Lue keskustelun säännöt.
HS ihmettelee miksi keskustat näivettyvät ympäri Suomea. Voin kertoa syyn.
15.07.2022 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008926750.html
Artikkeliin "piilotettu" juurisyy:
"Lisäksi kaupunki on halunnut tehdä keskustassa liikkumisesta helpompaa. Jo aiemmin on luovuttu esimerkiksi lauantain pysäköinninvalvonnasta."
Kuvituskuvassa paljon puhuvasti tyhjentyvän kauppakeskuksen vieressä pysäköinti kielletty -merkki. Näistä valaistuista risteyksistä on yritetty tehdä ajan hengen mukaan kävelykeskustoja ja sitten ihmetellään, kun ihmiset ajavat peltomarkettiin tai abc-asemalle asioimaan päivän ostokset.
Kommentit (987)
Vierailija kirjoitti:
Annanpa vielä yhden näkökulman tähän asiaan. Olemme puolisoni kanssa kaiketi sitä parempiosaista väkeä. Kävisimme mielellämme ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa kuten vuosia, vuosia sitten. Meillä stopin teki taksiuudistus. Ennen pystyimme viettämään iltaa nautiskellen ja sitten vaan lähimmältä tolpalta taksilla kotiin. Nykyään taksit ovat epäluotettavia ja osaamattomia. Kotimatka alkoi tuoda stressiä.
Jos lähdemme keskustaan, niin autolla mennään. Parkkitilaa on löytynyt, vaikka kallista se on. Omalla autolla lähteminen meidän tapauksessamme tietää vähempää kuluttamista eli se menee juuri päinvastoin kuin ilmeisesti useammilla.
Edelleen ison taksifirman kuski on ihan yhtä isolla todennäköisyydellä osaava ja asiallinen kuin ennenkin taksiuudistusta. Ei ole pakko ottaa jotain satunnaista taksia, jos ei välttämättä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Ei sille oikein ole yhteiskunnallisia keinoja, joilla puuttua. Yksinäisyys on juurettomuuden, liikkuvuuden, yksilökeskeisyyden ja yhteisöttömyyden seurausta. Vanhus on yksinäinen, koska hänellä on lapsia vähän ja hekin asuvat muualla ja elävät omaa elämäänsä. Yksinäisyys on yksilövalintojen seuraus, eikä se korjaannu seinien rakentamisella ja sohvien ostamisella. Yhteisö rakentuu orgaanisesti, eikä se rakennu johonkin keinotekoisesti pykättyyn wow-arkkitehtuurin rakennelmaan.
Edelleenkin, minä olen käynyt siellä Oodissa. Sinä et.
Eli meidän pitää vain hyväksyä yksinäisyys ja usein siitä seuraava masennus ja todeta, että on ihmisen oma vika, jos ei ole sisaruksia, lapsia (tai lapset muutaneet kauas) eikä kavereita. Lisätään mielenterveyspalveluita. Palstan yksinäisyyskeskusteluissa aina kehotetaan yksinäisiä menemään mukaan harrastustoimintaan, vapaaehtoistoimmintaan jne. Itsekin kehotan. Mutta monet yksinäiset kuitenkin sanovat, että kaipaisivat vain paikkaa, jossa tutustua muihin ihmisiin ilman, että tarvitsee opiskella ranskaa tai mennä jollekin vanhukselle kauppa-avuksi. Ja koska moni yksinäinen ei ole työelämässä, niissä paikoissa oleminen ei saisi maksaa ainakaan kovin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Kauppakeskus on tarpeellisten tavaroiden ja palveluiden hankkimista varten. Luultavasti mammat ovat ostoksilla ja papat turisee sen aikaa keskenään. En ymmärrä lainkaan tarvetta jollekkin "kohtaamispaikalle", jolla ei ole jotain varsinasta tarkoitusta ja tarvetta. Kun meillä oli pieniä lapsia, niin lapset vietiin leikkipuistoon ja siellä tavattiin muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja yhteistä keskusteltavaa löytyi helposti.
"Minä en ymmärrä" ei ole validi pointti ollenkaan yhteiskunnallisessa keskustelussa. Sehän on näköalattomuuden ydin.
Turussa oli toimiva bussiliikenne keskustaan. Kaikki bussit tulivat torille, pääsi vaihtamaan bussia ja jatkamaan matkaa. Torin lähellä kaupat, pankit, kirjasto, ravintolat jne.
Sitten tuli Kokoomus ja kumppanit "autolla keskustaan" -ideologioineen. Torista päätettiin tehdän parkkitalo. Bussit menee minne sattuu mutta ei torille. Tori on ollut rakennusmonttuna vuosia. Kaikki muutaman parkkipaikan takia, joihin kellään ei ole varaa. Hulluutta.
Samat ihmiset jaksoivat vuosia jankuttaa, miten kävelykatu näivettää keskustan, kun sinne ei pääse autolla. Kävelykatu ja jokirannan pihakadut on täynnä ihmisiä, mutta en ole huomannut autokaduilla kuten Aninkaistenmäessä tai Puistokadulla tai Linnankadulla keskusta-alueella mitään kukoistavia kauppakeskuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Minä olen sattumoisin eläkemuori. Minun entisen työpaikan eläkeläisillä on ollut tapana tavata kerran kuukaudessa kahvilassa. Istuksimme turisemassa yleensä pari kolme tuntia kerralla. Kertaakaan ei ole henkilökunta tullut meitä pois häätämään tai näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Vain yhden kerran kahvila on ollut täysi, silloin oli joku teekkaririeha päällä. Korona tietenkin pitkään nämä tapaamiset välillä esti.
On kyllä hyvin ristiriitaista miten haluat toisaalta väen hengailevan nyt hiljenneissä kaupunkien keskustoissa tai rakennettavan erikseen jotain ihme kohtaamispaikkoja, mutta nämä nyt jo olemassa olevat kohtaamispaikat eivät sinulle kuitenkaan käy. Mutta ilmeisesti sinulle raha tulee ilmaiseksi seinästä ja kunnilla on ihan loputtomat rahavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
On se jos virkamiehelle asetetaan tavoitteeksi esim. "poista vanhusten yksinäisyys". Ei tuo ole mahdollisuuksien luomista vaan ihmisten ohjailua byrokratialla ja laeilla. Muutenkin nuo julkisen sektorin luomat mahdollisuudet on yhden vision toteuttamista ja muut saa sitten sopeutua siihen tai keksiä muuta tekemistä kun kaikki rahat meni tuohon yhteen visioon.
Esim. 100 miljoonaa oodista ja tuloksena paikka jossa voi notkua joukolla, ihan kuten viereisellä asema-aukiolla tai rautatieasemalla tai asematunnelissa. Luulisi että tuollaisen tilan olisi saanut rakennettua halvemmallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Kauppakeskus on tarpeellisten tavaroiden ja palveluiden hankkimista varten. Luultavasti mammat ovat ostoksilla ja papat turisee sen aikaa keskenään. En ymmärrä lainkaan tarvetta jollekkin "kohtaamispaikalle", jolla ei ole jotain varsinasta tarkoitusta ja tarvetta. Kun meillä oli pieniä lapsia, niin lapset vietiin leikkipuistoon ja siellä tavattiin muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja yhteistä keskusteltavaa löytyi helposti.
Tänä päivänä yhä useampi jää sinkuksi ja pariskunnat lapsettomiksi. Yksinäisiä vanhuksia on enemmän kuin ennen, kun väestö ikääntyy jne. Ei siitä ole mitään haittaa, että tiloja suunnitellaan siten, että ne tukevat satunnaisia kohtaamisia, vaikket sinä tai minäkään sellaista aktiivisesti osaisi kaivata.
Mitenkä rahoitat tämän? Onko mielestäsi kunnilla paljonkin löysää rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Berliiniin suunnitellaan Manhattanin kokoista autotonta aluetta. Miksi muualla maailmassa autottomat keskustat toimivat aivan hyvin? Mikä ihmeen pakkomielle suomalaisilla on saada auto pysäköityä juuri siihen kaupan viereen? https://www.fastcompany.com/90711961/berlin-is-planning-a-car-free-area…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Minä olen sattumoisin eläkemuori. Minun entisen työpaikan eläkeläisillä on ollut tapana tavata kerran kuukaudessa kahvilassa. Istuksimme turisemassa yleensä pari kolme tuntia kerralla. Kertaakaan ei ole henkilökunta tullut meitä pois häätämään tai näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Vain yhden kerran kahvila on ollut täysi, silloin oli joku teekkaririeha päällä. Korona tietenkin pitkään nämä tapaamiset välillä esti.
On kyllä hyvin ristiriitaista miten haluat toisaalta väen hengailevan nyt hiljenneissä kaupunkien keskustoissa tai rakennettavan erikseen jotain ihme kohtaamispaikkoja, mutta nämä nyt jo olemassa olevat kohtaamispaikat eivät sinulle kuitenkaan käy. Mutta ilmeisesti sinulle raha tulee ilmaiseksi seinästä ja kunnilla on ihan loputtomat rahavarat.
Jos kuitenkin kysyisit siltä yrittäjältä miten onnellinen se on siitä että hänen täyden kahvilansa pöytiä varaa mummojengi jotka kolmen tunnin istumisen aikana juo kukin ehkä kupin kahvia ja pikkupullan tms. Ei kyse siis ole sinun mukavuudenhalustasi vaan yrittäjän joka menettää kaltaisiinne potentiaalisesti isotkin rahat jos kahvila on suosittu. Jossain paikoissa tuo on ihan oikea ongelma vaikkei se teidän kahvilassanne ainakaan jatkuvasti olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
On se jos virkamiehelle asetetaan tavoitteeksi esim. "poista vanhusten yksinäisyys". Ei tuo ole mahdollisuuksien luomista vaan ihmisten ohjailua byrokratialla ja laeilla. Muutenkin nuo julkisen sektorin luomat mahdollisuudet on yhden vision toteuttamista ja muut saa sitten sopeutua siihen tai keksiä muuta tekemistä kun kaikki rahat meni tuohon yhteen visioon.
Esim. 100 miljoonaa oodista ja tuloksena paikka jossa voi notkua joukolla, ihan kuten viereisellä asema-aukiolla tai rautatieasemalla tai asematunnelissa. Luulisi että tuollaisen tilan olisi saanut rakennettua halvemmallakin.
Tuo inhosi Oodia kohtaan on kummallista. Siellähän on paljon aktiivista toimintaa, erilaisia palveluita halvalla kuntalaisille ja onpa se merkittävä Helsingin matkailutekijäkin. Lisäksi se tuo paljon mukavuutta, esimerkiksi monesti on tullut junan lähtöä odoteltua mukavasti Oodissa vs aseman penkeillä.
Ja ihan hyvällä käyttöasteella ne oodin kahvilatkin tuntuvat olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Kauppakeskus on tarpeellisten tavaroiden ja palveluiden hankkimista varten. Luultavasti mammat ovat ostoksilla ja papat turisee sen aikaa keskenään. En ymmärrä lainkaan tarvetta jollekkin "kohtaamispaikalle", jolla ei ole jotain varsinasta tarkoitusta ja tarvetta. Kun meillä oli pieniä lapsia, niin lapset vietiin leikkipuistoon ja siellä tavattiin muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja yhteistä keskusteltavaa löytyi helposti.
Tänä päivänä yhä useampi jää sinkuksi ja pariskunnat lapsettomiksi. Yksinäisiä vanhuksia on enemmän kuin ennen, kun väestö ikääntyy jne. Ei siitä ole mitään haittaa, että tiloja suunnitellaan siten, että ne tukevat satunnaisia kohtaamisia, vaikket sinä tai minäkään sellaista aktiivisesti osaisi kaivata.
Mitenkä rahoitat tämän? Onko mielestäsi kunnilla paljonkin löysää rahaa?
Nooh, jätän poliitikkojen pohdittavaksi tämän. Esimerkiksi kauppakeskus rakennetaan yksityisellä rahalla, joten hieman esimerkiksi parhaiden tonttien ehdoiksi voitaisiin laittaa että tietty määrä tilasta on rakennettava kohtaamista tukevilla tavoilla. Julkisen tilan suhteen taas asia kannattaa nähdä investointina. Jos yksinäisyys vähenee, se voi olla säästöä muualle, esim mielenterveyspalveluihin. Ja toisaalta ihmisten kohdatessa syntyy myös kaupallistettavia ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
Mutta eikö vanhoille papoillekin olisi mukavampaa istua nojatuoleissa tai sohvalla tai pöydän ääressä pelaamassa vaikkapa shakkia tai korttia? Sen sijaan, että istuvat nyt kovilla penkeillä kauppakeskusten käytävillä? Itseasiassa viime aikoina on paljon puhuttu ikääntyvien yksinäisyydestä. Vaikka nuoret ovatkin vähemmistö, ikääntyvät eivät ole. Myös yksinäisten määrä kaikissa ikäluokissa on kasvanut huolestuttavasti. Ja jos olet lukenut palstalta yksinäisyyteen liittyviä ketjuja (joita on ollut usein ja paljon), monen ongelmana on, ettei ole paikkoja, missä tutustua muihin ihmisiin. Mä en kohtaamispaikkoja tarvitse, mulla on laaja sosiaalinen verkosto, mutta ymmärrän ihmisiä, joista olisi mukavaa tavata muita ihmisiä ja tutustua heihin.
Kaikkia ei myöskään kiinnosta tavata ihmisiä.
Eikä tarvitsekaan. Ei se että suunnitellaan tilaa, jossa kohtaaminen on mahdollista ja nykyistä houkuttelevampaa tarkoita, että kaikkien pitää siellä hengata. Voi edelleen käydä tekemässä ne ostoksensa omassa tahdissaan tai vaikka kotisohvalta.
Heh. Alkuun Oodin oli tarkoitus olla uusi keskustakirjasto, koska Rikhardinkadun kirjasto oli liian pieni ja ahdas ja Pasilan pääkirjasto liian syrjässä. Sitten ilmeni, että Oodiin ei kirjoja kummoistakaan kokoelmaa tule. Ei hätää tehdään Oodista kaupunkilaisten yhteinen olohuone ja kohtaamispaikka. Paitsi nyt ilmeneekin, että ei sinne kaikkia tarvita. Vain hengenheimolaisia kiitos.
Häivyin aikanaan Porista, mutta seuraan sikäläistä menoa edelleen. Viitisen vuotta sitten joku instanssi siellä kaipasi ideoita keskustan pitämiseksi vireänä. Ehdotin maksutonta pysäköintiä. En tiedä onko toteutunut, mutta kun aattelee kahviloita, erikoisliikkeitä ja kauppahallia, en parempaakaan keksi niissä asioimisen helpottamiseksi. Olen kerran käynyt Puuvillassa, ja todennut sen sieluttomaksi rahantekotehtaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annanpa vielä yhden näkökulman tähän asiaan. Olemme puolisoni kanssa kaiketi sitä parempiosaista väkeä. Kävisimme mielellämme ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa kuten vuosia, vuosia sitten. Meillä stopin teki taksiuudistus. Ennen pystyimme viettämään iltaa nautiskellen ja sitten vaan lähimmältä tolpalta taksilla kotiin. Nykyään taksit ovat epäluotettavia ja osaamattomia. Kotimatka alkoi tuoda stressiä.
Jos lähdemme keskustaan, niin autolla mennään. Parkkitilaa on löytynyt, vaikka kallista se on. Omalla autolla lähteminen meidän tapauksessamme tietää vähempää kuluttamista eli se menee juuri päinvastoin kuin ilmeisesti useammilla.
Edelleen ison taksifirman kuski on ihan yhtä isolla todennäköisyydellä osaava ja asiallinen kuin ennenkin taksiuudistusta. Ei ole pakko ottaa jotain satunnaista taksia, jos ei välttämättä halua.
Keskellä yötä se on otettava se taksi, mikä on tarjolla. Tietysti voisin olla valikoiva ja vaikka puhelimella tilata haluamani firman taksin. Se kuitenkin on ylimääräistä vaivaa ja tuntuu aivan hullulta, että sellaista joutuu edes miettimään.
Tarpeeksi kun saa epämiellyttäviä taksikokemuksia, niin siitä vaan saa tarpeekseen. Lentokentältä emme enää ikinä ota taksia. Se on niin aggressiivista touhua, kun kuskit seisoo rivissä kuin olisivat kaupattavana (niinkuin tavallaan ovatkin..) ja huutavat. Yksin jos matkustan, kuljen kentältä junalla kotiin. Miehen kanssa mennään omalla autolla ja maksetaan se parkkeeraus.
Pahoittelut nyt tästä taksikeskustelusta, mutta totta se on, että se on meillä on ratkaisevassa asemassa keskustan palveluiden käytön vähenemisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
On se jos virkamiehelle asetetaan tavoitteeksi esim. "poista vanhusten yksinäisyys". Ei tuo ole mahdollisuuksien luomista vaan ihmisten ohjailua byrokratialla ja laeilla. Muutenkin nuo julkisen sektorin luomat mahdollisuudet on yhden vision toteuttamista ja muut saa sitten sopeutua siihen tai keksiä muuta tekemistä kun kaikki rahat meni tuohon yhteen visioon.
Esim. 100 miljoonaa oodista ja tuloksena paikka jossa voi notkua joukolla, ihan kuten viereisellä asema-aukiolla tai rautatieasemalla tai asematunnelissa. Luulisi että tuollaisen tilan olisi saanut rakennettua halvemmallakin.
Tuo inhosi Oodia kohtaan on kummallista. Siellähän on paljon aktiivista toimintaa, erilaisia palveluita halvalla kuntalaisille ja onpa se merkittävä Helsingin matkailutekijäkin. Lisäksi se tuo paljon mukavuutta, esimerkiksi monesti on tullut junan lähtöä odoteltua mukavasti Oodissa vs aseman penkeillä.
Ja ihan hyvällä käyttöasteella ne oodin kahvilatkin tuntuvat olevan.
Ja kun totuus tekee kipeää niin vaihdoit sitten puheenaihetta, kuten ketjun perusteella teikäläisillä idealisteilla näyttää olevan tapana vähän väliä. Se on toki yksi tapa olla kuuntelematta kritiikkiä eli hypätä äkkiä seuraavaan aiheeseen.
Oodi oli esimerkki yhden tarpeen visiosta, ja hyvin kallis sellainen. Monenko muun oleskelutilat ja harrastemahdollisuudet jäi tuon vuoksi rakentamatta? Ja esim. jos kirjastoon haluan niin en ensimmäiseksi tai edes kymmenenneksi kyllä oodiin lähde kirjoja hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annanpa vielä yhden näkökulman tähän asiaan. Olemme puolisoni kanssa kaiketi sitä parempiosaista väkeä. Kävisimme mielellämme ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa kuten vuosia, vuosia sitten. Meillä stopin teki taksiuudistus. Ennen pystyimme viettämään iltaa nautiskellen ja sitten vaan lähimmältä tolpalta taksilla kotiin. Nykyään taksit ovat epäluotettavia ja osaamattomia. Kotimatka alkoi tuoda stressiä.
Jos lähdemme keskustaan, niin autolla mennään. Parkkitilaa on löytynyt, vaikka kallista se on. Omalla autolla lähteminen meidän tapauksessamme tietää vähempää kuluttamista eli se menee juuri päinvastoin kuin ilmeisesti useammilla.
Edelleen ison taksifirman kuski on ihan yhtä isolla todennäköisyydellä osaava ja asiallinen kuin ennenkin taksiuudistusta. Ei ole pakko ottaa jotain satunnaista taksia, jos ei välttämättä halua.
Itse arvioisin kokemusteni perusteella, että 7/10 ei osaa suomea eikä tunne paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Mutta kun se yksinäisyys on usein myös valinta. Tavallaan kärsitään siitä, mutta ei haluta/jakseta tehdä asialle mitään. Pohjimmiltaan moni ei vaan ole kiinnostunut oikeasti näkemään muita. Aktiivinen ja yksinäinen osaa kyllä tunkea joka paikkaan. Tunnistan itsessäni tämän. Olisi kiva, kun olisi muita ystäviä kuin suku ja mies. Toki onhan lapsuudenystävät, mutta asuvat kaukana. Silti en ole kiinnostunut aidosti tutustumaan kehenkään. Alkaa stressata, jos joku työkaveri yms. pyytää johonkin. En viitsi lähteä. Haluan olla kotona. Enkä halua tänne vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
Mutta eikö vanhoille papoillekin olisi mukavampaa istua nojatuoleissa tai sohvalla tai pöydän ääressä pelaamassa vaikkapa shakkia tai korttia? Sen sijaan, että istuvat nyt kovilla penkeillä kauppakeskusten käytävillä? Itseasiassa viime aikoina on paljon puhuttu ikääntyvien yksinäisyydestä. Vaikka nuoret ovatkin vähemmistö, ikääntyvät eivät ole. Myös yksinäisten määrä kaikissa ikäluokissa on kasvanut huolestuttavasti. Ja jos olet lukenut palstalta yksinäisyyteen liittyviä ketjuja (joita on ollut usein ja paljon), monen ongelmana on, ettei ole paikkoja, missä tutustua muihin ihmisiin. Mä en kohtaamispaikkoja tarvitse, mulla on laaja sosiaalinen verkosto, mutta ymmärrän ihmisiä, joista olisi mukavaa tavata muita ihmisiä ja tutustua heihin.
Kaikkia ei myöskään kiinnosta tavata ihmisiä.
Eikä tarvitsekaan. Ei se että suunnitellaan tilaa, jossa kohtaaminen on mahdollista ja nykyistä houkuttelevampaa tarkoita, että kaikkien pitää siellä hengata. Voi edelleen käydä tekemässä ne ostoksensa omassa tahdissaan tai vaikka kotisohvalta.
Heh. Alkuun Oodin oli tarkoitus olla uusi keskustakirjasto, koska Rikhardinkadun kirjasto oli liian pieni ja ahdas ja Pasilan pääkirjasto liian syrjässä. Sitten ilmeni, että Oodiin ei kirjoja kummoistakaan kokoelmaa tule. Ei hätää tehdään Oodista kaupunkilaisten yhteinen olohuone ja kohtaamispaikka. Paitsi nyt ilmeneekin, että ei sinne kaikkia tarvita. Vain hengenheimolaisia kiitos.
Mitä ihmettä nyt höpötät, saahan sinne mennä kuka tahansa, mutta pakko ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
Asun ihan Ideaparkin vieressä. Kauppakeskuksessa on liki kaksikymmentä ravintolaa tai kahvilaa. Löytyy Prisma mistä tehdä ruokaostokset. Kävellä voi halutessaan kilometrejä tai istahtaa niihin kahviloihin tai ravintoloihin. Löytyy iso keskusaukio, siellä on jos jonkinlaista tapahtumaa ympäri vuoden. Sen vierus on ulkokahvilapöytiä täynnä. Penkkejä missä levähtää on lisäksi muutenkin ympäriinsä. Lapsille löytyy Lego-Park, leikkikenttä ja kulttuurikeskus, on taidenäyttelyitä, taidepajaa, jopa sirkustyöpaja näköjään. Löytyy apteekki, kaikki mahdolliset erikoisliikkeet, rokotuspiste, jopa kirkon hiljentymispiste, puhumattakaan karting-radasta. Uimahalli tulee kohta. Tämä on todella paikka missä on helppo liikkua ja viettää aikaa ihan mukavasti.
Kertoisitko nyt meille mikä tuossa on mielestäsi vikana?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.