3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista voi päätellä asian iskeneen aika pahasti lapsettomiin, niistä näkee heidän tietävän asian olevan noin.

Totta kai lapsettoman elämä on helpompaa, oliko tämä uutinen jollekulle? Älkää hankkiko niitä lapsia jos se on niin hirveää! Ihan hyvin voitte jättää ne tekemättä ja nauttia siitä helposta ja itsekkäistä elämästä kuten me muutkin. Omista valinnoista on turha uhriutua.

En minäkään perusta hylättyjen virtahepojen hoivakotia ja sitten valita, että on tää sitovaa ja rankkaa, elämä oli niin helppoa ennen virtahepoja.

Jep, ja lapsettomat on ihan yhtä paljon tai vähän itsekkäitä kuin lapselliset. Kukaan ei ole pakottanut hommaamaan niitä lapsia, vaan ihan omista itsekkäitä syistä ne on hankittu.

Lapsettomalla on vastuu vain itsestään. Lapsellisella ei. En ymmärrä miksi tästä selkeästä faktasta täytyy riehua.

Mikä ei poista sitä, että lapsi hankitaan itsekkäästä halusta.

Lapsesta huolehtiessa ei voi olla itsekäs. Onko peruskoulu jäänyt kesken?

Ja sinäkin hyödyt jokaisesta uudesta veronmaksajasta, vaikket tikkua ristiin laita.

Ei ole, olen filosofian maisteri. Onko sinulla jäänyt peruskoulu kesken? Lapsista tulee muuten tuottavia veronmaksajia vasta joskus kolmikymppisinä, ja käytännössä siinä vaiheessa osa on jo sairauseläkkeellä tai alkaa tehdä omia, yhteiskuntaa rahallisesti kuormittavia lapsia.

Suurin osa lapsista maksaa veroja jo parikymppisinä. Ja 25-vuotiaina on monella jo tutkinto.

He ehtii maksaa veroja monta vuotta, kun sinä olet lapseton vanhus kuormana yhteiskunnalle.

Mutta se ei kata niitä kuluja, joita he ovat elämässään aiheuttaneet kuin vasta kolmenkymmenen vuoden iässä.  Ja yhä useampi jää psyykkisistä syistä sairauseläkkeelle erittäin nuorena. Vaikuttaisi siltä, että äidit eivät ole ihan onnistuneet näiden tapausten kanssa.

Eihän se lapsetonkaan ole maksanut edes omia kulujaan kuin vasta keski-iässä ja syrjäytyy paljon herkemmin kuin lapsellinen, eikä ikinä tuota uusia veronmaksajia, maksaa hikisesti jos sitäkään itsensä, ei muuta.

Jep, ja koska kukaan ei maksa edes omia kulujaan, aiheuttaa lasten tekeminenkin vain kumulatiivisia nettokustannuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se äityleitä potuttaa huomata, että kun lapsi tulee, niin oma elämä olikin sitten siinä. Vähintään 20 vuotta on pallo jalassa ja ovet kiinni ja rahapussi tyhjä. Vasta keski-iässä on taas vapaa.

Allekirjoitan tämän 3 lapsen äitinä. Ei mitään elämää. Vielä 2 vuotta ja vihdoin voin elää sitä elämää minkä halusin. En vain voi lapsen kanssa ottaa sellaisia riskejä kuin yksin voin tehdä. Hänen tarpeensa on nyt nro 1 ja minun elämä saa odottaa.

Miksi olet hankkinut kolme lasta?

 Koska halusin lapsia, mutta aikaa on mennyt 25 vuotta ja ihmiset ja niiden haaveet ja tarpeet muuttuu. En todellakaan ole sama ihminen kuin olin neljännesvuosisata sitten kun ensimmäisen sain. Ei minulla ollut mitään suuntaa eikä päämäärää, joten päätin tehdä sitten lapset niin tulee tehtyä ne pois alta sillä aikaa kun keksin mitä haluan. Silloin kun ensimmäinen syntyi niin ei ollut edes mahdollista tehdä niitä asioita mitä nyt haaveilen toteuttavani koska tekniikka ei ollut kehittynyt sille tasolle. Jos olisi ollut, niin lapset olisi jäänyt kokonaan tekemättä ja olisin lähtenyt heti tavotteideni perään, mutta kun oli eri maailma, ei voinut edes kuvitella jotain mitä ei oltu kehitetty vielä.

Päätit tehdä lapset niin tulee tehtyä ne pois alta?

Miksi ihmeessä ajattelit noin, että lasten tekeminen kuuluu elämään jonain pakollisena vakiosuoritteena?

Kasvatus on ollut sellainen. Lapsia hankitaan. En edes kuvitellut, että olisi vaihtoehtona olla tekemättä. Meidän suvussa jo sitäkin katsotaan huonolla jos tekee vain yhden lapsen. 

Ihan sama kasvatus minulla oli, eikä yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta sukulaista tai tuttavaakaan. Yksi tahattomasti lapseton suvussa on, jolle asia on ollut kauhea tragedia. Asuin vielä pikkukylässä, joissa kaikki tekevät asiat samalla tavalla.

Minusta tuli vela.

Kyse ei ole kenenkään kohdalla mistään muusta kuin siitä, että puuttuu kyky kyseenalaistaa, ajatella itse, ja rohkeus tehdä omia, normista poikkeavia ratkaisuja.

Tiesin jo alle 2kymppisenä, etten halua ikinä äidiksi, joten minusta ei tullut äitiä. En halua lapsia vieläkään, melkein 4kymppisenä. Koskaan en ole joutunut edes harkitsemaan, pitäisikö sittenkin.

Tämä on minusta yksi niitä asioita, joita joko haluaa tai ei ja ratkaisu pitäisi tehdä siltä pohjalta, eikä "siksi kun muutkin".

Lapsettomalla on vastuu vain itsestään. Tämä on ihan vain tosiasia.

Lapsellisella on vastuu aina niistä lapsistaan, yötä päivää, aina. Tämä on ihan tosiasia.

En ymmärrä miksi tästä pitää nostaa mekkala, kun tämä on vain totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys ja vastuuttomuus ovat tosiaan yksilöllisiä luonteenpiirteitä. Mutta yksilötasolla sama henkilö joutuu olemaan väistämättä vähemmän itsekäs, jos menee tekemään lapsia, koska sitten täytyy asettaa ne lasten tarpeet etusijalle (pois lukien äärimmäiset tapaukset jotka ei huolehdi lapsistaan). Yleisellä tasolla taas ei voi sanoa että perheelliset olisivat epäitsekkäämpiä kuin lapsettomat, koska ei ne lapset siihen perusluonteeseen vaikuta.

Minusta näitä termejä ei pitäisi käyttää lainkaan tällaisessa keskustelussa. Mitä useampi lapsi, sitä enemmän vastuuta, tai jos olet vaikka yh, niin sinulla yksin on enemmän vastuuta kuin pariskunnalla, jolla on lapsia. Se ei kuitenkaan tee kenestäkään vastuullista, vaikka joku on vastuullasi. Näkeehän sen jo siitä, miten onnettomasti monet lapset on kasvatettu. Itsekkyydestä taas on ihan turha puhua. Jos olet hommannut lapsia, niin kai sä niitä rakastat sen verran, ettei niiden hoitaminen tunnu joltain pyhältä epäitsekkäältä teolta? Itse olen hommannut kissoja ja rakastan niitä yli kaiken, vaikka herättelevät minua öisin ja joudun raahaamaan kaupasta painavia kissanhiekkasäkkejä ym. En ole koskaan ajatellut "voi kun minä olen epäitsekäs näin tehdessäni".

Olet oikeassa. Termit on ihan väärät, ei pitäisi puhua itsekkyydestä tai vastuullisuudesta koska ne on tosiaan niitä luonteenpiirteitä. Mutta siitä olen eri mieltä etteikö äiti kokisi joutuvansa laittamaan omia tarpeitaan syrjään sen sata kertaa joka vuosi, lastensa takia. Miksi sitä ei saisi sanoa julkisesti että joskus ajattelee miten paljon helpommalla pääsisi ilman lapsia. Tai lemmikinomistaja ilman lemmikeitä. Vaikka niitä on ihan itse halunnut ja niitä rakastaa eikä oikeasti haluaisi niistä eroon.

Se vertailu ja kadehtiminen on tässä se, mikä saa ihmiset näkemään punaista. Kukaan ei voi tietää miten rankkaa jonkun toisen elämä on. Väittäisin, että minun, vakavasti sairaan elämä se vasta rankkaa onkin, ja itse itsestäni joudun huolehtimaan. En silti ala syyllistämään terveitä, että "tuolla ne perkuleen terveet taas mennä viipottaa bilettämässä, ne ei ymmärrä mitään elämästä".

Onko se vertailua, että sanoo kaipaavansa joskus sitä, ettei tarvitsisi huolehtia kuin itsestään niinkuin lapseton voi tehdä? Etkö itse ajattele, että voi kun voisin mennä bilettämään niinkuin terveet?

Joo mutta en ajattele sitä noin päin. En vertaa. Yritän vain itse pitää parhaani mukaan omasta terveydestäni ja jaksamisesta huolta. Enkä varsinkaan sanoisi ääneen vaikka kavereilleni, että teillä se on helppoa, kun olette terveitä. Todella tökeröä käytöstä mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se äityleitä potuttaa huomata, että kun lapsi tulee, niin oma elämä olikin sitten siinä. Vähintään 20 vuotta on pallo jalassa ja ovet kiinni ja rahapussi tyhjä. Vasta keski-iässä on taas vapaa.

Allekirjoitan tämän 3 lapsen äitinä. Ei mitään elämää. Vielä 2 vuotta ja vihdoin voin elää sitä elämää minkä halusin. En vain voi lapsen kanssa ottaa sellaisia riskejä kuin yksin voin tehdä. Hänen tarpeensa on nyt nro 1 ja minun elämä saa odottaa.

Miksi olet hankkinut kolme lasta?

 Koska halusin lapsia, mutta aikaa on mennyt 25 vuotta ja ihmiset ja niiden haaveet ja tarpeet muuttuu. En todellakaan ole sama ihminen kuin olin neljännesvuosisata sitten kun ensimmäisen sain. Ei minulla ollut mitään suuntaa eikä päämäärää, joten päätin tehdä sitten lapset niin tulee tehtyä ne pois alta sillä aikaa kun keksin mitä haluan. Silloin kun ensimmäinen syntyi niin ei ollut edes mahdollista tehdä niitä asioita mitä nyt haaveilen toteuttavani koska tekniikka ei ollut kehittynyt sille tasolle. Jos olisi ollut, niin lapset olisi jäänyt kokonaan tekemättä ja olisin lähtenyt heti tavotteideni perään, mutta kun oli eri maailma, ei voinut edes kuvitella jotain mitä ei oltu kehitetty vielä.

Päätit tehdä lapset niin tulee tehtyä ne pois alta?

Miksi ihmeessä ajattelit noin, että lasten tekeminen kuuluu elämään jonain pakollisena vakiosuoritteena?

Kasvatus on ollut sellainen. Lapsia hankitaan. En edes kuvitellut, että olisi vaihtoehtona olla tekemättä. Meidän suvussa jo sitäkin katsotaan huonolla jos tekee vain yhden lapsen. 

Ihan sama kasvatus minulla oli, eikä yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta sukulaista tai tuttavaakaan. Yksi tahattomasti lapseton suvussa on, jolle asia on ollut kauhea tragedia. Asuin vielä pikkukylässä, joissa kaikki tekevät asiat samalla tavalla.

Minusta tuli vela.

Kyse ei ole kenenkään kohdalla mistään muusta kuin siitä, että puuttuu kyky kyseenalaistaa, ajatella itse, ja rohkeus tehdä omia, normista poikkeavia ratkaisuja.

Tiesin jo alle 2kymppisenä, etten halua ikinä äidiksi, joten minusta ei tullut äitiä. En halua lapsia vieläkään, melkein 4kymppisenä. Koskaan en ole joutunut edes harkitsemaan, pitäisikö sittenkin.

Tämä on minusta yksi niitä asioita, joita joko haluaa tai ei ja ratkaisu pitäisi tehdä siltä pohjalta, eikä "siksi kun muutkin".

Tyypillistä lapsellista itsekkyyttä kuvitella olevansa uniikki lumihiutale vain koska ei ole lapsia... Eihän siinä ole mitään tavatonta tai ihmeellistä, peruselämää.

Miksi muuten riehut vauvapalstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.

Ei lasten tekeminen ole "jokaisen oma asia", sillä lasten tekeminen vaikuttaa muihinkin ihmisiin monin tavoin. Yhden lapsi on liian usein toisen riesa.

Pitäisikin määrätä haittaveroa jokaisesta tehdystä lapsesta. Ehkä se hillitsisi vähän.

Joo ihan mahtavaa olis jos missään ei ois yhtään lasta häiritsemässä. Pelkkiä valoja aikuisia täällä keskenämme elettäisiin. Yhdessä vanhettaisiin ja lopulta kuoltaisiin pois. Ihanaa.

Luonto eläimineen ainakin kiittäisi.

Mutta kun minä minä minä minä minä. Ja mun geenit!!

On erittäin itsekästä ajatella, että luonto välittäisi kailtaisestasi sinä sinä sinä ja sinun geenit ihmisestä. Luonto ei välitä ja sille on sama onko ihmisiä vaikka 20 miljardia vai 0. Ihminen ei ole sen erityisempi kuin mikä tahansa muukaan luonnon ilmenemismuoto. 

Ei ole ei, mutta luonnolle ylivoimaisesti haitallisin ilmenemismuoto kylläkin.

Jossakin dokumentissa esitettiin aika ikävältä kuulostava vertaus, jota on kuitenkin hyvin vaikea kiistääkään: Ihmiskunta käyttäytyy maapallon ja sen kaikkien muiden eläin- ja eliölajien kannalta kuin pahalaatuinen leviävä syöpäkasvain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomalla on vastuu vain itsestään. Tämä on ihan vain tosiasia.

Lapsellisella on vastuu aina niistä lapsistaan, yötä päivää, aina. Tämä on ihan tosiasia.

En ymmärrä miksi tästä pitää nostaa mekkala, kun tämä on vain totuus.

Ihmisillä voi olla myös muita vastuita kuin omat lapsensa. Tämä on ihan vain tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Tuo on yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Valtavat vaatimukset vanhemmuudelle, muttei enää mitään tukea, vaikka laki siihen kunnat velvoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Ahaa, tämä ketju käsittelikin siis juridiikkaa. 😂🤣

Tämä on taas kerran näitä, mihin voi todeta vain "kikkeliskokkelis, mitäs läksit?".

Kyllä minuakin v*tuttaisi, jos olisin ollut tomppeli ja tehnyt lapsen ja vielä toistanut virheeni kahdesti, muttei se niiden syy ole, jotka ovat valinneet toisin.

Kaikkein itsekkäimpiä ovat juuri tuon jutun naisen kaltaiset äidit, jotka tekevät lapsia, koska eivät halua tulla leimatuiksi "itsekkäiksi ja vastuuttomiksi". Ainut järkevä, epäitsekäs syy tehdä lapsia on, että haluaa lapsia lasten itsensä takia. Kaikki muut syyt ovat itsekkäitä. Lasten tekeminen siksi, että MINÄ haluan tai MINÄ koen olevani parempi ihminen, kun olen pyöräyttänyt parit veronmaksajat lisää tähän maahan on suurinta kuviteltavissa olevaa itsekkyyttä.

Epäitsekkäin tuntemani ihminen on lapseton. Hän ei ole itse saanut lapsia toiveistaan huolimatta, mutta ottaa esim kummitädin roolinsa erittäin tosissaan ja on tukena ja apuna tuttujen lapsiperheiden elämässä. Omistautuu ihailtavasti myös työlleen ja lemmikeilleen. Silti toisinaan näin pikkulasten äitinä pistää pieni kateuden pisto kun hän kertoo vaikkapa viikonloppusuunnitelmistaan, jotka eivät ole mahdollisia minun elämäntilanteessani. Vaikka tosiasiassa en tietenkään ole oikeasti kateellinen, päin vastoin olen hirveän onnellinen että minulle on nämä rakkaat lapset suotu. Joskus sitä vaan kaipaisi sitä, että voisi tehdä ihan mitä itseä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen itkeminen julkisesti oman ajan puutteesta vedoten vastuullisuuteen ym on jotenkin rasittavaa. Tulee vähän sellainen uhri-marttyyri-äiti kuva tällaisista ihmisistä. Se on aivan eri asia puhua puolisolleen, että huh onpa meidän lasten kanssa rankkaa, kun julistaa turuilla ja toreilla "katsokaa minua ja minun vastuullisuuttani, en ole itsekäs kuten te muut, kumartakaa minua ja saavutuksiani". Jotenkin lapsellista (no pun intended). Älkää please olko marttyyriäitejä. Hemmetin raskaita ihmisiä. Omakin äitini on sellainen.

Tuo on yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Valtavat vaatimukset vanhemmuudelle, muttei enää mitään tukea, vaikka laki siihen kunnat velvoittaa.

Eikös vanhempien pitäisi miettiä ennen lasten hankkimista pystyvätkö vastaamaan vaatimuksiin? Suurin vaatimus on mielestäni se, että pystyy olemaan läsnä lapselle ja validoimaan hänen kokemuksensa, mutta kaikki eivät ole tähän psykologisesti valmiita. Silloin ei auta kunnan tuki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin hän tarkoitti sanomaansa otettavaksi puolen maailman loukkauksena.

Ehkä juuri siten kuin itsekin koen ja näen eron: Ennen lapsia minun ei tarvinnut ajatella ensisijaisesti muiden kuin omaa mukavuuttani. Aikataulut koskivat vain itseäni. Sunnuntaina saattoi nukkua iltapäivään asti, eikä sittenkään tarvinnut keittää perunoita ja valmistaa täysipainoista ateriaa.

Lasten synnyttyä ei ole sellaisia vaihtoehtoja. Nouset aikaisin niin jouluna kuin juhannuksena.

Elämä ei ole huonompaa, oikeastaan se on parempaa, mutta varsinkin erilaista.

Tuo vaan pitäisi huolellisesti ajatella ennen kuin rupeaa lapsia vääntämään. Pitää tajuta, että siihen loppui mukava elämä ja vapaus. 

No nimenomaan. Ja eikä tuotakaan aikaa ikuisesti kestä, eskari- ja kouluikäisten kanssa meno on jo huomattavasti helpompaa. Meneehän siihen vuosia, mutta kenelle se tulee yllätyksenä? Meillä tosin ns. normaaleja lapsia, joten pystytään nukkumaan kouluikäisten kanssa viikonloppuisin pidempään. Ei tartte herätä kukonlaulun aikaan. Lapset osaavat itsekin ottaa aamupalaa jos on nälkä. Toki jos passaa kaiken nenän eteen, niin sitä passausta saa tehdä sitten sinne hamaan aikuisuuteen saakka. Kohta tämä leppoisampi aika päättyy hetkeksi, kun saamme perheenlisäystä ja tiedossa on, että seuraavien vuosien aikana leppoisampi elämä ei tuosta noin vain onnistukaan. Mutta tämäkin lapsi kasvaa ja itsenäistyy aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Ahaa, tämä ketju käsittelikin siis juridiikkaa. 😂🤣

Ei käsitellyt, vaan vertailua lapsettoman ja vanhemman välillä. Sinulle vain ei mene millään kaaliin, mikä se vanhempi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on vedetty herneet nokkaan perehtymättä aiheeseen kunnolla. Siinä iltalehden jutussa jonka minä luin, ei sanottu että lapsettomat olisi itsekkäitä. Siinä henkilö välillä mietti miten ilman lapsia elämä olisi paljon helpompaa ja voisi olla itsekkäämpi. Ihan normaaleja äitiyden tunteita, mutta tämäkin keskustelu taas todistaa sen miten voimissaan äitimyytti edelleen on. Äiti ei saisi väsyä tai kokea negatiivisia tunteita olematta huono ihminen.

Jos nämä äitihenkilöt eivät halua päivittelyä osakseen, ei kannata vertailla ja kadehtia muita. Hän voi todeta, että onpas lasten kanssa rankkaa, ei olisi pitänyt lisääntyä, ilman että väittää lapsettomien olevan vastuuttomia.

No ehkä tarkoittaa vastuuttomuudella vaikka sitä, että voi perjantai-iltana riipaista kännit. Lapseton voi, jos haluaa, pienten lasten yh ei voi. Ihan fakta. Miksi pitää loukkaantua?

Tai sitten ei, jos hänellä on vaikka töitä seuraavana aamuna. Ylipäätään aikuisen elämä on vastuullista.

Myös lapsellisilla on nuo kaikki muut vastuut lisäksi.

Työstä saa sairauslomaa jos ei jaksa tai pysty tekemään työtään. Vanhemmuudesta ei saa ikinä, vaan käsi/jalka/selkä kipsissä ja 40 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa sinä hoidat edelleen ne lapsesi.

Mutta silti jotkut jättää hoitamatta. Päätelmä: vanhemmuus ei tee aina vastuulliseksi.

Fakta: Vanhemmalla on aina vastuu, lain mukaan.

Se että joku ei muka hoida ei poista tätä tosiasiaa yhtikäs mihinkään, vaikka miten vänkyttäisit. Onhan meillä ns työssäkäyviä lapsettomiakin, jotka ei hoida työtään jne.

Ahaa, tämä ketju käsittelikin siis juridiikkaa. 😂🤣

Kyllä, ap lienee oikeustieteen tohtori vähintään.