Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te itse teette itsenne tärkeiksi!!!!! Koittakaa nyt fittu tajuta ettei ketään kiinnosta teidän reseptit ja juustokakut . Ei varsinkaan niitä miehiänne. Aifouni tanassa höyrytään pitkin markettia ja kailotetaan passionmousseista. Että päästään mässyttämään koko hyytelökuvatus yksikseen. Ja sitten se makaronin keitto on olevinaan ongelma.
Jestas miten huomionkipeitä irmeleitä voi olla!Nainen on voimakas olento. Iso osa miehistä joko kuolee nälkään tai syö itsensä hengiltä syömällä pskaa, puhumattakaan kaikista muista elämänhallintaongelmistaan, jos kuviossa ei ole naista pelastamassa. Säälittävää.
Naisen voimaolo tulee proteiinivanukkaista. Aamiaisvanukas, välipalavanukas, lounasjälkkäri vanukas, välipalavanukas, sali vanukas ja iltapala vanukas. Koska proteiini. Sokerikohtaa ei osata lukea. Siinä kohtaa tippuu teippiripset verkkokalvoille.
Noora, enpä nyt kauheasti viitsisi miehenä elvistellä- miehillä kun tuppaa olemaan makkaravoilwipiä aamulla- lihapiirakoita lounaaksi ja kebabia tai vastaava illalla. Lisäksi täällä vittuillaan soijalattrpojille.
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä miettinyt mahdollista yhteenmuuttoa miesystävän kanssa, mutta tämä ruoka-asia on yksi mikä mietityttää. Olen kokki, joten ilmeisesti saisin hoitaa ruokapuolen yksin. Mies ei ole erityisen siisti tai käsityksemme siisteydestä on eri. Harrastan lakanoiden vaihtamista, ikkunoiden pesua, mattojen pesua ja sellaista välillä, mies ei välitä. Olisiko näin ollen kohtuullista, jos saisin asua miehen asunnossa ilmaiseksi tai edes edullisin kustannuksin, jos teen kaikki kotihommat?
Älä muuta sen kanssa yhteen! Sun aikasi, voimavarasi ja mielenterveys on paljon arvokkaampaa, vaikka mies maksaisi kaikki elämisen kulut!
T: kotirouvana raatanut jolla jäi lopulta vaan pskaa käteen
No tulipa vaan sekin mieleen, että jos kerran on jotain elämänhallintaprobleemaa ap sulla, niin oiskohan niin, että miehesi pelkää nyt menettävänsä sun hälle tarjoaman ruokaetunsa, kun et jaksakaan enää kokata hälle ja alkanut siksi kärttyillä asiasta. Yleensä kyllä mies on se, jonka pitäis huolehtia naisestaan, ja varsinkin, jos on jotain tilannetta, missä nainen ei jaksa, niin miehen pitäis ottaa kyllä puikot käteensä. Ettei vaan vähän narsistinen olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.
Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista
Palvelusta ja parisuhteeseen panostamisesta sai vain haaveilla kun ei kantanut edes sitä omaa korttaan kekoon. Perus kivireki mies siis. Se että aloin elää sellaista elämää kuin itse haluan ja voimaan hyvin oli elämäni paras päätös. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.
Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista
Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?
Kohta onkin iltapalavanukkaan vuoro. Neljäs tälle päivälle. Kyllä on peppu proteiinivanukaskunnossa. Lähdenpä miehen mukaan kauppaan kun ei se ressukka osaa ostaa noukatminttusuklaabanoffeekinuskimoussevanukasta. Vain suklaakinuskin omaa sokeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
Jos sulle sopii olla köökkiorja niin ole rauhassa. Kaikille ei sovi.
En kirjoittanut edellistä mutta eikö toinen voi muka tehdä enemmän kotitöitä jos toinen maksaa enemmän yhteisiä menoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kokkasin mun miehelle vuosia. Sit kun ilmoitin ryhtyväni vegaaniksi ja kokkaavani jatkossa sen mukaisesti, ja että jos hän haluaa lihaa tai muuta epävegaanista niin voi kokata sen itse, niin mies itku kurkussa ilmoitti että häneltä menee motivaation. Motivaation mihin? Elää? Käydä töissä? Pitää yllä parisuhdetta, jos lakkaan taipumasta hänen tahtoonsa ja toimin omien arvojeni mukaisesti? En taipunut. On nykyään ex, onneksi. Joutui opettelemaan ruokkimaan itsensä.
Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista
Mies olisi saanut jatkossakin valmiin ruuan nenän eteen, miksei kelvannut?
Älä edes kysy, se sanoo vaan että vegeruoka on pahaa. Kuin kiukutteleva kakara.
Kun ryhdyin kokkaamaan vegaanista ruokaa niin taitoni kokkina kehittyi huomattavasti, kun yksinkertaisesti kokeilin uusia mausteita ja raaka-aineita. Ruoka muuttui terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi, maukkaammaksi. Tämänhän pitäisi olla vain positiivinen asia! Ja tosiaan, yhä vieläkin se mies olisi voinut lampsia siihen valmiiseen pöytään. Mitä tehdä miehellä jonka motivaatio murenee jostain jauhelihapihvistä.
Tätä ketjua lukiessa alkoi tehdä mieli vanukkaita, joita en ole ostanut vuosiin. Taidankin lähteä saman tien ruokakauppaan. Kiitos neuvosta, miehet!
Onko tämä joku aikamatka 1800-luvulta. Olen itse 64v ja en ole lapsuuskodissakaan kokenut mitään tällaista että nainen olisi joku piika. Puhumattakaan omassa suhteessa. Meillä kumpikin tekee kaikkea mitä tulee eteen tarpeen mukaan.
kai kotihommat jaetaan ja jos sovittu että sinä laitat ruokaa niin turhaa kitistä täällä mutta jos asiasta ei ole vielä sovittu niin tehkää se sopimus keskenänne
Mitä varten aloittaja teet kaiken noin? Miksi sun pitää keskustella asiasta miehen kanssa? Sanot että en tee ruokaa kun en jaksa, yritä nyt jotenkin ruokkia ittes.
Jos tämä johtaa eroon, niin johtaa sitten.
Toivottavasti et nyt odota että tämä tähän asti ruokaa laittamaton mies ryhtyisi ruokkimaan sinuakin. Miehen sijassa jos olisin, niin se nyt olis ihan varma ero. Jos minä käyn töissä ja toine makaa kotona ja odottaa minun ryhtyvän ruokkimaan häntä töistä tultuani, niin se on soromnoo.
Yki konsti on tietty että laitat pahaa ruokaa, ja joka päivä samaa.
Olen testannut, laittaako mies ruokaa, kun en laitakaan pariin päivään mitään lämmintä ateriaa.
Niin ei hän kyllä laita. Kun teen ruokaa, valmistan sitä molemmille. Minusta se on luonnollista. Hän tekee vain itselleen annoksen, silloin kun tekee.
Mietinkin, miten voi mennä näin.
Pahempi oli 1. mies aikoinaan. Hän ei käynyt koskaan ruokakaupassa, eikä tehnyt ruokaa. Omaan suuhun sai ruokaa tungettua kyllä, kun olin vaikka illan pois kotoa, mutta lapset oli nälissään palattuani.
Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin en ole päässyt valmiiseen pöytään koskaan parisuhteessa.
Yleensä mies seisoo tumput suorina, kun ruokaa valmistan. Ei saa lautasia ja aterimia esille. Ei saa juomaa pöytään. Joka kerta pitää erikseen kehottaa hakemaan juomat pöytään.
Testaan nykyään, että en jaksa sanoa, vaan en itsekään vie pöytään juomia. Enkä jaksa enää nostaa lautastakaan hänen nenän eteen, kuin pikkulapselle.
Kerran keitin perunat ja tein kastikkeen. Annostelin lautaselle salaatin ja kastikkeen valmiiksi. Katsoin, huomaako kuoria itse perunat. Ei älynnyt. Sanoin, että etkö sinä nyt sitten syökään perunaa ollenkaan.
Oletti, että perunatkin kuoritaan hänelle valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin en ole päässyt valmiiseen pöytään koskaan parisuhteessa.
Yleensä mies seisoo tumput suorina, kun ruokaa valmistan. Ei saa lautasia ja aterimia esille. Ei saa juomaa pöytään. Joka kerta pitää erikseen kehottaa hakemaan juomat pöytään.
Testaan nykyään, että en jaksa sanoa, vaan en itsekään vie pöytään juomia. Enkä jaksa enää nostaa lautastakaan hänen nenän eteen, kuin pikkulapselle.
Kerran keitin perunat ja tein kastikkeen. Annostelin lautaselle salaatin ja kastikkeen valmiiksi. Katsoin, huomaako kuoria itse perunat. Ei älynnyt. Sanoin, että etkö sinä nyt sitten syökään perunaa ollenkaan.
Oletti, että perunatkin kuoritaan hänelle valmiiksi.
Minunkin olisi pitänyt kuoria perunat valmiiksi. Ratkaisin asian sillä, että meillä syötiin keitettyjä perunoita ainoastaan kesällä, jolloin ne pystyi syömään kuorineen.
No, nyt siellä on uusi orja tekemässä kaiken ja lapsen kommenteista päätellen orjaa alkaa pikkuhiljaa ärsyttää työnjako taloudessa, eikä ihme. Exän mielestä kun hänellä on vain oikeuksia ja muilla pelkkiä velvollisuuksia, ja tämä koskee myös kotitöitä.
Miksi te suostutte miesten orjiksi? Ettekä ole edes tajunnut sitä?? Olisiko aika lopettaa suostumasta piikomaan??
Lapsuudenperheessä äiti teki kaiken. Faija oli ihan hätää kärsimässä kun äiti joutui kolmeksi viikoksi sairaalaan. Tais itsekin ymmärtää yskän koska osallistui sen tapahtuman jälkeen paljon enemmän kaikkiin arkisiin askareihin. Ja jopa innostu opettelemaan ruoanlaittoa.
Meillä se tekee ruuan kumpi ehtii. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ajattelen tarkemmin, niin en ole päässyt valmiiseen pöytään koskaan parisuhteessa.
Yleensä mies seisoo tumput suorina, kun ruokaa valmistan. Ei saa lautasia ja aterimia esille. Ei saa juomaa pöytään. Joka kerta pitää erikseen kehottaa hakemaan juomat pöytään.
Testaan nykyään, että en jaksa sanoa, vaan en itsekään vie pöytään juomia. Enkä jaksa enää nostaa lautastakaan hänen nenän eteen, kuin pikkulapselle.
Kerran keitin perunat ja tein kastikkeen. Annostelin lautaselle salaatin ja kastikkeen valmiiksi. Katsoin, huomaako kuoria itse perunat. Ei älynnyt. Sanoin, että etkö sinä nyt sitten syökään perunaa ollenkaan.
Oletti, että perunatkin kuoritaan hänelle valmiiksi.
Ei hemmetti. Kuka jaksaa asua tollasen kanssa? Se on varmaan se sisäsiittosuus joka on tehny suomalaisista miehistä noin yksinkertaisia..
Meni varmaan motivaatio sinun palveluun ja parisuhteeseen panostamiseen kun huomasi että sinäkin teet vain ja juuri niin kuin itse haluat miettimättä toista