Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Jos tuollaiseen ihan älyttömään oletukseen ei tehoa järkevä puhe, niin hyökkäys on paras puolustus. Ala huutaa hänelle heti tänä iltana, että missä on sun ruoka!!! Miksi mies ei ole tehnyt sulle ruokaa!?? Miksi hän jättää sut nääntymään nälkään! Hänen KUULUU huolehtia sun syömisistä!!
Koska tämä on yhtä älytöntä kuin hänen vastaava vaatimus sinulle, pääsette tasapainoon, jossa kumpikin hyväksyy ettei ole kohtuullista odottaa tuollaista puolisolta.
Sitten voitte asiallisesti sopia miten homma hoidetaan. Joiltakin pitää vaan ensin ottaa luulot pois. Raskasta kyllä, mutta joidenkin miesten kanssa on.
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Onko nämä sun oletuksia vai oletteko keskustelleet asiasta? Selkeä työnjako voisi helpottaa.
Pistä heti stoppi tuolle. Et ala passaamaan. Ei siitä tule kuin katkeraksi.
Mulla samanlainen puoliso, on tosin autisti. Joten joko haluat sopeutua asiaan tai et, aika/koulutus ei auta. Tee päätös.
Kyllä se niin menee kaikissa tuntemissani perheissä että mies yrittää saada naisen vastuuseen ruuanlaitosta. Naisen pitää vaan jaksaa tapella vastaan. Se on jatkuva taistelu jota pitää jaksaa käydä koska mikään järkipuhe ei tehoa.
Jotkut miehet on tuollaisia. Hän oletettavasti sitten syö aina, mitä tarjotaan, eikä nillitä? Lue kirja: "The Proper Care & Feeding of Husbands", jos sieltä saisit apuja.
pitäisikö tälläinen mieslapsi jättää oman onnensa nojaan ja häipyä? en ikipäivänä suostuisi tälläiseen kuvioon..eri asia jos toinen tosi kipeä niin voi toki huolehtia välipalat nenän eteen että syö ja juo nyt jotakin. Mut tollanen totaalipassaaminen on ihan hulluutta varsinkin jos sulla on haasteita saada omiakin tarpeita aina tyydytetty niin toinen vaatii siinä vielä lisää. Ei ole reilua eikä normaalia käytöstä tuo.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet on tuollaisia. Hän oletettavasti sitten syö aina, mitä tarjotaan, eikä nillitä? Lue kirja: "The Proper Care & Feeding of Husbands", jos sieltä saisit apuja.
Mitä väliä nillittääkö vai ei?
"Minä en ole mikään ilmainen kokki."
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat liian pitkästi
Sinä taas kirjoitat liian tyhmästi.
Sano miehelle, että et ole hänen äitinsä, ja se i joku nuu tapa hoitaa tuo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin menee kaikissa tuntemissani perheissä että mies yrittää saada naisen vastuuseen ruuanlaitosta. Naisen pitää vaan jaksaa tapella vastaan. Se on jatkuva taistelu jota pitää jaksaa käydä koska mikään järkipuhe ei tehoa.
Tämä on yksi niistä syistä miksi naisen kannattaa todella tarkkaan miettiä onko mitään järkeä muuttaa miehen kanssa yhteen. Miksi ottaa sonni sotkemaan kotiinsa kun sillä voi ratsastaa muuallakin, kuten sanonta kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet on tuollaisia. Hän oletettavasti sitten syö aina, mitä tarjotaan, eikä nillitä? Lue kirja: "The Proper Care & Feeding of Husbands", jos sieltä saisit apuja.
Juu,yksikin ukkeli selitti miten on aina syönyt "mitä eteen on kannettu" (??!!)
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
Meillä kokkaa se, jolle ensin tulee nälkä. Yleensä se on mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet on tuollaisia. Hän oletettavasti sitten syö aina, mitä tarjotaan, eikä nillitä? Lue kirja: "The Proper Care & Feeding of Husbands", jos sieltä saisit apuja.
Mitä väliä nillittääkö vai ei?
Itsellä ehkä kierrokset nousisi, mutta jos sinulle ei ole väliä, niin sitten ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
Kyllähän se sotatantereeksi muuttuu, jos toinen edellyttää että toinen tekee kaiken ja toinen ei siihen suostu. Aika loogista, jos yhtään miettii.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Kirjoitat liian pitkästi