Lue keskustelun säännöt.
HS ihmettelee miksi keskustat näivettyvät ympäri Suomea. Voin kertoa syyn.
15.07.2022 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008926750.html
Artikkeliin "piilotettu" juurisyy:
"Lisäksi kaupunki on halunnut tehdä keskustassa liikkumisesta helpompaa. Jo aiemmin on luovuttu esimerkiksi lauantain pysäköinninvalvonnasta."
Kuvituskuvassa paljon puhuvasti tyhjentyvän kauppakeskuksen vieressä pysäköinti kielletty -merkki. Näistä valaistuista risteyksistä on yritetty tehdä ajan hengen mukaan kävelykeskustoja ja sitten ihmetellään, kun ihmiset ajavat peltomarkettiin tai abc-asemalle asioimaan päivän ostokset.
Kommentit (987)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
Mutta eikö vanhoille papoillekin olisi mukavampaa istua nojatuoleissa tai sohvalla tai pöydän ääressä pelaamassa vaikkapa shakkia tai korttia? Sen sijaan, että istuvat nyt kovilla penkeillä kauppakeskusten käytävillä? Itseasiassa viime aikoina on paljon puhuttu ikääntyvien yksinäisyydestä. Vaikka nuoret ovatkin vähemmistö, ikääntyvät eivät ole. Myös yksinäisten määrä kaikissa ikäluokissa on kasvanut huolestuttavasti. Ja jos olet lukenut palstalta yksinäisyyteen liittyviä ketjuja (joita on ollut usein ja paljon), monen ongelmana on, ettei ole paikkoja, missä tutustua muihin ihmisiin. Mä en kohtaamispaikkoja tarvitse, mulla on laaja sosiaalinen verkosto, mutta ymmärrän ihmisiä, joista olisi mukavaa tavata muita ihmisiä ja tutustua heihin.
Siihen saakka, kun vanhat papat pystyvät itse liikkumaan, menevät he sinne minne itse haluavat. Ei kannata liikaa visioida toisten puolesta mikä muille olisi mukavampaa. Oodi on jo olemassa. Näetkö siellä paljonkin pappoja shakkia pelaamassa?
En ole koskaan käynyt Oodissa. Mä ajattelen tätä asiaa nyt laajemmin kuin sinä. Meillä on yhteiskunnallinen ongelma sekä ikääntyvissä että yksinäisissä. Yhteiskunta ei voi tarjota jokaiselle heistä tukihenkilöä eikä sellaista läheskään kaikki edes haluaisi. Mutta yhteiskunta voi tarjota tiloja, joissa voi viettää aikaa. Ei ole pakko viettää, jos ei halua. Edelleen saisi ihan vapaasti istua kauppakeskuksen kovalla penkillä, jos kokisi sen itselleen mukavammaksi.
Ei se sinun laajempi ajattelusi itseisarvoisesti ole parempaa, jos se perustuu visioon eikä todellisuuteen. Mene sinne Oodiin ja kerro paljonko näet pappoja shakkia pelaamassa. Minä tiedän jo vastauksen, mutta meistä kahdesta minä olen ainoa joka on tuossa ihmisten oleskelutilassa käynyt.
Oodi lienee alunperinkin tarkoitettu "monikulttuuri"keskukseksi, minä sitten ovat markkinoineet eri juttu. Kirjastoissa edelleen olisi kävijöitä sellaisiakin jotka pitäisi hiljaisuudesta, jollei olisi koronaepidemia menossa ja osa niistä muutettu mölyapinoitten asuttamiksi. Helsinki siitä onnellisessa asemassa että kirjastoja useampia, missä ainoa muutettu mölyapinoitten paikaksi, ei enää hiljaisuudesta pitäville sovi sekään. Tosta oli juttua että yhteiskunta ja kirjastot muuttuisi.
Se sitten että jos onnistutaan ajaan kaikki ne alkuperäiset kävijät pois, onko se muutos hyvästä vai olisiko ollut parempi vain lopettaa koko kirjasto mikäli eivät päättävässä asemassa olevat sellaista koe tarvittavan. Ennen niillä oli kansansivistyksellistä tehtävää, nyt ihan muuta. Sitä pohtii että mitä oikeasti ajattelevat niissä olleet työntekijät jotka ennen sanoi hys jos joku puhui tuosta muutoksesta, hakeneet alalle mutta joutuneet ihan toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
En usko, että tuossa tarkoitettiin esim esteettömyyttä, joka on tärkeää ihan kaiken ikäisille. Vaan koska kaupunkisuunnittelun aikajänne on kymmeniä vuosia, ei ole mitään järkeä ottaa lähtökohdaksi 2022 vuoden keskivertovanhuksen tarpeita ja mieltymyksiä.
Ei, esteettömyys ei ole tärkein asia esim. asuntosuunnittelussa ihan kaikille. Monikin elää sujuvasti 50-90 luvun kerrostaloasunnoissa ilman sitä 2000-luvun jättivessaa ja keittiötä olohuoneen reunassa. Silti se esteettömyys on otettava joka ainoassa uudessa asunnossa joten tuloksena on 30 neliön yksiöitä joista 10 neliötä menee jättivessaan.
Nämä typerät pyörä- ja kävelytiehullut eivät ymmärrä, että lapsiperhe, lemmikkiperhe, vanhat ihniset tai sairaat ihmiset ei pysty roudaamaan ruokaa ja muita tarvikkeita kaupasta ilman autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
Mutta eikö vanhoille papoillekin olisi mukavampaa istua nojatuoleissa tai sohvalla tai pöydän ääressä pelaamassa vaikkapa shakkia tai korttia? Sen sijaan, että istuvat nyt kovilla penkeillä kauppakeskusten käytävillä? Itseasiassa viime aikoina on paljon puhuttu ikääntyvien yksinäisyydestä. Vaikka nuoret ovatkin vähemmistö, ikääntyvät eivät ole. Myös yksinäisten määrä kaikissa ikäluokissa on kasvanut huolestuttavasti. Ja jos olet lukenut palstalta yksinäisyyteen liittyviä ketjuja (joita on ollut usein ja paljon), monen ongelmana on, ettei ole paikkoja, missä tutustua muihin ihmisiin. Mä en kohtaamispaikkoja tarvitse, mulla on laaja sosiaalinen verkosto, mutta ymmärrän ihmisiä, joista olisi mukavaa tavata muita ihmisiä ja tutustua heihin.
Siihen saakka, kun vanhat papat pystyvät itse liikkumaan, menevät he sinne minne itse haluavat. Ei kannata liikaa visioida toisten puolesta mikä muille olisi mukavampaa. Oodi on jo olemassa. Näetkö siellä paljonkin pappoja shakkia pelaamassa?
En ole koskaan käynyt Oodissa. Mä ajattelen tätä asiaa nyt laajemmin kuin sinä. Meillä on yhteiskunnallinen ongelma sekä ikääntyvissä että yksinäisissä. Yhteiskunta ei voi tarjota jokaiselle heistä tukihenkilöä eikä sellaista läheskään kaikki edes haluaisi. Mutta yhteiskunta voi tarjota tiloja, joissa voi viettää aikaa. Ei ole pakko viettää, jos ei halua. Edelleen saisi ihan vapaasti istua kauppakeskuksen kovalla penkillä, jos kokisi sen itselleen mukavammaksi.
Ei se sinun laajempi ajattelusi itseisarvoisesti ole parempaa, jos se perustuu visioon eikä todellisuuteen. Mene sinne Oodiin ja kerro paljonko näet pappoja shakkia pelaamassa. Minä tiedän jo vastauksen, mutta meistä kahdesta minä olen ainoa joka on tuossa ihmisten oleskelutilassa käynyt.
Jos Oodi on huono paikka tarkoitukseen, millainen olisi hyvä paikka tarkoitukseen?
Kirjoitin juuri äsken pitkän vastauksen, enkä jaksa toistaa itseäni Lue äskeinen viestini. Vastauksen ydin oli, että Oodi on vastaus
ongelmaan, johon on kosolti luontevampia vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
En usko, että tuossa tarkoitettiin esim esteettömyyttä, joka on tärkeää ihan kaiken ikäisille. Vaan koska kaupunkisuunnittelun aikajänne on kymmeniä vuosia, ei ole mitään järkeä ottaa lähtökohdaksi 2022 vuoden keskivertovanhuksen tarpeita ja mieltymyksiä.
Ei, esteettömyys ei ole tärkein asia esim. asuntosuunnittelussa ihan kaikille. Monikin elää sujuvasti 50-90 luvun kerrostaloasunnoissa ilman sitä 2000-luvun jättivessaa ja keittiötä olohuoneen reunassa. Silti se esteettömyys on otettava joka ainoassa uudessa asunnossa joten tuloksena on 30 neliön yksiöitä joista 10 neliötä menee jättivessaan.
Esteettömyyden varjolla voitaisiin pakottaa rakennuttajat rakentamaan isompia asuntoja. Jos se liikuntaesteinen pystyy toimimaan vessassa pyörätuolin kanssa, ei hän pysty liikkumaan muuten noissa kopperoissa lainkaan, kun vähät huonekalut tukkivat kulkuväylät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Tässä varmaan kannattaisi hakea esimerkkiä maista, joissa tuollaisia on enemmän kuin täällä. Esimerkiksi enemmän tiloja, missä vaikkapa taiteilijat kohtaavat, puistoihin muitakin aktiviteettia kuin leikkitelineet ja kuntoiluvälineet, kahvilakeskittymiä, tiloja joista on helppo vuokrata muunneltavia kopperoita ja laajat kahvila/oleskelutilat yhteisinä, erilaisia seurapelejä yms lainattavaksi/vuokrattavaksi vaikka sinne kahviloihin ja kirjastoihin, vaikkapa kaupunkiviljelyn mahdollistavia tiloja... ja lisäksi kaikenlaista yhteiskäyttötilaa, tavaraa yms.
Kaikkea tätä on jo toki jossain määrin, mutta mittakaavaa voisi huomattavasti kasvattaa. Ja näiden tilojen yhteyteen sitten helposti saataville päivittäistavaraliikettä, muita ostosmahdollisuuksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ihmettelen millaisia satseja ihmiset kaupasta ostavat, jos eivät käsivoimin jaksa kantaa. Kun kumminkin perhekoko on joku max 4henkeä keskimäärin.
Juopit, opiskelijat ja muut köyhät asioi (pakosta) keskustassa, koska ei ole autoa tai edes ajokorttia. Ostokset näillä mahtuu taskuun, jos muistaa edes maksaa niitä.
Perheellisenä en saa ostoksia yhdellä kantokerralls edes autosta kotiin sisälle. Täyttä utopiaa kuska nuo pyörällä tai bussissa, tai sitten kaupassa olisi käytävä päivittäin.
Nykyään on hyvin helppoa käydä päivittäin kaupassa, jos asuu keskustassa. Toki varmasti moni haluaa käydä edelleen kaikki viikon tai ainakin muutaman päivän ostokset kerralla, mutta silloin kaupungeissa ei kannatakaan mennä pieneen ja usein kalliiseen lähikauppaan vaan autolla isompaan kauppaan, joka harvoin on siellä keskustassa. Ehkä tässä on sellainen asia, mitä ei juurikaan nuoret aikuiset varsinkaan ole oppineet, että elämä on valintoja täynnä. Jos haluat asua keskustassa joudut luopumaan joistakin muista asioista, jos taas haluat asua kauempana keskustasta, pitää luopua siitä, että omalla autolla mennään keskustaan tai sitten pitää varautua ruuhkiin ja pysäköinnin etsimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
En usko, että tuossa tarkoitettiin esim esteettömyyttä, joka on tärkeää ihan kaiken ikäisille. Vaan koska kaupunkisuunnittelun aikajänne on kymmeniä vuosia, ei ole mitään järkeä ottaa lähtökohdaksi 2022 vuoden keskivertovanhuksen tarpeita ja mieltymyksiä.
Ei, esteettömyys ei ole tärkein asia esim. asuntosuunnittelussa ihan kaikille. Monikin elää sujuvasti 50-90 luvun kerrostaloasunnoissa ilman sitä 2000-luvun jättivessaa ja keittiötä olohuoneen reunassa. Silti se esteettömyys on otettava joka ainoassa uudessa asunnossa joten tuloksena on 30 neliön yksiöitä joista 10 neliötä menee jättivessaan.
Esteettömyyden varjolla voitaisiin pakottaa rakennuttajat rakentamaan isompia asuntoja. Jos se liikuntaesteinen pystyy toimimaan vessassa pyörätuolin kanssa, ei hän pysty liikkumaan muuten noissa kopperoissa lainkaan, kun vähät huonekalut tukkivat kulkuväylät.
Lähinnä ihmettelen että miksei vain osaa asunnoista rakenneta esteettömiksi ja loput sitten järkevämmin suunnitelluiksi. Mutku ei, virkamies päättää niin se on kaikki tai ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
En usko, että tuossa tarkoitettiin esim esteettömyyttä, joka on tärkeää ihan kaiken ikäisille. Vaan koska kaupunkisuunnittelun aikajänne on kymmeniä vuosia, ei ole mitään järkeä ottaa lähtökohdaksi 2022 vuoden keskivertovanhuksen tarpeita ja mieltymyksiä.
Ei, esteettömyys ei ole tärkein asia esim. asuntosuunnittelussa ihan kaikille. Monikin elää sujuvasti 50-90 luvun kerrostaloasunnoissa ilman sitä 2000-luvun jättivessaa ja keittiötä olohuoneen reunassa. Silti se esteettömyys on otettava joka ainoassa uudessa asunnossa joten tuloksena on 30 neliön yksiöitä joista 10 neliötä menee jättivessaan.
No asuntosuunnittelu on ihan oma suuntansa. Julkisen tilan esteettömyydestä kuitenkin hyötyvät ihan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Tässä varmaan kannattaisi hakea esimerkkiä maista, joissa tuollaisia on enemmän kuin täällä. Esimerkiksi enemmän tiloja, missä vaikkapa taiteilijat kohtaavat, puistoihin muitakin aktiviteettia kuin leikkitelineet ja kuntoiluvälineet, kahvilakeskittymiä, tiloja joista on helppo vuokrata muunneltavia kopperoita ja laajat kahvila/oleskelutilat yhteisinä, erilaisia seurapelejä yms lainattavaksi/vuokrattavaksi vaikka sinne kahviloihin ja kirjastoihin, vaikkapa kaupunkiviljelyn mahdollistavia tiloja... ja lisäksi kaikenlaista yhteiskäyttötilaa, tavaraa yms.
Kaikkea tätä on jo toki jossain määrin, mutta mittakaavaa voisi huomattavasti kasvattaa. Ja näiden tilojen yhteyteen sitten helposti saataville päivittäistavaraliikettä, muita ostosmahdollisuuksia..
Minusta nuo ovat oikein hyviä ideoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Kauppakeskus on tarpeellisten tavaroiden ja palveluiden hankkimista varten. Luultavasti mammat ovat ostoksilla ja papat turisee sen aikaa keskenään. En ymmärrä lainkaan tarvetta jollekkin "kohtaamispaikalle", jolla ei ole jotain varsinasta tarkoitusta ja tarvetta. Kun meillä oli pieniä lapsia, niin lapset vietiin leikkipuistoon ja siellä tavattiin muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja yhteistä keskusteltavaa löytyi helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Ei sille oikein ole yhteiskunnallisia keinoja, joilla puuttua. Yksinäisyys on juurettomuuden, liikkuvuuden, yksilökeskeisyyden ja yhteisöttömyyden seurausta. Vanhus on yksinäinen, koska hänellä on lapsia vähän ja hekin asuvat muualla ja elävät omaa elämäänsä. Yksinäisyys on yksilövalintojen seuraus, eikä se korjaannu seinien rakentamisella ja sohvien ostamisella. Yhteisö rakentuu orgaanisesti, eikä se rakennu johonkin keinotekoisesti pykättyyn wow-arkkitehtuurin rakennelmaan.
Edelleenkin, minä olen käynyt siellä Oodissa. Sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Kauppakeskus on tarpeellisten tavaroiden ja palveluiden hankkimista varten. Luultavasti mammat ovat ostoksilla ja papat turisee sen aikaa keskenään. En ymmärrä lainkaan tarvetta jollekkin "kohtaamispaikalle", jolla ei ole jotain varsinasta tarkoitusta ja tarvetta. Kun meillä oli pieniä lapsia, niin lapset vietiin leikkipuistoon ja siellä tavattiin muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja yhteistä keskusteltavaa löytyi helposti.
Tänä päivänä yhä useampi jää sinkuksi ja pariskunnat lapsettomiksi. Yksinäisiä vanhuksia on enemmän kuin ennen, kun väestö ikääntyy jne. Ei siitä ole mitään haittaa, että tiloja suunnitellaan siten, että ne tukevat satunnaisia kohtaamisia, vaikket sinä tai minäkään sellaista aktiivisesti osaisi kaivata.
Annanpa vielä yhden näkökulman tähän asiaan. Olemme puolisoni kanssa kaiketi sitä parempiosaista väkeä. Kävisimme mielellämme ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa kuten vuosia, vuosia sitten. Meillä stopin teki taksiuudistus. Ennen pystyimme viettämään iltaa nautiskellen ja sitten vaan lähimmältä tolpalta taksilla kotiin. Nykyään taksit ovat epäluotettavia ja osaamattomia. Kotimatka alkoi tuoda stressiä.
Jos lähdemme keskustaan, niin autolla mennään. Parkkitilaa on löytynyt, vaikka kallista se on. Omalla autolla lähteminen meidän tapauksessamme tietää vähempää kuluttamista eli se menee juuri päinvastoin kuin ilmeisesti useammilla.
Eikä kukaan ole pakottamassakaan. Ei niihin kohtaamispaikkoihin ole kenenkään pakko mennä.