Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu...vauvan nimen salailu Suomessa?
16.07.2022 |
Asun Englannissa ja kun kerron tutuille paikallisille, kuinka monet uudet vanhemmat eivät kerro vauvan nimeä ennen ristiäisiä (2kk??) kaikki on ihan ihmeissään. MIKSI? Ja tarkemmin ajatellen, en ymmärrä minäkään. Täällä nimi on päätetty YLEENSÄ (98%) etukäteen ja ilmoitetaan heti kun vauva on syntynyt. Miksi pitää odottaa ristiäisiin? Onko tää taas yksi suomalaisen luonteen kummallisuuksia?
Kommentit (153)
Hauskinta nykyajan taikauskoa on mun mielestä tuo, että päätetään nimi sen jälkeen kun on nähty, minkä näköinen vauva on.
Kukaan ei kuitenkaan osaa selittää, milla tavoin vauva on "Maijan" tai "Liisan" tai vaikka "Mirkku-Petterin" näköinen.
Tai miksi jonakin vuonna huomattavan iso osa vauvoista on "Ellan" tai "Eetun" näköisiä, vaikka muutama vuosikymmen sitten ne ihan samannäköiset vauvat olivat Sareja ja Jareja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me katsomme ensin, minkä nimen näköinen ja oloinen lapsesta tulee.
Miten te sen katsotte, kristallipallostako?
Jos annatte lapselle nimeksi Keiju Helinä, ja hänestä tuleekin paksu ja kovaääninen?
Jos annatte nimeksi Tytti Ilona, ja hänestä tuleekin masentunut transseksuaali, joka haluaisi korjata sukupuolensa pojaksi?
Vierailija kirjoitti:
Tätä kummallista suomalaista tapaa minäkin olen aina ihmetellyt. Jotkut jopa suuttuvat kun kysytään synnytyksen jälkeen ohimennen mikä tulee vauvalle nimeksi? Mitä salaista siinä on? Ristiäisissä kaikki sen kuitenkin saavat tietää.
Olen ilmeisesti vähemmistössä, kun en todellakaan ollut päättänyt nimeä vielä etukäteen. Ja se muuttuikin sitten moneen kertaan ennen lopullista päätöstä. Mielestäni pitää ensin nähdä lapsi, jotta voi tietää, minkä nimiseltä hän näyttää.
Minusta olisi kiva tietää lapsen nimi heti, on outoa kutsua vauvaa vain vauvaksi tai jollain "työnimellä".
Omien lasten syntymästä ilmoitimme heti laitokselta tyyliin: Pekka-Adalmiina syntyi 16.7. klo 19.14!
Olen synnyttänyt muutamassa eri maassa lapseni. On yleistä, että edes synnytyslaitokselta ei pääse ulos ennen lapsen virallista nimeämistä, eli siis alle viikossa. Vain Suomessa nimenantoa sai pantata pari kuukautta, ja siihen ne ristiäisetkin usein osuu. Vauvakin on vielä näppyläinen ja kirjava siinä iässä. Yleisempää on jo ihan naapurimaissakin, että vauvat on ainakin puolivuotiaita, eli jotenkin käsiteltävämpiä kastetilaisuudessaan. Ihan sopi meille. Aiheutimme kyllä hämmennystä tällä tavoin parisenkymmentä vuotta sitten suomalaisten sukulaisten keskuudessa, mutta tekisin uudestaan samalla tavalla, enkä harrastaisi niitä suomalaisia 'salamyhkäjäisiä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on taas tosi outoa että jotkut päättävät nimen ennenkuin lapsi edes syntyy!
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kiva tietää lapsen nimi heti, on outoa kutsua vauvaa vain vauvaksi tai jollain "työnimellä".
Omien lasten syntymästä ilmoitimme heti laitokselta tyyliin: Pekka-Adalmiina syntyi 16.7. klo 19.14!
No tulipahan ainakin kaikille selväksi, ettei lapsen sukupuolta pystytty määrittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups, mä en tiennyt, että nimeä pitäisi salailla kasteeseen asti tai piru vie. Tosin meidän lapsia ei ole edes kastettu tai pidetty nimijuhlia.
Tuli mieleen, että jos nimen salailu on jokin perinne ja perustuu taikauskoon, niin miksi moni kutsuu sitten vastasyntynyttä sellaisella lempinimellä, että tuleva nimi on aika helppo arvata? Lasketaanko se salailuksi? 49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin anoppi suutahti, kun luuli, että
ei haluta vaan kertoa hänelle esikoisen nimeä. Kun heidänkin kotimaassaan nimi annetaan heti, niin ei vaan ymmärtänyt, kun ei heti ollut nimeä. Meidän lapsia ei ole kastettu mutta nimet on keksitty ja annettu vasta syntymän jälkeen. Esikoisen nimi löytyi kahden viikon jälkeen ja toiselle vasta, kun lapsi oli 2kk vanha. Kolmannelle nimi oli periaatteessa jo valmiina, kun halusin haluamani nimen, kun kahdelle ekalle ei kelvannut. Minusta on vain mukavaa, kun lapselle saa rauhassa keksiä hänelle sopivan nimen.
Meidän lasten nimet (vaihtoehto tytölle ja pojalle, sillä emme tienneet kumpi oli tulossa) oli päätetty etukäteen, eikä nimi ollut syntymän jälkeen salaisuus. Tosin lapsiamme ei ole kastettu, sillä emme kuulu kirkkoon.
Ainoa asia, joka jäi salaisuudeksi, oli se käyttämättä jäänyt (tytön) nimi, jota säästimme seuraavalle lapselle (tosin seuraavakin oli poika).
Mielestäni kukin tekee parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse halusin lastamme kutsuttavan heti alusta hänen omalla nimellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai asioita tehdään eri tavalla eri maissa, mutta sitä pidän itsekin outona, että siitä suututaan, jos nimeä kysyy.
Myös sitä, että raskautta suorastaan salaillaan - joskus vielä silloinkin, kun se näkyy. Edes lähipiirille ei kerrota, ja maanpettureina pidetään niitä, jotka asian eteenpäin kertovat, vaikka ei olisi edes pyydetty olemaan kertomatta. Olisi vain pitänyt tajuta, että raskaudesta ei puhuta, ikäänkuin se olisi suurikin salaisuus. En tosin tiedä, onko tämä pelkästään suomalainen ilmiö.
En ole ap enkä asu ulkomailla, voihan suomalaisia tapoja ihan Suomestakin käsin ihmetellä.
Nimet olemme paljastaneet heti, meillä ei ole vietetty ristiäisiä eikä nimiäisiä.
Sen sijaan raskauksia olen salaillut ja siihen on syynsä:
Ekalla kerroilla aloin kertoa ilosanomaa heti kun testi näytti plussaa. Se oli tuulimuna. Seuraavalla maltoin odottaa sydänäänet ennen kertomista. Tämä raskaus päättyi kohtukuolemaan 39+5. Sitä seuraavilla kolmella kerralla, jotka päättyivät onnellisesti, salasin raskaudet niin pitkälle kuin pystyin ja kerroin vain niille, joille oli pakko. Esim. satojen kilometrien päässä asuvat isovanhemmat saivat tietää lapsenlapsista vasta niiden synnyttyä. En halunnut huijata vanhoja ihmisiä enkä halunnut voivotteluja ja kyselyjä "onko kaikki mennyt hyvin". Olin jo muutenkin hermoromahduksen partaalla kun pelkäsin kohtukuoleman uusivan.
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta nykyajan taikauskoa on mun mielestä tuo, että päätetään nimi sen jälkeen kun on nähty, minkä näköinen vauva on.
Kukaan ei kuitenkaan osaa selittää, milla tavoin vauva on "Maijan" tai "Liisan" tai vaikka "Mirkku-Petterin" näköinen.
Tai miksi jonakin vuonna huomattavan iso osa vauvoista on "Ellan" tai "Eetun" näköisiä, vaikka muutama vuosikymmen sitten ne ihan samannäköiset vauvat olivat Sareja ja Jareja.
Ne nimet on päätetty ennen syntymää. Vähemmistössä ne ovat jotka antavat lapsen syntyä ennen nimen päättämistä. Eikä se ole mikään yksittäinen piirre ulkonäössä, joillekin vain sopii joku nimi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kummallista suomalaista tapaa minäkin olen aina ihmetellyt. Jotkut jopa suuttuvat kun kysytään synnytyksen jälkeen ohimennen mikä tulee vauvalle nimeksi? Mitä salaista siinä on? Ristiäisissä kaikki sen kuitenkin saavat tietää.
. Mielestäni pitää ensin nähdä lapsi, jotta voi tietää, minkä nimiseltä hän näyttää.
Sanna Kiiski, Marin & Ukkola. Näyttävätkö he muka kaikki samalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kummallista suomalaista tapaa minäkin olen aina ihmetellyt. Jotkut jopa suuttuvat kun kysytään synnytyksen jälkeen ohimennen mikä tulee vauvalle nimeksi? Mitä salaista siinä on? Ristiäisissä kaikki sen kuitenkin saavat tietää.
Olen ilmeisesti vähemmistössä, kun en todellakaan ollut päättänyt nimeä vielä etukäteen. Ja se muuttuikin sitten moneen kertaan ennen lopullista päätöstä. Mielestäni pitää ensin nähdä lapsi, jotta voi tietää, minkä nimiseltä hän näyttää.
Tämä ilmiö on aina kiinnostanut mua. Mä en pysty mitenkään näkemään vauvasta, minkä nimiseltä se näyttää.
Miltä siis näyttää Aino tai Aatos tai mikä sun lapsesi nimi nyt onkaan?
Ja kuinka on mahdollista, että toinen, aivan erinäköinen vauva saa sekin nimekseen Aino tai Aatos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jotain vanhaa taikauskoa taustalla? Tuo huonoa onnea nimen paljastaminen ennen ristiäisiä?
Ei pelkästään huonoa onnea, vaan paholainen voi viedä vauvan jos tietää hänen nimensä ennen ristiäisiä. Vauvan uskottiin olevan turvassa vasta kun on päässyt seurakunnan jäseneksi.
Tämän perinteen taustat ovat muistaakseni jollain tavalla vanhoissa pakanauskonnoissa. Ne sekoittuivat kristinuskon tapoihin uskonnon vaihtumisen myötä.
Nykyään konservatiiviset kristityt julkistavat raskauden heti kun testi on tehty (koska vastustavat aborttia ja haluavat korostaa että sikiö on henkilö ihan alusta saakka) ja paljastavat nimen heti kun vauva on syntynyt (koska vastustavat "kasteessa lapsi saa nimen"- ajattelua ja haluavat korostaa, että kasteessa lapsi liitetään kristinuskoon)
Tuohon kovin aikaiseen raskauden paljastamiseen en ole törmännyt, mutta on totta, että uskovaisissa piireissä lapsen nimi kerrotaan nykyään heti, koska kaste ei ole nimenantojuhla. Lapsi saatetaan tuoda kirkkoon n. viikon vanhana ja esitellä heti nimeltä kaikille tutuille. Kaste tapahtuu tyypillisesti noin 3-4vk iässä, sitä ei lykätä ilman painavaa syytä. Ja mikäli laitetaan kasteilmoitus lehteen, voi ilmoituksen sanamuoto olla tavallisesta poikkeava, jotta kaste ja nimi erotettaisiin toisistaan - "x.x. syntynyt lapsemme N.N. otettiin kasteessa Jumalan lapseksi y.y." tai jotain sinne päin.
Meillä ei keksitty nimiä etukäteen, mutta vanhimmalla oli nimi valmiina 3 tunnin ikäisenä ja se kerrottiin heti kaikille. Toiselle oli kaksi nimeä valmiina heti syntymän jälkeen, kutsumanimeä mietittiin 6 päivää ja kerrottiin heti kun oli päätetty. Nuorimmalle kutsumanimi oli heti valmiina, muut nimet keksittiin parin päivän päästä.
Lapsia ei ole kastettu. Äidilleni tämä oli mysteeri "miten sille sitten annetaan nimi?". Sillähän oli jo nimi! Heti kun maistraatista tuli paperi kotiin, se täytettiin ja lähetettiin takaisin. Äiti ei tajunnut, että saman paperin täyttämän myös kirkkoon kuuluvat, mutta se kulkee vain kirkkoherranviraston kautta.
Kerran joku pappi kertoi, että häntä oli pyydetty antamaan lapselle nimi. Pappi oli vastannut, että kastamaan voi tulla mutta nimen saatte antaa itse.
Vierailija kirjoitti:
EI TAIKAUSKOA vaan ihan kristillinen pohja, jolla papit aikoinaan pelottelivat kansaa. Lapsi on suojaton ilman nimeä, vasta nimen saatuaan hän on jumalan suojeluksessa "sillä nimeltä minä olen hänet kutsunut". Samasta syystä varottiin, ettei nimi joudu paholaisen tietoon, silloin paholainen ehtii ennen ristiäisiä liittää lapsen omaan laumaansa. Siksi lapsen nimeä ei saanut sanoa eikä kertoa ennen ristiäisiä.
Kastamatonta lasta ei saanut kuljetella julkisesti eikä viedä kyläpaikkoihin, sillä jos jotain sattuu, lapsi ei pääse jumalan valtakuntaan, koska vasta kasteessa herralle ilmoitetaan nimi, jolla lapsi kutsutaan. Tuota noudatetaan vielä aika yleisesti, eli kastamatonta lasta ei kuljetella.
On taikauskoa, kristinuskossa ei ole tuollaista oppia. Uskottiin pahaan silmään, jolle vastasyntyneet olivat erityisen alttiita. Papitkin ovat voineet olla taikauskoisia, ne eivät sulje toisiaan pois. Kristinusko ja taikausko ovat eläneet rinnakkain ihmisten mielissä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa (siis ihan Suomessa) annettu nimi aina heti. Anopin mielestä pilattiin kaikki, kun kerrottiin nimi kaikille, kun lapsi oli syntynyt eikä edes kastettu lasta tai pidetty muitakaan juhlia. Kauhea valitus, kun ei noudatettu heidän suvun perinteitä. Minusta olisi ollut typerää olla kutsumatta lasta nimellä, kun se oli jo päätetty.
Munkin mielestä olis tuntunut oudolta salailla, päätettiin heti nimi kun saatiin tietää sukupuoli ja kerrottiin kaikille uteliaille. Joku sanoi että kun raskaus voi vielä mennä kesken niin ei halua kertoa ja ns. tuhlata hyvää nimeä. Mutta ei me ainakaan silti olisi voitu sitä nimeä seuraavalle lapsellekaan antaa vaikkei oltaisikaan kenellekään muulle kerrottu, kyllä se olis silti ollut just sen lapsen nimi eikä kenenkään muun.
Päätettiin nimi viikkoa ennen ristiäisiä. Vauva oli 2kk ikäinen. Pöyristyykö AP nyt?