Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
11.07.2022 |
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Kyllä ap on itsekin aika kädetön ja munaton kun katselee tuollaista äijää. En usko hänen muuttavan tapojaan tämän aloituksenkaan jälkeen. Osa ihmisistä vain ovat niin saamattomuus ja tossukoita.
Ihan kaltaisensa on ap miehestänsä löytänyt. Onnea elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen oma äitini (s.43), joka laittaa miehelleen ruokaa 2 kertaa päivässä joka päivä ja sitten puhisee ja valittaa, kun on niin väsynyt ruoanlaittoon :D Olen useasti sanonut, ettei hänen tarvitse laittaa, ja että aikuinen mies osannee itsekin ruokansa väsätä.
Tää miehen palveu ja jalustalle nostaminen on kuvottavaa ja niin tyypillistä äitini ikäisille naisille, muttei mielestäni enää tätä päivää.
Kuoleekohan isäsi nälkään, jos äitisi sattuu kuolemaan ensin? Anteeksi suora kysymykseni, tarkoitus ei ole loukata. Mutta ihmettelen vaan näitä vanhan liiton miehiä, jotka eivät osaa ruokaa laittaa tai edes imuria käynnistää.
Kyllä on oikeasti miehiä jotka on ihan pulassa vaimon kuoltua/sairastuttua kun eivät osaa edes liettä käyttää. Onneksi nykyään on valmisruokia joka lähtöön, niillähän ne sitten elää ja mikrossa lämmittää. Vaatii tyttäret tai miniät siivoamaan ja pyykkäämään, tai sitten vaan elää saastan keskellä. On toisaalta naisiakin jotka on avuttomia miehensä kuoltua, esim oma mummoni ei osannut tankata autoaan kun vaari oli aina tehnyt sen. No, hän opetteli, toiminnan ihminen kun on, mutta kaikki ei halua tai kykene opettelemaan uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen oma äitini (s.43), joka laittaa miehelleen ruokaa 2 kertaa päivässä joka päivä ja sitten puhisee ja valittaa, kun on niin väsynyt ruoanlaittoon :D Olen useasti sanonut, ettei hänen tarvitse laittaa, ja että aikuinen mies osannee itsekin ruokansa väsätä.
Tää miehen palveu ja jalustalle nostaminen on kuvottavaa ja niin tyypillistä äitini ikäisille naisille, muttei mielestäni enää tätä päivää.
Kuoleekohan isäsi nälkään, jos äitisi sattuu kuolemaan ensin? Anteeksi suora kysymykseni, tarkoitus ei ole loukata. Mutta ihmettelen vaan näitä vanhan liiton miehiä, jotka eivät osaa ruokaa laittaa tai edes imuria käynnistää.
Ei kuole. Äidin kuoltua isä piti asunnon siistinä vaikka ei ikinä aiemmin siivonnut ja ruotkin sai tehtyä. Äiti itse halusi hyysätä, ja hänen mielestään isä muka osannut siivota tai laittaa ruokaa tarpeeksi hyvin, joten kaikki piti tehdä itse. Eri
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap on itsekin aika kädetön ja munaton kun katselee tuollaista äijää. En usko hänen muuttavan tapojaan tämän aloituksenkaan jälkeen. Osa ihmisistä vain ovat niin saamattomuus ja tossukoita.
Ihan kaltaisensa on ap miehestänsä löytänyt. Onnea elämään!
Olipa ilkeä kommentti. Jos ap tekee kotityöt yksin ja mies lokkeilee, miten ihmeessä ap on löytänyt kaltaisensa miehen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee niin ei enää ihmettele, miksi nykyajan avioliitot eivät kestä.
Kummallakaan sukupuolella ei näiden kirjoitusten tapauksissa ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, mitä yhteiselämä ja rakkaus ovat ja tarkoittavat.
Näihin minäminäminäjaminuntarpeet -parisuhteisiin sitten hankitaan lapsia (engl. mini-me...) kasvamaan ihan samanlaisiksi.
Ei näin.
ongelmahan johtuu ihan miehistä, jotka ei tee omaa osuuttaan vaan kuvittelee, että se vaimo passaa kaiken valmiiksi kuten äiti.
Naisista eli äideistähän se ongelma sitten johtuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin mieslapsen kun lapset oli pieniä. Olis varmaan lapsetkin muuten kasvaneet kieroon.
Muistan vieläkin yhen riidan kun nimenomaan ruokahuollosta tapeltiin kun mies sanoi että miten niin ei muka tee mitään kyllähän hän AINA kesäisin grillaa ihan itse koko perheelle :DJoo ehkä viisi kertaa kesässä versus 360 kertaa vuodessa.
Kyllä lapset tosiaan kasvaa kieroon siten, että hekin pitää itsestäänselvyytenä sitä, että äiti on se, joka ruuan tekee aina.
Meillä meni niin pitkälle, kun sanoin lukioikäiselle, että ota ruokaa jääkaapista ja lämmitä. Tähän hän vastasi, että se on äidin homma. En ollut silloin kotona, vaan puhelimessa sanoin tämän, kun lukioikäinen soitti, että nälkä on.
Kapinaan nousivat sitten, kun kiireinen elämä oli, ja ostin valmisruokaa siinä vaiheessa. Ei käy valmisruoka. Pitää olla erilaisia gourmee ruokia ja niin edelleen. No kun töissä menee 8 tuntia päivässä ja nuoria pitää kuskata harrastuksiin sekä omatkin harrastukset vie aikaa. Kodin siivous ja pyöritys vain äidin harteilla. Ukko ei pane tikkua ristiin. Istuu telkkaa katsoen illat ja viikonloput.
Tällä tavalla kun tuohon suostuu, niin palkaksi saa lopuksi pskasangon päähän. Aamen. Uskokaa pois.
Mulla tekee poika tuota. On 16v ja nyt on oppinut ottamaan mehua jääkaapista ja lämmittämään roiskeläpän. Ei osaa vielä ottaa ruokaa jääkaapista ja laittaa sitä lautaselleen, mutta roiskeläppä sujuu. Voileipää ei tee itselleen, osaa vanukkaan hakea. Ja tämä siis on se mitä nyt on koitettu muutama vuosi oppia. Se huutaa NÄLKÄÄÄÄ!!!! jääkaapin edessä ja kun sanon,että ota jääkaapista niin vastaa EMMÄ OSAA!! Joskus nousen ylös, joskus käsken sitten kuolla nälkään. Oikeasti ei jaksa, odotan vain että muuttaa pois kotoa jotta pääsee kuolemaan nälkään kotiinsa eikä minun tarvitse sitä kuunnella.
Siis oikeasti, miksi te passaatte lapsenne tuommoisiksi? Jo 7v osaa lämmittää ruokaa mikrossa ja tehdä voileipiä. Osallistua ruuanlaittoon ja kattaa pöydän. Ei tietty vielä itsenäisesti, mutta en voi kuvitella että se teininä olisi noin avuton. No, teinit toki uhmapäissään voi väittää ja vaatia vaikka mitä, mutta jos ei oikeasti osaa niin siinä voi kyllä äitinä katsoa peiliin että liikaa tuli passattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee niin ei enää ihmettele, miksi nykyajan avioliitot eivät kestä.
Kummallakaan sukupuolella ei näiden kirjoitusten tapauksissa ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, mitä yhteiselämä ja rakkaus ovat ja tarkoittavat.
Näihin minäminäminäjaminuntarpeet -parisuhteisiin sitten hankitaan lapsia (engl. mini-me...) kasvamaan ihan samanlaisiksi.
Ei näin.
ongelmahan johtuu ihan miehistä, jotka ei tee omaa osuuttaan vaan kuvittelee, että se vaimo passaa kaiken valmiiksi kuten äiti.
Naisista eli äideistähän se ongelma sitten johtuu..
Mallit muuttuvat hitaasti. Vanhempien pitää vaatia myös pojilta samanlaista osallistumista ja vastuunkantoa kotona kuin tytöiltä on perinteisesti vaadittu niin ongelma poistuu. Siinähän tässä ollaan metsään menty kun tytöistä on kasvatettu pikkuapureita ja "pojat ovat olleet poikia". No kuka niitä ikuisia poikia kotiinsa haluaa enää aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ikinä kuori perunoita, jos pottuja satun joskus syömään. Moni on täällä kommentoinut tuota ettei viitsi perunoita kuoria.
Vierailija kirjoitti:
En minä ikinä kuori perunoita, jos pottuja satun joskus syömään. Moni on täällä kommentoinut tuota ettei viitsi perunoita kuoria.
En minäkään. Mutta en liioin jätä perunoita syömättä, tuossahan oli kysymys siitä että ei syö perunoita ellei joku toinen ole kuorinut niitä valmiiksi. Kas kun ei tarvitse palastella pihviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee niin ei enää ihmettele, miksi nykyajan avioliitot eivät kestä.
Kummallakaan sukupuolella ei näiden kirjoitusten tapauksissa ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, mitä yhteiselämä ja rakkaus ovat ja tarkoittavat.
Näihin minäminäminäjaminuntarpeet -parisuhteisiin sitten hankitaan lapsia (engl. mini-me...) kasvamaan ihan samanlaisiksi.
Ei näin.
ongelmahan johtuu ihan miehistä, jotka ei tee omaa osuuttaan vaan kuvittelee, että se vaimo passaa kaiken valmiiksi kuten äiti.
Naisista eli äideistähän se ongelma sitten johtuu..
Kyllä se äidistä johtuu jos äiti on lasta passannut. Voisi valita toimia toisinkin. Toki passattavaksi ja avuttomaksi heittäytyvä isä ei näytä lapselle mitään kovin hyvää esimerkkiä, että sikäli osin myös isän syytä, mutta ei äidin ole silti pakko lapsiakin passata. No, jostain kotoa opituista malleista nämä kai tulee, tuskin kukaan tarkoituksella haluaa tehdä itsestään palvelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen oma äitini (s.43), joka laittaa miehelleen ruokaa 2 kertaa päivässä joka päivä ja sitten puhisee ja valittaa, kun on niin väsynyt ruoanlaittoon :D Olen useasti sanonut, ettei hänen tarvitse laittaa, ja että aikuinen mies osannee itsekin ruokansa väsätä.
Tää miehen palveu ja jalustalle nostaminen on kuvottavaa ja niin tyypillistä äitini ikäisille naisille, muttei mielestäni enää tätä päivää.
Kuoleekohan isäsi nälkään, jos äitisi sattuu kuolemaan ensin? Anteeksi suora kysymykseni, tarkoitus ei ole loukata. Mutta ihmettelen vaan näitä vanhan liiton miehiä, jotka eivät osaa ruokaa laittaa tai edes imuria käynnistää.
Ei kuole. Äidin kuoltua isä piti asunnon siistinä vaikka ei ikinä aiemmin siivonnut ja ruotkin sai tehtyä. Äiti itse halusi hyysätä, ja hänen mielestään isä muka osannut siivota tai laittaa ruokaa tarpeeksi hyvin, joten kaikki piti tehdä itse. Eri
Niinpä, jotkut pärjää yllättävänkin hyvin ja jotkut ei oikein mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ikinä kuori perunoita, jos pottuja satun joskus syömään. Moni on täällä kommentoinut tuota ettei viitsi perunoita kuoria.
En minäkään. Mutta en liioin jätä perunoita syömättä, tuossahan oli kysymys siitä että ei syö perunoita ellei joku toinen ole kuorinut niitä valmiiksi. Kas kun ei tarvitse palastella pihviä.
No onhan tuo ihan kummallista kuoria niitä perunoita toiselle ja laittaa sapuskat valmiiksi lautaselle. Mistä tällainen paapominen on lähtenyt alun perin suhteessa? Olisin juossut karkuun ja lujaa, jos toinen ei edes saa laitettua itselle sapuskat lautaselle. Aivan kuin olisi lapsi tai kehitysvammainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen oma äitini (s.43), joka laittaa miehelleen ruokaa 2 kertaa päivässä joka päivä ja sitten puhisee ja valittaa, kun on niin väsynyt ruoanlaittoon :D Olen useasti sanonut, ettei hänen tarvitse laittaa, ja että aikuinen mies osannee itsekin ruokansa väsätä.
Tää miehen palveu ja jalustalle nostaminen on kuvottavaa ja niin tyypillistä äitini ikäisille naisille, muttei mielestäni enää tätä päivää.
Kuoleekohan isäsi nälkään, jos äitisi sattuu kuolemaan ensin? Anteeksi suora kysymykseni, tarkoitus ei ole loukata. Mutta ihmettelen vaan näitä vanhan liiton miehiä, jotka eivät osaa ruokaa laittaa tai edes imuria käynnistää.
Ei kuole. Äidin kuoltua isä piti asunnon siistinä vaikka ei ikinä aiemmin siivonnut ja ruotkin sai tehtyä. Äiti itse halusi hyysätä, ja hänen mielestään isä muka osannut siivota tai laittaa ruokaa tarpeeksi hyvin, joten kaikki piti tehdä itse. Eri
Niinpä, jotkut pärjää yllättävänkin hyvin ja jotkut ei oikein mitenkään.
Kaverin äiti kuoli, mutta kyllä hänenkin isänsä on ihan hyvin pärjännyt vaikka ei aiemmin kotitöitä tarvinnut tehdä. Varmaan moni ei tee, kun toinen tekee ne muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä sun oletuksia vai oletteko keskustelleet asiasta? Selkeä työnjako voisi helpottaa.
Tässä oman kokemukseni mukaan varsin hyvin toimiva malli, ylipäätään kodin/perheen ja ansiotyön yhdistämisen kokonaisuutta koskien. Omakohtaista kokemusta varsinaisista hoitoa vaativista mielenterveysongelmista ei ole, ne tietysti on huomioitava erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap on itsekin aika kädetön ja munaton kun katselee tuollaista äijää. En usko hänen muuttavan tapojaan tämän aloituksenkaan jälkeen. Osa ihmisistä vain ovat niin saamattomuus ja tossukoita.
Ihan kaltaisensa on ap miehestänsä löytänyt. Onnea elämään!
Olipa ilkeä kommentti. Jos ap tekee kotityöt yksin ja mies lokkeilee, miten ihmeessä ap on löytänyt kaltaisensa miehen?
Kyse on siitä mitä päätöksiä ap tekee itsenäisenä ihmisenä, jääkö suhteeseen, jossa mies ap:n kuvatunlainen vaiko ei? Ei saa keskustelua miehen kanssa niin, että asia ratkeaa, ei saa tehtyä lopullista päätöstä, jää tossun alle = tossukka ja saamaton.
Samoin miehensä on saamaton tossukka, joka jää suhteeseen jossa ei ole tyytyväinen ellei kumppani kanna valmiita ruokia nokan eteen, on saamaton kun ei saa järjestettyä asioitansa niin kuin haluaisi, ei avaa suutaan, keskustele.
Että onnea vain jatkoon heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo tekee yleensä ruuat.
Hän on töissä 30h/viikko minä 50h/viikkoMutta... ei minulla ole vapaa-aikaa lainkaan vaan teen kaiken näköistä muuta. Enimmäkseen remppaan.
M48
Avaisitko hieman mitä tämä kaiken näköinen muu pitää sisällään?
Ja remppaatko todella joka päivä useamman tunnin viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen? Mitä ihmettä te oikeen rakennatte!?
Kyllä tämä on loputon kohde. 700m2 100 vuotiasta kiinteistöä.
Kumpa löytäisin kirvesmiehen joka olisi luotettava ja huolellinen
Minä hoidan meillä ruokahuollon täysin. Suunnittelen, käyn kaupassa ja valmistan ruuan. Teen sen mielelläni. Miestä en edes haluaisi kauppaan päästää kun ostaa kaikkea turhaa ja epäterveellistä ja mun toivomukset jää tuomatta kun "ei siellä ollut" - ei löytänyt. Joitakin ruokia osaa laittaa mutta aika avutonta se on.
Miehen työ on sitten tiskeistä huolehtiminen ja kyllä hän muutenkin on toimelias kotona, korjailee, kunnostaa, hankkii eli ei sohvalla makaa. Mielestäni meillä on toimiva työnjako enkä tunne itseäni kotiorjaksi.
Olen myös huomannut että miehellä painonhallinta onnistuu paremmin kun ei kotiin kanneta herkkuja ja olutta.
Eikös avioliittoon kuulu yhteistyö jossa kumpikin toimii osaamisensa mukaan? Mieheni osaa ihan riittävästi keittiön ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan meillä ruokahuollon täysin. Suunnittelen, käyn kaupassa ja valmistan ruuan. Teen sen mielelläni. Miestä en edes haluaisi kauppaan päästää kun ostaa kaikkea turhaa ja epäterveellistä ja mun toivomukset jää tuomatta kun "ei siellä ollut" - ei löytänyt. Joitakin ruokia osaa laittaa mutta aika avutonta se on.
Miehen työ on sitten tiskeistä huolehtiminen ja kyllä hän muutenkin on toimelias kotona, korjailee, kunnostaa, hankkii eli ei sohvalla makaa. Mielestäni meillä on toimiva työnjako enkä tunne itseäni kotiorjaksi.
Olen myös huomannut että miehellä painonhallinta onnistuu paremmin kun ei kotiin kanneta herkkuja ja olutta.
Eikös avioliittoon kuulu yhteistyö jossa kumpikin toimii osaamisensa mukaan? Mieheni osaa ihan riittävästi keittiön ulkopuolella.
Se että sinä teet mielelläsi ei tarkoita että kaikkien muiden pitää tehdä, varsinkin jos he eivät halua yksib hoitaa ruokia.
Joten mene muualle elvistelemään
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan meillä ruokahuollon täysin. Suunnittelen, käyn kaupassa ja valmistan ruuan. Teen sen mielelläni. Miestä en edes haluaisi kauppaan päästää kun ostaa kaikkea turhaa ja epäterveellistä ja mun toivomukset jää tuomatta kun "ei siellä ollut" - ei löytänyt. Joitakin ruokia osaa laittaa mutta aika avutonta se on.
Miehen työ on sitten tiskeistä huolehtiminen ja kyllä hän muutenkin on toimelias kotona, korjailee, kunnostaa, hankkii eli ei sohvalla makaa. Mielestäni meillä on toimiva työnjako enkä tunne itseäni kotiorjaksi.
Olen myös huomannut että miehellä painonhallinta onnistuu paremmin kun ei kotiin kanneta herkkuja ja olutta.
Eikös avioliittoon kuulu yhteistyö jossa kumpikin toimii osaamisensa mukaan? Mieheni osaa ihan riittävästi keittiön ulkopuolella.
Mitäs sitten, jos olet muutaman viikon pois kotoa? Aikuinen elää leivälläkin, mutta lapset ei. Teillä ei taida onneksi olla lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Liskonkatse ja hitaasti ja selkeästi esitetty kysymys "Etkö sä aikuinen mies osaa ottaa ruokaa/kuoria perunoita/tehdä voileipää" saisi mun mieheni järkiinsä hyvin äkkiä, jos yrittäisi tuollaista.
Eihän sellainen ole kykenevä työelämäänkään joka ei saa edes ruokaa suuhunsa, ihme esittämistä. Laiskuutta ei tarvitse sietää.