Saako äiti toivoa pienelle lapselle lahjaksi asioita, jotka ovat äidistä kauniita/tarpeellisia?
Nyt en siis puhu siitä, että Emma 4 v toivoo lahjaksi yksisarvislelua, vaan tilanteista, joissa lapsi on vielä niin pieni, ettei itse osaa toivoa. Tällainen tilanne on vauvan/pienen taaperon kohdalla. Saako äiti toivoa lapselle lahjaksi sellaista, mikä on äidistä kaunista/tarpeellista? Ja lahjatoiveet eivät ole mitään kohtuuttoman hintaisia, vaan n.10-20 euroa. Jos äiti toivoo jotain lahjaksi pienelle lapselle ja toive on kohtuuhintainen, pitääkö toivetta mielestäsi noudattaa?
"Meidän Eino kasvaa sen verran nopeasti pluskäyrällä ja on todettu merkin X housut hänelle sopiviksi, niin toivoisin sellaisia koossa Y lahjaksi."
"Lahjatoiveena olisi Olivialle body koossa X, väritoiveena vaaleankeltainen, beige tai lila."
"Toivottaisiin Eeville synttärilahjaksi Tiitiäisen satupuu -kirjaa."
Kiinnostaisi kuulla perusteluja sille, saako äiti esittää lahjatoiveita lapsen puolesta ja toivoa sellaista, mikä on äidistä kaunista/tarpeellista? Jos jollain on kokemusta tällaisista tilanteista joko äitinä tai lahjan ostajana, niin kiinnostaa myös kokemukset!
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina saa toivoa, mutta moni viittaa kintaalla noille äitien toiveille. Minusta tuo on äitien vähättelyä, että kävellään äidin mieltymysten ja toiveiden yli kuvitellen, että itse tiedetään paremmin.
Kyllähän se äiti varmasti itse tietää parhaiten, mitä itse haluaa, mutta kun sitä lahjaa ei osteta äidille, vaan lapselle. Toivokoot äiti omana synttärinään sitten omat toiveensa.
Äiti tietää mistä lapsi pitää, mitä lapsi tarvitsee ja mitä itse aikoo antaa lahjaksi ja useimmat muidenkin suunnitelmat.
Sitten ei tule annettua lahjaksi viidettä samaa Ella-kirjaa, villa-asua jota ei tarvita tai tavaraa joka pelottaa lasta.
Äiti/isä ostaa itse sen, mitä lapsi tarvitsee. Onko sinulle jotenkin epäselvää, mitä vanhemmuuteen kuuluu? Lapsen tarvikkeita ei maksateta muilla.
Höpöhöpö.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi toivo vaatteita. Äiti toivoo. Lapselle tuon aina askartelutarvikkeita. Kädentaidoista on aina hyötyä. Sori.
Kaikki lapset ei askartele.
Ja kyllä lapset toivoo vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin pienen lapsen äidiltä lapsen lempiväriä kun oltiin menossa kylään. Vastaukseksi sain pitkän listan heidän väri- ja kokotoiveita ja mistä vaatteista oli erityistä tarvetta, mainittiin myös halutut vaatteiden mallit.
Olin viestistä ällistynyt, ihan vaan villasukat olisin kutonut viemisiksi pienelle ja siksi kysyin väritoivetta.Ap, kyllä toivoa saa mitä vaan mutta en mitään tilauslistoja lähtisi laatimaan, se vaikuttaa hieman röyhkeältä.
Mikä tuossakin oli vialla?
Eikä kaikki tarvitse niitä villasukkia. Mulla pyöeii täällä nyt jo 30 paria jotka pitää myydä.
Oli vialla se etten ollut alunperinkään aikeissa lähteä Popin myymälään ostamaan kymmenien eurojen collegeasua. He vain olettivat niin kun kysyin taaperon lempiväriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi toivo vaatteita. Äiti toivoo. Lapselle tuon aina askartelutarvikkeita. Kädentaidoista on aina hyötyä. Sori.
Kaikki lapset ei askartele.
Ja kyllä lapset toivoo vaatteita.
Ei kovin pieni toivo vaatteita ITSE.
Minä sanoin erikseen ennakkoon mummolle että aion ostaa teineille korulaatikot. Samanlaiset kuin itselläni samassa iässä oli. Niitä oli katseltu pitkään.
Mummo toi sitten heti seuraavana synttärinä korulaatikot ja mököttää nyt kun ne ei olleetkaan mieleisemmät kuin ne joita oli toivottu.
Hämärää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi toivo vaatteita. Äiti toivoo. Lapselle tuon aina askartelutarvikkeita. Kädentaidoista on aina hyötyä. Sori.
Kaikki lapset ei askartele.
Ja kyllä lapset toivoo vaatteita.
Kaikkien lasten on hyvä askarrella. Käsi-silmäkoordinaatio on aikuisena tärkeä taito.
Enkä ole mikään lahja-automaatti, jolta tilata tietynkokoista bodyä, äidin lempiväreissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi toivo vaatteita. Äiti toivoo. Lapselle tuon aina askartelutarvikkeita. Kädentaidoista on aina hyötyä. Sori.
Kaikki lapset ei askartele.
Ja kyllä lapset toivoo vaatteita.
Ei kovin pieni toivo vaatteita ITSE.
Taaperosta eteenpäin toivoo.
Sitä ennen taas on sulaa hulluutta olla kysymättä äidiltå niistä vaatteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi toivo vaatteita. Äiti toivoo. Lapselle tuon aina askartelutarvikkeita. Kädentaidoista on aina hyötyä. Sori.
Kaikki lapset ei askartele.
Ja kyllä lapset toivoo vaatteita.
Kaikkien lasten on hyvä askarrella. Käsi-silmäkoordinaatio on aikuisena tärkeä taito.
Enkä ole mikään lahja-automaatti, jolta tilata tietynkokoista bodyä, äidin lempiväreissä.
Kaikki lapset ei askartele, eikä se askartelevakaan tarvitse satoja kyniä.
Noita askartelutarvikkeita tulee jo kaverilahjoina vyörymällä joten ne on kyllä typerin mahdollinen lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin pienen lapsen äidiltä lapsen lempiväriä kun oltiin menossa kylään. Vastaukseksi sain pitkän listan heidän väri- ja kokotoiveita ja mistä vaatteista oli erityistä tarvetta, mainittiin myös halutut vaatteiden mallit.
Olin viestistä ällistynyt, ihan vaan villasukat olisin kutonut viemisiksi pienelle ja siksi kysyin väritoivetta.Ap, kyllä toivoa saa mitä vaan mutta en mitään tilauslistoja lähtisi laatimaan, se vaikuttaa hieman röyhkeältä.
Mikä tuossakin oli vialla?
Eikä kaikki tarvitse niitä villasukkia. Mulla pyöeii täällä nyt jo 30 paria jotka pitää myydä.
Oli vialla se etten ollut alunperinkään aikeissa lähteä Popin myymälään ostamaan kymmenien eurojen collegeasua. He vain olettivat niin kun kysyin taaperon lempiväriä.
Ei olettaneet vaan antoivat selkeitä tietoja laajalti.
No siis mun budjetti 0-1v vauvoille on aina ollut joku 5e lelu maksimissaan. Että silloin voisi tuntua vähän pahalta jos etukäteen toivotaan jotain muumivaatetta. Jos en siis edes kysyisi mitä toiveita on.
Lahjan ostaja saa vapaasti valita, mitä ostaa tai kuunteleeko lahjatoivetta, jos sellaista kysyy.
Lapsen vanhemmat sitten valitsevat, tuleeko tuo saatu lahja käyttöön. En minä jaksanut arkikäyttöön ottaa niitä käsinpesua vaativia vaatteita, kun oli koliikkivauvan kanssa riittävästi hommaa muutenkin.
Jos lahjatoive on todellakin kohtuuhintainen ja helposti saatavissa, ettei ostajan tarvitse nähdä suurta vaivaa tavaran hankkiakseen, on tuon lahjatoiveen kuuntelemattomuus vallan osoittamista. Miksi ei ostaisi sitä toivottua lahjaa, jos varmasti tulee käyttöön ja on helppo hankkia?
Toki toivoa saa. Mutta toinen juttu on se että saako toiveen, edullisenkin, toteutettua kohtuuvaivalla. En ala etsimään toivelahjaa ympäri kaupunkia
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjatoive on todellakin kohtuuhintainen ja helposti saatavissa, ettei ostajan tarvitse nähdä suurta vaivaa tavaran hankkiakseen, on tuon lahjatoiveen kuuntelemattomuus vallan osoittamista. Miksi ei ostaisi sitä toivottua lahjaa, jos varmasti tulee käyttöön ja on helppo hankkia?
Jos esim. suunnitelmiin tuleekin muutos kun ei olekaan menossa siihen kauppaan mistä se äidin toivoma helppo lahja olisi ostettavissa. Ei kaikkien elämä pyöri sinun lastesi lahjojen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjatoive on todellakin kohtuuhintainen ja helposti saatavissa, ettei ostajan tarvitse nähdä suurta vaivaa tavaran hankkiakseen, on tuon lahjatoiveen kuuntelemattomuus vallan osoittamista. Miksi ei ostaisi sitä toivottua lahjaa, jos varmasti tulee käyttöön ja on helppo hankkia?
Miksi pitää aina ostaa jotain tavaraa sille lapselle? Maailma hukkuu roinaan muutenkin.
Minusta on eri asia, jos vaikka mummo haluaa kutoa lapsenlapselle lahjaksi villasukat ja siksi ei kuuntele lahjatoivetta. Mutta jos lahjaksi toivotaan Pipsa Possu -kirjaa ja mummo sitten tuokin lahjaksi Peppi Pitkätossu -kirjan, kun se on mummon mielestä kivempi, niin se on ihan tietoista vallan osoittamista.
Tuossa kuvitellaan, että se perheen ulkopuolinen tietää paremmin, mikä lapselle sopii tai mitä perheellä on jo ennestään. En minä ainakaan tiedä, mitä kirjoja vaikka kummilapsellani on jo ennestään niin en todellakaan ostaisi kirjaa kysymättä ensin, onko teillä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjatoive on todellakin kohtuuhintainen ja helposti saatavissa, ettei ostajan tarvitse nähdä suurta vaivaa tavaran hankkiakseen, on tuon lahjatoiveen kuuntelemattomuus vallan osoittamista. Miksi ei ostaisi sitä toivottua lahjaa, jos varmasti tulee käyttöön ja on helppo hankkia?
Miksi pitää aina ostaa jotain tavaraa sille lapselle? Maailma hukkuu roinaan muutenkin.
No sitä roinavuorta vanhemmat niillä toiveilla juurikin yrittää hillitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki läheiseni tietävät, että rakastan Muumeja. Meillä on kotona kaikkea muumiaiheista pyyhkeistä lakanoihin ja astioista pehmoleluihin. Lapsi ei todellakaan saanut muumiaiheisia tavaroita lahjaksi, vaikka olisivat varmasti tulleet meillä käyttöön ja minusta ne olisivat olleet ihania. Itse ostin sitten kaikkea muumiaiheista lapselle. Nyt lapsi on jo niin iso, että kiinnostaa ihan muut jutut kuin Muumit. :D
Minä en olisi hankkinut teillä mitään muumi-juttuja ihan vain siksi, että ajattelisin sinun jo todennäköisesti hankkineen sen itse.
Minusta saa toivoa ja toivetta tulisi kunnioittaa, jos se on vain oman lompakon ja ajankäytön puitteissa mahdollista, että voi hankkia toiveen mukaisen lahjan. Mitä minä siitä hyödyn, että hankkisin lapselle jotain sellaista, mikä on lapsen vanhemmista rumaa ja jää siksi käyttämättä?
Tuntuu, että monilla lahjan antajilla unohtuu se, että ne vanhemmat joutuvat sata kertaa lukemaan sen kirjan lapselle tai pukemaan sen vaikeasti puettavan bodyn. Lahjan antajan arjessa se ei tunnu, mutta vanhemman arjessa se näkyy. Ymmärrän hyvin, miksi moni vanhempi suosii vaikka helposti puettavia vaatteita.
Ei se lapsi toivo vaatteita. Äiti toivoo. Lapselle tuon aina askartelutarvikkeita. Kädentaidoista on aina hyötyä. Sori.