Lue keskustelun säännöt.
Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
11.07.2022 |
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Itse olette tehneet itsenne "tärkeiksi". Taas eilen kuuntelin töissä kun akka paahtaa kailottaen vispikermoista ja tuorejuustoista paljonko viimeksi meni, riittikö, mansikat loppu ja vöyhö vöyhö. Miehiä ei kiinnostanut perskarvan vertaa.
Ketään ei kiinnosta teidän jälkiruoat. Ei puolisoa, kanssaostajia, myyjiä tai äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä suunnittelen, ostan ja teen käytännössä kaikki ruuat. Tämä sopii paremmin mm. työaikoihimme ja iso kauppa on työmatkani varrella. Mies sitten hoitaa tiskit ja siivoilee enemmän. Muita laskuja en niin paljoa maksa, joten ei haittaa, että minun rahani menevät ruokaan.
Ja miksi tulit kertomaan asiasta tähän ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko minkä ikäisiä? Minä olen parikymppinen ja tälläiseen ajatteluun ja malliin en juurikaan enää törmää... Kyllä tuokin lähtee kasvatuksesta ja miksi naiset ovat alunperin menneet moiseen mukaan, ei tiedetty paremmasta?
Oli pitkä aikakausi kun naisten oikeuksia oli rajoitettu niin kovalla kädellä että avioliitto oli käytännössä ainoa tapa selvitä hengissä ja silloin oli pakko miellyttää miehiä, vaikka se tappoi terveyden, mielen ja lopulta koko sielun. Pahemman väkivallan ja kuoleman uhka piti ns. ruodussa, ei se ettei naiset olisi tienneet jo silloin miten järjestää yhteiskunta paremmin.
Passaajan roolista ollaan vasta nyt pääsemässä eroon, mutta silti on huomattava määrä poikia ja miehiä jotka on kasvatettu palveltavaksi, eivätkä ne nyt pärjää maailmassa jossa naisen saanti ei ole itsestäänselvyys ja itsekin pitäisi osata ruokaa tehdä. Sitten kiroavat miten feminismi on pilannut naiset, kun eivät saa varaäitiä orjakseen joka on heille kotikasvatuksen mukaan luvattu.
Jos mies käy töissä, maksaa myös sinun ruokasi ja sinä olet kokonaan kotona, niin ehdit varmaan laittaa ruokaa.
Jos käytte molemmat töissä, tai olette molemmat työttömiä, niin safkat voi tehdä yhdessä.
Meillä mies on parempi kokki ja itse olen aina dieetillä, eli en juuri syö, mies enimmäkseen kokkaa. Sorrun sitä kyllä syömään. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
166: Siinäs raivoat.
Oho. Modet poistikin tuon naisvihaajan kommentin. 🤷
Vierailija kirjoitti:
Jos mies käy töissä, maksaa myös sinun ruokasi ja sinä olet kokonaan kotona, niin ehdit varmaan laittaa ruokaa.
Jos käytte molemmat töissä, tai olette molemmat työttömiä, niin safkat voi tehdä yhdessä.
Meillä mies on parempi kokki ja itse olen aina dieetillä, eli en juuri syö, mies enimmäkseen kokkaa. Sorrun sitä kyllä syömään. :(
-niin, ollaan lähempänä 60 kuin 50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei osaa edes paistaa itselleen kananmunia aamuisin, niin nähköön nälkää. Aikuisen pitää osata käydä kaupassa ja laittaa ruokaa. Jos mies ei osaa eikä häntä edes kiinnosta opetella, niin hankkiudu siitä eroon, muuten koko loppuelämäsi on pelkkää miehen passaamista.
Älkää suostuko tollasseeseen.
Oikeasti, lakatkaa suostumasta piiaksi, hu0raksi, hyväksikäytetyksi.
Niin kauan nämä itsekkäät lapsen tasolle jääneet miehet passuuttavat ja pelaavat teitä kun te sen sallitte.
Lakatkaa suostumasta.
Kahden aikuisen suhteessa kumpikin kantaa tasavertaisesti vastuunsa.
Älkää suostuko yhtään mihinkään muuhun.
Hyväksikäyttäjiä maailmassa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miten kukaan viitsii elättää työtöntä mt ongelmaista, joka ei edes viitsi tehdä ruokaa. ei varmaan siivoakaan, vaikka makaa kaiket päivät kotona
Tuli mieleen se juttu, jossa korealaiset tai kiinalaiset naiset sanoivat miehistään, että yhtä hyödyllisiä kuin päivälamppu. Tässä jutussa AP on se päivälamppu.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko minkä ikäisiä? Minä olen parikymppinen ja tälläiseen ajatteluun ja malliin en juurikaan enää törmää... Kyllä tuokin lähtee kasvatuksesta ja miksi naiset ovat alunperin menneet moiseen mukaan, ei tiedetty paremmasta?
Ai miksi alunperin? Aikoinaan naisen ainoa taloudellinen toimeentulo ja syy mennä naimisiin oli miehen tuoma palkka.Poikkeus oli rikas isä elättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nämä ketjut vetävät aina puoleensa noita kommentojia, jotka eivät lue aloitusta tai ymmärrä lukemaansa? Esim tähän ketjuun moni on jo kirjoittanut, että ap:n pitäisi passata miestä, koska mies elättää. Kuitenkaan se ei ole totta, vaan ap on kertonut, että he maksavat menot puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tämä tulee, että minä makaan työttömänä kotona ja mies maksaa kaiken? Näistä kumpikaan ei ole totta. Olen osa-aikaisesti myös töissä ja meidän perheessä yhteiset kulut on maksettu puoliksi. Siinä iso syy, miksi tämä niin paljon hiertääkin.
ap
Miksi et sitten eroa ja lähde omillesi? Kaikki voittaa. Vai vallitseeko teidän välillänne valtava rakkaus, ettei voi erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tyoelämässä?
Olen opiskelija ja osa-aikaisesti töissä, tosin opinnot ovat mielenterveyssyistä tauolla tällä hetkellä. Olin vasta sairaslomalla ja tarkoitus olisi keskustella jatkosta seuraavalla lääkärikäynnillä.
ap
Mies menestynyt urallaan ja sinä sairauslomalla. Mies kuolee nälkään.
No voivoi.
Näyttää siltä että sairausloma on aiheellinen.
No, onko teillä pakastin? Haette sen täyteen thaicubeja, pakastepizzoja, pinaattikeittoja ym
Haette Ikeasta lihapullia, perunaeineksiä, lohipaloja, kasviskroketteja.
Pakastimeen leipää, pullaa, margariinia.
Kaappiin hernekeittoa, säilykeruokia.
Pakastimeen myös pyttipannua, herneitä, kalakeittoa ym
Ja kun miehellä on nälkä, ottaa pakastimesta ja laittaa mikroon tai uuniin. Voit neuvoa ja auttaa.
Tai se woltin numero ylös ja pirautus.
Sitten kun voitte paremmin niin voitte alkaa tekemään karjalanpaistia ym
Muistan vieläkin, miten exäni reagoi, kun sanoin että haluaisin että teemme ruoat yhdessä tai että hänkin voisi joskus tehdä. Hän oikein pöyristyi ja sanoi että hänenkö pitäisi tulla tiettyyn kellonaikaan töistä kotiin, jotta ehtisi tehdä ruoan. Sanoin, että kuule, se on ihan normaalia, samaa minäkin teen. Miehen perheessä äiti hoiti kaiken eikä miehiä varmaan edes päästetty keittiöön...
Meillä on ihan selkeät sävelet nykyisen mieheni kanssa. Syömme lounaat ja illalliset aina suurin piirtein samoihin aikoihin, joten kumpikin tietää milloin on ruoka. Kumpikin myös tietää, mitä on ruoaksi, koska valmistamme sen yhdessä. Mies saattaa vaikka kesken etäpalaverin fileoida kalaa. Suunnittelemme yhdessä ruokalistan viikoksi eteenpäin ja tilaamme ruokatarvikkeet kotiinkuljetettuna. Viikonloppuna käymme hakemassa täydennyksiä jos tarvitsee. Aamu-, väli- ja iltapaloissa molemmilla on omat suosikkinsa ja huolehdimme, että näitä tarvikkeita on aina molemmille kotona. Mieheni oli aluksi arka keittiössä, mutta kun olen nyt 15v ajan ottanut häntä mukaan keittiöpuuhiin, hän on innostunut sitä mukaa kun osaaminen karttuu. Hän leikkaa lihat, fileoi kalat ja leipoo parhaat pullat ja täytekakut. Joululaatikot ovat myös yksi bravuureistaan. Seuraavaksi opettelemme tekemään pastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko minkä ikäisiä? Minä olen parikymppinen ja tälläiseen ajatteluun ja malliin en juurikaan enää törmää... Kyllä tuokin lähtee kasvatuksesta ja miksi naiset ovat alunperin menneet moiseen mukaan, ei tiedetty paremmasta?
Ai miksi alunperin? Aikoinaan naisen ainoa taloudellinen toimeentulo ja syy mennä naimisiin oli miehen tuoma palkka.Poikkeus oli rikas isä elättämässä.
Näin. Kun osalta naisista kiellettiin työnteko ja omistaminen. Edes vuokra-asuntoa ei saanut ilman että kuviossa oli mies. Vielä 60-luvulla Suomessa naiset ei päässeet yksin edes ravintolaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tämä tulee, että minä makaan työttömänä kotona ja mies maksaa kaiken? Näistä kumpikaan ei ole totta. Olen osa-aikaisesti myös töissä ja meidän perheessä yhteiset kulut on maksettu puoliksi. Siinä iso syy, miksi tämä niin paljon hiertääkin.
ap
Miksi et sitten eroa ja lähde omillesi? Kaikki voittaa. Vai vallitseeko teidän välillänne valtava rakkaus, ettei voi erota?
Niinpä. Ajattele, mikä onni. Kukaan ei odota sulta yhtään mitään. Voit rauhassa jatkaa sitä opiskelua aina kun siltä tuntuu.
Minulle (N45) ei olisi mikään ongelma tehdä ruokaa puolisolleni samalla kuin itselleni. Olen tehnytkin. Nyt elän sinkkuna enkä tykkää tehdä ruokaa yhdelle, joten syön usein valmista ja ne ovat tylsiä ja pahoja.
En ole ikinä ymmärtänyt tätä nykyajan feminismiä. Miksi pitää kotiasioista taistella? Eikö ole mukava ilahduttaa toista - ihmistä, jota rakastaa? Miksi et palvelisi toista jos ja kun toinenkin palvelee sinua?
Mies ja nainen eivät ole samanlaisia ja ei ole syytä olla vastatusten ja sotajalalls oman puolison kanssa. Puolisohan on oma valinta.
Uskon että jos vielä löydän sopivan miehen niin valitsen taas sellaisen, joka luonnollisesti hoitaisi minunkin asioitani puolestani, kaikenlaisia korjauksia, fiksauksia, talon ulkotöitä, autojen huollattamisia, renkaita yms.
Näin entisen puolisoni kanssa olikin. Yhdessä siivottiin kun kumpikaan ei tykännyt. Minä pyykkäsin useimmin sen jälkeen, kun mies pilasi vahingossa useamman vaatteeni - enkä koe raskaaksi sitä että kone pyörittää pesun ja kuivauksen.
Tein miehelle joka päivä töihin eväätkin, koska siellä ei ollut ruokalaa eikä kauppaa lähellä. Ei se ollut raskasta. Se oli eräs tapani rakastaa, näyttää sitä.
Olen kai muinaisjäännös. Siltä ainakin tällä palstalla tuntuu. Pääasia toki on että kodin järjestelyt sopivat molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Alussa mies jaksoi itsestään huolehtia, sitten kun suhteesta tuli itsestään selvä asia niin ei enää tarviikkaan. Annoit siis pikkuhiljaa miehen laiskistua ja nyt kun on tottunut siihen ettei itte tarvi tehä mitään, niin suuttuu jos pitääkin. Eikä tietenkään tule yhtään vastaan nyt kun sulla menee huonommin. Se on huijari eikä mikään rakastava mies!
Meillä minä suunnittelen, ostan ja teen käytännössä kaikki ruuat. Tämä sopii paremmin mm. työaikoihimme ja iso kauppa on työmatkani varrella. Mies sitten hoitaa tiskit ja siivoilee enemmän. Muita laskuja en niin paljoa maksa, joten ei haittaa, että minun rahani menevät ruokaan.