Lue keskustelun säännöt.
Miehellä lapsi edellisestä suhteesta eikä ehkä halua toista
12.07.2022 |
Olen 35 v. nainen ja seurustellut reilun vuoden ihanan, itseni ikäisen miehen kanssa. Suhde on elämäni onnellisin, meillä on hyvä olla yhdessä. Miehellä on aiemmasta suhteesta lapsi, joka asuu hänen luonaan osan viikosta. Minä olen lapseton. Haasteeksi on muodostumassa erilaiset ajatuksemme yhteisen lapsen hankkimisesta. Mies on epävarma siitä haluaako toisen lapsen tai ainakin haluaa odottaa, että suhteemme on kestänyt vähintään pari vuotta ennen mahdollista lapsen yrittämistä. Kyse ei miehen mukaan ole siitä, että hän olisi epävarma minun suhteeni, vaan sanoo rakastavansa minua ja haluavansa olla kanssani. Itse en tässä iässä luonnollisesti haluaisi odottaa lapsen yrittämisen kanssa. Tulen loistavasti toimeen mieheni lapsen kanssa ja alan pikkuhiljaa myös kiintyä häneen. Pelkään kuitenkin, että pidemmän päälle ilman omaa lasta minun saattaisi olla vaikea olla tässä suhteessa ja seurata ja tukea mieheni vanhemmuutta.
Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Millaiseen ratkaisuun olette päätyneet? Kaikki näkökulmat ovat tervetulleita.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Mies voi viivytellä myös siksi, että saattaa pelätä sinun olevan hänen kanssaan vain jotta saisit lapsen.
Ja on se lapsen teko aina vähän pelottavaa. Siinä sitoo itsensä paitsi lapseen, mutta tavalla tai toisella myös siihen toiseen vanhempaan.
Millainen ero oli lapsensa äidistä?
Millaiset suhteet nyt?
Ei ehkä jaksa edes ajatusta sen läpi käymisestä uudelleen
Kyllä se mies viivyttelee ihan vain siksi, että naisen lapsentekoaika menisi ohi. Ei kannata aliarvioida miesten itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi viivytellä myös siksi, että saattaa pelätä sinun olevan hänen kanssaan vain jotta saisit lapsen.
Ja on se lapsen teko aina vähän pelottavaa. Siinä sitoo itsensä paitsi lapseen, mutta tavalla tai toisella myös siihen toiseen vanhempaan.
Millainen ero oli lapsensa äidistä?
Millaiset suhteet nyt?
Ei ehkä jaksa edes ajatusta sen läpi käymisestä uudelleenKyllä se mies viivyttelee ihan vain siksi, että naisen lapsentekoaika menisi ohi. Ei kannata aliarvioida miesten itsekkyyttä.
Joo joo. Kaikki miehet on itsekkäitä sikoja jne jne.
Jonkun kanssa se on jo lapsen tehnyt, kuten aika moni muukin mies.
Syyt niiden tekemiseen tai tekemättä jättämiseen on hiukan moninaisemmat, kuin pelkkä itsekkyys.
Sinuna pelaisin varman päälle. Munasolut pakkaseen varmuuden vuoksi. Muutat ensin vaikka asumuseroon niin että molemmat voi tahoillaan miettiä asiaa. Jos puolen vuoden päästä, tai parin kuukauden, tilanne ei ole muuttunut miksikään, jatkat elämääsi. Usko pois, vanhuuden kynnyksellä lapsi on se jota tarvitset.
Ymmärrän oikein hyvin miehen näkökulman. Ja hänellä on oikeus mielipiteeseensä. Hänellä on jo lapsi ja sinun kanssasi olemiseen, elämiseen, rakastamiseen ei katso lasta tarvitsevansa. Luultavasti myös aikaisempi elämänkokemus eroineen näkyy myös mielipiteessään.
Jos lapsen saaminen on sinulle itsellesi tärkeää, niin silloin olet luultavasti väärän ihmisen kanssa. Mieti siis mitä haluat. Toki ihmisen mielipiteet voivat muuttua ajan saatossa mutta voitko ottaa riskin? Ikää teille kummallekin tulee lisää, miestä voi huolettaa tuplaelarit, sinua lapsettomuus, mihin kohtaan asettuu toimiva parisuhde? Riittääkö sinulle "pelkkä" parisuhde?
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen mielipiteellä ja haluilla ei ole väliä, miksi olet hänen kanssaan?
Ei miehen tehtävä ole parisuhteessa olla naisen omien tavoitteiden väline.
Häh? Niillähän nimenomaan on väliä, kun aapee nyt miettii miten homma saadaan toimimaan. Onko naisen tehtävä parisuhteessa olla lapseton miehen jälkeläisten kaitsija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pelaisin varman päälle. Munasolut pakkaseen varmuuden vuoksi. Muutat ensin vaikka asumuseroon niin että molemmat voi tahoillaan miettiä asiaa. Jos puolen vuoden päästä, tai parin kuukauden, tilanne ei ole muuttunut miksikään, jatkat elämääsi. Usko pois, vanhuuden kynnyksellä lapsi on se jota tarvitset.
Eivät taida asua yhdessä, joten ei tarvitse muuttaa asumuseroonkaan.
Useinhan miehille tulee 40-50-vuotiaana uudestaan vauvakuume, kun vanhimmat lapset ovat jo isoja, jopa aikuisia. Minä tiedän useitakin miehiä, jotka ovat uudestaan vauvakuumeilleet siinä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja suoruudestanne! Monet vastauksista liikuttivat.
Tiedoston kyllä että vaihtoehtoina on odottaa tai lähteä suhteesta. Molemmat tuntuvat vaikeilta ratkaisuilta. Kuten osa on nostanut esiin, enhän välttämättä löydä heti, pitkään aikaan tai koskaan uutta, hyvää suhdetta.
En ole painostamassa ketään mihinkään kuten joku täällä epäili enkä hankkiutumassa salaa raskaaksi. Mielestäni parisuhteen tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Joku kyseli myös miksi emme miehen kanssa puhuneet asiasta heti suhteen alussa. Puhuimme kyllä, mutta en itsekään ollut tuolloin aivan varma haluanko lasta. Pitkän sinkkuuden jälkeen parisuhde tuntui ensisijaiselta. Nyt hyvän suhteen löydettyäni ja lapsiperheen arkea nähtyäni oma lapsitoiveeni on vahvistunut.
- ap
Mikset kelpuuttanut lapsetonta miestä? Olisit saanut lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Tulet muistamaan vuosikymmenten päästäkin, että olisit saanut lapsettoman miehen ja voinut tehdä lapsen hänen kanssaan, mutta valitsit ihan itse miehen jonka kanssa se olisi epätodennäköistä, koska hänellä oli jo perhettä. Perhettä jonka osa sinä et ole.
t. ikäisesi miesLapsettomuus ei ole miehellä mikään meriitti - itse asiassa usein päin vastoin. Parhaimmilla miehillä on kolmekymppisenä lähes poikkeuksetta lapsia.
-ei ap
Itsehän olen naimisissa hyvin ansioituneen ja useamman lapsen isän kanssa (lapset meidän yhteisiä tietysti), mutta kyllä näkisin, että ns. alfoimmat miehet lisääntyvät yhden naisen kanssa eivätkä jokaisen äitiehdokkaan. Paras lähtötilanne on kun molemmat ovat lapsettomia. Se, että jollain ei ole pysynyt paketti kasassa koska elämä yllättää (ja koska yleensä on itsekin luovuttaja-tyyppiä) ei ole mikään meriitti siihen verrattuna, että mies on yhä lapseton kolme-nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki lapsi lahjasiittiöillå, jollei mies esim puolessa vuodessa suostu.
Sitten teillä molemmilla on omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Ap:han on itse puhunut suhteen alkuvaiheessa parisuhteen olevan hänen ensisijainen haaveensa. Lapsen ap on puhunut olevan toissijainen tai peräti täysin vaihtoehtoinen haave. Ap on itse ripustautunut mieheen tietämättä mitä tahtoo eikä sitä ole voinut mieskään mistään päätellä. Nyt ap on ottamassa lapsiasian uudelleen käsittelyyn, mistä mies voi olla hyvinkin hämmentynyt ja kaivata aikaa asian työstämiseen kun suhteessa on kuitenkin jo edetty. Kyse ei mielestäni ole lapsettoman kolmevitosen roikottamisesta ja hämäämisestä jos mies ei tiedä ap:n todellisista, ehdottomista lapsitoiveista. Mies luultavasti kuvittelee lapsiasian olevan ap:n toissijainen/vaihtoehtoinen unelma koska ap on itse sellaista miehelle tätä aiemmin väittänyt. Tilanne olisi aikalailla toinen jos ap olisi jo suhteen alkutaipaleella osannut päättää, että haluaa oman lapsen ja tehnyt sen miehelle silloin selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja suoruudestanne! Monet vastauksista liikuttivat.
Tiedoston kyllä että vaihtoehtoina on odottaa tai lähteä suhteesta. Molemmat tuntuvat vaikeilta ratkaisuilta. Kuten osa on nostanut esiin, enhän välttämättä löydä heti, pitkään aikaan tai koskaan uutta, hyvää suhdetta.
En ole painostamassa ketään mihinkään kuten joku täällä epäili enkä hankkiutumassa salaa raskaaksi. Mielestäni parisuhteen tulee perustua avoimuuteen ja luottamukseen. Joku kyseli myös miksi emme miehen kanssa puhuneet asiasta heti suhteen alussa. Puhuimme kyllä, mutta en itsekään ollut tuolloin aivan varma haluanko lasta. Pitkän sinkkuuden jälkeen parisuhde tuntui ensisijaiselta. Nyt hyvän suhteen löydettyäni ja lapsiperheen arkea nähtyäni oma lapsitoiveeni on vahvistunut.
- ap
Mikset kelpuuttanut lapsetonta miestä? Olisit saanut lapsettoman miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Tulet muistamaan vuosikymmenten päästäkin, että olisit saanut lapsettoman miehen ja voinut tehdä lapsen hänen kanssaan, mutta valitsit ihan itse miehen jonka kanssa se olisi epätodennäköistä, koska hänellä oli jo perhettä. Perhettä jonka osa sinä et ole.
t. ikäisesi miesLapsettomuus ei ole miehellä mikään meriitti - itse asiassa usein päin vastoin. Parhaimmilla miehillä on kolmekymppisenä lähes poikkeuksetta lapsia.
-ei ap
Itsehän olen naimisissa hyvin ansioituneen ja useamman lapsen isän kanssa (lapset meidän yhteisiä tietysti), mutta kyllä näkisin, että ns. alfoimmat miehet lisääntyvät yhden naisen kanssa eivätkä jokaisen äitiehdokkaan. Paras lähtötilanne on kun molemmat ovat lapsettomia. Se, että jollain ei ole pysynyt paketti kasassa koska elämä yllättää (ja koska yleensä on itsekin luovuttaja-tyyppiä) ei ole mikään meriitti siihen verrattuna, että mies on yhä lapseton kolme-nelikymppisenä.
Olen samaa mieltä tästä. Kuitenkin suhteessa on aina kaksi osapuolta eikä ero kerro välttämättä siitä, että miehessä olisi jotain vikaa tai että hän olisi luovuttajatyyppiä. Eron syy voi olla ihan hyvin siinä toisessa osapuolessa. Ap:n mies vaikuttaa hyvältä mieheltä, sillä ei ole holtittomasti lähdössä lisääntymään heti kun tilaisuus uuden kanssa tulee, vaan miettii asiaa kaksi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Ap:han on itse puhunut suhteen alkuvaiheessa parisuhteen olevan hänen ensisijainen haaveensa. Lapsen ap on puhunut olevan toissijainen tai peräti täysin vaihtoehtoinen haave. Ap on itse ripustautunut mieheen tietämättä mitä tahtoo eikä sitä ole voinut mieskään mistään päätellä. Nyt ap on ottamassa lapsiasian uudelleen käsittelyyn, mistä mies voi olla hyvinkin hämmentynyt ja kaivata aikaa asian työstämiseen kun suhteessa on kuitenkin jo edetty. Kyse ei mielestäni ole lapsettoman kolmevitosen roikottamisesta ja hämäämisestä jos mies ei tiedä ap:n todellisista, ehdottomista lapsitoiveista. Mies luultavasti kuvittelee lapsiasian olevan ap:n toissijainen/vaihtoehtoinen unelma koska ap on itse sellaista miehelle tätä aiemmin väittänyt. Tilanne olisi aikalailla toinen jos ap olisi jo suhteen alkutaipaleella osannut päättää, että haluaa oman lapsen ja tehnyt sen miehelle silloin selväksi.
Missä näin on sanottu että aapee on puhunut lapsihaaveen olevan toissijainen tai yhdentekevä asia? Hän ei ole ollut varma lisääntymishalustaan ennen, mutta nyt on. Nyt on sitten toimittava sen mukaan. 35-vuotiaalla naisella ei ole varaa jäädä pitkäksi aikaa odottamaan että mies saa asian käsiteltyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Useinhan miehille tulee 40-50-vuotiaana uudestaan vauvakuume, kun vanhimmat lapset ovat jo isoja, jopa aikuisia. Minä tiedän useitakin miehiä, jotka ovat uudestaan vauvakuumeilleet siinä iässä.
Tarkoitatko vauvakuumeilleet vanhassa suhteessa, vaiko "vauvakuumeilleet" uuden nuoren puolison kanssa saadakseen pidettyä hänet nalkissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Ap:han on itse puhunut suhteen alkuvaiheessa parisuhteen olevan hänen ensisijainen haaveensa. Lapsen ap on puhunut olevan toissijainen tai peräti täysin vaihtoehtoinen haave. Ap on itse ripustautunut mieheen tietämättä mitä tahtoo eikä sitä ole voinut mieskään mistään päätellä. Nyt ap on ottamassa lapsiasian uudelleen käsittelyyn, mistä mies voi olla hyvinkin hämmentynyt ja kaivata aikaa asian työstämiseen kun suhteessa on kuitenkin jo edetty. Kyse ei mielestäni ole lapsettoman kolmevitosen roikottamisesta ja hämäämisestä jos mies ei tiedä ap:n todellisista, ehdottomista lapsitoiveista. Mies luultavasti kuvittelee lapsiasian olevan ap:n toissijainen/vaihtoehtoinen unelma koska ap on itse sellaista miehelle tätä aiemmin väittänyt. Tilanne olisi aikalailla toinen jos ap olisi jo suhteen alkutaipaleella osannut päättää, että haluaa oman lapsen ja tehnyt sen miehelle silloin selväksi.
Missä näin on sanottu että aapee on puhunut lapsihaaveen olevan toissijainen tai yhdentekevä asia? Hän ei ole ollut varma lisääntymishalustaan ennen, mutta nyt on. Nyt on sitten toimittava sen mukaan. 35-vuotiaalla naisella ei ole varaa jäädä pitkäksi aikaa odottamaan että mies saa asian käsiteltyä.
Miten ihminen joka ei ennen ollut varma ja nyt on lisääntymisintoinen, on varma siitä ettei hänen tuuliviirimielensä taas parin vuoden päästä ole eri mieltä?
Kannattaako lyödä loppuelämä lukkoon hetkellisen höyrähdyksen takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Ap:han on itse puhunut suhteen alkuvaiheessa parisuhteen olevan hänen ensisijainen haaveensa. Lapsen ap on puhunut olevan toissijainen tai peräti täysin vaihtoehtoinen haave. Ap on itse ripustautunut mieheen tietämättä mitä tahtoo eikä sitä ole voinut mieskään mistään päätellä. Nyt ap on ottamassa lapsiasian uudelleen käsittelyyn, mistä mies voi olla hyvinkin hämmentynyt ja kaivata aikaa asian työstämiseen kun suhteessa on kuitenkin jo edetty. Kyse ei mielestäni ole lapsettoman kolmevitosen roikottamisesta ja hämäämisestä jos mies ei tiedä ap:n todellisista, ehdottomista lapsitoiveista. Mies luultavasti kuvittelee lapsiasian olevan ap:n toissijainen/vaihtoehtoinen unelma koska ap on itse sellaista miehelle tätä aiemmin väittänyt. Tilanne olisi aikalailla toinen jos ap olisi jo suhteen alkutaipaleella osannut päättää, että haluaa oman lapsen ja tehnyt sen miehelle silloin selväksi.
Missä näin on sanottu että aapee on puhunut lapsihaaveen olevan toissijainen tai yhdentekevä asia? Hän ei ole ollut varma lisääntymishalustaan ennen, mutta nyt on. Nyt on sitten toimittava sen mukaan. 35-vuotiaalla naisella ei ole varaa jäädä pitkäksi aikaa odottamaan että mies saa asian käsiteltyä.
Miten ihminen joka ei ennen ollut varma ja nyt on lisääntymisintoinen, on varma siitä ettei hänen tuuliviirimielensä taas parin vuoden päästä ole eri mieltä?
Kannattaako lyödä loppuelämä lukkoon hetkellisen höyrähdyksen takia?
Ei kai sen tarvitse olla mikään hetkellinen höyrähdys jos asia varmistuu ja kypsyy mielessä. Jossain vaiheessa ne lapset on kuitenkin tehtävä jos niitä halajaa.
Tiesitkö sinä jo eskarissa varmasti että haluat tai et halua lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Ap:han on itse puhunut suhteen alkuvaiheessa parisuhteen olevan hänen ensisijainen haaveensa. Lapsen ap on puhunut olevan toissijainen tai peräti täysin vaihtoehtoinen haave. Ap on itse ripustautunut mieheen tietämättä mitä tahtoo eikä sitä ole voinut mieskään mistään päätellä. Nyt ap on ottamassa lapsiasian uudelleen käsittelyyn, mistä mies voi olla hyvinkin hämmentynyt ja kaivata aikaa asian työstämiseen kun suhteessa on kuitenkin jo edetty. Kyse ei mielestäni ole lapsettoman kolmevitosen roikottamisesta ja hämäämisestä jos mies ei tiedä ap:n todellisista, ehdottomista lapsitoiveista. Mies luultavasti kuvittelee lapsiasian olevan ap:n toissijainen/vaihtoehtoinen unelma koska ap on itse sellaista miehelle tätä aiemmin väittänyt. Tilanne olisi aikalailla toinen jos ap olisi jo suhteen alkutaipaleella osannut päättää, että haluaa oman lapsen ja tehnyt sen miehelle silloin selväksi.
Missä näin on sanottu että aapee on puhunut lapsihaaveen olevan toissijainen tai yhdentekevä asia? Hän ei ole ollut varma lisääntymishalustaan ennen, mutta nyt on. Nyt on sitten toimittava sen mukaan. 35-vuotiaalla naisella ei ole varaa jäädä pitkäksi aikaa odottamaan että mies saa asian käsiteltyä.
Miten ihminen joka ei ennen ollut varma ja nyt on lisääntymisintoinen, on varma siitä ettei hänen tuuliviirimielensä taas parin vuoden päästä ole eri mieltä?
Kannattaako lyödä loppuelämä lukkoon hetkellisen höyrähdyksen takia?
Ei kai sen tarvitse olla mikään hetkellinen höyrähdys jos asia varmistuu ja kypsyy mielessä. Jossain vaiheessa ne lapset on kuitenkin tehtävä jos niitä halajaa.
Tiesitkö sinä jo eskarissa varmasti että haluat tai et halua lapsia?
Juu. Tiesin nuorena, tiesin aikuisena ja tiesin lapset saatuani että en halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mies on todella ajattelematon eikä tuollainen käytös ole rakkautta. Jos ei halua lasta, niin ei halua, eihän siinä.
Mutta se ei ole oikein, että roikottaa 35-vuotiasta naista sanomalla, että ehkä haluan muutaman vuoden päästä. Mitäs sitten, jos ei hän haluakaan? Entä jos ap ei enää tulekaan raskaaksi? Onko hän miettinyt yhtään toisen kannalta tätä asiaa?
Jokaisella on oikeus päättää itse haluaako lapsia, mutta tuolla käytöksellään mies tavallaan vie sen oikeuden naiselta. Reilumpaa olisi myöntää realiteetit eli ettei naisella ole aikaa odotella eikä mikään ehkä-vastaus kelpaa juurikin samasta syystä. Ja sanoa reilusti, mitä haluaa.
Jos mies ei halua lasta (nyt), niin hankkisin itsellisenä naisena lapsen. Näin suhdekin voisi vielä säilyä. Kuten joku sanoikin, niin onhan hänelläkin lapsi joka ei ole biologisesti ap:n. Miksei ap:lla voisi olla myös?
Ap:han on itse puhunut suhteen alkuvaiheessa parisuhteen olevan hänen ensisijainen haaveensa. Lapsen ap on puhunut olevan toissijainen tai peräti täysin vaihtoehtoinen haave. Ap on itse ripustautunut mieheen tietämättä mitä tahtoo eikä sitä ole voinut mieskään mistään päätellä. Nyt ap on ottamassa lapsiasian uudelleen käsittelyyn, mistä mies voi olla hyvinkin hämmentynyt ja kaivata aikaa asian työstämiseen kun suhteessa on kuitenkin jo edetty. Kyse ei mielestäni ole lapsettoman kolmevitosen roikottamisesta ja hämäämisestä jos mies ei tiedä ap:n todellisista, ehdottomista lapsitoiveista. Mies luultavasti kuvittelee lapsiasian olevan ap:n toissijainen/vaihtoehtoinen unelma koska ap on itse sellaista miehelle tätä aiemmin väittänyt. Tilanne olisi aikalailla toinen jos ap olisi jo suhteen alkutaipaleella osannut päättää, että haluaa oman lapsen ja tehnyt sen miehelle silloin selväksi.
Missä näin on sanottu että aapee on puhunut lapsihaaveen olevan toissijainen tai yhdentekevä asia? Hän ei ole ollut varma lisääntymishalustaan ennen, mutta nyt on. Nyt on sitten toimittava sen mukaan. 35-vuotiaalla naisella ei ole varaa jäädä pitkäksi aikaa odottamaan että mies saa asian käsiteltyä.
Miten ihminen joka ei ennen ollut varma ja nyt on lisääntymisintoinen, on varma siitä ettei hänen tuuliviirimielensä taas parin vuoden päästä ole eri mieltä?
Kannattaako lyödä loppuelämä lukkoon hetkellisen höyrähdyksen takia?
Ei kai sen tarvitse olla mikään hetkellinen höyrähdys jos asia varmistuu ja kypsyy mielessä. Jossain vaiheessa ne lapset on kuitenkin tehtävä jos niitä halajaa.
Tiesitkö sinä jo eskarissa varmasti että haluat tai et halua lapsia?
Juu. Tiesin nuorena, tiesin aikuisena ja tiesin lapset saatuani että en halua lapsia.
Hienoa. Ehkä osa ihmisistä pohtii näitä juttuja hieman monisyisemmin kun aikaa kuluu ja elämäntilanteet muuttuvat.
Saanko kysyä miksi höyrähdit hankkimaan lapsia jos et niitä koskaan halunnut?
Mies voi viivytellä myös siksi, että saattaa pelätä sinun olevan hänen kanssaan vain jotta saisit lapsen.
Ja on se lapsen teko aina vähän pelottavaa. Siinä sitoo itsensä paitsi lapseen, mutta tavalla tai toisella myös siihen toiseen vanhempaan.
Millainen ero oli lapsensa äidistä?
Millaiset suhteet nyt?
Ei ehkä jaksa edes ajatusta sen läpi käymisestä uudelleen