Lue keskustelun säännöt.
Miehellä lapsi edellisestä suhteesta eikä ehkä halua toista
12.07.2022 |
Olen 35 v. nainen ja seurustellut reilun vuoden ihanan, itseni ikäisen miehen kanssa. Suhde on elämäni onnellisin, meillä on hyvä olla yhdessä. Miehellä on aiemmasta suhteesta lapsi, joka asuu hänen luonaan osan viikosta. Minä olen lapseton. Haasteeksi on muodostumassa erilaiset ajatuksemme yhteisen lapsen hankkimisesta. Mies on epävarma siitä haluaako toisen lapsen tai ainakin haluaa odottaa, että suhteemme on kestänyt vähintään pari vuotta ennen mahdollista lapsen yrittämistä. Kyse ei miehen mukaan ole siitä, että hän olisi epävarma minun suhteeni, vaan sanoo rakastavansa minua ja haluavansa olla kanssani. Itse en tässä iässä luonnollisesti haluaisi odottaa lapsen yrittämisen kanssa. Tulen loistavasti toimeen mieheni lapsen kanssa ja alan pikkuhiljaa myös kiintyä häneen. Pelkään kuitenkin, että pidemmän päälle ilman omaa lasta minun saattaisi olla vaikea olla tässä suhteessa ja seurata ja tukea mieheni vanhemmuutta.
Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Millaiseen ratkaisuun olette päätyneet? Kaikki näkökulmat ovat tervetulleita.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Ap:han on itse puhunut suhteen alkuvaiheessa parisuhteen olevan hänen ensisijainen haaveensa. Lapsen ap on puhunut olevan toissijainen tai peräti täysin vaihtoehtoinen haave. Ap on itse ripustautunut mieheen tietämättä mitä tahtoo eikä sitä ole voinut mieskään mistään päätellä. Nyt ap on ottamassa lapsiasian uudelleen käsittelyyn, mistä mies voi olla hyvinkin hämmentynyt ja kaivata aikaa asian työstämiseen kun suhteessa on kuitenkin jo edetty. Kyse ei mielestäni ole lapsettoman kolmevitosen roikottamisesta ja hämäämisestä jos mies ei tiedä ap:n todellisista, ehdottomista lapsitoiveista. Mies luultavasti kuvittelee lapsiasian olevan ap:n toissijainen/vaihtoehtoinen unelma koska ap on itse sellaista miehelle tätä aiemmin väittänyt. Tilanne olisi aikalailla toinen jos ap olisi jo suhteen alkutaipaleella osannut päättää, että haluaa oman lapsen ja tehnyt sen miehelle silloin selväksi.
Eli ap on huijannut tätä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Ap:han on itse puhunut suhteen alkuvaiheessa parisuhteen olevan hänen ensisijainen haaveensa. Lapsen ap on puhunut olevan toissijainen tai peräti täysin vaihtoehtoinen haave. Ap on itse ripustautunut mieheen tietämättä mitä tahtoo eikä sitä ole voinut mieskään mistään päätellä. Nyt ap on ottamassa lapsiasian uudelleen käsittelyyn, mistä mies voi olla hyvinkin hämmentynyt ja kaivata aikaa asian työstämiseen kun suhteessa on kuitenkin jo edetty. Kyse ei mielestäni ole lapsettoman kolmevitosen roikottamisesta ja hämäämisestä jos mies ei tiedä ap:n todellisista, ehdottomista lapsitoiveista. Mies luultavasti kuvittelee lapsiasian olevan ap:n toissijainen/vaihtoehtoinen unelma koska ap on itse sellaista miehelle tätä aiemmin väittänyt. Tilanne olisi aikalailla toinen jos ap olisi jo suhteen alkutaipaleella osannut päättää, että haluaa oman lapsen ja tehnyt sen miehelle silloin selväksi.
Eli ap on huijannut tätä miestä.
Ai miten ni ku ei itsekään alussa tiennyt haluavansa lapsia vaan tajusi sen vasta myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette puhuneet tästä heti seurustelun alussa? Itselläni on lapsi enkä halua toista enää. Vaikka olisi kuinka ihana tyyppi, niin lapsettomille olen tehnyt selväksi että uusia ei enää tule. Moni hyvin alkanut tapailu on jäänyt siihen.
Aloittaja on seurustellut reilun vuoden, ja mitä ilmeisimmin aiheesta on puhuttu jo jonkin verran, joten kyllähän he seurustelun alussa ovat siitä puhuneet.
Taitaa olla se normaali tilanne että mies on suoraan sanonut että ei halua enempää lapsia mutta sinä sitä et halua hyväksyä ja tulkitse suoraan sanomisen että ei ainakaan vielä, ehkä joskus. Liian monessa asiassa naiset tulkitsevat jotenkin kierosti suoraa puhetta omien halujen mukaisesti kun ei halua toisen mielipidettä hyväksyä kun se ei ole sama kuin itsellä
Minä hankkisin lapsen yksin. Sanoisin miehelle, että ymmärrän hänen puheistaan, että hän ei varmaankaan halua toista lasta, tai ainakin hänen päätöksensä kestää niin kauan, että biologisista syistä en itse voi odottaa. Ja että on ihan ok, jos mies valitsee noin. Mutta oma valintani on eri, ja hakeudun sen vuoksi hedelmöityshoitoihin. Sanoisin myös, että en pysty kuvittelemaan suhdetta kenenkään toisen kanssa, joten omasta puolestani voidaan jatkaa suhteessa kyllä - jolloin molemmilla tulee toivottavasti olemaan yksi oma lapsi.
Jos miehelle ei tämä käy, sitten sanoisin, että se on tosi surullista, mutta en halua luopua mahdollisuudesta äitiyteen. Mieskin on saanut kokea vanhemmuuden, joten sanoisin, että oletan kumppanin suovan saman kokemuksen minullekin, mikäli välittää minusta ja unelmistani. Jos miehen mielestä oman lapsen hankkiminen ei ole ok, sitten eroaisin.
Jos hänelle on ok, että hankin oman lapsen, voidaan jatkaa suhteessa. Uskoisin, että suhde silti tulee ajan myötä päättymään, mutta sehän on vain osoitus siitä, ettei homma toiminut, ja olisi ollutkin huono idea luopua omasta lapsesta miehen vuoksi.
Itselläni on kaksi lasta, ja olen eronnut heidän isästään. Täytyy sanoa, että se sisältö ja merkitys, jota lasten myötä on saanut elämään, on niin suuri, että en ikinä neuvoisi ketään luopumaan omasta lapsihaaveestaan kumppanin vuoksi. Ehjkä ymmärrän sen uhrauksen, jos itselle rakas kumppani ei pysty saamaan lasta, mutta jos syy on se, että kumppani ei halua, silloin en sitä uhrausta tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen miehen lapsi on?
Jos lapsi on jo iso koululainen, voi olla korkea kynnys aloittaa kaikki vauvanhoito ja pikkulpsiarki alusta jos muutaman vuoden päästä esikoinen on jo omatoiminen teini.
Vierailija kirjoitti:
Minä hankkisin lapsen yksin. Sanoisin miehelle, että ymmärrän hänen puheistaan, että hän ei varmaankaan halua toista lasta, tai ainakin hänen päätöksensä kestää niin kauan, että biologisista syistä en itse voi odottaa. Ja että on ihan ok, jos mies valitsee noin. Mutta oma valintani on eri, ja hakeudun sen vuoksi hedelmöityshoitoihin. Sanoisin myös, että en pysty kuvittelemaan suhdetta kenenkään toisen kanssa, joten omasta puolestani voidaan jatkaa suhteessa kyllä - jolloin molemmilla tulee toivottavasti olemaan yksi oma lapsi.
Jos miehelle ei tämä käy, sitten sanoisin, että se on tosi surullista, mutta en halua luopua mahdollisuudesta äitiyteen. Mieskin on saanut kokea vanhemmuuden, joten sanoisin, että oletan kumppanin suovan saman kokemuksen minullekin, mikäli välittää minusta ja unelmistani. Jos miehen mielestä oman lapsen hankkiminen ei ole ok, sitten eroaisin.
Jos hänelle on ok, että hankin oman lapsen, voidaan jatkaa suhteessa. Uskoisin, että suhde silti tulee ajan myötä päättymään, mutta sehän on vain osoitus siitä, ettei homma toiminut, ja olisi ollutkin huono idea luopua omasta lapsesta miehen vuoksi.
Itselläni on kaksi lasta, ja olen eronnut heidän isästään. Täytyy sanoa, että se sisältö ja merkitys, jota lasten myötä on saanut elämään, on niin suuri, että en ikinä neuvoisi ketään luopumaan omasta lapsihaaveestaan kumppanin vuoksi. Ehjkä ymmärrän sen uhrauksen, jos itselle rakas kumppani ei pysty saamaan lasta, mutta jos syy on se, että kumppani ei halua, silloin en sitä uhrausta tekisi.
Kuka uskoo että mies jää katselemaan ap:tä jonka vatsa kasvaa varasiitiöillä (vaikka miehen omatkin olisivat toimineet) ja niiksi vauvavuosiksi jotka syntymän jälkeen pakollakin tulevat. Yleensähän vuodet 0-3v ovat niitä haastavimpia ja väsyttävämpiä ja niitä jolloin monet eroavat. Tällä miehellä ei ole biologisesti mitään tekemistä keinohoitovauvan, en usko että kykenee sitä rakastamaan ja jaksaa pusertaa noita vuosia läpi. Erohan siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo aika vanha saamaan lapsia...
Vakava keskustelu miehen kanssa. Joko suostuu lapseen tai tienne eroavat. Sulla on ikää jo sen verran että nytkin voi olla jo vaikeaa. Paras nostaa kissa vaan pöydälle nyt ja tehdä se päätös. Tee miehelle selväksi että pari vuotta jos odotat niin on ihan tuuria silloin ainakin tuleeko sitä lasta ylipäätään ja sano että haluat tehdä kaikkesi sen haaveesi toteuttamiseksi tai jäät katkeraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhko kortsut neulalla tai jätä e-pillerit ottamatta. Vahinkoja sattuu 🤷
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla se normaali tilanne että mies on suoraan sanonut että ei halua enempää lapsia mutta sinä sitä et halua hyväksyä ja tulkitse suoraan sanomisen että ei ainakaan vielä, ehkä joskus. Liian monessa asiassa naiset tulkitsevat jotenkin kierosti suoraa puhetta omien halujen mukaisesti kun ei halua toisen mielipidettä hyväksyä kun se ei ole sama kuin itsellä
Sontaa. Miehet ovat yllättävän naiiveja ja jopa kieroja näissä asioissa. Roikotetaan naista vuosikausia hokemalla että myöhemmin sitten. Riippumatta siitä että onko aikomustakaan lisääntyä. Pahimmat hankkivat sitten samantien lapsen uuden naisen kanssa, ja entinen jää lapsettomana nelikymppisenä nuolemaan näppejään.
Osalle miehistä on vaikeaa ymmärtää ettei nainen voi lykätä lasten hankintaa samalla tavoin kuin mies. Mies voi sanoa nelikymppisenäkin että odotetaas vielä hiukan, nainen ei voi.
Omakin mieheni hätkähti ja jotenkin järkyttyi kun sanoin 30 täytettyäni että nyt olisi sitten korkea aika alkaa lisääntymispuuhiin jos sellainen olisi suunnitelmissa. Hänen mielestään ajatus on hassu; jos hän haluaisi lapsia niin hän alkaisi funtsimaan asiaa vasta kymmenen vuoden sisällä. Eikä kyseessä ole mikään muusinuija vaan fiksu mies, mutta ehkä näitä juttuja ei tule mietittyä molempien kannalta biologia mukaan ynnäten (etenkään kun ei ole tarkoitus hankkia lapsia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette puhuneet tästä heti seurustelun alussa? Itselläni on lapsi enkä halua toista enää. Vaikka olisi kuinka ihana tyyppi, niin lapsettomille olen tehnyt selväksi että uusia ei enää tule. Moni hyvin alkanut tapailu on jäänyt siihen.
Just näin.
Vierailija kirjoitti:
Minä hankkisin lapsen yksin. Sanoisin miehelle, että ymmärrän hänen puheistaan, että hän ei varmaankaan halua toista lasta, tai ainakin hänen päätöksensä kestää niin kauan, että biologisista syistä en itse voi odottaa. Ja että on ihan ok, jos mies valitsee noin. Mutta oma valintani on eri, ja hakeudun sen vuoksi hedelmöityshoitoihin. Sanoisin myös, että en pysty kuvittelemaan suhdetta kenenkään toisen kanssa, joten omasta puolestani voidaan jatkaa suhteessa kyllä - jolloin molemmilla tulee toivottavasti olemaan yksi oma lapsi.
Jos miehelle ei tämä käy, sitten sanoisin, että se on tosi surullista, mutta en halua luopua mahdollisuudesta äitiyteen. Mieskin on saanut kokea vanhemmuuden, joten sanoisin, että oletan kumppanin suovan saman kokemuksen minullekin, mikäli välittää minusta ja unelmistani. Jos miehen mielestä oman lapsen hankkiminen ei ole ok, sitten eroaisin.
Jos hänelle on ok, että hankin oman lapsen, voidaan jatkaa suhteessa. Uskoisin, että suhde silti tulee ajan myötä päättymään, mutta sehän on vain osoitus siitä, ettei homma toiminut, ja olisi ollutkin huono idea luopua omasta lapsesta miehen vuoksi.
Itselläni on kaksi lasta, ja olen eronnut heidän isästään. Täytyy sanoa, että se sisältö ja merkitys, jota lasten myötä on saanut elämään, on niin suuri, että en ikinä neuvoisi ketään luopumaan omasta lapsihaaveestaan kumppanin vuoksi. Ehjkä ymmärrän sen uhrauksen, jos itselle rakas kumppani ei pysty saamaan lasta, mutta jos syy on se, että kumppani ei halua, silloin en sitä uhrausta tekisi.
Tämä on täyttä asiaa. Itsekin toimisin tässä kuvatulla tavalla, toki vielä ihan ensimmäiseksi antaisin miehelle esim. 3 kuukautta aikaa miettiä, haluaisiko kuitenkin lapsen kanssani - saatesanoilla, että sitten on puhuttava suoraan eli kyllä tai ei. Ja jos vastaus olisi ei, niin sitten ottaisin tuon hedelmöityshoitoasian puheeksi.
Surullinen totuus on, että 35 vuotta täyttäneen naisen luonnollinen hedelmöittyminen vaikeutuu jos ei päivä päivältä, niin ainakin vuosi vuodelta. Toki aloittaja voi olla iloinen poikkeus, että tulee raskaaksi nk. kertalaakista. Toisaalta veli aloitti vaimoineen yrittämään lasta vasta kun vaimo oli hyvinkin lähellä neljääkymppiä, eikä mikään hoito ole heitä auttanut :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Minkä ikäinen miehen lapsi on?
Jos lapsi on jo iso koululainen, voi olla korkea kynnys aloittaa kaikki vauvanhoito ja pikkulpsiarki alusta jos muutaman vuoden päästä esikoinen on jo omatoiminen teini.
Se on selvä, ja miehellä on täysi oikeus olla hankkimatta enempää jälkikasvua. Olisi kuitenkin kerrassaan reilua olla rehellinen aapeelle asiasta.
Viisi sivua kommentteja jossa naiset toteavat että älä välitä miehen mielipiteestä vaan teet juuri niin kuin itse haluat. Toivottavasti ette ole niitä samoja naisia jotka kitisevät kuinka mies ei väliä naisten mielipiteistä kun todistettavasti ette itsekään välitä miehen mielipiteestä varsinkin nöin kuin se ei ole sama kuin naisella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hankkisin lapsen yksin. Sanoisin miehelle, että ymmärrän hänen puheistaan, että hän ei varmaankaan halua toista lasta, tai ainakin hänen päätöksensä kestää niin kauan, että biologisista syistä en itse voi odottaa. Ja että on ihan ok, jos mies valitsee noin. Mutta oma valintani on eri, ja hakeudun sen vuoksi hedelmöityshoitoihin. Sanoisin myös, että en pysty kuvittelemaan suhdetta kenenkään toisen kanssa, joten omasta puolestani voidaan jatkaa suhteessa kyllä - jolloin molemmilla tulee toivottavasti olemaan yksi oma lapsi.
Jos miehelle ei tämä käy, sitten sanoisin, että se on tosi surullista, mutta en halua luopua mahdollisuudesta äitiyteen. Mieskin on saanut kokea vanhemmuuden, joten sanoisin, että oletan kumppanin suovan saman kokemuksen minullekin, mikäli välittää minusta ja unelmistani. Jos miehen mielestä oman lapsen hankkiminen ei ole ok, sitten eroaisin.
Jos hänelle on ok, että hankin oman lapsen, voidaan jatkaa suhteessa. Uskoisin, että suhde silti tulee ajan myötä päättymään, mutta sehän on vain osoitus siitä, ettei homma toiminut, ja olisi ollutkin huono idea luopua omasta lapsesta miehen vuoksi.
Itselläni on kaksi lasta, ja olen eronnut heidän isästään. Täytyy sanoa, että se sisältö ja merkitys, jota lasten myötä on saanut elämään, on niin suuri, että en ikinä neuvoisi ketään luopumaan omasta lapsihaaveestaan kumppanin vuoksi. Ehjkä ymmärrän sen uhrauksen, jos itselle rakas kumppani ei pysty saamaan lasta, mutta jos syy on se, että kumppani ei halua, silloin en sitä uhrausta tekisi.
Tämä on täyttä asiaa. Itsekin toimisin tässä kuvatulla tavalla, toki vielä ihan ensimmäiseksi antaisin miehelle esim. 3 kuukautta aikaa miettiä, haluaisiko kuitenkin lapsen kanssani - saatesanoilla, että sitten on puhuttava suoraan eli kyllä tai ei. Ja jos vastaus olisi ei, niin sitten ottaisin tuon hedelmöityshoitoasian puheeksi.
Surullinen totuus on, että 35 vuotta täyttäneen naisen luonnollinen hedelmöittyminen vaikeutuu jos ei päivä päivältä, niin ainakin vuosi vuodelta. Toki aloittaja voi olla iloinen poikkeus, että tulee raskaaksi nk. kertalaakista. Toisaalta veli aloitti vaimoineen yrittämään lasta vasta kun vaimo oli hyvinkin lähellä neljääkymppiä, eikä mikään hoito ole heitä auttanut :(
Tiesitkö, että kaikki eivät saa lasta ikinä, oli ikä mitä hyvänsä. Myös voi olla että veljesi on lisääntymiskyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Viisi sivua kommentteja jossa naiset toteavat että älä välitä miehen mielipiteestä vaan teet juuri niin kuin itse haluat. Toivottavasti ette ole niitä samoja naisia jotka kitisevät kuinka mies ei väliä naisten mielipiteistä kun todistettavasti ette itsekään välitä miehen mielipiteestä varsinkin nöin kuin se ei ole sama kuin naisella
Kertoisitko miten sinusta aapeen kuuluisi tilanteessa toimia? Kumman tahto on tärkeämpi; aapeen vai miehen, ja miksi juuri miehen?
Aapee ei ole pakottamassa miestä mihinkään. Suhde perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Kenenkään ei ole pakko haudata lapsihaaveitaan jonkun toisen ihmisen tahdon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisi sivua kommentteja jossa naiset toteavat että älä välitä miehen mielipiteestä vaan teet juuri niin kuin itse haluat. Toivottavasti ette ole niitä samoja naisia jotka kitisevät kuinka mies ei väliä naisten mielipiteistä kun todistettavasti ette itsekään välitä miehen mielipiteestä varsinkin nöin kuin se ei ole sama kuin naisella
Kertoisitko miten sinusta aapeen kuuluisi tilanteessa toimia? Kumman tahto on tärkeämpi; aapeen vai miehen, ja miksi juuri miehen?
Aapee ei ole pakottamassa miestä mihinkään. Suhde perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Kenenkään ei ole pakko haudata lapsihaaveitaan jonkun toisen ihmisen tahdon takia.
Jännästi sinäkin käänsit asian niin että jos mies ei halua enempää lapsia on hänen haudattava haaveensa kun nainen haaveilee lapsesta. Miksi juuri naisen haave pitää toteutua?
!