3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"

Vierailija kirjoitti:

"Jos ei olisi lapsia, voisin olla itsekäs" ei tarkoita että kaikki lapsettomat on itsekkäitä. Se tarkoittaa vaan, että olisi helpompi olla itsekäs ja vastuuton jos ei olisi niitä lapsia. Ja joskus olisi ihanaa voida ajatella vain itseään, sen sijaan että joka hetki asettaa jonkun toisen hyvinvoinnin etusijalle. Tottakai lapsettomat voivat olla hyvin epäitsekkäitä ja vastuullisia, ja toisaalta vanhemmat itsekkäitä ja vastuuttomia, vaikka keskimäärin kai vanhemmuus pakottaa tiettyyn vastuunkantoon koska muutenhan lapset otettaisiin huostaan.

Ja niinhän niitä joudutaan ottamaankin, ihan liikaa. Voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että se synnyttäminen ei automaattisesti lisääkään epäitsekkyyttä ja vastuuntuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se äityleitä potuttaa huomata, että kun lapsi tulee, niin oma elämä olikin sitten siinä. Vähintään 20 vuotta on pallo jalassa ja ovet kiinni ja rahapussi tyhjä. Vasta keski-iässä on taas vapaa.

Allekirjoitan tämän 3 lapsen äitinä. Ei mitään elämää. Vielä 2 vuotta ja vihdoin voin elää sitä elämää minkä halusin. En vain voi lapsen kanssa ottaa sellaisia riskejä kuin yksin voin tehdä. Hänen tarpeensa on nyt nro 1 ja minun elämä saa odottaa.

Miksi olet hankkinut kolme lasta?

 Koska halusin lapsia, mutta aikaa on mennyt 25 vuotta ja ihmiset ja niiden haaveet ja tarpeet muuttuu. En todellakaan ole sama ihminen kuin olin neljännesvuosisata sitten kun ensimmäisen sain. Ei minulla ollut mitään suuntaa eikä päämäärää, joten päätin tehdä sitten lapset niin tulee tehtyä ne pois alta sillä aikaa kun keksin mitä haluan. Silloin kun ensimmäinen syntyi niin ei ollut edes mahdollista tehdä niitä asioita mitä nyt haaveilen toteuttavani koska tekniikka ei ollut kehittynyt sille tasolle. Jos olisi ollut, niin lapset olisi jäänyt kokonaan tekemättä ja olisin lähtenyt heti tavotteideni perään, mutta kun oli eri maailma, ei voinut edes kuvitella jotain mitä ei oltu kehitetty vielä.

Päätit tehdä lapset niin tulee tehtyä ne pois alta?

Miksi ihmeessä ajattelit noin, että lasten tekeminen kuuluu elämään jonain pakollisena vakiosuoritteena?

Kasvatus on ollut sellainen. Lapsia hankitaan. En edes kuvitellut, että olisi vaihtoehtona olla tekemättä. Meidän suvussa jo sitäkin katsotaan huonolla jos tekee vain yhden lapsen. 

Ihan sama kasvatus minulla oli, eikä yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta sukulaista tai tuttavaakaan. Yksi tahattomasti lapseton suvussa on, jolle asia on ollut kauhea tragedia. Asuin vielä pikkukylässä, joissa kaikki tekevät asiat samalla tavalla.

Minusta tuli vela.

Kyse ei ole kenenkään kohdalla mistään muusta kuin siitä, että puuttuu kyky kyseenalaistaa, ajatella itse, ja rohkeus tehdä omia, normista poikkeavia ratkaisuja.

Tiesin jo alle 2kymppisenä, etten halua ikinä äidiksi, joten minusta ei tullut äitiä. En halua lapsia vieläkään, melkein 4kymppisenä. Koskaan en ole joutunut edes harkitsemaan, pitäisikö sittenkin.

Tämä on minusta yksi niitä asioita, joita joko haluaa tai ei ja ratkaisu pitäisi tehdä siltä pohjalta, eikä "siksi kun muutkin".

Tyypillistä lapsellista itsekkyyttä kuvitella olevansa uniikki lumihiutale vain koska ei ole lapsia... Eihän siinä ole mitään tavatonta tai ihmeellistä, peruselämää.

Miksi muuten riehut vauvapalstalla?

Miksi sinä kommentoit mihinkään missään, kun luetun ymmärtämisesi on esikoululaisen tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo on vain väsyneen ihmisen harkitsematon kommentti, jolle ei kannata antaa sen suurempaa painoarvoa. Tuskin on edes tajunnut mitä sanoo. Kyllä minäkin tällaisena uraorientoituneena velana välillä töiden kasaantuessa ajattelen, että olisipa helppoa olla "vaan" lasten kanssa kotona.

Se on ihan normaalia, että uupuneena ja stressaantuneena sortuu ajattelemaan, että kaikki muut pääsevät epäreilun helpolla.

Äitinä olo on hyvin vaativaa.

Mutta siinä ei juurikaan ole tulosvastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Tuo on yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Valtavat vaatimukset vanhemmuudelle, muttei enää mitään tukea, vaikka laki siihen kunnat velvoittaa.

Eikös vanhempien pitäisi miettiä ennen lasten hankkimista pystyvätkö vastaamaan vaatimuksiin? Suurin vaatimus on mielestäni se, että pystyy olemaan läsnä lapselle ja validoimaan hänen kokemuksensa, mutta kaikki eivät ole tähän psykologisesti valmiita. Silloin ei auta kunnan tuki. 

Ne vaatimuksethan eivät ole stabiilit, vaan ne lisääntyvät ja muuttuvat siinä 18 vuoden aikana.

Esimerkiksi tuo sinun sössötyksesi läsnäolosta on vain 10 vuotta vanha trendi, eikä siitä kukaan puhunut vuonna 2004 kun minun kuopukseni syntyi.

Ja koko tämän ajan esimerkiksi yksin jättämisen ikäraja on noussut ja noussut ja noussut.

Ylipäätään Suomi on muuttunt tässä 20 vuoden aikana käsittämättömän äitivihamieliseksi ja lapsiperheiden palvelut ovat samaan aikaan rapautuneet täysin. Jo terveestä koulurakennuksesta ja kunnollisesta päivähoidosta tai jopa suuhygienistin ajasta joutuu tappelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Niinkö haluaisit tehdä? Olen itse vela, eikä perjantai-illan känni ole koskaan ollut minulle mikään tavoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Tuo on yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Valtavat vaatimukset vanhemmuudelle, muttei enää mitään tukea, vaikka laki siihen kunnat velvoittaa.

Eikös vanhempien pitäisi miettiä ennen lasten hankkimista pystyvätkö vastaamaan vaatimuksiin? Suurin vaatimus on mielestäni se, että pystyy olemaan läsnä lapselle ja validoimaan hänen kokemuksensa, mutta kaikki eivät ole tähän psykologisesti valmiita. Silloin ei auta kunnan tuki. 

Ne vaatimuksethan eivät ole stabiilit, vaan ne lisääntyvät ja muuttuvat siinä 18 vuoden aikana.

Esimerkiksi tuo sinun sössötyksesi läsnäolosta on vain 10 vuotta vanha trendi, eikä siitä kukaan puhunut vuonna 2004 kun minun kuopukseni syntyi.

Ja koko tämän ajan esimerkiksi yksin jättämisen ikäraja on noussut ja noussut ja noussut.

Ylipäätään Suomi on muuttunt tässä 20 vuoden aikana käsittämättömän äitivihamieliseksi ja lapsiperheiden palvelut ovat samaan aikaan rapautuneet täysin. Jo terveestä koulurakennuksesta ja kunnollisesta päivähoidosta tai jopa suuhygienistin ajasta joutuu tappelemaan.

Rakastavat vanhemmat ovat aina pystyneet kuuntelemaan lasta ja olemaan hänelle läsnä kuuntelemalla sisäistä ääntään. Miten muuten sitten kohtelit kuopustasi? Jätitkö yksin itkemään etkä lohduttanut? 

Vierailija kirjoitti:

Kun lukaisee tuon naisen instatekstejä niin huomaa että ei mikään järjen jättiläinen kyseessä. Että eipä ihmetytä tuollaiset lausunnotkaan.

Kaiken lisäksi kehtaa olla hyvännäköinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Ahaa, tämä ketju käsittelikin siis juridiikkaa. 😂🤣

Ja sä et ole vielä tohon ikään tajunnut mitä keskustelu tarkoittaa. Kaikki näkökannat kannattaa ottaa huomioon. ohistelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se äityleitä potuttaa huomata, että kun lapsi tulee, niin oma elämä olikin sitten siinä. Vähintään 20 vuotta on pallo jalassa ja ovet kiinni ja rahapussi tyhjä. Vasta keski-iässä on taas vapaa.

Allekirjoitan tämän 3 lapsen äitinä. Ei mitään elämää. Vielä 2 vuotta ja vihdoin voin elää sitä elämää minkä halusin. En vain voi lapsen kanssa ottaa sellaisia riskejä kuin yksin voin tehdä. Hänen tarpeensa on nyt nro 1 ja minun elämä saa odottaa.

Miksi olet hankkinut kolme lasta?

 Koska halusin lapsia, mutta aikaa on mennyt 25 vuotta ja ihmiset ja niiden haaveet ja tarpeet muuttuu. En todellakaan ole sama ihminen kuin olin neljännesvuosisata sitten kun ensimmäisen sain. Ei minulla ollut mitään suuntaa eikä päämäärää, joten päätin tehdä sitten lapset niin tulee tehtyä ne pois alta sillä aikaa kun keksin mitä haluan. Silloin kun ensimmäinen syntyi niin ei ollut edes mahdollista tehdä niitä asioita mitä nyt haaveilen toteuttavani koska tekniikka ei ollut kehittynyt sille tasolle. Jos olisi ollut, niin lapset olisi jäänyt kokonaan tekemättä ja olisin lähtenyt heti tavotteideni perään, mutta kun oli eri maailma, ei voinut edes kuvitella jotain mitä ei oltu kehitetty vielä.

Päätit tehdä lapset niin tulee tehtyä ne pois alta?

Miksi ihmeessä ajattelit noin, että lasten tekeminen kuuluu elämään jonain pakollisena vakiosuoritteena?

Kasvatus on ollut sellainen. Lapsia hankitaan. En edes kuvitellut, että olisi vaihtoehtona olla tekemättä. Meidän suvussa jo sitäkin katsotaan huonolla jos tekee vain yhden lapsen. 

Ihan sama kasvatus minulla oli, eikä yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta sukulaista tai tuttavaakaan. Yksi tahattomasti lapseton suvussa on, jolle asia on ollut kauhea tragedia. Asuin vielä pikkukylässä, joissa kaikki tekevät asiat samalla tavalla.

Minusta tuli vela.

Kyse ei ole kenenkään kohdalla mistään muusta kuin siitä, että puuttuu kyky kyseenalaistaa, ajatella itse, ja rohkeus tehdä omia, normista poikkeavia ratkaisuja.

Tiesin jo alle 2kymppisenä, etten halua ikinä äidiksi, joten minusta ei tullut äitiä. En halua lapsia vieläkään, melkein 4kymppisenä. Koskaan en ole joutunut edes harkitsemaan, pitäisikö sittenkin.

Tämä on minusta yksi niitä asioita, joita joko haluaa tai ei ja ratkaisu pitäisi tehdä siltä pohjalta, eikä "siksi kun muutkin".

Tyypillistä lapsellista itsekkyyttä kuvitella olevansa uniikki lumihiutale vain koska ei ole lapsia... Eihän siinä ole mitään tavatonta tai ihmeellistä, peruselämää.

Miksi muuten riehut vauvapalstalla?

Miksi sinä kommentoit mihinkään missään, kun luetun ymmärtämisesi on esikoululaisen tasolla?

Tämä on ihan vapaa keskustelupalsta. VAUVA-lehden keskustelupalsta. Miksi ihmeessä elämäänsä tyytyväinen lapseton täällä keskustelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se äityleitä potuttaa huomata, että kun lapsi tulee, niin oma elämä olikin sitten siinä. Vähintään 20 vuotta on pallo jalassa ja ovet kiinni ja rahapussi tyhjä. Vasta keski-iässä on taas vapaa.

Allekirjoitan tämän 3 lapsen äitinä. Ei mitään elämää. Vielä 2 vuotta ja vihdoin voin elää sitä elämää minkä halusin. En vain voi lapsen kanssa ottaa sellaisia riskejä kuin yksin voin tehdä. Hänen tarpeensa on nyt nro 1 ja minun elämä saa odottaa.

Miksi olet hankkinut kolme lasta?

 Koska halusin lapsia, mutta aikaa on mennyt 25 vuotta ja ihmiset ja niiden haaveet ja tarpeet muuttuu. En todellakaan ole sama ihminen kuin olin neljännesvuosisata sitten kun ensimmäisen sain. Ei minulla ollut mitään suuntaa eikä päämäärää, joten päätin tehdä sitten lapset niin tulee tehtyä ne pois alta sillä aikaa kun keksin mitä haluan. Silloin kun ensimmäinen syntyi niin ei ollut edes mahdollista tehdä niitä asioita mitä nyt haaveilen toteuttavani koska tekniikka ei ollut kehittynyt sille tasolle. Jos olisi ollut, niin lapset olisi jäänyt kokonaan tekemättä ja olisin lähtenyt heti tavotteideni perään, mutta kun oli eri maailma, ei voinut edes kuvitella jotain mitä ei oltu kehitetty vielä.

Päätit tehdä lapset niin tulee tehtyä ne pois alta?

Miksi ihmeessä ajattelit noin, että lasten tekeminen kuuluu elämään jonain pakollisena vakiosuoritteena?

Kasvatus on ollut sellainen. Lapsia hankitaan. En edes kuvitellut, että olisi vaihtoehtona olla tekemättä. Meidän suvussa jo sitäkin katsotaan huonolla jos tekee vain yhden lapsen. 

Ihan sama kasvatus minulla oli, eikä yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta sukulaista tai tuttavaakaan. Yksi tahattomasti lapseton suvussa on, jolle asia on ollut kauhea tragedia. Asuin vielä pikkukylässä, joissa kaikki tekevät asiat samalla tavalla.

Minusta tuli vela.

Kyse ei ole kenenkään kohdalla mistään muusta kuin siitä, että puuttuu kyky kyseenalaistaa, ajatella itse, ja rohkeus tehdä omia, normista poikkeavia ratkaisuja.

Tiesin jo alle 2kymppisenä, etten halua ikinä äidiksi, joten minusta ei tullut äitiä. En halua lapsia vieläkään, melkein 4kymppisenä. Koskaan en ole joutunut edes harkitsemaan, pitäisikö sittenkin.

Tämä on minusta yksi niitä asioita, joita joko haluaa tai ei ja ratkaisu pitäisi tehdä siltä pohjalta, eikä "siksi kun muutkin".

Tyypillistä lapsellista itsekkyyttä kuvitella olevansa uniikki lumihiutale vain koska ei ole lapsia... Eihän siinä ole mitään tavatonta tai ihmeellistä, peruselämää.

Miksi muuten riehut vauvapalstalla?

Miksi sinä kommentoit mihinkään missään, kun luetun ymmärtämisesi on esikoululaisen tasolla?

Tämä on ihan vapaa keskustelupalsta. VAUVA-lehden keskustelupalsta. Miksi ihmeessä elämäänsä tyytyväinen lapseton täällä keskustelee?

Meinaatko, että täällä olisi vaan elämään tyytymättömiä keskustelemassa? Päteekö se sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Ahaa, tämä ketju käsittelikin siis juridiikkaa. 😂🤣

Ei käsitellyt, vaan vertailua lapsettoman ja vanhemman välillä. Sinulle vain ei mene millään kaaliin, mikä se vanhempi on.

Älä sitten käytä lakia argumenttina jos siitä ei ole kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Tuo on yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Valtavat vaatimukset vanhemmuudelle, muttei enää mitään tukea, vaikka laki siihen kunnat velvoittaa.

Eikös vanhempien pitäisi miettiä ennen lasten hankkimista pystyvätkö vastaamaan vaatimuksiin? Suurin vaatimus on mielestäni se, että pystyy olemaan läsnä lapselle ja validoimaan hänen kokemuksensa, mutta kaikki eivät ole tähän psykologisesti valmiita. Silloin ei auta kunnan tuki. 

Ne vaatimuksethan eivät ole stabiilit, vaan ne lisääntyvät ja muuttuvat siinä 18 vuoden aikana.

Esimerkiksi tuo sinun sössötyksesi läsnäolosta on vain 10 vuotta vanha trendi, eikä siitä kukaan puhunut vuonna 2004 kun minun kuopukseni syntyi.

Ja koko tämän ajan esimerkiksi yksin jättämisen ikäraja on noussut ja noussut ja noussut.

Ylipäätään Suomi on muuttunt tässä 20 vuoden aikana käsittämättömän äitivihamieliseksi ja lapsiperheiden palvelut ovat samaan aikaan rapautuneet täysin. Jo terveestä koulurakennuksesta ja kunnollisesta päivähoidosta tai jopa suuhygienistin ajasta joutuu tappelemaan.

Rakastavat vanhemmat ovat aina pystyneet kuuntelemaan lasta ja olemaan hänelle läsnä kuuntelemalla sisäistä ääntään. Miten muuten sitten kohtelit kuopustasi? Jätitkö yksin itkemään etkä lohduttanut? 

Lastenkasvatuksessa on trendejä joita tulee ja menee. Sössötetään milloin mistäkin, kuten sinä nyt läsnäolosta. Sitten toinen trendi tällä hetkellä on tukiverkot. Kolmas on tunteiden sanottaminen. Sössötetään niistä loputtomiin.

Ja aina käsittämättömän törkeästi, vihamielisesti ja vaativasti - kuten sinä nyt.

Ennen oli ihan tavallista mm että HYVÄ äiti leikkipuistossa (jos sinne edes meni lasten mukana) luki kirjaa penkillä, kun lapset leikkivät. Nyt on yhtäkkiä vallalla ajatus, että äidin pitää olla lastensa iholla läsnä ja sanoittaa kaikki.

En voi olla vastuuton ja itsekäs vaikka olen lapseton. Miten nää asiat liittyy perhetilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Ahaa, tämä ketju käsittelikin siis juridiikkaa. 😂🤣

Ei käsitellyt, vaan vertailua lapsettoman ja vanhemman välillä. Sinulle vain ei mene millään kaaliin, mikä se vanhempi on.

Älä sitten käytä lakia argumenttina jos siitä ei ole kysymys.

Minähän en käyttänyt sitä argumenttina, vaan selitin sinulle jälleen kerran, mikä on se vanhempi. Et voi tehdä vertailua, jos et edes tajua, mikä se vertailtava on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Tuo on yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Valtavat vaatimukset vanhemmuudelle, muttei enää mitään tukea, vaikka laki siihen kunnat velvoittaa.

Eikös vanhempien pitäisi miettiä ennen lasten hankkimista pystyvätkö vastaamaan vaatimuksiin? Suurin vaatimus on mielestäni se, että pystyy olemaan läsnä lapselle ja validoimaan hänen kokemuksensa, mutta kaikki eivät ole tähän psykologisesti valmiita. Silloin ei auta kunnan tuki. 

Ne vaatimuksethan eivät ole stabiilit, vaan ne lisääntyvät ja muuttuvat siinä 18 vuoden aikana.

Esimerkiksi tuo sinun sössötyksesi läsnäolosta on vain 10 vuotta vanha trendi, eikä siitä kukaan puhunut vuonna 2004 kun minun kuopukseni syntyi.

Ja koko tämän ajan esimerkiksi yksin jättämisen ikäraja on noussut ja noussut ja noussut.

Ylipäätään Suomi on muuttunt tässä 20 vuoden aikana käsittämättömän äitivihamieliseksi ja lapsiperheiden palvelut ovat samaan aikaan rapautuneet täysin. Jo terveestä koulurakennuksesta ja kunnollisesta päivähoidosta tai jopa suuhygienistin ajasta joutuu tappelemaan.

Rakastavat vanhemmat ovat aina pystyneet kuuntelemaan lasta ja olemaan hänelle läsnä kuuntelemalla sisäistä ääntään. Miten muuten sitten kohtelit kuopustasi? Jätitkö yksin itkemään etkä lohduttanut? 

Lastenkasvatuksessa on trendejä joita tulee ja menee. Sössötetään milloin mistäkin, kuten sinä nyt läsnäolosta. Sitten toinen trendi tällä hetkellä on tukiverkot. Kolmas on tunteiden sanottaminen. Sössötetään niistä loputtomiin.

Ja aina käsittämättömän törkeästi, vihamielisesti ja vaativasti - kuten sinä nyt.

Ennen oli ihan tavallista mm että HYVÄ äiti leikkipuistossa (jos sinne edes meni lasten mukana) luki kirjaa penkillä, kun lapset leikkivät. Nyt on yhtäkkiä vallalla ajatus, että äidin pitää olla lastensa iholla läsnä ja sanoittaa kaikki.

Et vastannut kysymykseen kuopuksesi kohtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Kai se äityleitä potuttaa huomata, että kun lapsi tulee, niin oma elämä olikin sitten siinä. Vähintään 20 vuotta on pallo jalassa ja ovet kiinni ja rahapussi tyhjä. Vasta keski-iässä on taas vapaa.

Meilä on neljä lasta, 5-12v. Käyn töissä, samoin mieheni, lasten isä. Lapset on harkiten hommattu. Ei mun "oma" elämä ole mihinkään kadonnut, paitsi muodostunut tosi elämänmakuiseksi. Lapset pallo jalassa???? Ei todellakaan. Rahaa tietty menee, mutta menis sitä muutenkin. Siis tätä "äityliä" ei potuta ollenkaan, päimvastoin: tämä öityli tässä on kivasti onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Ahaa, tämä ketju käsittelikin siis juridiikkaa. 😂🤣

Ja sä et ole vielä tohon ikään tajunnut mitä keskustelu tarkoittaa. Kaikki näkökannat kannattaa ottaa huomioon. ohistelija

Kyllä surkea argumentti on surkea argumentti heikkotasoisessakin keskustelussa (kuten tämä). Heikkotasoista keskustelua on mm. henkilöön menevät kirjoittelu tyyliin "ja sä et ole vielä tuohon ikään tajunnut jne.".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Tuo on yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Valtavat vaatimukset vanhemmuudelle, muttei enää mitään tukea, vaikka laki siihen kunnat velvoittaa.

Eikös vanhempien pitäisi miettiä ennen lasten hankkimista pystyvätkö vastaamaan vaatimuksiin? Suurin vaatimus on mielestäni se, että pystyy olemaan läsnä lapselle ja validoimaan hänen kokemuksensa, mutta kaikki eivät ole tähän psykologisesti valmiita. Silloin ei auta kunnan tuki. 

Ne vaatimuksethan eivät ole stabiilit, vaan ne lisääntyvät ja muuttuvat siinä 18 vuoden aikana.

Esimerkiksi tuo sinun sössötyksesi läsnäolosta on vain 10 vuotta vanha trendi, eikä siitä kukaan puhunut vuonna 2004 kun minun kuopukseni syntyi.

Ja koko tämän ajan esimerkiksi yksin jättämisen ikäraja on noussut ja noussut ja noussut.

Ylipäätään Suomi on muuttunt tässä 20 vuoden aikana käsittämättömän äitivihamieliseksi ja lapsiperheiden palvelut ovat samaan aikaan rapautuneet täysin. Jo terveestä koulurakennuksesta ja kunnollisesta päivähoidosta tai jopa suuhygienistin ajasta joutuu tappelemaan.

Rakastavat vanhemmat ovat aina pystyneet kuuntelemaan lasta ja olemaan hänelle läsnä kuuntelemalla sisäistä ääntään. Miten muuten sitten kohtelit kuopustasi? Jätitkö yksin itkemään etkä lohduttanut? 

Lastenkasvatuksessa on trendejä joita tulee ja menee. Sössötetään milloin mistäkin, kuten sinä nyt läsnäolosta. Sitten toinen trendi tällä hetkellä on tukiverkot. Kolmas on tunteiden sanottaminen. Sössötetään niistä loputtomiin.

Ja aina käsittämättömän törkeästi, vihamielisesti ja vaativasti - kuten sinä nyt.

Ennen oli ihan tavallista mm että HYVÄ äiti leikkipuistossa (jos sinne edes meni lasten mukana) luki kirjaa penkillä, kun lapset leikkivät. Nyt on yhtäkkiä vallalla ajatus, että äidin pitää olla lastensa iholla läsnä ja sanoittaa kaikki.

Et vastannut kysymykseen kuopuksesi kohtelusta.

En niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Ahaa, tämä ketju käsittelikin siis juridiikkaa. 😂🤣

Ei käsitellyt, vaan vertailua lapsettoman ja vanhemman välillä. Sinulle vain ei mene millään kaaliin, mikä se vanhempi on.

Älä sitten käytä lakia argumenttina jos siitä ei ole kysymys.

Minähän en käyttänyt sitä argumenttina, vaan selitin sinulle jälleen kerran, mikä on se vanhempi. Et voi tehdä vertailua, jos et edes tajua, mikä se vertailtava on.

Tämä ei siis ole vauvapalstalogiikan mukaan argumentti: "Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Tuo on yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Valtavat vaatimukset vanhemmuudelle, muttei enää mitään tukea, vaikka laki siihen kunnat velvoittaa.

Eikös vanhempien pitäisi miettiä ennen lasten hankkimista pystyvätkö vastaamaan vaatimuksiin? Suurin vaatimus on mielestäni se, että pystyy olemaan läsnä lapselle ja validoimaan hänen kokemuksensa, mutta kaikki eivät ole tähän psykologisesti valmiita. Silloin ei auta kunnan tuki. 

Ne vaatimuksethan eivät ole stabiilit, vaan ne lisääntyvät ja muuttuvat siinä 18 vuoden aikana.

Esimerkiksi tuo sinun sössötyksesi läsnäolosta on vain 10 vuotta vanha trendi, eikä siitä kukaan puhunut vuonna 2004 kun minun kuopukseni syntyi.

Ja koko tämän ajan esimerkiksi yksin jättämisen ikäraja on noussut ja noussut ja noussut.

Ylipäätään Suomi on muuttunt tässä 20 vuoden aikana käsittämättömän äitivihamieliseksi ja lapsiperheiden palvelut ovat samaan aikaan rapautuneet täysin. Jo terveestä koulurakennuksesta ja kunnollisesta päivähoidosta tai jopa suuhygienistin ajasta joutuu tappelemaan.

Rakastavat vanhemmat ovat aina pystyneet kuuntelemaan lasta ja olemaan hänelle läsnä kuuntelemalla sisäistä ääntään. Miten muuten sitten kohtelit kuopustasi? Jätitkö yksin itkemään etkä lohduttanut? 

Lastenkasvatuksessa on trendejä joita tulee ja menee. Sössötetään milloin mistäkin, kuten sinä nyt läsnäolosta. Sitten toinen trendi tällä hetkellä on tukiverkot. Kolmas on tunteiden sanottaminen. Sössötetään niistä loputtomiin.

Ja aina käsittämättömän törkeästi, vihamielisesti ja vaativasti - kuten sinä nyt.

Ennen oli ihan tavallista mm että HYVÄ äiti leikkipuistossa (jos sinne edes meni lasten mukana) luki kirjaa penkillä, kun lapset leikkivät. Nyt on yhtäkkiä vallalla ajatus, että äidin pitää olla lastensa iholla läsnä ja sanoittaa kaikki.

Et vastannut kysymykseen kuopuksesi kohtelusta.

En niin.

Vaikka olisi ollut mahdollisuus kehua miten loistava äiti olet ollut.