Lue keskustelun säännöt.
Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä
12.07.2022 |
Ihan normaalin uran teki insinöörinä, matkusteli paljon ja näki maailmaa. Oli vuosikymmenien avioliitossa josta kolme menestyvää, aikuista lasta ja pari lastenlastakin. Mitä ihmettä ihminen oikein kaipaa jos tällainenkin on ollut surkeaa? Tuli jotenkin masentunut fiilis.
Kommentit (411)
En ole vielä kuollut mutta alan olla jo ikääntynyt. Hyvin samanlainen elämänkaari ja aika lailla samat aatoksetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva täällä historiaa tekee ja varsinkaan positiivista koko maapallon kannalta. Omalle perheelle kuitenkin kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita, vaikka suomalainen ei sitäkään voi sanoa ääneen.
Minua ei kiinnosta tehdä historiaa, ihan liian työlästä, enkä sitä paitsi ole lähellekään riittävän kaunis, älykäs tai muilla tavoin siunaantunut että historian luominen minulta edes luonnistuisi.
Sen sijaan omille perheenjäsenille yritän aina muistaa sanoin ja teoin näyttää, että he ovat minulle rakkaita. Helppoa se ei ole ollut, varsinkaan alussa, joten jääköön se merkittävimmäksi uroteokseni.
Keksinnöt ja muut mullistavuudet jätän suosiolla minua etevämmille, olkoon universumi heille suotuisa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva täällä historiaa tekee ja varsinkaan positiivista koko maapallon kannalta. Omalle perheelle kuitenkin kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita, vaikka suomalainen ei sitäkään voi sanoa ääneen.
Minua ei kiinnosta tehdä historiaa, ihan liian työlästä, enkä sitä paitsi ole lähellekään riittävän kaunis, älykäs tai muilla tavoin siunaantunut että historian luominen minulta edes luonnistuisi.
Sen sijaan omille perheenjäsenille yritän aina muistaa sanoin ja teoin näyttää, että he ovat minulle rakkaita. Helppoa se ei ole ollut, varsinkaan alussa, joten jääköön se merkittävimmäksi uroteokseni.
Keksinnöt ja muut mullistavuudet jätän suosiolla minua etevämmille, olkoon universumi heille suotuisa.
Olipa hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja on luonut ihmisen mieleen Jumalalle kuuluvan tilan ja jollei se ole täyttynyt Luojan tarkoittamalla tavalla, niin ....
Psalmista on kirjoittanut: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä."
Eipä oo Jumala vastannut mun rukouksiin tai auttanut miksi ei? Jos kerta on "onni olla lähellä jumalaa" mitä järkeä jos Jumala valitsee kenelle vastaa ja kenelle ei??? Tohon kysymykseen moni uskova ei myöskään vastaa.
Tai sitten Jumala ei vastaa sillä tavalla kuin haluaisimme. Ainakin minä koin tulleeni hylätyksi myös yläkerran taholta kun koin todella karmean avioeron ja samaan aikaan muitakin ikäviä asioita mitä en halua tänne eritellä. Mutta myöhemmin näin nuokin asiat ihan eri tavalla ja tajusin että ei minua oltu hylätty vaan nimenomaan johdatettiin täysin eri suuntaan kuin minä olin vain kuvitellut. Ja vaikka noina aikoina tuntui kamalalta, nykyään olen vain onnellinen tästä muutoksesta.
Mutta jos et halua uskoa näihin asioihin niin en rupea sinua käännyttämään tai tuputtamaan, tämä on kuitenkin vain minun kokemukseni.
Mä oon miettinyt että miten nämä rukoukset menee sen "suunnitelman" kanssa yhteen? Että jos ei rukouksiin vastata, niin sittenkö sitä ei ollut siinä suunnitelmassa ja jos taas vastataan, niin se suunnitelmako toteutuu kerjäämällä? Ja jos se tapahtuu joka tapauksessa, niin mitä merkitystä sillä rukouksella sitten on?
No siis minä en ole ikinä rukoillut pyytääkseni mitään tiettyä asiaa, mielestäni se ei ole rukoilun tarkoitus. Olen rukoillut nimenomaan että saisin voimia, jaksaisin eteenpäin vaikeinakin aikoina, johdatusta vaikka oli minun tieni mikä hyvänsä. Ja olen käyttänyt rukoilua myös eräänlaisena tapana päästää ajatuksiani ulos ennenkuin käyn vaikka nukkumaan - puhun mitä ajattelen, mikä painaa mieltä, miltä tuntuu ja se on tosi terapeuttistakin. Tuntuu hyvältä kun tietää että joku kuuntelee mutta ei ole tivaamassa mitään tai painostamassa. Ja voin sanoa että kun on saanut erilaisia asioita rehellisesti ulos mielestään niin nukuttaakin paljon paremmin.
Turha se kuolinvuoteella haaveilla mitään. En ainakaan itse jaksa kuunnella Olisi pitänyt-tarinoita. Elämä on nyt. Joka päivä kannattaa muistaa kuolevaisuutensa ja siksi elää mahdollisimman omannäköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemaa edeltävä ahdistus saa mielen mustaksi. Silloin sanottu ei ole koko totuus.
Vierailija kirjoitti:
No siis minä en ole ikinä rukoillut pyytääkseni mitään tiettyä asiaa, mielestäni se ei ole rukoilun tarkoitus. Olen rukoillut nimenomaan että saisin voimia
Voimakkaasti ei ole asia? Ihanaa tämä uskovaisten epäloogisuus. Uskovaisuus on geenivirhe, ihan niin kuin downin syndrooma tai alkoholismi. Kuten viinan juonti alkkisella, jokin yleensä traumaattinen tapahtuma uskovaisella kytkee ominaisuuden päälle. Alkkis on siinä mielessä mukavampi, että haluaa pitää sen pullon itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletat että liitto oli hyvä? Saattoi olla oikeasti todella tyhjä ja kylmä vaikket sinä sitä huomannutkaan.
Insinöörin ura ja matkustelu? Vain nainen on niin pinnallinen että joku matkustelu voi olla elämän sisältö.
3 lasta. Ehkei oikeasti rakastanut teitä? Ei se että olette "menestyneitä" tee teistä rakastettava. Perheenne/sukunne vaikuttaa pintaliitoporukalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis minä en ole ikinä rukoillut pyytääkseni mitään tiettyä asiaa, mielestäni se ei ole rukoilun tarkoitus. Olen rukoillut nimenomaan että saisin voimia
Voimakkaasti ei ole asia? Ihanaa tämä uskovaisten epäloogisuus. Uskovaisuus on geenivirhe, ihan niin kuin downin syndrooma tai alkoholismi. Kuten viinan juonti alkkisella, jokin yleensä traumaattinen tapahtuma uskovaisella kytkee ominaisuuden päälle. Alkkis on siinä mielessä mukavampi, että haluaa pitää sen pullon itsellään.
Vastasin vain kysymykseen kun aiempi kommentoija vaikutti kiinnostuneelta asian suhteen, se ei mielestäni ole tuputtamista tai pakottamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole menestynyt, kaikkea muuta. Ei ole puolisoa, ei lapsia, ei ketään läheistä ihmistä. Tai etäistäkään. En sure kohtaloani, tai suren mutta hyväksyn sen kosken muutakaan voi. Sain huonot kortit joilla en osannut pelata.
Toivoisin olevani vanhempi, hypätä vaikka 10 tai 20 vuotta eteenpäin. Molemmat vanhempani kuolivat 6kymppisinä joten voin kai toivoa samaa. Sitten olisi elämä eletty.
Ihanan aitoa tekstiä ja juuri kuin omasta elämästäni. Kaikkea hyvää sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa kehtasi olla ensimmäistä kertaa elämässään rehellinen. Yhteiskunnan orjana suoritettu elämä on kieltämättä _scheissea_.
Hassu ajatella että koet olevasi "orja". Mikä/kuka orjuutti? Oliko niin "orjuuttavaa" että joutui leipänsä tienaamaan vai "orjuutitko" itsesi hankkimalla perheen ja ehkä elatusvelvollisuuden?
Vai onko se "orjuutta" että kansainvälisesti parhaimmistoon kuuluvan terveydenhuollon ja koulutuksen takia jouduit maksamaan veroja?
Mikset valinnut toisin? Suomessa saa vapaasti valita asuinpaikkansa, työnsä, perheensä ja asumismuotonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja on luonut ihmisen mieleen Jumalalle kuuluvan tilan ja jollei se ole täyttynyt Luojan tarkoittamalla tavalla, niin ....
Psalmista on kirjoittanut: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä."
Eipä oo Jumala vastannut mun rukouksiin tai auttanut miksi ei? Jos kerta on "onni olla lähellä jumalaa" mitä järkeä jos Jumala valitsee kenelle vastaa ja kenelle ei??? Tohon kysymykseen moni uskova ei myöskään vastaa.
Tai sitten Jumala ei vastaa sillä tavalla kuin haluaisimme. Ainakin minä koin tulleeni hylätyksi myös yläkerran taholta kun koin todella karmean avioeron ja samaan aikaan muitakin ikäviä asioita mitä en halua tänne eritellä. Mutta myöhemmin näin nuokin asiat ihan eri tavalla ja tajusin että ei minua oltu hylätty vaan nimenomaan johdatettiin täysin eri suuntaan kuin minä olin vain kuvitellut. Ja vaikka noina aikoina tuntui kamalalta, nykyään olen vain onnellinen tästä muutoksesta.
Mutta jos et halua uskoa näihin asioihin niin en rupea sinua käännyttämään tai tuputtamaan, tämä on kuitenkin vain minun kokemukseni.
Mä oon miettinyt että miten nämä rukoukset menee sen "suunnitelman" kanssa yhteen? Että jos ei rukouksiin vastata, niin sittenkö sitä ei ollut siinä suunnitelmassa ja jos taas vastataan, niin se suunnitelmako toteutuu kerjäämällä? Ja jos se tapahtuu joka tapauksessa, niin mitä merkitystä sillä rukouksella sitten on?
No siis minä en ole ikinä rukoillut pyytääkseni mitään tiettyä asiaa, mielestäni se ei ole rukoilun tarkoitus. Olen rukoillut nimenomaan että saisin voimia, jaksaisin eteenpäin vaikeinakin aikoina, johdatusta vaikka oli minun tieni mikä hyvänsä. Ja olen käyttänyt rukoilua myös eräänlaisena tapana päästää ajatuksiani ulos ennenkuin käyn vaikka nukkumaan - puhun mitä ajattelen, mikä painaa mieltä, miltä tuntuu ja se on tosi terapeuttistakin. Tuntuu hyvältä kun tietää että joku kuuntelee mutta ei ole tivaamassa mitään tai painostamassa. Ja voin sanoa että kun on saanut erilaisia asioita rehellisesti ulos mielestään niin nukuttaakin paljon paremmin.
Okei, no mitä jos sä et "saa" niitä voimia ja vaikka sorrut juomaan tai mikä se nyt ikinä onkaan se haaste? Sittenkö sun osa on alkoholismi ja rappio sen seurauksena?
Enkä nyt siis tarkoita v*ttuilla, jos se auttaa/helpottaa oloa, niin tietenkin sun kannattaa niin tehdä, mutta siis millä sä uskottelet itelles sillä olevan jotain merkitystä? Siis verrattuna ihan vaan itekseen puhumiseen yleensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma olisi kyllä parempi paikka, jos ihmiset vähän sensuroisivat omia sanomisiaan tarvittaessa, eivätkä pyrkisi raatorehellisyyteen. Vastapuolen huomioiminen on sivistyneisyyttä.
Se on juuri päinvastoin.
Näennäinen hymistely ja omien mielipiteiden peittely juurikin tekee ihmisestä katkeran ja surullisen. Nimenomaan rehellisyyttä (sivistyneesti) pitäisi kaikkien arvostaa paljon enemmän.
No tämä. Koko ikäni olen vierestä seurannut vanhempien vetämää teatteria ja jouduin lapsena itsekin niitä kulisseja kannattelemaan ja tuntemaan nahoissani, kuinka elämä perustui valheille. Sivistyneisyyttä se ei ollut eikä kunnioittavaa, vaan sairasta.
Saatan kyllä kipeänä kuolin vuoteella puhua jotain tuollaista kun edessä on suuri tuntematon.
Yksi sukulainen teki niin. Lapset olivat vähän tuskissaan asiasta, mutta muodostivat kuitenkin oman mielipiteensä: vanhemmat olivat selvästi olleet onnellisia. Vainaja oli ponnistanut köyhyydestä mukavaan keskiluokkaan ja huolehtinut perheestään ja menestynyt valitsemallaan alalla, oli ollut sivistynyt ihminen.
Mutta voi kun vielä terveenä muistais lapsilleen ja vaimolle kertoa miten perhe oli rakas ja miten tyytyvöinen olen perheeseeni ollut. Vaimon tapaamisen jälkeen elämä on ollut onnellista ja voimakasta, vaikka meillä onkin ollut erilliset harrasteet ja osin jopa eri tuttavapiirit. Ja miten onnellinen ja ylpeä olen ollut lapsista.
Eikä se kipu ja kuolemakssn pelota. Joko on kuolemanjälkeinen elämä, tai sitten tulee suloinen lepo kipujen jälkeen
Perhe ja lapsenlapset ovat useimmiten vain yhteiskunnan asettamia tavoitteita/ihanteita. Eivät kaikki pidä perhe-elämästä tai muista ihmisistä vaan voisivat olla onnellisimpia yksin jossain Nepalissa.
Antakaa pelastaa itsenne. Pyytäkää syntejä anteeksi ja tarttukaa Jeesuksen käteen vielä kun aikaa on vielä!
Isäsi oli oikeassa, kun totesi, että maallinen elämä on lopunperin ihan yhtä tyhjän kanssa. Kuoleman jälkeen on vasta se elämä, mitä kannattaa odottaa ja mitä tavoitella. Kaikki ei vaan sitä koskaan tajua, saati tavoita, koska ei ole tehnyt oikeita valintoja jo eläessään.
Kuolinvuoteella ihminen on todennäköisesti vakavasti sairaana vahvasti lääkittynä ja vaipoissa. En antaisi kuolevan puheille liikaa arvoa. Mitä olen lukenut niin ei ihmisillä kuollessaan ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Ne tärkeät asiat sanotaan kun ollaan vielä täysissä voimissa. Ap kannattaa antaa isänsä puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitä jossittelua riittää hyvinäkin päivinä. Suurmieheksi tullaan joko sattuman kautta tai omaa alla jotain aivan poikkeuksellista lahjakkuutta.
Pettymyshän lapset ja puoliso enimmäkseen ovat. Varmasti äidillesi vielä isompi pettymys kuin isällesi.
Mutta pettymyslapsiakin äiti rakastaa. Isä kääntää näille selkänsä.