Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu...vauvan nimen salailu Suomessa?
16.07.2022 |
Asun Englannissa ja kun kerron tutuille paikallisille, kuinka monet uudet vanhemmat eivät kerro vauvan nimeä ennen ristiäisiä (2kk??) kaikki on ihan ihmeissään. MIKSI? Ja tarkemmin ajatellen, en ymmärrä minäkään. Täällä nimi on päätetty YLEENSÄ (98%) etukäteen ja ilmoitetaan heti kun vauva on syntynyt. Miksi pitää odottaa ristiäisiin? Onko tää taas yksi suomalaisen luonteen kummallisuuksia?
Kommentit (153)
Meillä kyllä puhuteltiin lasta nimellä jo odotusaikana, ja syntymän jälkeen ihan vieraittenkin kuullen. Kastettiin sitten kahden kuukauden iässä.
Ei ole piru vienyt lasta. On jo aikamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että en ole ainut joka tätä on miettinyt!!! :D musta on järjetöntä, että oikea ihminen, ihan oma yksilönsä joutuu menemään kuukausi tolkulla jollain Höttö nimellä kun vanhemmat järjestää nimestä jonkun spektaakkelin, jota kaikkien pitäisi kuumeisesti odottaa. En myöskään kyllä ymmärrä niitä kalamittoja mitä vauvoista annetaan synnyttäessä automaattisesti, eri asia jos joku kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ilmeisesti vieläkään kirjoiteta syntymätodistusta samana päivänä kun lapsi syntyy, siis jo laitoksella. Useassa maassa tehdään näin ja siksi lapsella on heti nimi joka on rekisteröity ja syntymätodistusta tarvitaan moneen paikkaan elämän aikana.
Se salailu Suomessa on huvittavaa, nimet usein vielä huvittavampia mutta minkäs teet kun perinteitä ei ole ja nekin vähät mitä oli, on heitetty roskikseen jo ajat sitten.
No en ole alan asiantuntija, mutta veikkaisin että kyllä Suomessakin "kirjoitetaan syntymätodistus" mutta se tehdään siten että synnytyssairaalassa kirjataan merkintä syntyneestä lapsesta (digitaalisesti). Sairaala ilmoittaa tiedon syntyneestä lapsesta suoraan väestötietojärjestelmään ja syntymätietojen rekisteröimisen yhteydessä lapselle merkitään väestötietojärjestelmään henkilötunnus. Kirjaaminen ei Suomessa edellytä että lapsella olisi heti syntyessään nimi. Mikäli vanhemmat ovat naimisissa, lapsi kirjataan kummankin vanhemman tietoihin. Mikäli vanhemmat eivät ole naimisissa, lapsi kirjataan äidin tietoihin ja isyyden tunnustamisen yhteydessä myös isän tietoihin. Henkilötunnus yksilöi lapsen. Nimeämisen jälkeen päivitetään tiedot väestörekisteriin.
Sairaalasta saa halutessaan ja erikseen pyytämällä syntymäilmoituksen muistoksi itselleen, se ei käy virallisesta todistuksesta. (Lähde: "kysy kätilöltä" sivusto)
Suomessa ei yleensä toimita syntymätodistuksen perusteella, vaan tarvittaessa tilataan ajantasainen virkatodistus ja käytetään sitä. Digi- ja väestötietoviraston sivuilla kerrotaan, että ihminen voi tilata itsestään syntymätodistuksen, mikäli hän tarvitsee sitä esim. ulkomaalaisessa viranomaisessa. Luulisin että sellainen sitten tulostuu mekaanisesti joillakin perustiedoilla. Aikanaan hain ulkomailla töihin, siellä riitti virkatodistus liitteeksi.
Systeemi siis vain on erilainen, kyllähän Suomessakin voitaisiin päättää että lapsi pitää nimetä syntyessä tai hyvin lyhyen ajan kuluessa syntymästä. Ajan kanssa tottuisimme siihen.
Me päätimme nimen syntymän jälkeen. Emme tienneet sukupuolta etukäteen. Eikä ollut kiire miettiä nimeä. Mikä hinku pitää olla että nimi pitää sanoa ennen ristiäisiä. Jokainen kertoo nimen milloin haluaa.
No siksi, kun 95% anopeista yrittäisi painostaa eri nimeen, jos tietäisi päätöksen ennen virallistamista. Nyt kun eivät tiedä etukäteen, joutuvat tyytymään ja sitten aluksi tietysti aina kyräillään: "jaa, että ville siitä nyt sitten tulikin! Suvussa on kyllä perinteisesti ollut tapio uuno kotivalo esikoisella!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että en ole ainut joka tätä on miettinyt!!! :D musta on järjetöntä, että oikea ihminen, ihan oma yksilönsä joutuu menemään kuukausi tolkulla jollain Höttö nimellä kun vanhemmat järjestää nimestä jonkun spektaakkelin, jota kaikkien pitäisi kuumeisesti odottaa. En myöskään kyllä ymmärrä niitä kalamittoja mitä vauvoista annetaan synnyttäessä automaattisesti, eri asia jos joku kysyy.
Mä oon ihmetellyt kans noita kalamittoja ja ikiaikainen: kymmenen sormea ja kymmenen varvasta!
Lisäksi sukupuolen pamilointi etukäteen, vaikka vaihtoehtoja on lähtökohtaisesti 2. Ymmärtäisin, jos olisi enemmän vaihtoehtoja. 9kk paksuna ja synnytys päälle: tidididii! Se on appelsiini! Sit ymmärtäisin..
Vierailija kirjoitti:
Tätä kummallista suomalaista tapaa minäkin olen aina ihmetellyt. Jotkut jopa suuttuvat kun kysytään synnytyksen jälkeen ohimennen mikä tulee vauvalle nimeksi? Mitä salaista siinä on? Ristiäisissä kaikki sen kuitenkin saavat tietää.
No itse vastaat kysymykseesi, ristiäisissä kaikki saa tietää, se on se julkistamistilaisuus.
Mitä siellä nimiäisissä tai ristiäisissä sitten tehtäisiin kun se kohokohta on jo kaikkien tiedossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että en ole ainut joka tätä on miettinyt!!! :D musta on järjetöntä, että oikea ihminen, ihan oma yksilönsä joutuu menemään kuukausi tolkulla jollain Höttö nimellä kun vanhemmat järjestää nimestä jonkun spektaakkelin, jota kaikkien pitäisi kuumeisesti odottaa. En myöskään kyllä ymmärrä niitä kalamittoja mitä vauvoista annetaan synnyttäessä automaattisesti, eri asia jos joku kysyy.
Aika erikoinen tuttavapiiri, jos nimestä joku erikoinen spektaakkeli järjestyy, ja jos kysymättä kalamittoja raportoi.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että kaikilla ei vaan ole lapselle nimeä etukäteen?
Huisii kirjoitti:
No siksi, kun 95% anopeista yrittäisi painostaa eri nimeen, jos tietäisi päätöksen ennen virallistamista. Nyt kun eivät tiedä etukäteen, joutuvat tyytymään ja sitten aluksi tietysti aina kyräillään: "jaa, että ville siitä nyt sitten tulikin! Suvussa on kyllä perinteisesti ollut tapio uuno kotivalo esikoisella!"
Painostukselta välttyy sillä, että kertoo ilmoittaneensa nimen jo väestörekisteriin, vaikka ristiäiset ovat vasta puolen vuoden päästä.
Toisaalta, mikä pakkomielle eräillä on tietää toisten ihmisten lasten nimiä? Ihan virallisiinkin papereihin voidaan kirjoittaa Virtanen, tyttö/poika ja syntymäaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meidän kaksoset syntyivät kiireellisellä sektiolla pari kuukautta ennen aikojaan, niin lasta vilautettiin meille vanhemmille ja kysyttiin että mikäs tämän pojan nimeksi laitetaan, sanottiin sitten se nimi mitä oli ajateltu pojalle (ultrassa ei näkynyt varmaksi onko toinenkin poika vai tyttö) Sitten mahasta kaiveltiin esiin toinen lapsi, ja sitä vilautettiin meille, että täältä tuli toinenkin poika, mikäs hänelle laitetaan nimeksi? Ja sitten vaan mies sanoi että no laitetaan se mitä anoppi ehdotti jota pidettiin myös ihan ok vaihtoehtona.
Meille kerrottiin kyllä, että sitä nimeä minkä siinä sanoo ei ole pakko laittaa sitten virallisiin papereihin, vaan se on mukavempi siellä sairaalassakin kutsua lasta jollain nimellä eikä vain vauva A ja vauva B.
Mutta kyllä ne nimet jäi pojille pysyväksi, eikä esim. toisinpäin olisi sopinut ollenkaan, että oli se hyvä että sattuivat tulemaan ulos siinä järjestyksessä kun tulivat.
Kastejuhlaan ei sitten jäänyt mitään muuta kohokohtaa kuin se, että toista ja kolmatta nimeä ei muut tienneet etukäteen.
Voitko kysyä Miksi Englannissa on kokolattiamatto kylpyhuoneessa? Miksi kuljetaan kengät jalassa sisällä vaikka kaikki lattia on päällystetty kokolattiamatolla. Miksi kuumalla ja kylmälle vedelle on kaksi eri hanaa ja vesi sekoitetaan sopivaksi käsienpesualtaassa, siinä samassa johon syljetään hammastahnat ym. ja pestään likaiset kädet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kummallista suomalaista tapaa minäkin olen aina ihmetellyt. Jotkut jopa suuttuvat kun kysytään synnytyksen jälkeen ohimennen mikä tulee vauvalle nimeksi? Mitä salaista siinä on? Ristiäisissä kaikki sen kuitenkin saavat tietää.
No itse vastaat kysymykseesi, ristiäisissä kaikki saa tietää, se on se julkistamistilaisuus.
Mitä siellä nimiäisissä tai ristiäisissä sitten tehtäisiin kun se kohokohta on jo kaikkien tiedossa?
Eikö se ristiäisten kohokohta kuitenkin ole se lapsen liittäminen seurakuntaan kasteessa? Sitä vartenhan siellä ollaan.
Kyllä tietää. Olen kohta 56.
Pitäisin epänormaalina äitiä, joka ajattelisi vastasyntyneen lapsensa olevan nynnyn näköinen ja antaisi tälle siksi mielestään nynnyn nimen.