jossain määrin, myös muista kuin kastamattomista vauvoista puhuttaessa.

Miksi on vältetty?

Vierailija kirjoitti:

Ei me ainakaan päätetty nimiä ennen lasten syntymää. Ei haluttu tietää sukupuoltakaan. Siinähän niitä nimiä on mukava makustella, kun vauvaan tutustuu.

Mikä ihmeen kiire siinä pitäisi olla? Mitä ne muut ihmiset sillä nimitiedolla tekee?

Itse en ole niin kiinnostunut toisten lapsista että nimen tietäminen olisi suurikin asia, lähinnä small talk hengessä/ kohteliaisuudesta sitä olen joskus kysynyt.

En kysy enää, sen verran monta suorastaan kauhistunutta ilmettä on tullut vastaan. Syitä toki on monia sille ettei nimeä paljasteta ja eihän kaikki ole sitä lapsen syntyessä vielä päättäneetkään. Kuitenkaan en voi sille mitään että minusta ihminen tekee itsestään ja lapsestaan vähän myötähävettävän suuren numeron sillä salailullaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisia perinteitä. Ei kummallisuuksia.

Kummallisia perinteitä... Perinteisiä kummallisuuksia...

Kulttuuri ja tavat ovat hienoja asioita, mutta välillä ihmetyttää miten vakavasti niihin suhtaudutaan ja miten oudosti niitten johdosta välillä käyttäydytään.

Itse ilmoitin lapseni nimen heti. Huomasin, että se oli aika monelle, niin nuorelle kuin vanhalle, ellei suorastaan tabu niin vähintään epämukava aihe. Ihan kuin siitä ei pitäisi puhua ja se olisi salaisuus. Mun lapseni nimi mainittiin alussa hyvin hilja ja ympäri vilkuilleen. 🙂 Aikuiset ihmiset. Tuli tunne, että olen heitä, vasten tahtoaan, houkuttelemassa synteihin tai vähintään salaseuraan.

Toinen ihmetyksen aihe oli se, että ei ollut ristiäisiä. Huomasin, että monien aivot meni hetkeksi jumiin ja sen jälkeen yleensä kysyttiin hiljaisella, epäilevällä äänellä, että miten se lapsi sitten nimen sai... Siihen sanoin yleensä, että alettiin vain kutsumaan lasta sillä nimellä. Kyllä se ajan kanssa tottuu ja oppii olemaan.

Todellisuudessa paperit lähti maistraatin jo synnytys- sairaalasta.

Oma "aha"- heti oli kun jouduin mm. ison yrityksen johtorymälle selittämään, että ristiäiset eivät ole ainoa tie nimen saamiseksi. Puolet heistä oli enemmän kuin hämillään.

Miten ne luuli sen toimivan oikeassa maailmassa? Että pappi, kirkko on virallinen taho ja jumala taikoo sen lailliseksi eikä se, että pappi on vaan valtiovallan valtuuttama edustaja tietyissä toimissa?

Minusta tämä on hyvä suomalainen perinne, ihan sama vaikka olisikin taikauskoon alun perin perustuva! Ristiäisissä/nimiäisissä se on minusta ihan niin kuin odotettu ohjelmanumero, kun lapsen nimi kerrotaan! Ja onhan tässä sekin, että nimi on saatettu lyödä lukkoon vaikka vasta vähän aikaisemmin. Enkä ymmärrä, mikä kiire siinä julkistamisessa onkaan. Saa vanhemmilla olla miettimis- ja makusteluaikaa - nimi on kuitenkin sellainen asia, joka on yleensä mukana ihmisen koko eliniän.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitä en ymmärrä, että se lapsen sukupuoli pidetään syntymään saakka salassa. Niinku miks ihmeessä?!

Ainakin yksi syy voisi olla se että lapsen sukupuoli varmistuu vasta kun on syntynyt. Ultrakuvan perusteella tehty havainto voi olla virheellinen.

Ei ole mitenkään harvinaista esim. että ultran perusteella lääkäri sanoo että näyttää olevan poika mutta kun vauva syntyy niin huomataan että onkin tyttö.

Itse ymmärrän täysin että lapsen sukupuoli halutaan kertoa vasta kun lapsi on syntynyt, ja myös senkin jos ei vanhemmat halua itsekään tietää sukupuolta etukäteen.

Sitä en taas ymmärrä miksi jotkut ei halua kertoa lapsen sukupuolta edes syntymän jälkeen ja jopa haluaa salailla sitä lapsen kasvaessakin.

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuri ja tavat ovat hienoja asioita, mutta välillä ihmetyttää miten vakavasti niihin suhtaudutaan ja miten oudosti niitten johdosta välillä käyttäydytään.

Itse ilmoitin lapseni nimen heti. Huomasin, että se oli aika monelle, niin nuorelle kuin vanhalle, ellei suorastaan tabu niin vähintään epämukava aihe. Ihan kuin siitä ei pitäisi puhua ja se olisi salaisuus. Mun lapseni nimi mainittiin alussa hyvin hilja ja ympäri vilkuilleen. 🙂 Aikuiset ihmiset. Tuli tunne, että olen heitä, vasten tahtoaan, houkuttelemassa synteihin tai vähintään salaseuraan.

Toinen ihmetyksen aihe oli se, että ei ollut ristiäisiä. Huomasin, että monien aivot meni hetkeksi jumiin ja sen jälkeen yleensä kysyttiin hiljaisella, epäilevällä äänellä, että miten se lapsi sitten nimen sai... Siihen sanoin yleensä, että alettiin vain kutsumaan lasta sillä nimellä. Kyllä se ajan kanssa tottuu ja oppii olemaan.

Todellisuudessa paperit lähti maistraatin jo synnytys- sairaalasta.

Oma "aha"- heti oli kun jouduin mm. ison yrityksen johtorymälle selittämään, että ristiäiset eivät ole ainoa tie nimen saamiseksi. Puolet heistä oli enemmän kuin hämillään.

Miten ne luuli sen toimivan oikeassa maailmassa? Että pappi, kirkko on virallinen taho ja jumala taikoo sen lailliseksi eikä se, että pappi on vaan valtiovallan valtuuttama edustaja tietyissä toimissa?

Mulla ei myöskään koskaan ollut ristiäisiä ja multa on kysytty hämmästellen että miten mä sitten olen saanut nimen 😅.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole ihan vaan erilaisesta väestörekisterisysteemistä.

Ainakin osaltaan, Briteissä ei ole varsinaista väestörekisteriä ja vanhempien pitää käydä rekisteröimässä vauva syntymäpaikkakunnan kaupungintalolla (esim Lontoossa sen kaupunginosan jossa vauva syntyi) viimeistään 42 päivää syntymän jälkeen ja silloin sillä on oltava nimi. Mitään henkilötunnuksiahan täällä ei edes ole. National insurance-numeronkin saa vasta 16-vuotiaana.

Me ilmoitettiin vauvan syntymästä kaikille samantien nimen kera. Asutaan Briteissä ja tämä tuntui luontevalta.

Sekin muuten vielä että ristiäisiä ei Englannissa järjestetä kovinkaan nopeasti jos ne ylipäätään järjestetään, eikä sillä ole nimen kanssa mitään tekemistä vaan kirkon, lapsi saattaa olla kastetilaisuudessa jo taapero.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei myöskään koskaan ollut ristiäisiä ja multa on kysytty hämmästellen että miten mä sitten olen saanut nimen 😅.

Ajatteleekohan nuo ihmiset sitten että kaikki

ei-kristityt on nimettömiä?

Tämä (ja muut samanlaiset kokemukset tässä ketjussa) on just hyvä esimerkki siitä miten jotkut ajattelee että se heidän tapa on "oikea" ja ainoa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei myöskään koskaan ollut ristiäisiä ja multa on kysytty hämmästellen että miten mä sitten olen saanut nimen 😅.

Ajatteleekohan nuo ihmiset sitten että kaikki

ei-kristityt on nimettömiä?

Tämä (ja muut samanlaiset kokemukset tässä ketjussa) on just hyvä esimerkki siitä miten jotkut ajattelee että se heidän tapa on "oikea" ja ainoa maailmassa.

Tällaisia ihmisiä on tosi paljon

Vierailija kirjoitti:

EI TAIKAUSKOA vaan ihan kristillinen pohja, jolla papit aikoinaan pelottelivat kansaa. Lapsi on suojaton ilman nimeä, vasta nimen saatuaan hän on jumalan suojeluksessa "sillä nimeltä minä olen hänet kutsunut". Samasta syystä varottiin, ettei nimi joudu paholaisen tietoon, silloin paholainen ehtii ennen ristiäisiä liittää lapsen omaan laumaansa. Siksi lapsen nimeä ei saanut sanoa eikä kertoa ennen ristiäisiä.

Kastamatonta lasta ei saanut kuljetella julkisesti eikä viedä kyläpaikkoihin, sillä jos jotain sattuu, lapsi ei pääse jumalan valtakuntaan, koska vasta kasteessa herralle ilmoitetaan nimi, jolla lapsi kutsutaan. Tuota noudatetaan vielä aika yleisesti, eli kastamatonta lasta ei kuljetella.

Eli suomeksi taikauskoa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ilmeisesti vieläkään kirjoiteta syntymätodistusta samana päivänä kun lapsi syntyy, siis jo laitoksella. Useassa maassa tehdään näin ja siksi lapsella on heti nimi joka on rekisteröity ja syntymätodistusta tarvitaan moneen paikkaan elämän aikana. 

Ihan mielenkiinnosta. Mihin sitä tarvitaan?? Mä en oo ikinä tarvinnut eikä mun lapset.

Se salailu Suomessa on huvittavaa, nimet usein vielä huvittavampia mutta minkäs teet kun perinteitä ei ole ja nekin vähät mitä oli, on heitetty roskikseen jo ajat sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei myöskään koskaan ollut ristiäisiä ja multa on kysytty hämmästellen että miten mä sitten olen saanut nimen 😅.

Ajatteleekohan nuo ihmiset sitten että kaikki

ei-kristityt on nimettömiä?

Tämä (ja muut samanlaiset kokemukset tässä ketjussa) on just hyvä esimerkki siitä miten jotkut ajattelee että se heidän tapa on "oikea" ja ainoa maailmassa.

Tällaisia ihmisiä on tosi paljon

Eli on paljon ihmisiä jotka ajattelee että kaikki maailman ei-kristityt ja myös ne kristityt joita ei ole kastettu, ovat nimettömiä, et nimi voidaan antaa vain kristillisellä kasteella? Ohhoh.

Mut taitaa olla vanhemman polven ihmisiä tämmöiset? Vaikea ajatella et kukaan keski-ikäinen saatika sitä nuorempi näin nurinkurisesti ajattelisi.