Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.

Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista

Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?

Älä edes kysy, se sanoo vaan että vegeruoka on pahaa. Kuin kiukutteleva kakara.

Kun ryhdyin kokkaamaan vegaanista ruokaa niin taitoni kokkina kehittyi huomattavasti, kun yksinkertaisesti kokeilin uusia mausteita ja raaka-aineita. Ruoka muuttui terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi, maukkaammaksi. Tämänhän pitäisi olla vain positiivinen asia! Ja tosiaan, yhä vieläkin se mies olisi voinut lampsia siihen valmiiseen pöytään. Mitä tehdä miehellä jonka motivaatio murenee jostain jauhelihapihvistä.

Miten niin terveellisemmäksi ja monipuolisemmaksi kun ruuasta puuttuu ravinteikkain osa?

Lihassa ei ole muuta kuin proteiinia jota saa sadasta lähteestä.

Niinhän te vegaanit aina sanotte. Olette niin ravintotietoisia :D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.

Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista

Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?

Älä edes kysy, se sanoo vaan että vegeruoka on pahaa. Kuin kiukutteleva kakara.

Kun ryhdyin kokkaamaan vegaanista ruokaa niin taitoni kokkina kehittyi huomattavasti, kun yksinkertaisesti kokeilin uusia mausteita ja raaka-aineita. Ruoka muuttui terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi, maukkaammaksi. Tämänhän pitäisi olla vain positiivinen asia! Ja tosiaan, yhä vieläkin se mies olisi voinut lampsia siihen valmiiseen pöytään. Mitä tehdä miehellä jonka motivaatio murenee jostain jauhelihapihvistä.

Miten niin terveellisemmäksi ja monipuolisemmaksi kun ruuasta puuttuu ravinteikkain osa?

Lihassa ei ole muuta kuin proteiinia jota saa sadasta lähteestä.

Et sitten löytänyt, muita ruoka-aineita kuin liha, joka puuttuu vegaanien ruuasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.

Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista

Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?

Älä edes kysy, se sanoo vaan että vegeruoka on pahaa. Kuin kiukutteleva kakara.

Kun ryhdyin kokkaamaan vegaanista ruokaa niin taitoni kokkina kehittyi huomattavasti, kun yksinkertaisesti kokeilin uusia mausteita ja raaka-aineita. Ruoka muuttui terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi, maukkaammaksi. Tämänhän pitäisi olla vain positiivinen asia! Ja tosiaan, yhä vieläkin se mies olisi voinut lampsia siihen valmiiseen pöytään. Mitä tehdä miehellä jonka motivaatio murenee jostain jauhelihapihvistä.

Miten niin terveellisemmäksi ja monipuolisemmaksi kun ruuasta puuttuu ravinteikkain osa?

Lihassa ei ole muuta kuin proteiinia jota saa sadasta lähteestä.

Et sitten löytänyt, muita ruoka-aineita kuin liha, joka puuttuu vegaanien ruuasta?

Hieman maksaa kannattaa välillä syödä mutta ei lihaa muuten mihinkään tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.

Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista

Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?

Älä edes kysy, se sanoo vaan että vegeruoka on pahaa. Kuin kiukutteleva kakara.

Kun ryhdyin kokkaamaan vegaanista ruokaa niin taitoni kokkina kehittyi huomattavasti, kun yksinkertaisesti kokeilin uusia mausteita ja raaka-aineita. Ruoka muuttui terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi, maukkaammaksi. Tämänhän pitäisi olla vain positiivinen asia! Ja tosiaan, yhä vieläkin se mies olisi voinut lampsia siihen valmiiseen pöytään. Mitä tehdä miehellä jonka motivaatio murenee jostain jauhelihapihvistä.

Miten niin terveellisemmäksi ja monipuolisemmaksi kun ruuasta puuttuu ravinteikkain osa?

Lihassa ei ole muuta kuin proteiinia jota saa sadasta lähteestä.

Et sitten löytänyt, muita ruoka-aineita kuin liha, joka puuttuu vegaanien ruuasta?

Pilkkua ei käytetä noiden sanojen välissä.

Vastaavassa tilanteessa tein itselleni ruokia (kasvissosekeittoja, vihersmoothieita) ja jos mies sattui olemaan paikalla, tein hänellekin yhden annoksen. Ei oikein hällä nälkä lähtenyt niillä. Tekemäni siemensämpylät kelpasivat.

Nykyään hän tekee jo itsekin ruokaa itselleen. Lähinnä lämmittää makkaraa tai paistelee jauhelihaa, mutta onhan sekin jotain.

Hänen lapsensa ei suostu syömään muuta kuin eineksiä. Kotiruoka on pahaa. Olen siis yrittänyt tehdä ihan perus lasagnea tai pastaa ja kastiketta, burritoja, salaatteja jne.mutta ei kelpaa, ei edes isänsä vääntämänä. Joten syökööt niitä roiskeläppäpizzojaan meillä ollessaan. Samapa tuo.

Lihassa on tärkeitä aminohappoja, mineraaleja, vitamiineja ja hivenaineita, joita ei saa ollenkaan tai saa huonosti kasveista.

Tätä ketjua kun lukee niin ei enää ihmettele, miksi nykyajan avioliitot eivät kestä.

Kummallakaan sukupuolella ei näiden kirjoitusten tapauksissa ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, mitä yhteiselämä ja rakkaus ovat ja tarkoittavat.

Näihin minäminäminäjaminuntarpeet -parisuhteisiin sitten hankitaan lapsia (engl. mini-me...) kasvamaan ihan samanlaisiksi.

Ei näin.

Mies imuroi, vie roskat, pesee ikkunat, pesee matot kun opettaa jne

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä osti tiskiharjan nimpparilahjaksi ja valitti, etten tee tarpeeksi hyvää ruokaa (nuoria oltiin molemmat ja molempien olisi pitänyt treenata kodinhoitoa ja ruokahuoltoa). 

Sen jälkeen onkin sitten ollut miehiä, jotka tykkäävät laittaa ruokaa - myös minulle. 

Minä sain ensimmäiseksi joululahjaksi keittokirjan 😅.

Nyxä tuo on edelleen, ja ruuanvalmistus kuuluu minulle edelleen, mutta vastineeksi mies käy kaupassa, raivaa ruuanlaiton ja ruokailun jäljet ja hoitaa tiskit. En valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.

Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista

Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?

Älä edes kysy, se sanoo vaan että vegeruoka on pahaa. Kuin kiukutteleva kakara.

Kun ryhdyin kokkaamaan vegaanista ruokaa niin taitoni kokkina kehittyi huomattavasti, kun yksinkertaisesti kokeilin uusia mausteita ja raaka-aineita. Ruoka muuttui terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi, maukkaammaksi. Tämänhän pitäisi olla vain positiivinen asia! Ja tosiaan, yhä vieläkin se mies olisi voinut lampsia siihen valmiiseen pöytään. Mitä tehdä miehellä jonka motivaatio murenee jostain jauhelihapihvistä.

Miten niin terveellisemmäksi ja monipuolisemmaksi kun ruuasta puuttuu ravinteikkain osa?

Lihassa ei ole muuta kuin proteiinia jota saa sadasta lähteestä.

Punaisesta lihasta saa hemirautaa, joka imeytyy hyvin.imeytyy

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee niin ei enää ihmettele, miksi nykyajan avioliitot eivät kestä.

Kummallakaan sukupuolella ei näiden kirjoitusten tapauksissa ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, mitä yhteiselämä ja rakkaus ovat ja tarkoittavat.

Näihin minäminäminäjaminuntarpeet -parisuhteisiin sitten hankitaan lapsia (engl. mini-me...) kasvamaan ihan samanlaisiksi.

Ei näin.

ongelmahan johtuu ihan miehistä, jotka ei tee omaa osuuttaan vaan kuvittelee, että se vaimo passaa kaiken valmiiksi kuten äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on todella paha yhtälö lapsiperheessä. Lapset ottavat sitten mallia isästään. Sanoppa teinille että tee itse voileipä ja teini pistää vastaan että ei isikään koskaan tee.

Nimenomaan. Äitini paasasi isääni kuin pikkulasta ja arvaa minkälainen veljeni on nyt aikuisena? Näin kasvatetaan seuraavastakin sukupolvesta vässyköitä.

T. Se joka ymmärsi kiertää nämä miehet kaukaa kiitos äidin

Ihan ot nyt, mutta huomannut aiemminkin, että palstalaisilla ei oikein ole sanojen merkityserot selvillä. Siispä:

Paasata: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/Paasata?searchMode=all

Passata: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/Passata?searchMode=all

Ei tarvitse huolehtia toisen syömistä, jos valmistaa aina pahan makuista ruokaa. Pikkuhiljaa oppii tekemään itse.

Tietenkin vaikeaa, jos on joskus tehnyt hyvää ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Lihassa on tärkeitä aminohappoja, mineraaleja, vitamiineja ja hivenaineita, joita ei saa ollenkaan tai saa huonosti kasveista.

Lähteenä Hörhömedia Oy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.

Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista

Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?

Älä edes kysy, se sanoo vaan että vegeruoka on pahaa. Kuin kiukutteleva kakara.

Kun ryhdyin kokkaamaan vegaanista ruokaa niin taitoni kokkina kehittyi huomattavasti, kun yksinkertaisesti kokeilin uusia mausteita ja raaka-aineita. Ruoka muuttui terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi, maukkaammaksi. Tämänhän pitäisi olla vain positiivinen asia! Ja tosiaan, yhä vieläkin se mies olisi voinut lampsia siihen valmiiseen pöytään. Mitä tehdä miehellä jonka motivaatio murenee jostain jauhelihapihvistä.

Miten niin terveellisemmäksi ja monipuolisemmaksi kun ruuasta puuttuu ravinteikkain osa?

Lihassa ei ole muuta kuin proteiinia jota saa sadasta lähteestä.

Punaisesta lihasta saa hemirautaa, joka imeytyy hyvin.imeytyy

Maksalaatikko silloin tällöin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin en ole päässyt valmiiseen pöytään koskaan parisuhteessa.

Yleensä mies seisoo tumput suorina, kun ruokaa valmistan. Ei saa lautasia ja aterimia esille. Ei saa juomaa pöytään. Joka kerta pitää erikseen kehottaa hakemaan juomat pöytään.

Testaan nykyään, että en jaksa sanoa, vaan en itsekään vie pöytään juomia. Enkä jaksa enää nostaa lautastakaan hänen nenän eteen, kuin pikkulapselle. 

Kerran keitin perunat ja tein kastikkeen. Annostelin lautaselle salaatin ja kastikkeen valmiiksi. Katsoin, huomaako kuoria itse perunat. Ei älynnyt. Sanoin, että etkö sinä nyt sitten syökään perunaa ollenkaan.

Oletti, että perunatkin kuoritaan hänelle valmiiksi.

Ei hemmetti. Kuka jaksaa asua tollasen kanssa? Se on varmaan se sisäsiittosuus joka on tehny suomalaisista miehistä noin yksinkertaisia..

Kieltämättä yksinkertaiselta vaikuttaa, kun pitää erikseen sanoa, että tässä on perunakattila, kuori siitä itsellesi perunat. 

Teemme leivät valmiiksi työpöydällä. Kun en vienyt leipää nenän eteen, se jäi sinne työpöydälle. Minulle se on jo ihan sama. Olkoon ilman perunoita ja valmiita leipiä, jos ei jaksa terve mies niitä itse kantaa pöytään. Tuohon peruna asiaan vastasi, että luulin sinun kuorineen jo perunat mulle. Mies on jo keski-ikäinen.

Mutta miksi ihmeessä olet ylipäätään aloittanut tuommoisen passauksen? Ei tulisi mieleenkään annostella aikuiselle ihmiselle ruokaa niinkuin jollekin pikkulapselle.

Tuli mieleen oma äitini (s.43), joka laittaa miehelleen ruokaa 2 kertaa päivässä joka päivä ja sitten puhisee ja valittaa, kun on niin väsynyt ruoanlaittoon :D Olen useasti sanonut, ettei hänen tarvitse laittaa, ja että aikuinen mies osannee itsekin ruokansa väsätä. 

Tää miehen palveu ja jalustalle nostaminen on kuvottavaa ja niin tyypillistä äitini ikäisille naisille,  muttei mielestäni enää tätä päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista. Ettekö te oo tehny jotain suunnitelmaa/järjestelyä siitä, että miten yhteiset asiat ja kotityöt hoidetaan? Ettekö te kykene keskusteluun? Ei kai me täällä voida tietää, mitä sun miehes ajattelee.

Me ollaan jo ennen muuttoa yhteen periaatteessa sovittu, kuka tekee mitäkin. Minä siivoan ja pyykkään, kun puolisoni laittaa suurimman osan ruoasta. Tosin kaupassa käydään yhdessä ja suunnitellaan ostokset. Ei tarvi ikinä sitten riidellä näistä, kun asiat on sovittu.

En ole Ap, mutta en minä ole koskaan neuvotellut tuollaisesta ennen yhteenmuuttoa. Lapsuudenkodista tasa-arvoinen malli ja muoruudessa kämppäkavereiden kanssa itsestäänselvänä tasajako, ihan oikeasti ei ole käynyt mielessäkään että joku voi vielä 2020-luvulla olettaa välttyvänsä kotitöistä sillä perusteella että pippeli. Ajatuskin tuntuu absurdilta.

En minäkään, käsittämätön ajatuskin. Tämä keskustelu on taas niitä asioita joitten takia käyn av:lla, silmiä avaavaa nähdä miten erilaisia tapoja ihmisillä voi olla, siis sellaisia jotka ei ole itselle tullut mieleenkään. Niinkuin että on todellakin olemassa aikuisia jotka odottavat ruokapöydässä täyspalvelua eivätkä kykene itse edes voileipää tekemään, kun en tosielämässä ole ikinä tuommoista tapausta nähnyt. Ja taas voi muistuttaa itseään että tuli tehtyä hyvä miesvalinta on tullut tehtyä, ei se täydellinen ole, mutta sentään ihan mukisematta kokkaa perheelle ruokaa ja tekee muitakin kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat liian pitkästi

Älä viitti natista.

Aapee, nyt on kasvun paikka teille kummallekin.

Ei tarvitse ottaa lapsuuden perheen malleja.

Teette teidän oman.

Siihen tarvitaan teidän kummankin tahto ja teot.

Jutelkaa läpi millaiset laiskuuden kodit teillä on js mitä te tästä yhteisestä haluatte ja toimikaa sen mukaan.

Et sinä ole miehesi äiti. Hän voi käydä passuutettavana kotonaan, jos kehtaa ja haluaa.

Sinä ja miehesi olette tasavertaisessa suhteessa.

Nykyään kumppanit kyllä jakaa kotityöt.

Jos ei osaa kokata, niin opettelee. Ei voi osata valmiiksi.

Luokaa omat käytänteenne. Olkaa uteliaita.

Tilanteen mukaan.

Puhaltakaa yhteen hiileen. Tuo on teidän yhteinen juttu. Tukekaa toisianne. Teidän juttu.

Molemmat kyllä osaatte.

Jos ajaudutte tte rooleihin, niin niitä voi tarkentaa ja muuttaa, jos ei tunnu hyvältä.

Vanha sanonta: olettamus on munausten äiti.

Puhukaa,toimikaa ja puhukaa uudelleen, toimikaa

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen oma äitini (s.43), joka laittaa miehelleen ruokaa 2 kertaa päivässä joka päivä ja sitten puhisee ja valittaa, kun on niin väsynyt ruoanlaittoon :D Olen useasti sanonut, ettei hänen tarvitse laittaa, ja että aikuinen mies osannee itsekin ruokansa väsätä. 

Tää miehen palveu ja jalustalle nostaminen on kuvottavaa ja niin tyypillistä äitini ikäisille naisille,  muttei mielestäni enää tätä päivää. 

Kuoleekohan isäsi nälkään, jos äitisi sattuu kuolemaan ensin? Anteeksi suora kysymykseni, tarkoitus ei ole loukata. Mutta ihmettelen vaan näitä vanhan liiton miehiä, jotka eivät osaa ruokaa laittaa tai edes imuria käynnistää.