Lue keskustelun säännöt.
Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä
12.07.2022 |
Ihan normaalin uran teki insinöörinä, matkusteli paljon ja näki maailmaa. Oli vuosikymmenien avioliitossa josta kolme menestyvää, aikuista lasta ja pari lastenlastakin. Mitä ihmettä ihminen oikein kaipaa jos tällainenkin on ollut surkeaa? Tuli jotenkin masentunut fiilis.
Kommentit (411)
Elämä ei ole kuin leffa joka annetaan ja sitten voi lopuksi kertoa, miltä tuntui.
Vapaa maailma.
Hanki elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole kuin leffa joka annetaan ja sitten voi lopuksi kertoa, miltä tuntui.
Vapaa maailma.
Hanki elämä.
Ai se isä vai?
Vierailija kirjoitti:
No vanhempien elämästä ja ajatuksista on kuitenkin vaikeaa sanoa. Hän olisi ehkä nuorempana halunnut olla jotain suurta, jättää itsestään merkin historiaan tai jotain. Kaikki eivät unelmoi pienesti. Ehkä on ajautunut perusporvarilliseen elämään vaikka haaveillut jostain muusta. Ehkä odottanut itseltään enemmän. Vaikeaa sanoa, mutta ei kannata tietysti ottaa itseensä. Tietysti surullista sinänsä että ei kuollut tyytyväisenä itseensä, mutta se on ollut hänen taakkansa. Enemmän miettisin itse, että en kuolisi samoin, vaan että uskaltaisin tehdä tai ainakin yrittää tehdä ja kokea ne asiat joista haaveilen. Otan osaa suruusi.
Isäsi koetti tavallaan sanoa sinulle, että eläisit kuten haluaisit etkä muiden odotusten mukaan <3 Elä oman näköistä elämää, älä muiden! hyvä ohje
En tiedä mitä ihmiset juttelee kuolinvuoteella tai tunnustavat. Luulis että ajatukset on läheisissä jos perhettä.
Aika usea haluaisi että elämästä jäisi joku muukin jälki kuin nimi sukupuu luetteloon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittele olevasi nyt kuolinvuoteellasi ja kysy itseltäsi. "Mitä minun pitäisi vielä tehdä tai saavuttaa ennen kuin kuolen?"
Vastaus ei todellakaan aina liity mihinkään parisuhteeseen, jos olet umpirehellinen itsellesi ja katsot sieluusi ja sydämeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikuisuuden ja maailman mittakaavassa jokaisen elämä on juuri tuollainen. Isäsi oli rehellinen ja nöyrä ihminen. Arvostan.
Ehkäpä se kuoleman lähestyessä tuntuu tuollaiselta. Ehkä hän ei kaikessa kiireessä ja tohinassa ehtinyt tehdä niitä juttuja, joita olisi oikeasti halunnut..
Isäni sanoi viimeisinä sanoinaan: "Tulipas syötyä oikein kunnolla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vanhempien elämästä ja ajatuksista on kuitenkin vaikeaa sanoa. Hän olisi ehkä nuorempana halunnut olla jotain suurta, jättää itsestään merkin historiaan tai jotain. Kaikki eivät unelmoi pienesti. Ehkä on ajautunut perusporvarilliseen elämään vaikka haaveillut jostain muusta. Ehkä odottanut itseltään enemmän. Vaikeaa sanoa, mutta ei kannata tietysti ottaa itseensä. Tietysti surullista sinänsä että ei kuollut tyytyväisenä itseensä, mutta se on ollut hänen taakkansa. Enemmän miettisin itse, että en kuolisi samoin, vaan että uskaltaisin tehdä tai ainakin yrittää tehdä ja kokea ne asiat joista haaveilen. Otan osaa suruusi.
Isäsi koetti tavallaan sanoa sinulle, että eläisit kuten haluaisit etkä muiden odotusten mukaan <3 Elä oman näköistä elämää, älä muiden! hyvä ohje
Nämä "oman näköistä elämää elät" ovat vastuun välttelijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän koki että eli perhettä varten ja omat haaveet jäi taka-alalle.
Perhettä ei kannata perustaa jos ei sitä arvosta, edes kuolinvuoteellaan. Aika ikävä siinä tilanteessa perillisille jos sanoo että paska elämä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän ne papit on kertoneet jo vuosikymmenten ajan: ihmiset eivät yleensä kadu kuolin vuoteellaan asioita joita ovat tehneet, vaan asioita, jotka jäivät tekemättä. Pätee sekä miehiin että naisiin.
Käyttämättömästä elämästä ei saa vaihtorahoja takaisin.
Varmaan jäi mukava muisto tuostakin läheisille. Saa kuulla että kaikki olivatkin mitättömiä ja surkeita. Eivät merkinneet mitään.
Tämän tiedon kanssa sitten jatkaa elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jos miettii omaakin elämää, niin surkeaahan se on ollut. Ja vielä on piinaa jäljellä pahimmillaan noin 40 vuotta.
Työpaikkakiusaaminen vei itsetunnon, puoliso pettämällä ja avioerolla tuhosi loput, mitä minusta oli jäljellä. Nyt yritän jaksaa, jotta saan lapset aikuiseksi.
Työssäkäyvä olen, matkustelen, mutta aiemmat elämän epäonnistumiset ovat vieneet ilon elämästä. Parempi ois ollu, jos en ois koskaan syntynytkään.
Älä jää miettimään liikaa isäsi viimeisiä sanoja, mieti sitä kaikkea hyvää, mitä hän sinulle oli eläessään.
Moni haluaa uskoa, että viimeisiin sanoihin liittyy mystiikkaa, tai jonkinlainen suuri merkitys, uskon että näin ei yleensä ole, viimeiset sanat saavat liian suuren painoarvon.
Epäilen, että hän eli liikaa niin kuin ympäristö häneltä vaati ja odotti eikä toteuttanut omia unelmiaan ja elänyt itseään varten ja tehnyt sitä mitä hän olisi oikeasti halunnut tehdä. Katkeruus näistä havainnoista sitten purkautui ulospäin näkyväksi tuolla tavalla.
Ehkä tuosta lausahduksesta on havaittavissa myös hieman eksistentiaasen pohdinnan sävyjä, eli olisiko isäsi elämänsä aikana pohtinut paljonkin elämän tarkoitusta ja merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole kuin leffa joka annetaan ja sitten voi lopuksi kertoa, miltä tuntui.
Vapaa maailma.
Hanki elämä.Ai se isä vai?
Ilmeisesti kehotus kaikille meille .
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jäi mukava muisto tuostakin läheisille. Saa kuulla että kaikki olivatkin mitättömiä ja surkeita. Eivät merkinneet mitään.
Tämän tiedon kanssa sitten jatkaa elämää...
Ko. ihminen sanoi, että elämä oli surkea ja mitätön. Sitähän ei ilmeisesti kukaan kysynyt, mihin hän tällä viittasi, vaan ap määrittelee itse ne asiat, joihin hänen mielestään isän olisi pitänyt olla tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi koetti tavallaan sanoa sinulle, että eläisit kuten haluaisit etkä muiden odotusten mukaan <3 Elä oman näköistä elämää, älä muiden! hyvä ohje
Nämä "oman näköistä elämää elät" ovat vastuun välttelijöitä.
Mitä vastuuta?
Tottahan se on että lähes kaikkien meidän elämä on loppujen lopuksi aika surkea ja mitätön. Omasta en osaa niin sanoa mitä siitä tulee kun elämää pitäisi olla vielä yli puolet jäljellä, ehkä vähän samaan suuntaan menossa, mutta kävi niin tai näin, en pidä todennäköisenä että se olisi taaksepäin katsottuna muuta kuin mitätön. Hyvin voisin nuo sanat myös isäni suuhun kuvitella, hänen elämänsä on ilmeisesti ollut varsin samanlainen kuin ap:n isän.