Lue keskustelun säännöt.
Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
11.07.2022 |
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Kaupunkiolosuhteissa niitä pihatöitäkään ei ole. Silti äijä ei tehnyt kotona mitään. Tuo on sitä lajia, joka haluaa päästä mahdollisimman helpolla elämässä. Ihan kaikessa.
Toivon, että kukaan ei ala huoltamaan miestänsä, kuin yhtä taaperoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on parisuhteessa selkeä työnjako kaikista arjen pyörittämiseen kuuluvista asioista, esim mies hoitaa tiskit, minä ruuanlaiton. Mutta on eri asia selkeästi sopia niin, kuin vain sysätä joku homma toisen vastuulle. Aikuisen miehen pitäisi osata itse hoitaa asiansa, varsinkin jos tietää että on sulle vaikeaa hoitaa hänenkin asioita. Itse tuossa tilanteessa selittäisin selkeästi kuvion ja hoitaisin vaan ne omat ruokailut. Kun seuraavan kerran yrittää mököttää, niin siinähän mököttää. Luulisi että äkkiä oppii hoitamaan omat ruokansa.
Mieheni on tehnyt hyvin selväksi, ettei tykkää ruuistani. Milloin on suolatonta, milloin raakaa, milloin ylikypsää. Aina joku ongelma.
Tein alkuun meille ruokia mielelläni, mutta kyllästyin nyrpistelyyn ja mainitsin, että arvostelu tuntuu minusta pahalta. Pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että molemmat tekevät omat ruokansa ja asiasta ei puhuttu. Lapset syövät molempien tekemää ruokaa.
Yksi päivä mies sitten alkoi avautua minulle siitä, kuinka ruokaa ei ole tarjolla hänen palatessaan iltavuorosta. Että miksen ajattele häntä ja tee hänelle ruokaa.
Sanoin etten ole ajatellutkaan hänen kaipaavan ruokaani kaiken sen valituksen jälkeen. Hän vastasi, että ruoka pitäisi opetella tekemään juuri kuten hän siitä tykkää.
Ota näistä sitten selvää.. Teen ruokaa = huono asia. En tee = huono asia sekin.
Kyllä esimerkiksi sunnuntaiaamuna odottaa saavansa lovee ja päälle vielä aamiainen sänkyyn kannettuna.
Hyvän aamiaisen jälkeen jaksaa sitten taas painaa aisaa sisään!
T. mies 57 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaimon tehtävä, jos on terve ja normaali nainen. Eri asia jos naisella on jaksamisen kautta ongelmia, sitten hänen pitäisi saada apua ruuanlaittoon.
Ja vielä jos mies on kokki, sekin on eri tilanne se. Monet miehet eivät vaan osaa tehdä keittiössä mitään.
Jotkut on hemmoteltu, toiset ovat huonoja keittotaidoissa vaikka kuinka harjoittelisivat. Ei mielestäni haittaa jos he ovat sitten hyviä miesten hommissa.
Tasanhan tuo tietysti kerrostaloasukeilla silloin meneekin, eikö totta? Vaimo siis kokkaa, siivoaa ja pyykkää ihan joka ikinen päivä elämän tappiin asti. Miesten perinteisiä hommia siellä kerrostalossa ei ole mitään, eli miehen ei tarvitse osallistua mitenkään. Just joo.
Ei tuollaisten "miesten työt" -miesten kanssa kannata edes alkaa suhteeseen, ellei lähde emännöimään maalle. Kerrostalossa ne rapsuttelevat kassejaan sohvalla ja odottavat palvelua, kunhan nainen kaikilta kotitöiltään ehtii. Ehei, pitää valita sellainen, joka osaa lyhentää sitä loputonta hommien määrää myös sieltä "naisten töiden" puolelta ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti, niin ei tarvitse päivittää laiskuria parempaan sitten kun hermo menee.
Hermo tosiaan menee pidemmän päälle. Kuppi menee nurin ennemmin tai myöhemmin. Pikkulapset oli isänsä kanssa päivän iltaan saakka keskenään, kunnes tulin kotiin 9 jälkeen. Lapset oli nälissään, roskapussi pursuili reunojen yli. Tää oli viimenen tikki. Ei osallistunut mihinkään kotihommiin. Kyllä tuota menoa kestikin aika kauan. Mies istuskeli sohvalla telkkua katsellen, kuten tavallisesti, jolloin sanoin hänelle, että nyt sun on etsittävä itselles asunto.
Ei se ole kivaa ryhtyä reissusta tullessa ekana ruokaa laittamaan iltamyöhällä ja roskia viemään, kun puoliso oli ollut jouten kokopäivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaimon tehtävä, jos on terve ja normaali nainen. Eri asia jos naisella on jaksamisen kautta ongelmia, sitten hänen pitäisi saada apua ruuanlaittoon.
Ja vielä jos mies on kokki, sekin on eri tilanne se. Monet miehet eivät vaan osaa tehdä keittiössä mitään.
Jotkut on hemmoteltu, toiset ovat huonoja keittotaidoissa vaikka kuinka harjoittelisivat. Ei mielestäni haittaa jos he ovat sitten hyviä miesten hommissa.
Tasanhan tuo tietysti kerrostaloasukeilla silloin meneekin, eikö totta? Vaimo siis kokkaa, siivoaa ja pyykkää ihan joka ikinen päivä elämän tappiin asti. Miesten perinteisiä hommia siellä kerrostalossa ei ole mitään, eli miehen ei tarvitse osallistua mitenkään. Just joo.
Ei tuollaisten "miesten työt" -miesten kanssa kannata edes alkaa suhteeseen, ellei lähde emännöimään maalle. Kerrostalossa ne rapsuttelevat kassejaan sohvalla ja odottavat palvelua, kunhan nainen kaikilta kotitöiltään ehtii. Ehei, pitää valita sellainen, joka osaa lyhentää sitä loputonta hommien määrää myös sieltä "naisten töiden" puolelta ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti, niin ei tarvitse päivittää laiskuria parempaan sitten kun hermo menee.
Eikä kannata alkaa mihinkään tuollaisen kanssa edes siellä maalla. Siinä kun käy niin, että pikkuhiljaa siellä maallakin vielä naisen repertuaari kasvaa ja miehen kaventuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.
Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista
Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?
Älä edes kysy, se sanoo vaan että vegeruoka on pahaa. Kuin kiukutteleva kakara.
Kun ryhdyin kokkaamaan vegaanista ruokaa niin taitoni kokkina kehittyi huomattavasti, kun yksinkertaisesti kokeilin uusia mausteita ja raaka-aineita. Ruoka muuttui terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi, maukkaammaksi. Tämänhän pitäisi olla vain positiivinen asia! Ja tosiaan, yhä vieläkin se mies olisi voinut lampsia siihen valmiiseen pöytään. Mitä tehdä miehellä jonka motivaatio murenee jostain jauhelihapihvistä.
Miten niin terveellisemmäksi ja monipuolisemmaksi kun ruuasta puuttuu ravinteikkain osa?
Lihassa ei ole muuta kuin proteiinia jota saa sadasta lähteestä.
Et sitten löytänyt, muita ruoka-aineita kuin liha, joka puuttuu vegaanien ruuasta?
Pilkkua ei käytetä noiden sanojen välissä.
Käytetäänkö kondomia nupissa jalkojen välissä olevassa putkessa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota, että hän tulee mukaan ruoanlaittoon apu kokiksi. Hän pesee ja kuorii vihannekset valmiiksi ja muutkin ruoka-aineet. Sinä pilkot ja maustat ruuan. Hän taatusti tulee tykkäämään yhteistyöstänne. Koko liittonne paranee tämän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on tehnyt hyvin selväksi, ettei tykkää ruuistani. Milloin on suolatonta, milloin raakaa, milloin ylikypsää. Aina joku ongelma.
Tein alkuun meille ruokia mielelläni, mutta kyllästyin nyrpistelyyn ja mainitsin, että arvostelu tuntuu minusta pahalta. Pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että molemmat tekevät omat ruokansa ja asiasta ei puhuttu. Lapset syövät molempien tekemää ruokaa.
Yksi päivä mies sitten alkoi avautua minulle siitä, kuinka ruokaa ei ole tarjolla hänen palatessaan iltavuorosta. Että miksen ajattele häntä ja tee hänelle ruokaa.
Sanoin etten ole ajatellutkaan hänen kaipaavan ruokaani kaiken sen valituksen jälkeen. Hän vastasi, että ruoka pitäisi opetella tekemään juuri kuten hän siitä tykkää.
Ota näistä sitten selvää.. Teen ruokaa = huono asia. En tee = huono asia sekin.
Tuo ruuasta nillittäminen olisi muuten ihan vihoviimeinen niitti minun kokkauksilleni. Sen jälkeen mies saisi ihan vapaasti kuolla nälkään jos ei ruokaa saisi itselleen aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan meillä ruokahuollon täysin. Suunnittelen, käyn kaupassa ja valmistan ruuan. Teen sen mielelläni. Miestä en edes haluaisi kauppaan päästää kun ostaa kaikkea turhaa ja epäterveellistä ja mun toivomukset jää tuomatta kun "ei siellä ollut" - ei löytänyt. Joitakin ruokia osaa laittaa mutta aika avutonta se on.
Miehen työ on sitten tiskeistä huolehtiminen ja kyllä hän muutenkin on toimelias kotona, korjailee, kunnostaa, hankkii eli ei sohvalla makaa. Mielestäni meillä on toimiva työnjako enkä tunne itseäni kotiorjaksi.
Olen myös huomannut että miehellä painonhallinta onnistuu paremmin kun ei kotiin kanneta herkkuja ja olutta.
Eikös avioliittoon kuulu yhteistyö jossa kumpikin toimii osaamisensa mukaan? Mieheni osaa ihan riittävästi keittiön ulkopuolella.Minusta tuommoinen hirveän tiukka työnjako, että toinen huolehtii jonkun osa-alueen kokonaan on aika kummallinen. Kyllä meilläkin jaetaan hommia sen mukaan kumpi on parempi missäkin ja mikä kiinnostaa, mutta on kuitenkin tärkeää että molemmat tarvittaessa pystyy tekemään kaikkea. Jos vaikka jotain sattuukin ja toinen ei ole paikalla. Ja kyllä minua alkaisi myös ottaa päähän joutua aina hoitamaan se sama homma, vaihtelu virkistää, mutta se nyt on sitten toinen keskustelu.
Osaan käyttää tiskikonetta ja mieskin pärjää kyllä, onhan valmisruokien valikoima nykyisin ihan mahtava. Asumme osan vuodesta erillään työkuvioiden takia. Lapsetkin selvisivät hengissä aikuisiksi. Mutta yhteisvastuu ei meillä koskaan toiminut, se luisti aina siihen että minä tein suurimman osan kaikesta ja mies vain silloin tällöin. Miehet kun osaa sen lusmuilun taidon. Selvä työnjako myöskin poistaa nalkuttamisen tarpeen. Joskus harvoin olen joutunut sanomaan etten tee ruokaa ennen kuin tarvittavat astiat on puhtaat.
Sano miehelle, että ota sinä nyt joksikin ajaksi vetovastuu ruuista, kun et jaksa yksin hoitaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin en ole päässyt valmiiseen pöytään koskaan parisuhteessa.
Yleensä mies seisoo tumput suorina, kun ruokaa valmistan. Ei saa lautasia ja aterimia esille. Ei saa juomaa pöytään. Joka kerta pitää erikseen kehottaa hakemaan juomat pöytään.
Testaan nykyään, että en jaksa sanoa, vaan en itsekään vie pöytään juomia. Enkä jaksa enää nostaa lautastakaan hänen nenän eteen, kuin pikkulapselle.
Kerran keitin perunat ja tein kastikkeen. Annostelin lautaselle salaatin ja kastikkeen valmiiksi. Katsoin, huomaako kuoria itse perunat. Ei älynnyt. Sanoin, että etkö sinä nyt sitten syökään perunaa ollenkaan.
Oletti, että perunatkin kuoritaan hänelle valmiiksi.
Ei hemmetti. Kuka jaksaa asua tollasen kanssa? Se on varmaan se sisäsiittosuus joka on tehny suomalaisista miehistä noin yksinkertaisia..
Juu, KAIKKI miehet on tuollaisia, ei löydy ainuttakaan suomalaista miestä joka osaa tehdä ruokaa, koska sisäsiittoisuus. Järjetön yleistäminen ilman mitään perusteita on oikeasti merkki yksinkertaisuudesta.
Ja taas tätä samaa p..... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin en ole päässyt valmiiseen pöytään koskaan parisuhteessa.
Yleensä mies seisoo tumput suorina, kun ruokaa valmistan. Ei saa lautasia ja aterimia esille. Ei saa juomaa pöytään. Joka kerta pitää erikseen kehottaa hakemaan juomat pöytään.
Testaan nykyään, että en jaksa sanoa, vaan en itsekään vie pöytään juomia. Enkä jaksa enää nostaa lautastakaan hänen nenän eteen, kuin pikkulapselle.
Kerran keitin perunat ja tein kastikkeen. Annostelin lautaselle salaatin ja kastikkeen valmiiksi. Katsoin, huomaako kuoria itse perunat. Ei älynnyt. Sanoin, että etkö sinä nyt sitten syökään perunaa ollenkaan.
Oletti, että perunatkin kuoritaan hänelle valmiiksi.
Ei hemmetti. Kuka jaksaa asua tollasen kanssa? Se on varmaan se sisäsiittosuus joka on tehny suomalaisista miehistä noin yksinkertaisia..
Juu, KAIKKI miehet on tuollaisia, ei löydy ainuttakaan suomalaista miestä joka osaa tehdä ruokaa, koska sisäsiittoisuus. Järjetön yleistäminen ilman mitään perusteita on oikeasti merkki yksinkertaisuudesta.
Näin on. Kannattaa yksinkertaisen ssisäsiittoisen suomalaisen miehen sijaan ottaa esim. arabimies. Siellä tiedetään kuinka naista hemmotellaan. Jos tälläistä ei ole tarjolla, voi tyytyä välimeren maissa syntyneisiin. Esim. espanjalaiset ja italialaiset miehet kokkaavat ja siivoavat essu päällä kaiken aikaa kunhan muilta kotitöiltä ehtivät! Kuten tietysti myös afrikkalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Niin, mites ne keskustelut asiasta sitten sujuu? Vissiin huonosti. Eli mies ei "ymmärrä" =ei halua ymmärtää, ettet halua ottaa koko vastuuta siitä että hän ei kuole nälkään. Silloin sinun pitää puhua isommin kirjaimin eikä tuollaista nönnönnöö-selostusta että "kyllä minä kuitenkin tykkään ja voin kyllä tehdä, mutta".
Selkeää viestintää tarvitaan hidasälyiselle, ap.
En ole näillä sanoilla asiaa ilmaissut miehelleni, vaan sanonut suoraan, että toivoisin apua näihin ruokailuihin ja että hän ottaisi itse vastuuta omasta syömisestään. Olen saanut yhtä suoran vastauksen, että hän ei haluaisi tehdä ruokailuiden eteen mitään.
ap
No sitten se on luonnon karsintaa, jos mies kuolee jääkaapin eteen nälkään.
Oletko ap töissä? Jos olet, onhan se ihan kohtuutonta, että vain sinun pitää ruokahuolto hoitaa.
Kurjaa kun nykyään monet naiset on mielenterveysongelmaisia ja lähes kyvyttömiä elämään normaalia perhe-elämää ja laittamaan edes ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee niin ei enää ihmettele, miksi nykyajan avioliitot eivät kestä.
Kummallakaan sukupuolella ei näiden kirjoitusten tapauksissa ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, mitä yhteiselämä ja rakkaus ovat ja tarkoittavat.
Näihin minäminäminäjaminuntarpeet -parisuhteisiin sitten hankitaan lapsia (engl. mini-me...) kasvamaan ihan samanlaisiksi.
Ei näin.
AMEN 💜
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti aikuinen mies ei osaa/viitsi ottaa itse aamu- ja välipaloja kaapista? Ei ilmeisesti osaa itse syödäkään, vaan pitää ruokkia kuin pikkuvauvaa?
Näytä ap sille tämä ketju ja heitä sitten pihalle kasvamaan.
Mies haluaa syödä paistettuja munia aamulla ja haluaisi mun tekevän sen. Ei siitä yleensä mitään isompaa riitaa tule, jos en tee, mutta harmittaa, että tällaisia odotuksia ylipäätään ladataan muhun. Ei ryhdy tähän oma-aloitteisesti ikinä, vaan jää aamulla odottamaan, että minä tekisin.
Omat välipalansa toki ottaa itse, mutta ei suunnittele. Pyytää vaikka "vanukkaita", mutta ei kerro, millaisia vanukkaita haluaa. Mun pitäisi koittaa kaupassa kattoa kivoja makuja. No kai voisin lakata yrittämästä miellyttää ja ostaa sitten vain joka kerta jotain yhtä ja samaa, kunnes alkaa tulemaan tarkempia tietoja, mutta en tiedä, veisikö tällainen käytös tilannetta oikeasti eteenpäin tai parempaan suuntaan.
ap
Saa harmittaakin. Sanot yhden ja ainoan kerran ettet ole kenenkään palvelija taikka äiti. Siitä ei tarvitse olla pahoillaan. Lämpimän ruuan osalta voi suunnitella että kuka tekee ja milloin. Eikä sekään ole pakollista. Mitä ikäluokkaa olette?
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa kun nykyään monet miehet on mielenterveysongelmaisia ja lähes kyvyttömiä elämään normaalia perhe-elämää ja laittamaan edes itselleen ruokaa.
Korjasin.
Tuollaisilla miehillä on ollut varmaankin jotkin kotiäidit passaamassa miestä keittiössä. Voi olla vähän vaikea muuttaa miehen käytöstä jos sukupuoliroolit on täysin juurtuneet ajatteluun. Mies pitäisi saada näkemään sinun perspektiivin, mutta sinunkin kannattaa empaattisesti yrittää ymmärtää, mistä hänen ajattelu johtuu. Ei siis myöntyä miehen ajatteluun vaan ymmärtää sitä vaikka olisitkin eri mieltä. Silloin hänkin voi olla vastaanottavaisempi sinun näkökulmalle.
Mulla kävi hyvä tuuri, että oma mies ei perusta perinteisten sukupuoliroolien päälle ja hoitaa meillä ruuanlaiton, kasvien kastelun ja joitakin muita kotitöitä, joita pidetään perinteisesti naisten töinä. Pestään pyykkiä noin 50-50, minä pidän keittiön ja vessat siistinä ja vaihdan lakanat, hän yleensä imuroi. Molemmat pääsee tekemään niitä kotitöitä mistä tykkää ja onneksi ne menevät pääosin ristiin.
Ei tuollaisten "miesten työt" -miesten kanssa kannata edes alkaa suhteeseen, ellei lähde emännöimään maalle. Kerrostalossa ne rapsuttelevat kassejaan sohvalla ja odottavat palvelua, kunhan nainen kaikilta kotitöiltään ehtii. Ehei, pitää valita sellainen, joka osaa lyhentää sitä loputonta hommien määrää myös sieltä "naisten töiden" puolelta ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti, niin ei tarvitse päivittää laiskuria parempaan sitten kun hermo menee.