Miehellä lapsi edellisestä suhteesta eikä ehkä halua toista

Anna aikaa puoli vuotta, sitten lapsen yrityksen aloitus tai spermapankkiin. Sinulla ei ole vuosia aikaa odottaa. Älä luovu vauvahaaveistasi!

Ei totaali yh:nakaan ole helppoa olla, jos siis hakeutuu sinkkunaisena hedelmöityshoitoihin. Toki se totaali yh -riski on olemassa, vaikka hankkisi lapsen todella kivan miehenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan miehet tekevät kyllä aika helposti lisää lapsia uusiin suhteisiin, jos nainen nin haluaa.

Täö

Tää on ihan totta, vaikka mies olisi jo edellisessä suhteessa todennut, ettei pidä pikkulapsiarjesta ja ero tullut kun lapsi ollut pieni.

Minäkin kävin kerran treffeillä vuoroviikkoisän kanssa, jolla lapset 3- ja 11-vuotiaat. Oli siis kahdesti eronnut lapsen ollessa aika pieni.

?

Jätät pillerit pois. Kyllä se mies suostuu.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko ap:n mies eronnut lapsen äidistä silloin, kun lapsi ollut ihan pieni. Minua aina ihmetyttää ne vanhemmat, jotka eroavat lapsen ollessa pieni. Ei kauheasti herätä luottamusta, jos on jo kerran käynyt niin, ettei ole kestetty sitä pikkulapsiarkea.

Mies ei todennäköisesti halua toista lasta, ei nyt eikä myöhemmin. Vaikeaa tulee olemaan jos jäät tuohon suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisi sivua kommentteja jossa naiset toteavat että älä välitä miehen mielipiteestä vaan teet juuri niin kuin itse haluat. Toivottavasti ette ole niitä samoja naisia jotka kitisevät kuinka mies ei väliä naisten mielipiteistä kun todistettavasti ette itsekään välitä miehen mielipiteestä varsinkin nöin kuin se ei ole sama kuin naisella

Kertoisitko miten sinusta aapeen kuuluisi tilanteessa toimia? Kumman tahto on tärkeämpi; aapeen vai miehen, ja miksi juuri miehen?

Aapee ei ole pakottamassa miestä mihinkään. Suhde perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Kenenkään ei ole pakko haudata lapsihaaveitaan jonkun toisen ihmisen tahdon takia.

Jännästi sinäkin käänsit asian niin että jos mies ei halua enempää lapsia on hänen haudattava haaveensa kun nainen haaveilee lapsesta. Miksi juuri naisen haave pitää toteutua?

Täällä ei ole vaadittu miestä "hautaamaan haaveitaan", vaan vaihtoehtona on pidetty mm. lapsen hankkimista yksin, jonka jälkeen voidaan vielä olla suhteessa. Tai sitten jos suhde päättyykin, niin ainakin molempien toive omasta lisääntymisestä huomioidaan.

Tuohan on sama valhe kun se mitä naiset sanovat koiran hankinnasta mitään ei sinun tarvitse tehdä sen eteen mutta kaikki me tiedämme että totuus on että miehen on pakko huolehtia ellei halua jatkuvasti riidellä naisen kanssa. Kun oikeen tosissanne yritätte miettiä miehen näkökulmasta tuota yhdessä tai yksin lapsen hankintaa niin ainoa ero mikä siinä tulee on se että lasketko elintasoa oman vai jonkun toisen lapsen takia. Mies joutuu yhteiset laskut maksamaan siinä vaiheessa kun nainen jää äippä lomalle ja samanlailla mies joutuu naista palvelemaan raskaus vaiheessa

Miksi miehen elintaso laskisi, jos nainen hankkii lapsen yksin? Eiväthän nuo ilmeisesti asu yhdessä. Tuossa ehdotetussa esimerkissä siis toki asutaan erillään ja joko seurustellaan tai lopetetaan suhde. Mieheltä ei kukaan vaadi muuta kuin että kertoo, mitä haluaa ja mikä vaihtoehto häntä miellyttää eniten. Mikäli naiselle kaikki vaihtoehdot käyvät, niin silloinhan mies saa valita mieluisan vaihtoehdot. Ainoa vaihtoehto, joka ei ole valittavissa, olisi se että nainen luopuu omasta äitiydestään miehen takia - mutta koska muita vaihtoehtoja on paljon, niin tuskin se haittaa ettei saa toisen tärkeää unelmaa pilata.

Miehen näkökulmasta on kyllä asiaa ymmärretty, eli on ymmärretty, että miehellä on oikeus päättää, ettei halua lisää lapsia. Ainoastaan on edellytetty, että kertoo sen reilusti ja rehellisesti kumppanilleen, mikäi tietää asian olevan näin. Mikäli mies kokee lapsen olevan vain rasite oman elintasonsa kannalta, ei tietenkään kannata hankkia lasta - mutta ei hänellä ole oikeutta alkaa vaatia muita tekemään oman elämänsä valintoja hänen mukaansa.

Ja kuinkahan moni nainen on valmis jatkamaan seurustelua miehen kanssa, joka hankkii lapsen yksin jotakin kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisi sivua kommentteja jossa naiset toteavat että älä välitä miehen mielipiteestä vaan teet juuri niin kuin itse haluat. Toivottavasti ette ole niitä samoja naisia jotka kitisevät kuinka mies ei väliä naisten mielipiteistä kun todistettavasti ette itsekään välitä miehen mielipiteestä varsinkin nöin kuin se ei ole sama kuin naisella

Kertoisitko miten sinusta aapeen kuuluisi tilanteessa toimia? Kumman tahto on tärkeämpi; aapeen vai miehen, ja miksi juuri miehen?

Aapee ei ole pakottamassa miestä mihinkään. Suhde perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Kenenkään ei ole pakko haudata lapsihaaveitaan jonkun toisen ihmisen tahdon takia.

Jännästi sinäkin käänsit asian niin että jos mies ei halua enempää lapsia on hänen haudattava haaveensa kun nainen haaveilee lapsesta. Miksi juuri naisen haave pitää toteutua?

Täällä ei ole vaadittu miestä "hautaamaan haaveitaan", vaan vaihtoehtona on pidetty mm. lapsen hankkimista yksin, jonka jälkeen voidaan vielä olla suhteessa. Tai sitten jos suhde päättyykin, niin ainakin molempien toive omasta lisääntymisestä huomioidaan.

Tuohan on sama valhe kun se mitä naiset sanovat koiran hankinnasta mitään ei sinun tarvitse tehdä sen eteen mutta kaikki me tiedämme että totuus on että miehen on pakko huolehtia ellei halua jatkuvasti riidellä naisen kanssa. Kun oikeen tosissanne yritätte miettiä miehen näkökulmasta tuota yhdessä tai yksin lapsen hankintaa niin ainoa ero mikä siinä tulee on se että lasketko elintasoa oman vai jonkun toisen lapsen takia. Mies joutuu yhteiset laskut maksamaan siinä vaiheessa kun nainen jää äippä lomalle ja samanlailla mies joutuu naista palvelemaan raskaus vaiheessa

Miksi miehen elintaso laskisi, jos nainen hankkii lapsen yksin? Eiväthän nuo ilmeisesti asu yhdessä. Tuossa ehdotetussa esimerkissä siis toki asutaan erillään ja joko seurustellaan tai lopetetaan suhde. Mieheltä ei kukaan vaadi muuta kuin että kertoo, mitä haluaa ja mikä vaihtoehto häntä miellyttää eniten. Mikäli naiselle kaikki vaihtoehdot käyvät, niin silloinhan mies saa valita mieluisan vaihtoehdot. Ainoa vaihtoehto, joka ei ole valittavissa, olisi se että nainen luopuu omasta äitiydestään miehen takia - mutta koska muita vaihtoehtoja on paljon, niin tuskin se haittaa ettei saa toisen tärkeää unelmaa pilata.

Miehen näkökulmasta on kyllä asiaa ymmärretty, eli on ymmärretty, että miehellä on oikeus päättää, ettei halua lisää lapsia. Ainoastaan on edellytetty, että kertoo sen reilusti ja rehellisesti kumppanilleen, mikäi tietää asian olevan näin. Mikäli mies kokee lapsen olevan vain rasite oman elintasonsa kannalta, ei tietenkään kannata hankkia lasta - mutta ei hänellä ole oikeutta alkaa vaatia muita tekemään oman elämänsä valintoja hänen mukaansa.

Ja kuinkahan moni nainen on valmis jatkamaan seurustelua miehen kanssa, joka hankkii lapsen yksin jotakin kautta?

Tässä ehkä merkittävänä erona se, että naisen on mahdollista hankkia lapsi hedelmöityshoidoilla, siis YKSIN, käytännössä ilman isää. Miehen hankkiessa lapsen jotakin muuta kautta, on lapsen äiti useimmissa tapauksissa tavalla tai toisella todennäköisesti mukana kuvioissa.

Hei aloittaja, olen todella samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Yhteistä taivalta on vain pikkuisen enemmän jo takana. Mies ei osaa sanoa, ei ole ehdotonta eitä mutta vastaus ei myöskään ole nyt kyllä. Olen kipuillut tämän asian kanssa aika paljon, mutta viime aikoina asiasta puhuttuamme olen kirkastanut prioriteetit itselleni. Tajusin, että lapsen saanti on tärkeämpää kuin suhde (tai: suhde hänen ehdoillaan). Tajusin myös, että asia ei ole niin mustavalkoinen,  että minun on pakko lähteä suhteesta, jos haluan lapsen. Toki tilanne voi muuttua, ja suhde voisi muuttua paljonkin, jos lapsihaave etenisi. Mutta se riski on otettava myös. Sen jälkeen, kun olen alkanut tehdä päätöksiä, olo on ollut helpompi ja kevyempi. Olen myös tietoisesti kerännyt itselleni voimia puhua asioista myös miehen kanssa. Asia on minulle tärkeä. Hän ei ole ikinä oma-aloitteisesti aloittanut lapsikeskustelua missään muodossa, siksi en aiemmin ole halunnut hänelle tästä puhua paljon, koska hän ei ole näyttänyt aiheeseen kiinnostusta. Mutta nyt yritän tuoda sitä enemmän esille sellaisena asiana, joka on minulle tärkeä ja josta siksi haluan puhua. Haavekin on osa minua ja haluan ilmaista itseäni. Saa nähdä, miten tässä käy. Toivotan paljon voimia sinulle omaan pohdiskeluun.   

Olen ketjun aloittaja, ja tulin kertomaan, että meillä odotellaan yhteisestä toiveesta alkuun saatettua vauvaa syntyväksi parin kuukauden päästä. Ihana huomata, että joskus asiat ratkeavat näin onnellisesti. Kiitos vielä kaikille vuosi sitten kommentoineille ja tsemppiä, jos joku on tällä hetkellä vastaavassa tilanteessa!