Saako äiti toivoa pienelle lapselle lahjaksi asioita, jotka ovat äidistä kauniita/tarpeellisia?

Saa tietenkin esitää toiveen, jos sitä kysytään. Täytyy myös ottaa huomioon, että kaikilla ei välttämättä ole hirveästi aikaa ja resursseja alkaa metsästää jotain tietttyä toivetta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ajatellutkaan, että tarkka lahjatoive voisi olla jotenkin ikävä. Kun lapseni kummi kysyi lahjatoivetta, niin ihan suoraan sanoin, että kirja x olisi kiva, on muuten Prismassa tarjouksessa 7,95 e ja netin perusteella kirjaa on hyvin kummin lähiprismassa saatavilla. Kummi asuu Prisman lähellä, niin en ole ajatellutkaan, että toive olisi kohtuuton.

Mun anoppi on Prismassa töissä ja loukkaantui verisesti kun kerran erehdyin tekemään tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää vaan hirveänä mammana, mutta minä olen arvostanut eniten sitä, kun on oikeasti kuunneltu lahjatoiveita tai annettu lahja rahana. Rahan antajille olen aina kertonut, mitä summalla on ostettu. "Kiitos Leevin joululahjarahasta! Ostettiin summalla Leeville lasten aterinsetti/lasten pöytä + tuolit Leevin huoneeseen/kylpypyyhe." Nämä tavarat ovat aina olleet tarpeellisia ja kestäneet käytössä pitkään. Ja lapselle olen aina kertonut, kuinka "tämä pyyhe on Laura-kummitädin sinulle ostama, on tosi hieno!"

Rahalahja lapselle? Huh huh. Sillä äidillehän se on.

No minä en koe sitäkään mitenkään pahana, eikähän se äidille ole, jos lapselle ostetaan sillä jotain mieluista tai tarpeellista, kuten yllä kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ajatellutkaan, että tarkka lahjatoive voisi olla jotenkin ikävä. Kun lapseni kummi kysyi lahjatoivetta, niin ihan suoraan sanoin, että kirja x olisi kiva, on muuten Prismassa tarjouksessa 7,95 e ja netin perusteella kirjaa on hyvin kummin lähiprismassa saatavilla. Kummi asuu Prisman lähellä, niin en ole ajatellutkaan, että toive olisi kohtuuton.

Saa kummi silti valita itse sen lahjansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ajatellutkaan, että tarkka lahjatoive voisi olla jotenkin ikävä. Kun lapseni kummi kysyi lahjatoivetta, niin ihan suoraan sanoin, että kirja x olisi kiva, on muuten Prismassa tarjouksessa 7,95 e ja netin perusteella kirjaa on hyvin kummin lähiprismassa saatavilla. Kummi asuu Prisman lähellä, niin en ole ajatellutkaan, että toive olisi kohtuuton.

Saa kummi silti valita itse sen lahjansa.

Miksi siihen on tarve?

Vierailija kirjoitti:

Aina saa toivoa, mutta moni viittaa kintaalla noille äitien toiveille. Minusta tuo on äitien vähättelyä, että kävellään äidin mieltymysten ja toiveiden yli kuvitellen, että itse tiedetään paremmin. 

Kyllähän se äiti varmasti itse tietää parhaiten, mitä itse haluaa, mutta kun sitä lahjaa ei osteta äidille, vaan lapselle. Toivokoot äiti omana synttärinään sitten omat toiveensa.

Vierailija kirjoitti:

Lahjanantajalta on viety aidon antamisen ilo. Siihen sisältyy myös "vääränlaiset" lahjat. 

Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen.

Tämä.  Ymmärrän kyllä käytännölliset näkökohdat, mutta aloitteen pitäisi tulla lahjanantajalta "mtä toivoisit lapsellesi lahjaksi" eikä niin, että mennään toiveet etukenossa.

Muutenhan se on vain lompakkona toimimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ajatellutkaan, että tarkka lahjatoive voisi olla jotenkin ikävä. Kun lapseni kummi kysyi lahjatoivetta, niin ihan suoraan sanoin, että kirja x olisi kiva, on muuten Prismassa tarjouksessa 7,95 e ja netin perusteella kirjaa on hyvin kummin lähiprismassa saatavilla. Kummi asuu Prisman lähellä, niin en ole ajatellutkaan, että toive olisi kohtuuton.

Saa kummi silti valita itse sen lahjansa.

Miksi siihen on tarve?

Siksi, että lahjan valitse lopulta lahjan antaja itse. Se voi olla se 7,95 euron hintainen kirja, tai sitten se voi olla joku muu asia. Jos se on joku muu, osta itse se alennuskirja lapsellesi jos sellaisen hänelle haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina saa toivoa, mutta moni viittaa kintaalla noille äitien toiveille. Minusta tuo on äitien vähättelyä, että kävellään äidin mieltymysten ja toiveiden yli kuvitellen, että itse tiedetään paremmin. 

Kyllähän se äiti varmasti itse tietää parhaiten, mitä itse haluaa, mutta kun sitä lahjaa ei osteta äidille, vaan lapselle. Toivokoot äiti omana synttärinään sitten omat toiveensa.

Äiti tietää mistä lapsi pitää, mitä lapsi tarvitsee ja mitä itse aikoo antaa lahjaksi ja useimmat muidenkin suunnitelmat.

Sitten ei tule annettua lahjaksi viidettä samaa Ella-kirjaa, villa-asua jota ei tarvita tai tavaraa joka pelottaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ajatellutkaan, että tarkka lahjatoive voisi olla jotenkin ikävä. Kun lapseni kummi kysyi lahjatoivetta, niin ihan suoraan sanoin, että kirja x olisi kiva, on muuten Prismassa tarjouksessa 7,95 e ja netin perusteella kirjaa on hyvin kummin lähiprismassa saatavilla. Kummi asuu Prisman lähellä, niin en ole ajatellutkaan, että toive olisi kohtuuton.

Saa kummi silti valita itse sen lahjansa.

Miksi siihen on tarve?

Siksi, että lahjan valitse lopulta lahjan antaja itse. Se voi olla se 7,95 euron hintainen kirja, tai sitten se voi olla joku muu asia. Jos se on joku muu, osta itse se alennuskirja lapsellesi jos sellaisen hänelle haluat.

Mikä tarve se on että pitää saada änkyränä päättää onnistuneen lahjan sijaan?

Minä kysyin pienen lapsen äidiltä lapsen lempiväriä kun oltiin menossa kylään. Vastaukseksi sain pitkän listan heidän väri- ja kokotoiveita ja mistä vaatteista oli erityistä tarvetta, mainittiin myös halutut vaatteiden mallit.

Olin viestistä ällistynyt, ihan vaan villasukat olisin kutonut viemisiksi pienelle ja siksi kysyin väritoivetta.

Ap, kyllä toivoa saa mitä vaan mutta en mitään tilauslistoja lähtisi laatimaan, se vaikuttaa hieman röyhkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjanantajalta on viety aidon antamisen ilo. Siihen sisältyy myös "vääränlaiset" lahjat. 

Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen.

Minusta isoin ongelma näissä "vääränlaisissa" lahjoissa on, että ne tuottavat usein ylimääräistä työtaakkaa lapsen äidille. Jos lapsi saa lahjaksi kirkkaanpunaisen bodyn ja perheessä ei muuten käytetä punaista, niin tuon bodyn saa pyykätä erillään muusta pyykistä (=ylimääräistä työtä). Tai jos lahjaksi tulee söpö käsinpestävä pörröasu, niin aika usein äiti sen joutuu käsin pyykkäämään sen sijaan, että jonkun kunnon pesua kestävän vaatteen voisi vaan heittää muiden vaatteiden joukkoon koneeseen. Tai jos annetaan lahjaksi vaikeasti napitettava yöpuku sen vetoketjullisen sijaan, niin sekin on arjessa työläämpi kuin se toivottu vetoketjullinen yöpuku.

Kuinka paljon oikeasti elämässä on vaikeutta "väärien" lahjojen takia?

Kuten sanottu, lahjan idea vesittyy.

Onneksi en ole kenenkään kummi. Tuo lahjarumba olisi kauhea stressi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjanantajalta on viety aidon antamisen ilo. Siihen sisältyy myös "vääränlaiset" lahjat. 

Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen.

Minusta isoin ongelma näissä "vääränlaisissa" lahjoissa on, että ne tuottavat usein ylimääräistä työtaakkaa lapsen äidille. Jos lapsi saa lahjaksi kirkkaanpunaisen bodyn ja perheessä ei muuten käytetä punaista, niin tuon bodyn saa pyykätä erillään muusta pyykistä (=ylimääräistä työtä). Tai jos lahjaksi tulee söpö käsinpestävä pörröasu, niin aika usein äiti sen joutuu käsin pyykkäämään sen sijaan, että jonkun kunnon pesua kestävän vaatteen voisi vaan heittää muiden vaatteiden joukkoon koneeseen. Tai jos annetaan lahjaksi vaikeasti napitettava yöpuku sen vetoketjullisen sijaan, niin sekin on arjessa työläämpi kuin se toivottu vetoketjullinen yöpuku.

Kuinka paljon oikeasti elämässä on vaikeutta "väärien" lahjojen takia?

Kuten sanottu, lahjan idea vesittyy.

Hyvin paljon.

Lahjan idea on ilahduttaa lahjan saajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ajatellutkaan, että tarkka lahjatoive voisi olla jotenkin ikävä. Kun lapseni kummi kysyi lahjatoivetta, niin ihan suoraan sanoin, että kirja x olisi kiva, on muuten Prismassa tarjouksessa 7,95 e ja netin perusteella kirjaa on hyvin kummin lähiprismassa saatavilla. Kummi asuu Prisman lähellä, niin en ole ajatellutkaan, että toive olisi kohtuuton.

Saa kummi silti valita itse sen lahjansa.

Miksi siihen on tarve?

Siksi, että lahjan valitse lopulta lahjan antaja itse. Se voi olla se 7,95 euron hintainen kirja, tai sitten se voi olla joku muu asia. Jos se on joku muu, osta itse se alennuskirja lapsellesi jos sellaisen hänelle haluat.

Mikä tarve se on että pitää saada änkyränä päättää onnistuneen lahjan sijaan?

Mistä sinä tiedät, mikä on onnistunut lahja? Lapsen mielipidehän siinä ratkaisee. Lapsihan saattaa jopa tykätä enemmän siitä kummin valitsemasta lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyin pienen lapsen äidiltä lapsen lempiväriä kun oltiin menossa kylään. Vastaukseksi sain pitkän listan heidän väri- ja kokotoiveita ja mistä vaatteista oli erityistä tarvetta, mainittiin myös halutut vaatteiden mallit.

Olin viestistä ällistynyt, ihan vaan villasukat olisin kutonut viemisiksi pienelle ja siksi kysyin väritoivetta.

Ap, kyllä toivoa saa mitä vaan mutta en mitään tilauslistoja lähtisi laatimaan, se vaikuttaa hieman röyhkeältä.

Mikä tuossakin oli vialla?

Eikä kaikki tarvitse niitä villasukkia. Mulla pyöeii täällä nyt jo 30 paria jotka pitää myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjanantajalta on viety aidon antamisen ilo. Siihen sisältyy myös "vääränlaiset" lahjat. 

Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen.

Tämä.  Ymmärrän kyllä käytännölliset näkökohdat, mutta aloitteen pitäisi tulla lahjanantajalta "mtä toivoisit lapsellesi lahjaksi" eikä niin, että mennään toiveet etukenossa.

Muutenhan se on vain lompakkona toimimista.

Just tämä, kysyjälle voi kertoa mistä lapsi tykkää mutta ei muuten esitetä toiveita pienen lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjanantajalta on viety aidon antamisen ilo. Siihen sisältyy myös "vääränlaiset" lahjat. 

Lahjahevosen suuhun ei ole katsominen.

Minusta isoin ongelma näissä "vääränlaisissa" lahjoissa on, että ne tuottavat usein ylimääräistä työtaakkaa lapsen äidille. Jos lapsi saa lahjaksi kirkkaanpunaisen bodyn ja perheessä ei muuten käytetä punaista, niin tuon bodyn saa pyykätä erillään muusta pyykistä (=ylimääräistä työtä). Tai jos lahjaksi tulee söpö käsinpestävä pörröasu, niin aika usein äiti sen joutuu käsin pyykkäämään sen sijaan, että jonkun kunnon pesua kestävän vaatteen voisi vaan heittää muiden vaatteiden joukkoon koneeseen. Tai jos annetaan lahjaksi vaikeasti napitettava yöpuku sen vetoketjullisen sijaan, niin sekin on arjessa työläämpi kuin se toivottu vetoketjullinen yöpuku.

Kuinka paljon oikeasti elämässä on vaikeutta "väärien" lahjojen takia?

Kuten sanottu, lahjan idea vesittyy.

Hyvin paljon.

Lahjan idea on ilahduttaa lahjan saajaa.

SItten elät todella eri todellisuudessa, jos elämäsi ongelmat johtuvat vääristä lahjoista.

Lahjan saajan ilahduttaminen on kaksisuuntainen tie. Saaja ei vaadi ja antaja uskoo ilahduttavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina saa toivoa, mutta moni viittaa kintaalla noille äitien toiveille. Minusta tuo on äitien vähättelyä, että kävellään äidin mieltymysten ja toiveiden yli kuvitellen, että itse tiedetään paremmin. 

Kyllähän se äiti varmasti itse tietää parhaiten, mitä itse haluaa, mutta kun sitä lahjaa ei osteta äidille, vaan lapselle. Toivokoot äiti omana synttärinään sitten omat toiveensa.

Äiti tietää mistä lapsi pitää, mitä lapsi tarvitsee ja mitä itse aikoo antaa lahjaksi ja useimmat muidenkin suunnitelmat.

Sitten ei tule annettua lahjaksi viidettä samaa Ella-kirjaa, villa-asua jota ei tarvita tai tavaraa joka pelottaa lasta.

Äiti/isä ostaa itse sen, mitä lapsi tarvitsee. Onko sinulle jotenkin epäselvää, mitä vanhemmuuteen kuuluu? Lapsen tarvikkeita ei maksateta muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ajatellutkaan, että tarkka lahjatoive voisi olla jotenkin ikävä. Kun lapseni kummi kysyi lahjatoivetta, niin ihan suoraan sanoin, että kirja x olisi kiva, on muuten Prismassa tarjouksessa 7,95 e ja netin perusteella kirjaa on hyvin kummin lähiprismassa saatavilla. Kummi asuu Prisman lähellä, niin en ole ajatellutkaan, että toive olisi kohtuuton.

Saa kummi silti valita itse sen lahjansa.

Miksi siihen on tarve?

Siksi, että lahjan valitse lopulta lahjan antaja itse. Se voi olla se 7,95 euron hintainen kirja, tai sitten se voi olla joku muu asia. Jos se on joku muu, osta itse se alennuskirja lapsellesi jos sellaisen hänelle haluat.

Mikä tarve se on että pitää saada änkyränä päättää onnistuneen lahjan sijaan?

Mistä sinä tiedät, mikä on onnistunut lahja? Lapsen mielipidehän siinä ratkaisee. Lapsihan saattaa jopa tykätä enemmän siitä kummin valitsemasta lahjasta.

Kyllä lapset kertoo ja kun heidän kanssaan elää tietää väkisinkin.

Loukkaako tää nyt jotenkin sitä perheen ulkopuolista? Koetaanko että se äiti on jotenkin esteenä sen antajan ja lapsen välissä kun tää herättää aggressioita.