Miten olette eronneet? Millä syillä/sanoilla?
Oma ero tuli yllättäen toiselta osapuolelta, vetoen siihen että monen vuoden jälkeen tuntemukset ovat yksipuolisia ja ainoastaan minä rakastan häntä eikä hän minua.
Kommentit (29)
Mulle sanottiin "Mä en rakasta sua enää ja kun sä kosketat mua se ei tunnu enää hyvältä".
M36
Mitä kohtaa avioliittovalan Myötä- ja vastoinkäymisissä et ymmärrä ap?
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut, mutta jos minut jätettäisiin, niin mieluiten juuri noilla sanoilla. Ei jäisi jossiteltavaa eikä syyllistä oloa itselleni.
Jaa. Minua ärsyttäisi ihminen, joka kertoisi minulle mitä minä tunnen.
Sanoin miehelle, että ei tästä tule enää mitään ja aion hakea avioeroa.
En rakasta sua ja ku ei oo seksiä ni ei voi olla. Sano mies joka ei edes koskettanut tai yrittänytkään mun kanssa mitään, haukku koko ajan vaan. Muut naiset kiinnosteli kyllä koko suhteen.
Toistakymmentä vuotta oltiin yhdessä 😏.
"En rakasta ja haluan avioeron."
Tämä kesken arkisten puuhien, kuin puskista. Avioliitto pitkä, 20 vuotta.
Se oli sit niiku siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut, mutta jos minut jätettäisiin, niin mieluiten juuri noilla sanoilla. Ei jäisi jossiteltavaa eikä syyllistä oloa itselleni.
Jaa. Minua ärsyttäisi ihminen, joka kertoisi minulle mitä minä tunnen.
No joo, se kohta nyt oli minun kannaltani yhdentekevä. Mielenkiintoinen kohta oli se, että toinen ei enää rakasta. Ymmärrettävää ja lopullista.
Ei ollut mitään riitoja ilmassa. Kävin vessassa ja jätin reunuksen pystyyn. Vaimo meni sen jälkeen vessaan ja tullessaan ulos alkoi raivota reunuksesta. Ihmettelin mistä moinen aggressio silmät laajana. Lopuks sano, että se on ero nyt, haki makuuhuoneesta valmiin pakatun matkalaukun ja lähti ovet paukkuen.
Yritin ottaa yhteyttä, mutta ei vastannut mitään. Lopuksi tuli eropaperit postissa. Yhä en oo nähny häntä sen jälkeen. Oon kuullu et sillä on joku uus mies...
Vaimo haki muualta kullia. Ihan ookoo, mutta ei enää kiinnostanut olla avioliitossa hänenlaisen kanssa. Erosimme, minä huolehdin lapsista. Nyt ex-vaimo asuu jossain asuntolassa ja anelee, että saisi tulla takaisin. Ei onnistu, hän teki aikoinaan valintansa. Eikä lapsetkaan, nyt jo aikuiset, välitä hänen aneluistaan. Ero oli hyvä.
Toinen petti ja jatkoi suhdetta hoitonsa kanssa. Halusin erota ja erosimme. He alkoivat seurustella.
Harvemmin naiset pettää. Miehet taas usein, minunkin. Kuulemma yhtäkkiä rakastui toiseen. Olisi riittäänyt syyksi pelkkä "en rakasta enää". Ei ole järin mukava kuulla, että selän takana on suhmuroitu naiskenneltu muiden kanssa.
Ite aion jättää naiseni pian. Täältä saa hyviä vinkkejä miten tekisi sen.
Sanoin: Mitä uhoat? Kymmeniä kertoja olet halunnut erota. Kymmeniä kertoja olet sanonut, että sulla on jo asunto katsottuna ja muuttokaverit valmiina. Nyt viimeksi sanoit, että ens maanantaina. Kellarissa on 20 muuttolaatikkoa, mitä jos alkaisit pakata!
Alkoi ottaa päähän tuo miehen erouhkausten jälkeinen eiku-niinku-en-mä-nyt-ihan-silleen-niinku-tarkottanu-mutkun-mua-harmittaa-tää-lapsiarki-ja-aattelin-että-vähän-pelottelisin-sua-että. . .
Hyvä näin. Helvetin laiska ja avuton mies oli. Ei edes ilman minua saanut kahdelle lapsellemme puettua oikeita saappaita eteisessä silloin HARVOIN kun lähti niiden kanssa ilman mua ulos (että sain siivottua rauhassa). Rahaa oli kyllä, muttei se tee onnelliseksi, kun mies on kolmas lapsi ja äitinsä passaama penska!
Mies soitti tuohtuneena ja totesi että "tästä suhteesta ei tule mitään!!" Minä totesin hänelle, että OK.
En ole eronnut, mutta jos minut jätettäisiin, niin mieluiten juuri noilla sanoilla. Ei jäisi jossiteltavaa eikä syyllistä oloa itselleni.