Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
11.07.2022 |
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap on itsekin aika kädetön ja munaton kun katselee tuollaista äijää. En usko hänen muuttavan tapojaan tämän aloituksenkaan jälkeen. Osa ihmisistä vain ovat niin saamattomuus ja tossukoita.
Ihan kaltaisensa on ap miehestänsä löytänyt. Onnea elämään!
Olipa ilkeä kommentti. Jos ap tekee kotityöt yksin ja mies lokkeilee, miten ihmeessä ap on löytänyt kaltaisensa miehen?
Kyse on siitä mitä päätöksiä ap tekee itsenäisenä ihmisenä, jääkö suhteeseen, jossa mies ap:n kuvatunlainen vaiko ei? Ei saa keskustelua miehen kanssa niin, että asia ratkeaa, ei saa tehtyä lopullista päätöstä, jää tossun alle = tossukka ja saamaton.
Samoin miehensä on saamaton tossukka, joka jää suhteeseen jossa ei ole tyytyväinen ellei kumppani kanna valmiita ruokia nokan eteen, on saamaton kun ei saa järjestettyä asioitansa niin kuin haluaisi, ei avaa suutaan, keskustele.
Että onnea vain jatkoon heille.
On aina yhtä virkistävää huomata, millaisia syväanalyysejä välillä tehdäänkin tuntemattomista ihmisistä muutaman nettikirjoituksen pohjalta.
Toivoin saavani täältä ulkopuolisia näkemyksiä, koska oma näkemykseni on tietenkin puolueellinen ja värittynyt niin hyvässä kuin pahassa. Monenlaisia kommentteja tulikin paljon, ja näistä saatiin hyviä eväitä käydä eilen hyvä keskustelu aiheesta. Kiitos siksi kaikille kommentoijille!
Eihän se nyt oikeasti voi niin mennä, että jos jotain ristiriitatilannetta ei saada heti ensimmäisillä keskusteluilla ja omin avuin ratkaistua molempia osapuolia tyydyttävästi, niin sitten laitetaan avioeropaperit vetämään. Ainakin minun ja aviomieheni käsitys avioliitosta on erilainen, koska me uskomme siihen, että avioliitossa sitoudutaan toiseen. Mielestäni ei tarkoita, että on tossukka, jos sitoutuu omasta vapaasta tahdostaan antamaansa lupaukseen. En myöskään osaa mieltää itsenäisyydeksi tai munakkuudeksi sitä, että pyörtää antamansa lupauksen ensimmäisen kunnon ongelman ilmetessä. Melkeinpä se juttu menee omasta mielestäni toisin päin, mutta se on vain minun mielipiteeni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap on itsekin aika kädetön ja munaton kun katselee tuollaista äijää. En usko hänen muuttavan tapojaan tämän aloituksenkaan jälkeen. Osa ihmisistä vain ovat niin saamattomuus ja tossukoita.
Ihan kaltaisensa on ap miehestänsä löytänyt. Onnea elämään!
Olipa ilkeä kommentti. Jos ap tekee kotityöt yksin ja mies lokkeilee, miten ihmeessä ap on löytänyt kaltaisensa miehen?
Kyse on siitä mitä päätöksiä ap tekee itsenäisenä ihmisenä, jääkö suhteeseen, jossa mies ap:n kuvatunlainen vaiko ei? Ei saa keskustelua miehen kanssa niin, että asia ratkeaa, ei saa tehtyä lopullista päätöstä, jää tossun alle = tossukka ja saamaton.
Samoin miehensä on saamaton tossukka, joka jää suhteeseen jossa ei ole tyytyväinen ellei kumppani kanna valmiita ruokia nokan eteen, on saamaton kun ei saa järjestettyä asioitansa niin kuin haluaisi, ei avaa suutaan, keskustele.
Että onnea vain jatkoon heille.
On aina yhtä virkistävää huomata, millaisia syväanalyysejä välillä tehdäänkin tuntemattomista ihmisistä muutaman nettikirjoituksen pohjalta.
Toivoin saavani täältä ulkopuolisia näkemyksiä, koska oma näkemykseni on tietenkin puolueellinen ja värittynyt niin hyvässä kuin pahassa. Monenlaisia kommentteja tulikin paljon, ja näistä saatiin hyviä eväitä käydä eilen hyvä keskustelu aiheesta. Kiitos siksi kaikille kommentoijille!
Eihän se nyt oikeasti voi niin mennä, että jos jotain ristiriitatilannetta ei saada heti ensimmäisillä keskusteluilla ja omin avuin ratkaistua molempia osapuolia tyydyttävästi, niin sitten laitetaan avioeropaperit vetämään. Ainakin minun ja aviomieheni käsitys avioliitosta on erilainen, koska me uskomme siihen, että avioliitossa sitoudutaan toiseen. Mielestäni ei tarkoita, että on tossukka, jos sitoutuu omasta vapaasta tahdostaan antamaansa lupaukseen. En myöskään osaa mieltää itsenäisyydeksi tai munakkuudeksi sitä, että pyörtää antamansa lupauksen ensimmäisen kunnon ongelman ilmetessä. Melkeinpä se juttu menee omasta mielestäni toisin päin, mutta se on vain minun mielipiteeni.
ap
Olisit nyt kertonut mikä miehesi ja sinun keskustelun lopputulema oli. Kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihassa on tärkeitä aminohappoja, mineraaleja, vitamiineja ja hivenaineita, joita ei saa ollenkaan tai saa huonosti kasveista.
Lähteenä Hörhömedia Oy
Lihassa ON ihan oikeasti melkein kaikki vitamiinit ja hivenaineet, mitä ihminen tarvitsee. Lähinnä vain C-vitmiini pitää välttämättä saada kasviksista. Tämä tieto on peräisin allergiasairaalasta, kun selvittelin, mitä purkkivitamineja tai muuta ravitsemuksen täydennystä tarvitsee lapsi, joka on allerginen käytännössä kaikille kasviksille. Vastaus oli, että eipä juuri mitään, hienoa että liha ja maitotuotteet sopivat hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa pojille ruoanlaittoa mamat. Eilen opetin pojalleni jauhelihakastikkeen teon.
Omista pojista toinen halusi opetella kotona, toinen ei. Lopputuloksena kumpikin osaa laittaa ruokaa ja leipoa. Tuo, joka ei halunnut opetella, on tehnyt jopa karjalanpiirakoita. Olen kyllä ylpeä heistä.
Meillä oli sama homma, joka oli kyl ihan omaakin vikaa kun alkurakkaushuumassa halusin miellyttää miestä. Kehotukset osallistumisesta eivät menneet perille, kun omat harrastukset olivat niin paljon tärkeämpiä. Yks päivä sitten ilmoitin et olen täydellisen kyllästynyt ruokapolitiikan pyörittämiseen ja nyt loppu. Jatkossa tulen tekemään vaan silloin ku huvittaa ja kaupassa käyn ku jaksan. Kyllähän siinä alkuun oli jääkaappi paljon tyhjänä, mies meni marttyyrina iltaisin grillille yms. En luovuttanut ja nyt menee oikein mukavan tasapuolisesti ja rennosti. Ja noille "mies tuo rahan taloon" puhisijoille, ihan 50-50 meilläkin mennään ja täysiaikaisesti töissä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesburger.
(vitt* mä oon liekeissä tänään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap on itsekin aika kädetön ja munaton kun katselee tuollaista äijää. En usko hänen muuttavan tapojaan tämän aloituksenkaan jälkeen. Osa ihmisistä vain ovat niin saamattomuus ja tossukoita.
Ihan kaltaisensa on ap miehestänsä löytänyt. Onnea elämään!
Olipa ilkeä kommentti. Jos ap tekee kotityöt yksin ja mies lokkeilee, miten ihmeessä ap on löytänyt kaltaisensa miehen?
Kyse on siitä mitä päätöksiä ap tekee itsenäisenä ihmisenä, jääkö suhteeseen, jossa mies ap:n kuvatunlainen vaiko ei? Ei saa keskustelua miehen kanssa niin, että asia ratkeaa, ei saa tehtyä lopullista päätöstä, jää tossun alle = tossukka ja saamaton.
Samoin miehensä on saamaton tossukka, joka jää suhteeseen jossa ei ole tyytyväinen ellei kumppani kanna valmiita ruokia nokan eteen, on saamaton kun ei saa järjestettyä asioitansa niin kuin haluaisi, ei avaa suutaan, keskustele.
Että onnea vain jatkoon heille.
On aina yhtä virkistävää huomata, millaisia syväanalyysejä välillä tehdäänkin tuntemattomista ihmisistä muutaman nettikirjoituksen pohjalta.
Toivoin saavani täältä ulkopuolisia näkemyksiä, koska oma näkemykseni on tietenkin puolueellinen ja värittynyt niin hyvässä kuin pahassa. Monenlaisia kommentteja tulikin paljon, ja näistä saatiin hyviä eväitä käydä eilen hyvä keskustelu aiheesta. Kiitos siksi kaikille kommentoijille!
Eihän se nyt oikeasti voi niin mennä, että jos jotain ristiriitatilannetta ei saada heti ensimmäisillä keskusteluilla ja omin avuin ratkaistua molempia osapuolia tyydyttävästi, niin sitten laitetaan avioeropaperit vetämään. Ainakin minun ja aviomieheni käsitys avioliitosta on erilainen, koska me uskomme siihen, että avioliitossa sitoudutaan toiseen. Mielestäni ei tarkoita, että on tossukka, jos sitoutuu omasta vapaasta tahdostaan antamaansa lupaukseen. En myöskään osaa mieltää itsenäisyydeksi tai munakkuudeksi sitä, että pyörtää antamansa lupauksen ensimmäisen kunnon ongelman ilmetessä. Melkeinpä se juttu menee omasta mielestäni toisin päin, mutta se on vain minun mielipiteeni.
ap
Olisit nyt kertonut mikä miehesi ja sinun keskustelun lopputulema oli. Kiinnostaisi.
Multa ei odoteta, että tekisin joka päivä ruokaa. Juteltiin eri vaihtoehdoista ruokailujen järjestämisen suhteen ja myös mun muista arjenhallinnan ongelmista ja että mitä voitaisiin yhdessä tehdä niille, jotta arki lähtisi toimimaan paremmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen loistava kokki eikä haittaa, jos mies ei osaa laittaa ruokaa, mutta hän voisi hakea sitten edes joskus pizzaa meille.
Sopikaa vaikka kaksi päivää viikossa, jolloin mies järjestää ruokailun. Ihan sama vaikka olisi noutopizzat tai hampurilaiset esimerkiksi maanantaisin ja tiistaisin. Jos ei käy, niin sitten teidän pitää sopia järjestely, joka käy molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammat on paaponeet poikansa piloille ja avuttomana odottavat, että vaimo on heille äiti eikä tasavertainen aikuinen.
Älkää naiset alkako miehille äidiksi.
Onkohan teillä ap jäänyt jotain oleellista käsittämättä parisuhteesta? Jos te olette aikuisia (vaikutatte teineiltä), niin sopikaa, miten kotihommat hoidetaan. Mitä jos vaihtaisitte rooleja? Mies huolehtii ruuasta ja muista kotihommista ja sinä huollat autoa ja hoidat pihaa? Ja jos muu ei auta, niin hakekaa edullinen lounasravintola ja alkakaa käydä siellä syömässä. Ei tarvits kummankaan huolehtia pottujen ja soosin hämmentämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy naisena sanoa, että eilen minua jäi vaivaamaan tässä keskustelussa se naisten ja miesten vastakkainasettelu. Eivät naisetkaan aina hallitse ruokailun suunnittelua tai ruoanlaittoa, vaan kaikkea sellaista joutuu opettelemaan aikuisena.
Jouduin opiskelijana asumaan jonkin aikaa kolmen hengen solussa kahden muun minulle ennestään tuntemattoman naisen kanssa. Omista yhteisten tilojen siivousvuoroista huolehtiminen, omien astioiden tiskaaminen tai esimerkiksi lattialle pudonneen einesmaksalaatikon siivoaminen pois lattialta oli noille nuorille naisille täysin ylivoimaista. Molempien äidit tulivat välillä toisilta paikkakunnilta siivoamaan noiden reilusti yli parikymppisten yliopisto-opiskelijoiden soluhuoneita, pesemään heidän pyykkejään ja tekemään heille ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
"Minä en ole mikään ilmainen kokki."
Minä olin ilmainen kokki yli 20 v. Lapsia oli perheessä, joten heidän ruokahuollosta oli minun huolehdittava. Mies söi jopa 4 kertaa vuorokaudessa oikeaa ruokaa, jos olin sitä laittanut. Laitoin usein ison annoksen, että ois seuraavana päivänä raskaan työpäivän jälkeen lapsille lämmittää ruoka. Mitä sitä hulluja, mies oli käynyt ruokatauolla syömässä ruoat naamaansa. Ei koskaan ajatellut lapsien parasta on se alkoi hiljalleen kypsyttämään ajatusta erosta. Sen teinkin lopulta ja ette usko miten arki helpottui. Ei tarvinnut enää kokata miehelle eikä hänen sukulaisilleen. Eikä siivota aikuisen ihmisen jälkiä. Lapsetkin olivat jo lentäneet pesästä, joten eropäätös oli hyvä ja oikea ratkaisu. En ole katunut päivääkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan meillä ruokahuollon täysin. Suunnittelen, käyn kaupassa ja valmistan ruuan. Teen sen mielelläni. Miestä en edes haluaisi kauppaan päästää kun ostaa kaikkea turhaa ja epäterveellistä ja mun toivomukset jää tuomatta kun "ei siellä ollut" - ei löytänyt. Joitakin ruokia osaa laittaa mutta aika avutonta se on.
Miehen työ on sitten tiskeistä huolehtiminen ja kyllä hän muutenkin on toimelias kotona, korjailee, kunnostaa, hankkii eli ei sohvalla makaa. Mielestäni meillä on toimiva työnjako enkä tunne itseäni kotiorjaksi.
Olen myös huomannut että miehellä painonhallinta onnistuu paremmin kun ei kotiin kanneta herkkuja ja olutta.
Eikös avioliittoon kuulu yhteistyö jossa kumpikin toimii osaamisensa mukaan? Mieheni osaa ihan riittävästi keittiön ulkopuolella.
Minusta tuommoinen hirveän tiukka työnjako, että toinen huolehtii jonkun osa-alueen kokonaan on aika kummallinen. Kyllä meilläkin jaetaan hommia sen mukaan kumpi on parempi missäkin ja mikä kiinnostaa, mutta on kuitenkin tärkeää että molemmat tarvittaessa pystyy tekemään kaikkea. Jos vaikka jotain sattuukin ja toinen ei ole paikalla. Ja kyllä minua alkaisi myös ottaa päähän joutua aina hoitamaan se sama homma, vaihtelu virkistää, mutta se nyt on sitten toinen keskustelu.
Kyllä se on vaimon tehtävä, jos on terve ja normaali nainen. Eri asia jos naisella on jaksamisen kautta ongelmia, sitten hänen pitäisi saada apua ruuanlaittoon.
Ja vielä jos mies on kokki, sekin on eri tilanne se. Monet miehet eivät vaan osaa tehdä keittiössä mitään.
Jotkut on hemmoteltu, toiset ovat huonoja keittotaidoissa vaikka kuinka harjoittelisivat. Ei mielestäni haittaa jos he ovat sitten hyviä miesten hommissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en ole mikään ilmainen kokki."
Minä olin ilmainen kokki yli 20 v. Lapsia oli perheessä, joten heidän ruokahuollosta oli minun huolehdittava. Mies söi jopa 4 kertaa vuorokaudessa oikeaa ruokaa, jos olin sitä laittanut. Laitoin usein ison annoksen, että ois seuraavana päivänä raskaan työpäivän jälkeen lapsille lämmittää ruoka. Mitä sitä hulluja, mies oli käynyt ruokatauolla syömässä ruoat naamaansa. Ei koskaan ajatellut lapsien parasta on se alkoi hiljalleen kypsyttämään ajatusta erosta. Sen teinkin lopulta ja ette usko miten arki helpottui. Ei tarvinnut enää kokata miehelle eikä hänen sukulaisilleen. Eikä siivota aikuisen ihmisen jälkiä. Lapsetkin olivat jo lentäneet pesästä, joten eropäätös oli hyvä ja oikea ratkaisu. En ole katunut päivääkään
Eikö mies ymmärtänyt puhetta vai miksi hän jatkoi vuosikaudet tuota tapaa?
Kuinka itsekäs pitää olla, että käy toistuvasti lounastauolla vetämässä ruoat, jotka on tarkoitettu perheen iltaruoaksi?
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa vaikka kaksi päivää viikossa, jolloin mies järjestää ruokailun. Ihan sama vaikka olisi noutopizzat tai hampurilaiset esimerkiksi maanantaisin ja tiistaisin. Jos ei käy, niin sitten teidän pitää sopia järjestely, joka käy molemmille.
Typerä neuvo. Tuo roskaruoan kantaminen kerran päivässä ei kyllä ap:n tilannetta yhtään. Vai meinasitko, että ap:n mies tuo tiistaina hampurilaiset aamiaiseksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaimon tehtävä, jos on terve ja normaali nainen. Eri asia jos naisella on jaksamisen kautta ongelmia, sitten hänen pitäisi saada apua ruuanlaittoon.
Ja vielä jos mies on kokki, sekin on eri tilanne se. Monet miehet eivät vaan osaa tehdä keittiössä mitään.
Jotkut on hemmoteltu, toiset ovat huonoja keittotaidoissa vaikka kuinka harjoittelisivat. Ei mielestäni haittaa jos he ovat sitten hyviä miesten hommissa.
Miksi ruoanlaitto on mielestäsi vaimon tehtävä? Minkä ikäinen olet? Sukupuolesi ainakin kävi selväksi.
Ainakaan sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä kuinka työlästä perheen päivittäinen ruokahuollon järjestäminen kokonaisuudessaan on versus ns. miesten hommat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaimon tehtävä, jos on terve ja normaali nainen. Eri asia jos naisella on jaksamisen kautta ongelmia, sitten hänen pitäisi saada apua ruuanlaittoon.
Ja vielä jos mies on kokki, sekin on eri tilanne se. Monet miehet eivät vaan osaa tehdä keittiössä mitään.
Jotkut on hemmoteltu, toiset ovat huonoja keittotaidoissa vaikka kuinka harjoittelisivat. Ei mielestäni haittaa jos he ovat sitten hyviä miesten hommissa.
Tasanhan tuo tietysti kerrostaloasukeilla silloin meneekin, eikö totta? Vaimo siis kokkaa, siivoaa ja pyykkää ihan joka ikinen päivä elämän tappiin asti. Miesten perinteisiä hommia siellä kerrostalossa ei ole mitään, eli miehen ei tarvitse osallistua mitenkään. Just joo.
Alue: Aihe vapaa
Opettakaa pojille ruoanlaittoa mamat. Eilen opetin pojalleni jauhelihakastikkeen teon.