Miehellä lapsi edellisestä suhteesta eikä ehkä halua toista
Olen 35 v. nainen ja seurustellut reilun vuoden ihanan, itseni ikäisen miehen kanssa. Suhde on elämäni onnellisin, meillä on hyvä olla yhdessä. Miehellä on aiemmasta suhteesta lapsi, joka asuu hänen luonaan osan viikosta. Minä olen lapseton. Haasteeksi on muodostumassa erilaiset ajatuksemme yhteisen lapsen hankkimisesta. Mies on epävarma siitä haluaako toisen lapsen tai ainakin haluaa odottaa, että suhteemme on kestänyt vähintään pari vuotta ennen mahdollista lapsen yrittämistä. Kyse ei miehen mukaan ole siitä, että hän olisi epävarma minun suhteeni, vaan sanoo rakastavansa minua ja haluavansa olla kanssani. Itse en tässä iässä luonnollisesti haluaisi odottaa lapsen yrittämisen kanssa. Tulen loistavasti toimeen mieheni lapsen kanssa ja alan pikkuhiljaa myös kiintyä häneen. Pelkään kuitenkin, että pidemmän päälle ilman omaa lasta minun saattaisi olla vaikea olla tässä suhteessa ja seurata ja tukea mieheni vanhemmuutta.
Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Millaiseen ratkaisuun olette päätyneet? Kaikki näkökulmat ovat tervetulleita.
Kommentit (171)
Ei hyvin pääty, jos pakon edestä lapsen saatte.
Olisihan se ihan kiva saada lapselle sisar. Sano miehelle, että et ajatellut mitään suurperhettä perustaa, mutta yhteinen lapsi tekisi perheestänne tiiviimmän. Toista ei voi kuitenkaan pakottaa, eli jos ei todella halua lasta niin kannattaa vaihtaa miestä. Itselläni on bonuslapsia ja tämä on täydellinen perhe minulle. Ei tarvitse sietää raskautta ja pikkulapsiaikaa.
Sinänsä sillä ei ole väliä, että miehellä on jo lapsi. Hän on mies, joka ei taida haluta (lisää) lapsia. Vaikka puhuu vähän ehkä malliin asiasta, ettet sinä jättäisi häntä. Mutta oli hän ennestään lapseton tai ei niin tulevaisuudessa hän ei vaikuta lapsia haluavan. Ja se on ihan ok.
Ihan yhtä ok on, että sinä haluat lapsen. Sinulla ei ole montaa vuotta aikaa enää odottaa. Joko etsit miehen, joka tietää haluavansa lapsen/lapsia tai päätät tehdä valinnan, että jäät lapsettomaksi.
Minulla on yksi lapsi, ja koska tiedän millaista se on kun on lapsia, niin tiedän, että en halua enää toista. En vaikka puolisoni haluaisi. Enkä vaikka tulisi ero ja uusi mies haluaisi, en vaikka uusi mies olisi täydellinen ja ihana. Sinunkin nykyisesi tietää millaista on kun on lapsi ja osaa siksi tietää haluaako niitä lisää vai ei. Ikävä kyllä miehet ei aina puhu asiasta rehellisesti suoraan, koska tietävät, että jos kertovat totuuden että eivät halua, niin lapsia haluava mies jättää heidät.
Minun neuvo on, että kannattaa lisääntyä vain sellaisen miehen kanssa, joka oikeasti ja aidosti haluaa lisääntyä ja haluaa saada lapsen. Koska jos mies ryhtyy lastentekoon siksi, että muuten pelkää menettävänsä naisen tai jonkun kovan suostuttelun ja ylipuhumisen vuoksi, niin lapsen synnyttyä tulee isoja ongelmia.
Näitäkin on ja sitten juna naisella mennyt 🙄
Sanotaan näin, että jos ei pysty sietämään muiden lapsia. Ei kannata tehdä omiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja suoruudestanne! Monet vastauksista liikuttivat.
Tiedoston kyllä että vaihtoehtoina on odottaa tai lähteä suhteesta. Molemmat tuntuvat vaikeilta ratkaisuilta. Kuten osa on nostanut esiin, enhän välttämättä löydä heti, pitkään aikaan tai koskaan uutta, hyvää suhdetta.
En ole painostamassa ketään mihinkään kuten joku täällä epäili enkä hankkiutumassa salaa raskaaksi. Mielestäni parisuhteen tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Joku kyseli myös miksi emme miehen kanssa puhuneet asiasta heti suhteen alussa. Puhuimme kyllä, mutta en itsekään ollut tuolloin aivan varma haluanko lasta. Pitkän sinkkuuden jälkeen parisuhde tuntui ensisijaiselta. Nyt hyvän suhteen löydettyäni ja lapsiperheen arkea nähtyäni oma lapsitoiveeni on vahvistunut.
- ap
Mikset kelpuuttanut lapsetonta miestä? Olisit saanut lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Tulet muistamaan vuosikymmenten päästäkin, että olisit saanut lapsettoman miehen ja voinut tehdä lapsen hänen kanssaan, mutta valitsit ihan itse miehen jonka kanssa se olisi epätodennäköistä, koska hänellä oli jo perhettä. Perhettä jonka osa sinä et ole.
t. ikäisesi mies
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa ajatella, että jäät lapsettomaksi ja että miehen lapsi riittää sulle. Turha on miestä painostaa, uuteen, yhteiseen lapseen
Äitipuolena on ihan ihanaa elää ja voi myös taloudellisesti tukea puolison lasta.
Ja kun mies lähtee olet lapseton
Päätä omasta elämästäsi ja vaihda miestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on järkevä. Ei kukaan täysjärkinen hanki lasta vuoden seurustelun jälkeen.[/
Usein lähempänä 40 ikävuotta ihmiset tuntevat itsensä jo sen verran hyvin, että ovat valmiita etenemään nopeastikin.
Toki, mutta eivät tunne sitä toista yhtään sen paremmin, oli ikä mikä tahansa, mikä oli olettaakseni se pointti tuossa viestissä.
Ihmettelen alapeukkuja. Yksi vuosi on todella lyhyt aika eikä toista ihmistä siinä ajassa todellakaan opi tuntemaan kunnolla. Mutta ehkä ap kokee tuntevansa miehen ja haluaa edetä nopeasti, riskillä. Mies taas ei tunne ap:ta tarpeeksi vielä, halutakseen tämän kanssa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja suoruudestanne! Monet vastauksista liikuttivat.
Tiedoston kyllä että vaihtoehtoina on odottaa tai lähteä suhteesta. Molemmat tuntuvat vaikeilta ratkaisuilta. Kuten osa on nostanut esiin, enhän välttämättä löydä heti, pitkään aikaan tai koskaan uutta, hyvää suhdetta.
En ole painostamassa ketään mihinkään kuten joku täällä epäili enkä hankkiutumassa salaa raskaaksi. Mielestäni parisuhteen tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Joku kyseli myös miksi emme miehen kanssa puhuneet asiasta heti suhteen alussa. Puhuimme kyllä, mutta en itsekään ollut tuolloin aivan varma haluanko lasta. Pitkän sinkkuuden jälkeen parisuhde tuntui ensisijaiselta. Nyt hyvän suhteen löydettyäni ja lapsiperheen arkea nähtyäni oma lapsitoiveeni on vahvistunut.
- ap
Mikset kelpuuttanut lapsetonta miestä? Olisit saanut lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Tulet muistamaan vuosikymmenten päästäkin, että olisit saanut lapsettoman miehen ja voinut tehdä lapsen hänen kanssaan, mutta valitsit ihan itse miehen jonka kanssa se olisi epätodennäköistä, koska hänellä oli jo perhettä. Perhettä jonka osa sinä et ole.
t. ikäisesi mies
Lapsettomuus ei ole miehellä mikään meriitti - itse asiassa usein päin vastoin. Parhaimmilla miehillä on kolmekymppisenä lähes poikkeuksetta lapsia.
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on järkevä. Ei kukaan täysjärkinen hanki lasta vuoden seurustelun jälkeen.[/
Usein lähempänä 40 ikävuotta ihmiset tuntevat itsensä jo sen verran hyvin, että ovat valmiita etenemään nopeastikin.
Toki, mutta eivät tunne sitä toista yhtään sen paremmin, oli ikä mikä tahansa, mikä oli olettaakseni se pointti tuossa viestissä.
Ihmettelen alapeukkuja. Yksi vuosi on todella lyhyt aika eikä toista ihmistä siinä ajassa todellakaan opi tuntemaan kunnolla. Mutta ehkä ap kokee tuntevansa miehen ja haluaa edetä nopeasti, riskillä. Mies taas ei tunne ap:ta tarpeeksi vielä, halutakseen tämän kanssa lasta.
Totta, vuosi on lyhyt aika. Mutta ap on 35, eli kovin moneen tutustumisvuoteen ei nyt yksinkertaisesti ole aikaa jos lapsen tai lapsia haluaa. Siksi on painettava kaasua kovempaa kuin nuorempana tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja suoruudestanne! Monet vastauksista liikuttivat.
Tiedoston kyllä että vaihtoehtoina on odottaa tai lähteä suhteesta. Molemmat tuntuvat vaikeilta ratkaisuilta. Kuten osa on nostanut esiin, enhän välttämättä löydä heti, pitkään aikaan tai koskaan uutta, hyvää suhdetta.
En ole painostamassa ketään mihinkään kuten joku täällä epäili enkä hankkiutumassa salaa raskaaksi. Mielestäni parisuhteen tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Joku kyseli myös miksi emme miehen kanssa puhuneet asiasta heti suhteen alussa. Puhuimme kyllä, mutta en itsekään ollut tuolloin aivan varma haluanko lasta. Pitkän sinkkuuden jälkeen parisuhde tuntui ensisijaiselta. Nyt hyvän suhteen löydettyäni ja lapsiperheen arkea nähtyäni oma lapsitoiveeni on vahvistunut.
- ap
Mikset kelpuuttanut lapsetonta miestä? Olisit saanut lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Tulet muistamaan vuosikymmenten päästäkin, että olisit saanut lapsettoman miehen ja voinut tehdä lapsen hänen kanssaan, mutta valitsit ihan itse miehen jonka kanssa se olisi epätodennäköistä, koska hänellä oli jo perhettä. Perhettä jonka osa sinä et ole.
t. ikäisesi mies
Saako näitä siis tilata jostain postimyynnistä vai miten tämä saanti hoituu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja suoruudestanne! Monet vastauksista liikuttivat.
Tiedoston kyllä että vaihtoehtoina on odottaa tai lähteä suhteesta. Molemmat tuntuvat vaikeilta ratkaisuilta. Kuten osa on nostanut esiin, enhän välttämättä löydä heti, pitkään aikaan tai koskaan uutta, hyvää suhdetta.
En ole painostamassa ketään mihinkään kuten joku täällä epäili enkä hankkiutumassa salaa raskaaksi. Mielestäni parisuhteen tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Joku kyseli myös miksi emme miehen kanssa puhuneet asiasta heti suhteen alussa. Puhuimme kyllä, mutta en itsekään ollut tuolloin aivan varma haluanko lasta. Pitkän sinkkuuden jälkeen parisuhde tuntui ensisijaiselta. Nyt hyvän suhteen löydettyäni ja lapsiperheen arkea nähtyäni oma lapsitoiveeni on vahvistunut.
- ap
Mikset kelpuuttanut lapsetonta miestä? Olisit saanut lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Tulet muistamaan vuosikymmenten päästäkin, että olisit saanut lapsettoman miehen ja voinut tehdä lapsen hänen kanssaan, mutta valitsit ihan itse miehen jonka kanssa se olisi epätodennäköistä, koska hänellä oli jo perhettä. Perhettä jonka osa sinä et ole.
t. ikäisesi miesLapsettomuus ei ole miehellä mikään meriitti - itse asiassa usein päin vastoin. Parhaimmilla miehillä on kolmekymppisenä lähes poikkeuksetta lapsia.
-ei ap
Ja mikä tekee ap:stä naisen, jonka kuuluu olla "parhaimman" miehen kanssa, sen sijaan että hän olisi omankaltaisensa miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja suoruudestanne! Monet vastauksista liikuttivat.
Tiedoston kyllä että vaihtoehtoina on odottaa tai lähteä suhteesta. Molemmat tuntuvat vaikeilta ratkaisuilta. Kuten osa on nostanut esiin, enhän välttämättä löydä heti, pitkään aikaan tai koskaan uutta, hyvää suhdetta.
En ole painostamassa ketään mihinkään kuten joku täällä epäili enkä hankkiutumassa salaa raskaaksi. Mielestäni parisuhteen tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Joku kyseli myös miksi emme miehen kanssa puhuneet asiasta heti suhteen alussa. Puhuimme kyllä, mutta en itsekään ollut tuolloin aivan varma haluanko lasta. Pitkän sinkkuuden jälkeen parisuhde tuntui ensisijaiselta. Nyt hyvän suhteen löydettyäni ja lapsiperheen arkea nähtyäni oma lapsitoiveeni on vahvistunut.
- ap
Mikset kelpuuttanut lapsetonta miestä? Olisit saanut lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Tulet muistamaan vuosikymmenten päästäkin, että olisit saanut lapsettoman miehen ja voinut tehdä lapsen hänen kanssaan, mutta valitsit ihan itse miehen jonka kanssa se olisi epätodennäköistä, koska hänellä oli jo perhettä. Perhettä jonka osa sinä et ole.
t. ikäisesi miesLapsettomuus ei ole miehellä mikään meriitti - itse asiassa usein päin vastoin. Parhaimmilla miehillä on kolmekymppisenä lähes poikkeuksetta lapsia.
-ei ap
Ja mikä tekee ap:stä naisen, jonka kuuluu olla "parhaimman" miehen kanssa, sen sijaan että hän olisi omankaltaisensa miehen kanssa?
Ilmeisesti jokin, kerta mies hänen kanssaan haluaa olla. Eiköhän mies ole tuossa suhteessa ihan vapaaehtoisesti.
Minä menisin sinun iässäsi jo kiireesti jonoon hankkiakseni lapsen yksin. En usko että miehesi suostuu enää toiseen, ei vaan saa sanottua sinulle suoraan, harmi kun muutoin suhde on noin hyvä.
Minäkin olin ikäisesi kun olin jo menossa yksin hoitoihin, mutta sitten onneksi kohtasin vielä mahtavan miehen kenen kanssa alettiin hyvin pian yrittää yhteistä lasta. Nyt olen 39v ja toista kertaa raskaana, esikoinen on vuoden.
Sinulla on niin vähän aikaa, että ei kannata jäädä odottelemaan, kadut sitä sitten jos jäät lapsettomaksi. Ja olisihan se vielä vaikeampaa löytää uutta hyvää suhdetta heti tuohon perään jossa mies haluaisikin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Näitäkin on ja sitten juna naisella mennyt 🙄
Sitä mies tässä odottaakin. Ei halua rikkoa suhdetta eikä halua itsestään syntipukkia. Vitkuttelee 10 vuotta ja sitten raskautuminen ei enää onnistu, silloin mies sanoo olevansa valmis mutta kas kummaa raskautuminen ei enää onnistu. Voihan harmi no eihän sille mitään voi ollaan sitten ilman lasta, sanoo mies.
Jos miehen mielipiteellä ja haluilla ei ole väliä, miksi olet hänen kanssaan?
Ei miehen tehtävä ole parisuhteessa olla naisen omien tavoitteiden väline.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja suoruudestanne! Monet vastauksista liikuttivat.
Tiedoston kyllä että vaihtoehtoina on odottaa tai lähteä suhteesta. Molemmat tuntuvat vaikeilta ratkaisuilta. Kuten osa on nostanut esiin, enhän välttämättä löydä heti, pitkään aikaan tai koskaan uutta, hyvää suhdetta.
En ole painostamassa ketään mihinkään kuten joku täällä epäili enkä hankkiutumassa salaa raskaaksi. Mielestäni parisuhteen tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Joku kyseli myös miksi emme miehen kanssa puhuneet asiasta heti suhteen alussa. Puhuimme kyllä, mutta en itsekään ollut tuolloin aivan varma haluanko lasta. Pitkän sinkkuuden jälkeen parisuhde tuntui ensisijaiselta. Nyt hyvän suhteen löydettyäni ja lapsiperheen arkea nähtyäni oma lapsitoiveeni on vahvistunut.
- ap
Mikset kelpuuttanut lapsetonta miestä? Olisit saanut lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Tulet muistamaan vuosikymmenten päästäkin, että olisit saanut lapsettoman miehen ja voinut tehdä lapsen hänen kanssaan, mutta valitsit ihan itse miehen jonka kanssa se olisi epätodennäköistä, koska hänellä oli jo perhettä. Perhettä jonka osa sinä et ole.
t. ikäisesi miesLapsettomuus ei ole miehellä mikään meriitti - itse asiassa usein päin vastoin. Parhaimmilla miehillä on kolmekymppisenä lähes poikkeuksetta lapsia.
-ei ap
Ja mikä tekee ap:stä naisen, jonka kuuluu olla "parhaimman" miehen kanssa, sen sijaan että hän olisi omankaltaisensa miehen kanssa?
Ilmeisesti jokin, kerta mies hänen kanssaan haluaa olla. Eiköhän mies ole tuossa suhteessa ihan vapaaehtoisesti.
On suhteessa vapaaehtoisesti, muttei tosissaan. Ei aio ikinä tehdä lasta ap:n kanssa. Mies ei tule ikinä välittämään ap:sta sillä tavalla kuin ap välittää hänestä.
Mitä liikkuu miehen päässä joka sanoo 35-vuotiaalle naiselle että odotellaan vielä? Onko miehet vaan tyhmiä eikä tajua että pian on jo kiire? Ovatko vaan äärimmäisen julmia ja itsekkäitä?
Jätä vain ehkäisy pois.
Jos mies lähtee, ainakin elarit juoksee.