HS ihmettelee miksi keskustat näivettyvät ympäri Suomea. Voin kertoa syyn.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008926750.html
Artikkeliin "piilotettu" juurisyy:
"Lisäksi kaupunki on halunnut tehdä keskustassa liikkumisesta helpompaa. Jo aiemmin on luovuttu esimerkiksi lauantain pysäköinninvalvonnasta."
Kuvituskuvassa paljon puhuvasti tyhjentyvän kauppakeskuksen vieressä pysäköinti kielletty -merkki. Näistä valaistuista risteyksistä on yritetty tehdä ajan hengen mukaan kävelykeskustoja ja sitten ihmetellään, kun ihmiset ajavat peltomarkettiin tai abc-asemalle asioimaan päivän ostokset.
Kommentit (987)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Ei sille oikein ole yhteiskunnallisia keinoja, joilla puuttua. Yksinäisyys on juurettomuuden, liikkuvuuden, yksilökeskeisyyden ja yhteisöttömyyden seurausta. Vanhus on yksinäinen, koska hänellä on lapsia vähän ja hekin asuvat muualla ja elävät omaa elämäänsä. Yksinäisyys on yksilövalintojen seuraus, eikä se korjaannu seinien rakentamisella ja sohvien ostamisella. Yhteisö rakentuu orgaanisesti, eikä se rakennu johonkin keinotekoisesti pykättyyn wow-arkkitehtuurin rakennelmaan.
Edelleenkin, minä olen käynyt siellä Oodissa. Sinä et.
Eli meidän pitää vain hyväksyä yksinäisyys ja usein siitä seuraava masennus ja todeta, että on ihmisen oma vika, jos ei ole sisaruksia, lapsia (tai lapset muutaneet kauas) eikä kavereita. Lisätään mielenterveyspalveluita. Palstan yksinäisyyskeskusteluissa aina kehotetaan yksinäisiä menemään mukaan harrastustoimintaan, vapaaehtoistoimmintaan jne. Itsekin kehotan. Mutta monet yksinäiset kuitenkin sanovat, että kaipaisivat vain paikkaa, jossa tutustua muihin ihmisiin ilman, että tarvitsee opiskella ranskaa tai mennä jollekin vanhukselle kauppa-avuksi. Ja koska moni yksinäinen ei ole työelämässä, niissä paikoissa oleminen ei saisi maksaa ainakaan kovin paljoa.
Yksinäisyyden talttumiseen ei taida riittää, että on paikka mennä istumaan. Muutenhan kirjastot toisivat siihen jo lohdun. Kirjastoissa saa jo nyt istua niin pitkään kuin viihtyy. Torillekin saa mennä ja jutella ihmisille. Ei ole kiellettyä.
Yksinäisyyden juurisyy ei ole paikkojen puute, vaan nykyinen elämäntapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Minä olen sattumoisin eläkemuori. Minun entisen työpaikan eläkeläisillä on ollut tapana tavata kerran kuukaudessa kahvilassa. Istuksimme turisemassa yleensä pari kolme tuntia kerralla. Kertaakaan ei ole henkilökunta tullut meitä pois häätämään tai näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Vain yhden kerran kahvila on ollut täysi, silloin oli joku teekkaririeha päällä. Korona tietenkin pitkään nämä tapaamiset välillä esti.
On kyllä hyvin ristiriitaista miten haluat toisaalta väen hengailevan nyt hiljenneissä kaupunkien keskustoissa tai rakennettavan erikseen jotain ihme kohtaamispaikkoja, mutta nämä nyt jo olemassa olevat kohtaamispaikat eivät sinulle kuitenkaan käy. Mutta ilmeisesti sinulle raha tulee ilmaiseksi seinästä ja kunnilla on ihan loputtomat rahavarat.
Jos kuitenkin kysyisit siltä yrittäjältä miten onnellinen se on siitä että hänen täyden kahvilansa pöytiä varaa mummojengi jotka kolmen tunnin istumisen aikana juo kukin ehkä kupin kahvia ja pikkupullan tms. Ei kyse siis ole sinun mukavuudenhalustasi vaan yrittäjän joka menettää kaltaisiinne potentiaalisesti isotkin rahat jos kahvila on suosittu. Jossain paikoissa tuo on ihan oikea ongelma vaikkei se teidän kahvilassanne ainakaan jatkuvasti olisikaan.
Kuten edellä kirjoitin, vuosien aikana se kahvila on ollut täysi tasan yhden kerran. Itse asiassa se että jossakin kahvilassa istuu väkeä, on lähinnä mainos sille kahvilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
On se jos virkamiehelle asetetaan tavoitteeksi esim. "poista vanhusten yksinäisyys". Ei tuo ole mahdollisuuksien luomista vaan ihmisten ohjailua byrokratialla ja laeilla. Muutenkin nuo julkisen sektorin luomat mahdollisuudet on yhden vision toteuttamista ja muut saa sitten sopeutua siihen tai keksiä muuta tekemistä kun kaikki rahat meni tuohon yhteen visioon.
Esim. 100 miljoonaa oodista ja tuloksena paikka jossa voi notkua joukolla, ihan kuten viereisellä asema-aukiolla tai rautatieasemalla tai asematunnelissa. Luulisi että tuollaisen tilan olisi saanut rakennettua halvemmallakin.
Tuo inhosi Oodia kohtaan on kummallista. Siellähän on paljon aktiivista toimintaa, erilaisia palveluita halvalla kuntalaisille ja onpa se merkittävä Helsingin matkailutekijäkin. Lisäksi se tuo paljon mukavuutta, esimerkiksi monesti on tullut junan lähtöä odoteltua mukavasti Oodissa vs aseman penkeillä.
Ja ihan hyvällä käyttöasteella ne oodin kahvilatkin tuntuvat olevan.
Ja kun totuus tekee kipeää niin vaihdoit sitten puheenaihetta, kuten ketjun perusteella teikäläisillä idealisteilla näyttää olevan tapana vähän väliä. Se on toki yksi tapa olla kuuntelematta kritiikkiä eli hypätä äkkiä seuraavaan aiheeseen.
Oodi oli esimerkki yhden tarpeen visiosta, ja hyvin kallis sellainen. Monenko muun oleskelutilat ja harrastemahdollisuudet jäi tuon vuoksi rakentamatta? Ja esim. jos kirjastoon haluan niin en ensimmäiseksi tai edes kymmenenneksi kyllä oodiin lähde kirjoja hakemaan.
Oodi on toki ollut kallis, mutta miten lasket, ettei siitä olisi vastaavaa hyötyä ja tuloja? Jos ja kun se kiinnostaa matkailijoita, se hyödyttää lähialueen yrityksiä, noin esimerkiksi. Ei se, että se ei ole läheskään pk-seudun valikoimaltaan monipuolisin perinteinen kirjasto tarkoita, että se olisi jotenkin epäonnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Minä olen sattumoisin eläkemuori. Minun entisen työpaikan eläkeläisillä on ollut tapana tavata kerran kuukaudessa kahvilassa. Istuksimme turisemassa yleensä pari kolme tuntia kerralla. Kertaakaan ei ole henkilökunta tullut meitä pois häätämään tai näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Vain yhden kerran kahvila on ollut täysi, silloin oli joku teekkaririeha päällä. Korona tietenkin pitkään nämä tapaamiset välillä esti.
On kyllä hyvin ristiriitaista miten haluat toisaalta väen hengailevan nyt hiljenneissä kaupunkien keskustoissa tai rakennettavan erikseen jotain ihme kohtaamispaikkoja, mutta nämä nyt jo olemassa olevat kohtaamispaikat eivät sinulle kuitenkaan käy. Mutta ilmeisesti sinulle raha tulee ilmaiseksi seinästä ja kunnilla on ihan loputtomat rahavarat.
Jos kuitenkin kysyisit siltä yrittäjältä miten onnellinen se on siitä että hänen täyden kahvilansa pöytiä varaa mummojengi jotka kolmen tunnin istumisen aikana juo kukin ehkä kupin kahvia ja pikkupullan tms. Ei kyse siis ole sinun mukavuudenhalustasi vaan yrittäjän joka menettää kaltaisiinne potentiaalisesti isotkin rahat jos kahvila on suosittu. Jossain paikoissa tuo on ihan oikea ongelma vaikkei se teidän kahvilassanne ainakaan jatkuvasti olisikaan.
Luuletko ihan tosissasi, että se yrittäjä jättäisi mieluummin tuon porukan kahvit ja pullat myymättä kuin haluaisi heidät asiakkaikseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupanala on muuttuva. Ei ei voi turvautua että joku on pysyvää.
Cittarit ja Prismat keksi mennä lähelle asutusta ja tuli verkkokaupat niin siinä se muutos alkoi.
Aikanaan pidin karkkikauppa/kahvilaa. Onneksi sain myytyä sen kun tajusin että tavaratalot aloitti makeisten irtomyynnin että loppu on lähellä.
Silloin ihmiset asioi vielä keskustassa ja ruuatkin haettiin sieltä.
Nyt vielä pitää varoa miten kävelee ettei jää sähköpotkulaudan alle tai narkki ole kimpussa niin ei mua keskustaan saa. En millään muista varoa pyöriä ja niitä lautoja. Mielenkiinto meni jo.Se on totta, että nettikauppa muuttaa (tai siis on jo muuttanut) asioita pysyvästi. Myös jättiostoskeskukset ovat helisemässä siinä missä keskustatkin.
Se mikä pysyy kuitenkin on ihmisten yhteisöllisyyden kaipuu, elämyshakuisuus... tämä on se, mikä jatkossakin kannattaa ja se voi tarkoittaa kahviloita, ravintoloita, erilaisia viihdekeskuksia, kohtaamispaikkoja ja monia asioita, joita emme vielä edes hahmota.
Se että viekö näissä voiton sitten perinteiset keskustat, peltomarketit vai joku ihan muu konsepti. No, jää nähtäväksi.
Mä kyllä osaan nähdä vision tuosta, mitä kirjoitit. Pitkältihän idea esimerkiksi niissä koirankopin kokoisissa kerrostaloasunnoissa on, ettei ole tarkoituskaan viettää aikaa kotona. Siellä käydään vain suihkussa ja nukkumassa. Tarkoitus on, että muu aika vietetään kaupungilla. Juuri kahviloissa, ravintoloissa, viihdekeskuksissa ja kohtaamispaikoissa. Sinkkuus on lisääntynyt huimasti ja vastaavasti syntyvyys laskenut, joten tällaiselle kaupunkielämälle on kysyntää. Jos nyt sitte joku päättääkiin pariutua ja pyöräyttää pari kolme mukulaa, keskustan pienistä asunnoista muutetaan lähiöihin tai peräti kehyskuntiin ja asioidaan kauppakeskuksissa tai peltomarketeissa. Ei ole tarkoituskaan, että kolmen riiviön kanssa enää chillailtaisiin kaupungin keskustassa.
Jos pysäköinti ei pelaa niin metsään menee. Karisman pys. ratkaisua pitäisin varsin onnistuneena.
Tuossa visiossa ei alueen asukkaat edes omista autoa, koska he eivät tarvitse autoa mihinkään.
Jos kuitenkin perustaisit ne suunnitelmasi realismiin etkä fantasioihin. Joka ainoalla vähäautoiseksi suunnitellulla asuinalueella on ollut sama ongelma: ei ole riittämiin parkkipaikkoja asukkaiden tarvitsemille autoille ja kulkeminen on muutenkin hankalaa eli ruuhkaista kun tiet ei riitä tarpeeseen. Montako kertaa teidän pitää tehdä sama virhe ennen kuin uskotte että se ei toimi?
Kaupunki suunnitellaan asukkaiden tarpeisiin eikä sitenpäin että te fantasioitte jonkun utopian ja asukkaat saa sitten sopeutua siihen miten kykenee vaikkei se toimisi.En minä ole mitään suunnittelemassa. En mä edes asu Helsingissä. Mutta kun olen lehdistä lukenut Helsingin kaupunkisuunnittelusta, niin ymmärrän, mikä sen suunnittelun tarkoitus on. Nythän ne taas on kaavoittanut Helsinkiin keskustan läheisyyteen kokonaisen asuinalueen, jossa ei ole parkkipaikkoja muistaakseni kuin pienelle osalle asukkaista. Pyörätelineitä sen sijaan oli yksi per asunto. Mä asun paikassa, jossa ihmiset kulkee autoilla kauppakeskuksiin.
Niin ne helsingissäkin suurimmaksi osaksi kulkee. Ja muille asioille, töihin, mökille, sukulaisiin, harrastuksiin, lomille, etc. Siksipä nuo autottomat alueet ei toimikaan käytännössä koska aika harva elää elämänsä parin korttelin alueella.
Mökkeily kakkoskotina on kuoleva trendi, vaikka hetkellisesti korona sitä elvyttikin. Kaupungeissa joukkoliikenne kehittyy ja nuorista tyyliin puolet ei edes aja korttia.
Maailma muuttuu, kun sukupolvet vaihtuvat. Ja uutta kaupunkia suunnitellaan tulevaisuus edellä, ei vanhoihin tapoihin ripustautuen. Nyt näistä märistään, 20 vuotta eteenpäin mietitään miksi ihmeessä autoille oli varattu niin iso osuus kaupunkimaisemassa.
Missähän vihreiden sisäisessä gallupissa sinä olet nää totuutesi oikein selvittänyt? Muista kuitenkin että vihreiden kannatus on alle 10% joten vähintään 90% suomalaisista ei elä teidän utopiassanne. Ja jos totta puhutaan niin aika harva vihreistäkään elää autottomassa utopiassa tai edes haluaa elää joten koitat tarjota jotain parin prosentin kannattamaa ideaa puoliväkisin koko kansalle.
Ja kyllä, maailma muuttuu mutta tulevaisuuteen varautumisen on perustuttava faktoihin eikä haavekuviin.
No esimerkiksi tässä on parin vuoden takainen artikkeli siitä, että ajokortin suorittaminen on vuosi vuodelta vähentynyt nuorten keskuudessa. Ihan luotettavista lähteistä luvut https://www.lansivayla.fi/paikalliset/1206149
Se on aivan selvä trendi.
Mökkeilynkin suosion hiipumisesta on puhuttu jo ainakin 10 vuotta. Nyt tosiaan koronan takia se pomppasi uudelleen, mutta olikos juuri eilen taas artikkeli, kuinka mökkikauppa selkeästi hiipuu. En jaksa nyt etsiä.
Mökkeilyssä on sellainen valitettava asia, että niiden kanssa on helposti naimisissa. Mitäkö tarkoitan, niin esim. 70-luvulla rakennettiin valtava määrä mökkejä, osa pelkästä laudasta. Kun käyttäjät vanhenee, niin se lautakasa pitäisi saada myytyä. Jos kauppa ei käy, se jää perinnöksi. Jos kukaan ei korjaa ja remontoi ja huolehdi mökistä esim. 10 vuoteen, se on lahonnut kasa lautaa. Iso työ saada siitä uudestaan kunnon kesäasuntoa.
Joku miettii, että tuo horisee omiaan. Minulla on kaksi kesämökkiä kaatunut syliin huolehdittavaksi. Toinen on Saimaalla pienessä saaressa. Aikoinaan isoisäni teki pienen kalastusmökin sinne itselleen. Minä sain isäni osuuden perinnöstä (kesämökin) ja muut perilliset saivat joitakin tuhansia rahaa. Me ollaan mieheni kanssa raivattu saaresta risukkoa, kaadettu puuta, tehty halkoja, uusittu laituri. Nyt pääsee taas valo paistamaan mökin rappusille, jollaisena minä sen muistan. Mökkiä on seuraavaksi pakko alkaa korjata. Kallista ja vie aikaa.
Minulla on myös toinen mökki: hirsipirtti pohjoisessa lammen rannalla. Sen ostin exäni kanssa jo silloin kun oltiin kihloissa. Siellä on sähköt, juokseva vesi ja vesivessa. Omassa kaivossa on hyvä vesi. Me oltiin nuorena kovia hiihtämään ja laskettelemaan ja muutenkin Lappi viehätti. Ihanan hirsimökin sai halvalla silloin. Monena vuonna olen jättänyt kesälomasta viikon syksyyn ruska-ajalle ja käynyt nauttimassa värikylvystä. Vaikka se mökki on kaukana, olen sitä tuttaville saanut vuokrattua silloin tällöin ja viime vuonna kustannukset oli plusmiinusnolla.
Mökkikauppaa voi käydä ihminen vain rajallisen määrän. Minulla on jo 2 mökkiä, enempää en tämän elämän aikana aio hankkia. Jos Saimaan saarimökin kunnostus alkaa maksaa liikaa, annan sen olla. Päättäkööt tulevat sukupolvet, mitä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Ei sille oikein ole yhteiskunnallisia keinoja, joilla puuttua. Yksinäisyys on juurettomuuden, liikkuvuuden, yksilökeskeisyyden ja yhteisöttömyyden seurausta. Vanhus on yksinäinen, koska hänellä on lapsia vähän ja hekin asuvat muualla ja elävät omaa elämäänsä. Yksinäisyys on yksilövalintojen seuraus, eikä se korjaannu seinien rakentamisella ja sohvien ostamisella. Yhteisö rakentuu orgaanisesti, eikä se rakennu johonkin keinotekoisesti pykättyyn wow-arkkitehtuurin rakennelmaan.
Edelleenkin, minä olen käynyt siellä Oodissa. Sinä et.
Eli meidän pitää vain hyväksyä yksinäisyys ja usein siitä seuraava masennus ja todeta, että on ihmisen oma vika, jos ei ole sisaruksia, lapsia (tai lapset muutaneet kauas) eikä kavereita. Lisätään mielenterveyspalveluita. Palstan yksinäisyyskeskusteluissa aina kehotetaan yksinäisiä menemään mukaan harrastustoimintaan, vapaaehtoistoimmintaan jne. Itsekin kehotan. Mutta monet yksinäiset kuitenkin sanovat, että kaipaisivat vain paikkaa, jossa tutustua muihin ihmisiin ilman, että tarvitsee opiskella ranskaa tai mennä jollekin vanhukselle kauppa-avuksi. Ja koska moni yksinäinen ei ole työelämässä, niissä paikoissa oleminen ei saisi maksaa ainakaan kovin paljoa.
Yksinäisyyden talttumiseen ei taida riittää, että on paikka mennä istumaan. Muutenhan kirjastot toisivat siihen jo lohdun. Kirjastoissa saa jo nyt istua niin pitkään kuin viihtyy. Torillekin saa mennä ja jutella ihmisille. Ei ole kiellettyä.
Yksinäisyyden juurisyy ei ole paikkojen puute, vaan nykyinen elämäntapa.
No perinteisessä kirjastossa ei juttelua sinänsä katsota hyvällä. Ainakaan suomalaisessa kulttuurissa.
Vierailija kirjoitti:
Berliiniin suunnitellaan Manhattanin kokoista autotonta aluetta. Miksi muualla maailmassa autottomat keskustat toimivat aivan hyvin? Mikä ihmeen pakkomielle suomalaisilla on saada auto pysäköityä juuri siihen kaupan viereen? https://www.fastcompany.com/90711961/berlin-is-planning-a-car-free-area…
Kovinoa jouhevasti siirryit Berliinin suunnitelmasta todistamaan, että autottomuus toimii hyvin. Annetaan Berliinin nyt ensin toteuttaa se suunnitelma. Katsotaan sen päälle kymmenen vuotta toimeenpanoa. Valitaan sitten parhaat opit täällä toteutettaviksi. Ei visio ole todiste toimivuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Vanhat papat ja nuoret äidit ovat tosiaan ihan yhtä arvokkaita. Sen sijaan kaupunkisuunnittelua kannattaa lähtökohtaisesti tehdä nuorempien ehdoilla.
Tähän kauppakeskuskeskusteluun toisin ehkä sen näkökulman, että kauppakeskuksen tavoite ei tosiaan ole, että ihmiset tulevat sinne oleskelemaan. Ihmisiä halutaan kuluttamaan, joko tavaroita tai palveluita. Kohtaaminen voi olla sivutuote, mutta koska se ei ole tavoite, kauppakeskuksia ei ainakaan toistaiseksi suunnitella kohtaaminen edellä. Siksi ne eivät nykymuodossaan ole ihmisten oleskelutiloja vaan sieluttomia ja persoonattomia.
Nuoret ovat vähemmistö ja ruumiinkunnoltaan se vahvin ja olosuhteisiin sopeutumiskykyisin väestönosa. Kumpikaan ei puolla kaupunkisuunnittelua heidän ehdoillaan tehtäväksi. Outoa poimia suunnittelum pohjaksi se ryhmä, jonka vähiten tarvitsee siinä asemassa olla.
Mutta eikö vanhoille papoillekin olisi mukavampaa istua nojatuoleissa tai sohvalla tai pöydän ääressä pelaamassa vaikkapa shakkia tai korttia? Sen sijaan, että istuvat nyt kovilla penkeillä kauppakeskusten käytävillä? Itseasiassa viime aikoina on paljon puhuttu ikääntyvien yksinäisyydestä. Vaikka nuoret ovatkin vähemmistö, ikääntyvät eivät ole. Myös yksinäisten määrä kaikissa ikäluokissa on kasvanut huolestuttavasti. Ja jos olet lukenut palstalta yksinäisyyteen liittyviä ketjuja (joita on ollut usein ja paljon), monen ongelmana on, ettei ole paikkoja, missä tutustua muihin ihmisiin. Mä en kohtaamispaikkoja tarvitse, mulla on laaja sosiaalinen verkosto, mutta ymmärrän ihmisiä, joista olisi mukavaa tavata muita ihmisiä ja tutustua heihin.
Kaikkia ei myöskään kiinnosta tavata ihmisiä.
Eikä tarvitsekaan. Ei se että suunnitellaan tilaa, jossa kohtaaminen on mahdollista ja nykyistä houkuttelevampaa tarkoita, että kaikkien pitää siellä hengata. Voi edelleen käydä tekemässä ne ostoksensa omassa tahdissaan tai vaikka kotisohvalta.
Heh. Alkuun Oodin oli tarkoitus olla uusi keskustakirjasto, koska Rikhardinkadun kirjasto oli liian pieni ja ahdas ja Pasilan pääkirjasto liian syrjässä. Sitten ilmeni, että Oodiin ei kirjoja kummoistakaan kokoelmaa tule. Ei hätää tehdään Oodista kaupunkilaisten yhteinen olohuone ja kohtaamispaikka. Paitsi nyt ilmeneekin, että ei sinne kaikkia tarvita. Vain hengenheimolaisia kiitos.
Mitä ihmettä nyt höpötät, saahan sinne mennä kuka tahansa, mutta pakko ei ole.
Ja argumenttinne kiertää kiertää kiertää kehää koska varsinaista argumenttia teillä ei tuon nykyoodin perustelemiseksi näytä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Minä olen sattumoisin eläkemuori. Minun entisen työpaikan eläkeläisillä on ollut tapana tavata kerran kuukaudessa kahvilassa. Istuksimme turisemassa yleensä pari kolme tuntia kerralla. Kertaakaan ei ole henkilökunta tullut meitä pois häätämään tai näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Vain yhden kerran kahvila on ollut täysi, silloin oli joku teekkaririeha päällä. Korona tietenkin pitkään nämä tapaamiset välillä esti.
On kyllä hyvin ristiriitaista miten haluat toisaalta väen hengailevan nyt hiljenneissä kaupunkien keskustoissa tai rakennettavan erikseen jotain ihme kohtaamispaikkoja, mutta nämä nyt jo olemassa olevat kohtaamispaikat eivät sinulle kuitenkaan käy. Mutta ilmeisesti sinulle raha tulee ilmaiseksi seinästä ja kunnilla on ihan loputtomat rahavarat.
Jos kuitenkin kysyisit siltä yrittäjältä miten onnellinen se on siitä että hänen täyden kahvilansa pöytiä varaa mummojengi jotka kolmen tunnin istumisen aikana juo kukin ehkä kupin kahvia ja pikkupullan tms. Ei kyse siis ole sinun mukavuudenhalustasi vaan yrittäjän joka menettää kaltaisiinne potentiaalisesti isotkin rahat jos kahvila on suosittu. Jossain paikoissa tuo on ihan oikea ongelma vaikkei se teidän kahvilassanne ainakaan jatkuvasti olisikaan.
Kuten edellä kirjoitin, vuosien aikana se kahvila on ollut täysi tasan yhden kerran. Itse asiassa se että jossakin kahvilassa istuu väkeä, on lähinnä mainos sille kahvilalle.
Vain jos sekaan kuitenkin mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
On se jos virkamiehelle asetetaan tavoitteeksi esim. "poista vanhusten yksinäisyys". Ei tuo ole mahdollisuuksien luomista vaan ihmisten ohjailua byrokratialla ja laeilla. Muutenkin nuo julkisen sektorin luomat mahdollisuudet on yhden vision toteuttamista ja muut saa sitten sopeutua siihen tai keksiä muuta tekemistä kun kaikki rahat meni tuohon yhteen visioon.
Esim. 100 miljoonaa oodista ja tuloksena paikka jossa voi notkua joukolla, ihan kuten viereisellä asema-aukiolla tai rautatieasemalla tai asematunnelissa. Luulisi että tuollaisen tilan olisi saanut rakennettua halvemmallakin.
Tuo inhosi Oodia kohtaan on kummallista. Siellähän on paljon aktiivista toimintaa, erilaisia palveluita halvalla kuntalaisille ja onpa se merkittävä Helsingin matkailutekijäkin. Lisäksi se tuo paljon mukavuutta, esimerkiksi monesti on tullut junan lähtöä odoteltua mukavasti Oodissa vs aseman penkeillä.
Ja ihan hyvällä käyttöasteella ne oodin kahvilatkin tuntuvat olevan.
Miksi se kahvila on jotenkin parempi Oodissa kuin Triplassa?
Isoon tai pienempään kauppakeskukseen mennään tarpeiden mukaan jos ei tarvitse muuta kuin ruuat niin mennään pienempään kauppakeskukseen. Kolmesta voi valita joko isoon, keskisuureen tai pienimpään täällä Tampereella samaa ketjua. Kaupunkiin on reilut kymmenen kilometriä eikä sinne tule mentyä koskaan eikä yhtään kiinnostakkaan.
Taitaa keskusta muuttua ravintola viihde paikaksi ja kaupoissa käyvät pääasiassa vain ne jotka asuvat siellä ja turistit. Jollain starttirahalla pidetään liikettä vähän aikaa ja kamalia ankeita terasseja kadun reunoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Minä olen sattumoisin eläkemuori. Minun entisen työpaikan eläkeläisillä on ollut tapana tavata kerran kuukaudessa kahvilassa. Istuksimme turisemassa yleensä pari kolme tuntia kerralla. Kertaakaan ei ole henkilökunta tullut meitä pois häätämään tai näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Vain yhden kerran kahvila on ollut täysi, silloin oli joku teekkaririeha päällä. Korona tietenkin pitkään nämä tapaamiset välillä esti.
On kyllä hyvin ristiriitaista miten haluat toisaalta väen hengailevan nyt hiljenneissä kaupunkien keskustoissa tai rakennettavan erikseen jotain ihme kohtaamispaikkoja, mutta nämä nyt jo olemassa olevat kohtaamispaikat eivät sinulle kuitenkaan käy. Mutta ilmeisesti sinulle raha tulee ilmaiseksi seinästä ja kunnilla on ihan loputtomat rahavarat.
Jos kuitenkin kysyisit siltä yrittäjältä miten onnellinen se on siitä että hänen täyden kahvilansa pöytiä varaa mummojengi jotka kolmen tunnin istumisen aikana juo kukin ehkä kupin kahvia ja pikkupullan tms. Ei kyse siis ole sinun mukavuudenhalustasi vaan yrittäjän joka menettää kaltaisiinne potentiaalisesti isotkin rahat jos kahvila on suosittu. Jossain paikoissa tuo on ihan oikea ongelma vaikkei se teidän kahvilassanne ainakaan jatkuvasti olisikaan.
Luuletko ihan tosissasi, että se yrittäjä jättäisi mieluummin tuon porukan kahvit ja pullat myymättä kuin haluaisi heidät asiakkaikseen?
Laskutaitoinen tajuaa että samalla pöytätilalla olisi vaihtuvalla porukalla voinut tienata kymmenkertaisesti. Miksi yrittäjä siis haluaisi pitää just tuon yhden jaarittelevan porukan pöydissään ja maksaa siitä käytännössä selvää rahaa itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
On se jos virkamiehelle asetetaan tavoitteeksi esim. "poista vanhusten yksinäisyys". Ei tuo ole mahdollisuuksien luomista vaan ihmisten ohjailua byrokratialla ja laeilla. Muutenkin nuo julkisen sektorin luomat mahdollisuudet on yhden vision toteuttamista ja muut saa sitten sopeutua siihen tai keksiä muuta tekemistä kun kaikki rahat meni tuohon yhteen visioon.
Esim. 100 miljoonaa oodista ja tuloksena paikka jossa voi notkua joukolla, ihan kuten viereisellä asema-aukiolla tai rautatieasemalla tai asematunnelissa. Luulisi että tuollaisen tilan olisi saanut rakennettua halvemmallakin.
Tuo inhosi Oodia kohtaan on kummallista. Siellähän on paljon aktiivista toimintaa, erilaisia palveluita halvalla kuntalaisille ja onpa se merkittävä Helsingin matkailutekijäkin. Lisäksi se tuo paljon mukavuutta, esimerkiksi monesti on tullut junan lähtöä odoteltua mukavasti Oodissa vs aseman penkeillä.
Ja ihan hyvällä käyttöasteella ne oodin kahvilatkin tuntuvat olevan.
Miksi se kahvila on jotenkin parempi Oodissa kuin Triplassa?
Oodin kaltaisessa paikassa on yrittäjälle järkevä vuokra, jolloin paikkaan voi tulla muukin kahvila kuin joku Starbucks tai Waynes Coffee. Triplan jne vuokrat eivät pienkahviloita juuri houkuttele.
Toki jos se riittää, että Suomi on täynnä jenkkiläistä ketjukahviloita, niin eikai siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
On se jos virkamiehelle asetetaan tavoitteeksi esim. "poista vanhusten yksinäisyys". Ei tuo ole mahdollisuuksien luomista vaan ihmisten ohjailua byrokratialla ja laeilla. Muutenkin nuo julkisen sektorin luomat mahdollisuudet on yhden vision toteuttamista ja muut saa sitten sopeutua siihen tai keksiä muuta tekemistä kun kaikki rahat meni tuohon yhteen visioon.
Esim. 100 miljoonaa oodista ja tuloksena paikka jossa voi notkua joukolla, ihan kuten viereisellä asema-aukiolla tai rautatieasemalla tai asematunnelissa. Luulisi että tuollaisen tilan olisi saanut rakennettua halvemmallakin.
Tuo inhosi Oodia kohtaan on kummallista. Siellähän on paljon aktiivista toimintaa, erilaisia palveluita halvalla kuntalaisille ja onpa se merkittävä Helsingin matkailutekijäkin. Lisäksi se tuo paljon mukavuutta, esimerkiksi monesti on tullut junan lähtöä odoteltua mukavasti Oodissa vs aseman penkeillä.
Ja ihan hyvällä käyttöasteella ne oodin kahvilatkin tuntuvat olevan.
Miksi se kahvila on jotenkin parempi Oodissa kuin Triplassa?
Oodin kaltaisessa paikassa on yrittäjälle järkevä vuokra, jolloin paikkaan voi tulla muukin kahvila kuin joku Starbucks tai Waynes Coffee. Triplan jne vuokrat eivät pienkahviloita juuri houkuttele.
Toki jos se riittää, että Suomi on täynnä jenkkiläistä ketjukahviloita, niin eikai siinä mitään.
No senkus perustat sitten paremman kotimaisen. Mikä sinua estää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Minä olen sattumoisin eläkemuori. Minun entisen työpaikan eläkeläisillä on ollut tapana tavata kerran kuukaudessa kahvilassa. Istuksimme turisemassa yleensä pari kolme tuntia kerralla. Kertaakaan ei ole henkilökunta tullut meitä pois häätämään tai näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Vain yhden kerran kahvila on ollut täysi, silloin oli joku teekkaririeha päällä. Korona tietenkin pitkään nämä tapaamiset välillä esti.
On kyllä hyvin ristiriitaista miten haluat toisaalta väen hengailevan nyt hiljenneissä kaupunkien keskustoissa tai rakennettavan erikseen jotain ihme kohtaamispaikkoja, mutta nämä nyt jo olemassa olevat kohtaamispaikat eivät sinulle kuitenkaan käy. Mutta ilmeisesti sinulle raha tulee ilmaiseksi seinästä ja kunnilla on ihan loputtomat rahavarat.
Jos kuitenkin kysyisit siltä yrittäjältä miten onnellinen se on siitä että hänen täyden kahvilansa pöytiä varaa mummojengi jotka kolmen tunnin istumisen aikana juo kukin ehkä kupin kahvia ja pikkupullan tms. Ei kyse siis ole sinun mukavuudenhalustasi vaan yrittäjän joka menettää kaltaisiinne potentiaalisesti isotkin rahat jos kahvila on suosittu. Jossain paikoissa tuo on ihan oikea ongelma vaikkei se teidän kahvilassanne ainakaan jatkuvasti olisikaan.
Luuletko ihan tosissasi, että se yrittäjä jättäisi mieluummin tuon porukan kahvit ja pullat myymättä kuin haluaisi heidät asiakkaikseen?
Laskutaitoinen tajuaa että samalla pöytätilalla olisi vaihtuvalla porukalla voinut tienata kymmenkertaisesti. Miksi yrittäjä siis haluaisi pitää just tuon yhden jaarittelevan porukan pöydissään ja maksaa siitä käytännössä selvää rahaa itse?
Siksi muruseni, kun siellä koko lailla autiossa kaupungin keskustassa ei todellakaan ole asiakkaita jonoksi asti ovien ulkopuolella. Juuri siitähän tämä koko ketju on. Vaikka teoriassa voisi tienata mitä, jos sitä vaikka mitä ei käytännössä tienaa, asiaa on ihan turha jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Kommenttiketjussa paikallinen kokemusasiantuntija vahvistaa sohva-analyysini:
"Ei Iisalmi ole tyhjentynyt mihinkään, vain keskusta on tyhjä ja syy tähän on parkkipaikkojen puute sekä maksullinen rajoitettu pysäköinti. Kaupat ja liikkeet ovat parinkilometrin päässä kaupungin keskustasta jossa on hyvin paljon asiakkaita ja parkkipaikat täynnä autoja."
-ap
Tuo nyt ei ole koko totuus. Isoimmissa kaupungeissa pääsee keskustaan hyvin julkisillakin ja autottomia asukkaita melkoisesti juuri siksi. Miksi omistaa autoa ja maksella kalliita vakuutus- ym. kuluja.
Sen sijaan tämä keskustojen näivettyminen kertoo muusta ja lähinnä syy ollut korona ja etätyöt.
Tajuttiin se että saahan ne ruuat kotiin tuotunakin suoraan ja ei tarvitse etätöiden vuoksi lähteä yhtään minnekään. Kätevää. Miksi asuisin keskustassa kalliissa asunnossa jos halvemmalla pääsee kauempana eikä tarvitse tuijottaa vastapäisen talon seinää vaan maisemat voivat ollakin silmiä hivelevät maalaisjärvimaisemat tai ainakin luonnonmukaisemmat kuin keskustan naapurintalon seinä ja meluava liikenne.
Tässä se oikea syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Ei sille oikein ole yhteiskunnallisia keinoja, joilla puuttua. Yksinäisyys on juurettomuuden, liikkuvuuden, yksilökeskeisyyden ja yhteisöttömyyden seurausta. Vanhus on yksinäinen, koska hänellä on lapsia vähän ja hekin asuvat muualla ja elävät omaa elämäänsä. Yksinäisyys on yksilövalintojen seuraus, eikä se korjaannu seinien rakentamisella ja sohvien ostamisella. Yhteisö rakentuu orgaanisesti, eikä se rakennu johonkin keinotekoisesti pykättyyn wow-arkkitehtuurin rakennelmaan.
Edelleenkin, minä olen käynyt siellä Oodissa. Sinä et.
Eli meidän pitää vain hyväksyä yksinäisyys ja usein siitä seuraava masennus ja todeta, että on ihmisen oma vika, jos ei ole sisaruksia, lapsia (tai lapset muutaneet kauas) eikä kavereita. Lisätään mielenterveyspalveluita. Palstan yksinäisyyskeskusteluissa aina kehotetaan yksinäisiä menemään mukaan harrastustoimintaan, vapaaehtoistoimmintaan jne. Itsekin kehotan. Mutta monet yksinäiset kuitenkin sanovat, että kaipaisivat vain paikkaa, jossa tutustua muihin ihmisiin ilman, että tarvitsee opiskella ranskaa tai mennä jollekin vanhukselle kauppa-avuksi. Ja koska moni yksinäinen ei ole työelämässä, niissä paikoissa oleminen ei saisi maksaa ainakaan kovin paljoa.
Yksinäisyyden talttumiseen ei taida riittää, että on paikka mennä istumaan. Muutenhan kirjastot toisivat siihen jo lohdun. Kirjastoissa saa jo nyt istua niin pitkään kuin viihtyy. Torillekin saa mennä ja jutella ihmisille. Ei ole kiellettyä.
Yksinäisyyden juurisyy ei ole paikkojen puute, vaan nykyinen elämäntapa.
Mä olen tuosta hieman eri mieltä, vaikka en yksinäinen olekaan. Asun alueella, jossa osa yksinäisistä tapaa toisiaan paikallisessa lähiöräkälässä. Se paikka ei vaan vedä niitä yksinäisiä, jotka eivät käytä alkoholia. Täällä on myös vielä pieni kirjasto, mutta se on vielä vanhanaikainen eli toivotaan hiljaisuutta eikä iloista rupattelua muiden ihmisten kanssa. Sinänsä minusta on ihan hyvä, että tällaisiakin kirjastoja vielä on. Torilla on aika kylmä istuskella muutoin kuin kauniina kesäpäivinä.
Kirjastot, torit, kahvilat, kauppakeskukset...eivät ne ole paikkoja, jonne mennään kohtaamaan tuntemattoma ja tutustumaan muihin ihmisiin. En mä ainakaan mene noihin paikkoihin tutustumaan uusiin ihmisiin. Sinusta en tiedä. Mitä pidempään ihminen on yksinäinen, sitä vaikeampaa hänen on ottaa kontaktia johonkin tuntemattomaan. Varsinkaan paikoissa, joita ei ole tarkoitettu - vaikkei suoraan kiellettykään - tutustumisiin. Kohtaamispaikoilla on tässä suhteessa erilainen asema: ihmiset tulevat sinne saadakseen juttukavereita. Tutustuakseen muihin ihmisiin. Parhaimmassa tapauksessa sieltä ajan myötä löytyy yksi tai useampi, joiden kanssa voi käydä kahviloissa, torilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Eri ihmisryhmillä on erilaisia intressejä, joten on vaikea kuvitella tilaa ja tilannetta ,jossa itse haluaisin viettää aikaani eläkeläispappojen tai vaunumammojen kanssa. Näin ääriesimerkkinä. Kaikki samassakaan tilanteessa olevat eivät halua kokoontua yhteen .Me suomalaiset emme ole yhteisöllisiä eikä siihen pysty pakottamaan. Yhteisöllisyyteen vaaditaan jokin yhteinen asia tai kiinnostuksen kohde. Se ei riitä että kaikilla sokeri sulaa suussa.
Mikä sitten olisi sun ratkaisusi?
Minä en lukenut yllä olevassa ongelmaa, joka kysyy ratkaisua. Miksi sinä niin luit?
No mä esitän sitten suoraan kysymyksen: millaisia paikkoja sinun mielestäsi pitäisi järjestää ihmisille, jotka ovat yksinäisiä ja haluaisivat tutustua muihin ihmisiin eli kohtaamispaikkoja? Muitakin kuin kauppakeskusten järjestämät kovat penkit kauppakeskusten käytävillä tai se Sanomatalon kahvila (lieneekö sitä enää, en tiedä)? Edellisessä kommentissani puhuin perhekokojen pienentymisestä, tukverkostottomuudesta (ja tukiverkosto on hyvin usein henkistä..ei vain lapsenvahtina olemista tai lumitöiden tekemistä ikääntyvän puolesta) sekä yksinäisyydestä.
Ei ole olemassa yksinäisten ihmisten ryhmää, jonka pääidentiteettinä on yksinäisyys. Jokainen näkee kuulunsa ensi sijaisesti johonlin muuhun ryhmään, ja yksinäisyys on vain kuvaava adjektiivi.
Yksinäiset nuoret kohtaavat muita nuortentaloilla, kouluissa, oppilaitoksissa, konserteissa, harrastuksissa joilla kaikilla on omat paikkansa. Ne eivät ole erityisesti yksinäisten paikkoja, eikä pidäkään olla.
Vastaavasti eläkeläiset kohtaavat omissa piireissään ja harrastuksissaan. Oma isoäitini kävi ahkeraan kansalaisopiston kursseilla. Isoisäni kävi viikottaisella torilla höpöttämässä tuttujensa kanssa. Hänellä oli paikkakunnalla juuret yli 80 vuoden takaa, mutta eivät juurettomatkaan mitään omia kohtaamispaikkoja tarvitse, vaan heille on tarjolla samat paikat kuin muillekin.
Mahdollisuuksia kohdata muita on edelleenkin loputtomiin. Harrastukset ja työpaikat ovat ne tyypillisimmät aikuisilla.
Muutenkin ajatus paikoista kohtaamiseen on jo hiukan aikaansa elänyt. Yksinäiset kohtaavat niissä Jumbojen ja Myllyjen kahviloissa, joihin ovat ensimmäiset tinder-treffinsä sopineet. Eivät he tarvitse Oodista sohvaa siihen tarkoitukseen.
Kuvaamasi ongelma ei oikeastaan ole yksinäisyys, vaan juurettomuus ja yhteisöttömyys, joka on osa nykyaikaista yksilöpohjaista jaliikkuvaa elämäntapaa. Yksinäisyys on sen seuraus, mutta taustaongelma on siis eri. Yhteisöttömyyttä ei joku Oodi korjaa, koska sielläkin tulee ja menee väkeä ja paikalla hilluvat myös he, joita kulkaan täysijärkinen ei yhteisöönsä halua.
Eli sinusta lisääntyvä yksinäisyys ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Jokainen yksinäinen huolehtikoon itse siitä, ettei ole yksinäinen. Selvä.
Meinaat että valtiovallan pitää ylhäältä käsin virkamiestyönä ratkaista ihmisten mahdollinen yksinäisyys?
Mietitkö yhtään että minkälainen yhteiskunta tuollainen on jossa tuollaista kansalaisten yksityiselämän mikromanagerointia tehdään?
Onko se sinulta pois, jos julkisia tiloja tai kauppakeskuksiakaan alettaisiin suunnitella siltä pohjalta, että siellä olisi helpompi viettää mukavasti aikaa, kohdata ihmisiä jne? Ei mahdollisuuksien tarjoaminen ole mikromanagerointia.
On se jos virkamiehelle asetetaan tavoitteeksi esim. "poista vanhusten yksinäisyys". Ei tuo ole mahdollisuuksien luomista vaan ihmisten ohjailua byrokratialla ja laeilla. Muutenkin nuo julkisen sektorin luomat mahdollisuudet on yhden vision toteuttamista ja muut saa sitten sopeutua siihen tai keksiä muuta tekemistä kun kaikki rahat meni tuohon yhteen visioon.
Esim. 100 miljoonaa oodista ja tuloksena paikka jossa voi notkua joukolla, ihan kuten viereisellä asema-aukiolla tai rautatieasemalla tai asematunnelissa. Luulisi että tuollaisen tilan olisi saanut rakennettua halvemmallakin.
Tuo inhosi Oodia kohtaan on kummallista. Siellähän on paljon aktiivista toimintaa, erilaisia palveluita halvalla kuntalaisille ja onpa se merkittävä Helsingin matkailutekijäkin. Lisäksi se tuo paljon mukavuutta, esimerkiksi monesti on tullut junan lähtöä odoteltua mukavasti Oodissa vs aseman penkeillä.
Ja ihan hyvällä käyttöasteella ne oodin kahvilatkin tuntuvat olevan.
Miksi se kahvila on jotenkin parempi Oodissa kuin Triplassa?
Oodin kaltaisessa paikassa on yrittäjälle järkevä vuokra, jolloin paikkaan voi tulla muukin kahvila kuin joku Starbucks tai Waynes Coffee. Triplan jne vuokrat eivät pienkahviloita juuri houkuttele.
Toki jos se riittää, että Suomi on täynnä jenkkiläistä ketjukahviloita, niin eikai siinä mitään.
No senkus perustat sitten paremman kotimaisen. Mikä sinua estää?
Miksi ihmeessä perustaisin? Minulla on jo työpaikka. Lähinnä asiakkaana haluan mieluummin käydä persoonallisemmissa kahviloissa kuin nuo tusinaketjut.
Ongelma vaan on siinä, että jos järkevän hintaista liiketilaa ei ole tarjolla, sellaiset eivät voi kilpailla massaketjuja vastaan vaikka asiakkaita olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että esimerkiksi oodin kaltaiset paikat tulevat lisääntymään. Samassa voi olla esim juuri kirjasto, kohtaamispaikkoja, monenlaisia palveluita, kahvilaa jne.
Kuvasit juurikin ostoskeskuksen idean käyttämättä sitä sanaa.
Mä ajattelen kohtaamispaikan aika erilaisena paikkana kuin nykyiset ostoskeskukset/kauppakeskukset. Simppeli esimerkki yksinkertaisesta kohtaamispaikasta oli aikoinaan Sanomatalon ekassa kerroksessa oleva kahvila. Tila oli riittävän väljä, jotta sinne mahtui useita äitejä vauvanvaunujensa kanssa. Idea oli, että sinne mentiin vauvan kanssa, ostettiin kuppi kahvia, tutustuttiin muihin paikalla oleviin äiteihin, juteltiin ja jos hyvin kävi, saatiin uusia ystäviä. Kauppakeskuksissa taitaa lähinnä vain vanhat papat istua penkeillä ja tutustua toisiinsa.
Ei vanhojen pappojen kohdanto ole vähempiarvoista kuin vaunuäitienkään. Ihmisiä hekin ovat. Itse kuvasit kahden ryhmän kohtaamiset, mutta vain toisen kelpuutat oikean laiseksi kohtaamiseksi.
Saathan sinä puhtaasti subjektiivinen olla, mutta vähän hassua on sen pohjalta argumentoida.
Ei ollut tarkoitus väheksyä vanhojen pappojen kohtaamisia vaan mä mietin, että eivät nuo kauppakeskusten mahdollisuudet kohtaamisiin ole kovinkaan hyviä. Jos vielä ajatellaan, että kohtaamispaikoissa olisi tarkoitus kaikenlaisten ihmisten kohdata (ei vain vanhojen pappojen tai vauvojen äitien), niin eipä kyllä yhdessäkään kauppakeskuksessa ole tällaiseen sopivia tiloja. Kauppakeskusten käytävillä on yleensä aika vähän penkkejä ja ne on tarkoitettu lähinnä siihen, että voi hetkeksi aikaa istahtaa. Ei suinkaan siihen, että istuisit siinä pari kolme tuntia. Mun mielestä kohtaamispaikat olisivat enemmänkin sellaisia paikkoja (toki niitä voisi olla kauppakeskuksissakin), jotka muistuttaisivat olohuoneita nojatuoleineen ja sohvineen. Paikkoja, joissa voisi viettää aikaansa kauemminkin kuin varttin.
On siellä kauppakeskuksissa kahviloita vanhoille papoille istua. Ihmettelenkin miten ne voi kannattaa kun papat istuu juurikin tuntikausia. Ennen oli eläkeläisille keskuksia joissa harrastella, nykyisin kahvioita.
Minusta siis tulisi kaikki kuntien kuntalaisille tarkoitetut toiminnot keskittää keskustoihin jotta olisivat helppoja tavoittaa ja kauppojakin siellä pysyisi, parkkipaikkojen tulisi olla ilmaisia.
Mutta nämä päätöksiä tekevät siirtävät ihan kaiken paitsi kunnantalot eli itsensä syrjään, poistavat ennen ilmaisia virkistyspaikkoja jne.
Ennen toiminut systeemi on tahdottu ja missä ei ole vielä ehditty, tahdotaan muuttaa toimimattomaksi.
Ei kauppakeskusten kahviloissa voi istua tuntikausia sen jälkeen, kun kahvikupillinen on juotu. Nuo eläkeläisten keskukset on pitkälti sitä, mitä kohtaamispaikoilta haetaan. Paitsi etteivät ne olisi tarkoitettu vain eläkeläisille vaan kaikille. Kun perhekoot ovat pienentyeet, tukiverkostoja vähän ja ihmisten yksinäisyys lisääntynyt, on alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että vain samanikäiset tai samassa elämäntilanteessa olevat kuuluisivat yhteisöönsä. Yhteisöllisyys on sitä, että yhteisöön kuuluu erilaisia ihmisiä iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.
Ei sieltä kauppakeskuksen kahvilan pöydästä kukaan tule pappojen porukkaa pois ajamaan vaikka kahvit olisikin jo juotu.
Kauppakeskuksen kahvila on kuitenkin liikeyritys, jonka pitäisi tuottaa voittoa. Tai ainakin sen verran, että pystyy maksamaan niin yrittäjän itsensä kuin työntekijöidenkin palkat. Se ei onnistu, jos pappaporukka istuu 3 tuntia ja jokainen juo yhden 5€ kahvin.
Minä olen sattumoisin eläkemuori. Minun entisen työpaikan eläkeläisillä on ollut tapana tavata kerran kuukaudessa kahvilassa. Istuksimme turisemassa yleensä pari kolme tuntia kerralla. Kertaakaan ei ole henkilökunta tullut meitä pois häätämään tai näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Vain yhden kerran kahvila on ollut täysi, silloin oli joku teekkaririeha päällä. Korona tietenkin pitkään nämä tapaamiset välillä esti.
On kyllä hyvin ristiriitaista miten haluat toisaalta väen hengailevan nyt hiljenneissä kaupunkien keskustoissa tai rakennettavan erikseen jotain ihme kohtaamispaikkoja, mutta nämä nyt jo olemassa olevat kohtaamispaikat eivät sinulle kuitenkaan käy. Mutta ilmeisesti sinulle raha tulee ilmaiseksi seinästä ja kunnilla on ihan loputtomat rahavarat.
Jos kuitenkin kysyisit siltä yrittäjältä miten onnellinen se on siitä että hänen täyden kahvilansa pöytiä varaa mummojengi jotka kolmen tunnin istumisen aikana juo kukin ehkä kupin kahvia ja pikkupullan tms. Ei kyse siis ole sinun mukavuudenhalustasi vaan yrittäjän joka menettää kaltaisiinne potentiaalisesti isotkin rahat jos kahvila on suosittu. Jossain paikoissa tuo on ihan oikea ongelma vaikkei se teidän kahvilassanne ainakaan jatkuvasti olisikaan.
Luuletko ihan tosissasi, että se yrittäjä jättäisi mieluummin tuon porukan kahvit ja pullat myymättä kuin haluaisi heidät asiakkaikseen?
Laskutaitoinen tajuaa että samalla pöytätilalla olisi vaihtuvalla porukalla voinut tienata kymmenkertaisesti. Miksi yrittäjä siis haluaisi pitää just tuon yhden jaarittelevan porukan pöydissään ja maksaa siitä käytännössä selvää rahaa itse?
Tuo on kyllä huvittava kommentti. Kuvitellaan että juuri sinä perustat kahvilan. Otatko asiakkaista aikaa minkä ovat kahvilassasi? Viisitoista minuuttia ja pyydät heitä poistumaan? Arvaapa käykö kahvilassasi jatkossa kukaan?
Meillä on paljon lumisempi ja kylmempi ja pidempi talvi kuin Saksassa. Ei huvita talvella tarpoa jäällä tai loskassa joillain kävelykaduilla, jos pääsee autolla tai julkisilla.