Onko iän myötä (esim. 40 v. -> ) lihominen väistämätön ilmiö?! Miten pidät painosi kurissa, keski-ikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pian 48 ja ei ole vielä kolottanut koskaan. En siis sano etteikö monia kolota, uskon sen täysin, mutta kiinnostaa että mikä sen tekee? Onko siis esim reuma niillä joita kolottaa?

Jäin miettimään vielä tätä asiaa, ja nyt tunnistan ehkä sen että polvea välillä vihloo, siihen on syynä liiasta urheilusta tullut nivelvika.

Millaista se on kun esim aamulla kolottaa? Mistä kohtaa? En siis ilkeile vaan olen kiinnostunut.

Minä oon 42v, harrastan crossfitia ja tietysti perusulkoiluharrastukset päälle. Oon huomannut että palautuminen hidastunut 40 jälkeen, eli harjoitusta seuraavana päivänä voi lihakset olla aiempaa väsyneemmär ja tukkoisemmat. Huono työergonomia päätetyössä on lisäksi saanut hartiaosastolle kertymään kireyksiä ja massaa.

En pystyisi ihan palautumisen puolesta harrastamaan kuormittavaa liikuntaa joka päivä kuten joku 57 vuotias kirjoitti. Yksilöllistä varmaan, mutta yleensä sellainen palautumiskyky on rakennettu jo varhaisesta iästä säännöllisellä harjoittelulla, eikä enää päälle 30 saavutettavissa. Mieheni on fysioterapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pian 48 ja ei ole vielä kolottanut koskaan. En siis sano etteikö monia kolota, uskon sen täysin, mutta kiinnostaa että mikä sen tekee? Onko siis esim reuma niillä joita kolottaa?

Jäin miettimään vielä tätä asiaa, ja nyt tunnistan ehkä sen että polvea välillä vihloo, siihen on syynä liiasta urheilusta tullut nivelvika.

Millaista se on kun esim aamulla kolottaa? Mistä kohtaa? En siis ilkeile vaan olen kiinnostunut.

Minä oon 42v, harrastan crossfitia ja tietysti perusulkoiluharrastukset päälle. Oon huomannut että palautuminen hidastunut 40 jälkeen, eli harjoitusta seuraavana päivänä voi lihakset olla aiempaa väsyneemmär ja tukkoisemmat. Huono työergonomia päätetyössä on lisäksi saanut hartiaosastolle kertymään kireyksiä ja massaa.

En pystyisi ihan palautumisen puolesta harrastamaan kuormittavaa liikuntaa joka päivä kuten joku 57 vuotias kirjoitti. Yksilöllistä varmaan, mutta yleensä sellainen palautumiskyky on rakennettu jo varhaisesta iästä säännöllisellä harjoittelulla, eikä enää päälle 30 saavutettavissa. Mieheni on fysioterapeutti.

Mitä tarkoitti tuo hartiaosastolle kertyy kireyksiä ja massaa? Tuleeko iän myötä siis läskiä hartioille? Nimimerkillä alkava emännänkyhmy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen ns. Kaiken oikein eli syön terveellisesti, pätkäpaastomallilla, urheilen 5-6 krt viikossa ja mm juoksen 30 km viikossa. En juopottele, syöpöttele enkä juuri lsinkaan herkuttele.

Olen silti ylipainoinen bmi28. Enempää en voi urheilla, alkaa tulla rasitusvammoja.

Varmaan joillekin painonhallinta on helppia kun viisikymppiä mittarissa, mulle ei. Olen luovuttanut jo, olkoon ylipaino. Olenpa ainakin edes sit hyväkuntoinen ylipainoinen.

Paasto on vikana.Et laihdu liian vähällä syömisellä.

Pätkäpaasto ei tarkoita liian vähän syömistä.

Joo, olen tuo yllä oleva joka tekee kaiken oikein, en syö sinällään liian vähän mutta ehkä pienellä miinuskalorilla olen koko ajan. Päivittäinen peruskulutus n. 1600kcal ja urheilua päälle 500kcal eli kulutus 2100, ja syön sellaisen 1800-2000kcal

Silti ollut tämä ylipaino jo vuosia ja olen siis koko elämäni urheillut tämän 5-6 kertaa viikossa. Mikään ei muuttunut syömisessä tai urheilussa, silti vaan siinä 44-45 iästä eteenpäin painoa tuli lisää.

Ja joo, tiedän, on fysiikan lakien vastaista. Mulla asiaan vaikuttanee paha unettomuus, muuta syytä lääkärikään ei keksinyt.

Tämä on tosi yleistä, että tehdään "kaikki oikein" ja silti on ylipainoa. Ollaan kummallisen sokeita omalle syömisille ja kuvitellaan jonkun mystisen asian haittaavan painonhallintaa, kun teenhän "kaiken oikein"  Ei nähdä mitään syytä muuttaa omaa toimintaa.

No mä en todellakaan näe mitään syytä muuttaa omaa toimintaa. Syön terveellisesti, en syö liikaa, urheilen paljon, olen terve ja jaksava. Sanoin jo aiemmassa viestissä että hyväksyn tilanteen ja olen ihan ookoo sen kanssa että on ylipainoa. Olen loistokuntoinen ylipainoinen ja juoksen maratoneja. Moni laiha ei pysty samaan.

Ok, se on sitten sinun ratkaisusi. Ylipainoiset ei kyllä mitään maratoneja juokse. Taidat olla sokea myös liikkumisesi suhteen.

Todellakin juoksee!

T. Ylipainoinen ja 20 v maratoneita juossut

Vain omissa mielikuvituksissaan.

Höpö höpö. Just tulin 15 km lenkiltä. Olen bmi 28 ja vaatekoko 38/40 joten sinun pitää vähän laajentaa käsitystäsi. Vai luuletko että ylipaino tarkoittaa sitä että painaa 150kg?

T. Lukemattomat maratonit juossut, 79kg nainen

Maratoni on vähän enemmän kuin 15 km.

Sinä et ole koskaan käynyt yhdessäkään juoksutapahtumassa, se on jo selvää. Olen bmi reilu 26, keskivauhti kympillä 5,2min km, puolikkaalla 5,8.

-sivusta

Niin, että kun käy juoksutapahtumassa, niin maratoni muuttuu 15 kilometriksi?

Imbesilli nykynuori ei osaa lukea. Henkilö sanoi olleensa 15 km lenkillä, mikä on vähä eri kuin maratonkisat. Mutta jatkakaa vaan.

Eli jos tänään juoksin 5 km rennon palauttavan lenkin ja kolme viikkoa sitten maratonin, niin en ole maratoonari, koska juoksin tänään vain 5 km?? Mielenkiintoinen logiikka. Kuinka pitkään sen maratonin jälkeen voi kertoa olevansa maratoonari? Vain sen juoksupäivän??

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pian 48 ja ei ole vielä kolottanut koskaan. En siis sano etteikö monia kolota, uskon sen täysin, mutta kiinnostaa että mikä sen tekee? Onko siis esim reuma niillä joita kolottaa?

Millaista se on kun esim aamulla kolottaa? Mistä kohtaa? En siis ilkeile vaan olen kiinnostunut.

Olen 45v, terve ja hyväkuntoinen, joten en liene paras vastaamaan, mutta jokunen vuosi sitten tuntui että ķoko ajan kolotti ja nukuin huonosti. Alaselkää vihloi ja polvissakin oli outo tunne aina aamuisin. Jossain vaiheessa tajusin, että patja oli ehkä tullut tiensä päähän, ostin uuden sängyn, joka tuki paremmin, ja kivut loppuivat siihen. Kannattaa huomioida tällaisetkin asiat.

Monella kuitenkin varmaan kyse siitä, että on lihas- ja nivelkipuja. Se voi tuntua tosi pahalta, että kaikki liike sattuu ainakin vähän. On vaikea vaikkapa taivuttaa kättä, kohottaa itseään vuoteella tms, koska se kirjaimellisesti tekee kipeää.

Stressiä ja unettomuutta,kiireistä elämää,vaativaa työtä, on aina ollut ennennkin, mutta ei ole ollut lihavia tätä määrää kuin nyt.

Ja seuraavaksi joku kirjoittaa että ku kaupoissa on niin paljon karkkia ja herkkua,  no on sitä ennenki voinu ostaa kilokaupalla jos ollu rahaa, ja silloinkaan ei lihottu  kuten nyt .

Hormoonit(pillerit) joku kirjoittaa  pian  kans, no e-pillereissä nykysin pikku hitunen hormooneja siihen mitä ennen, ja ennenkään ei naiset lihoneet niitä syödessä.

Mulla on semmonen suuri salaisuus, että syön vähemmän kuin kulutan. Herkkuja ja alkoholia vain viikonlopuisin. Terveellinen ruokavalio viikolla ja annokset pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pian 48 ja ei ole vielä kolottanut koskaan. En siis sano etteikö monia kolota, uskon sen täysin, mutta kiinnostaa että mikä sen tekee? Onko siis esim reuma niillä joita kolottaa?

Jäin miettimään vielä tätä asiaa, ja nyt tunnistan ehkä sen että polvea välillä vihloo, siihen on syynä liiasta urheilusta tullut nivelvika.

Millaista se on kun esim aamulla kolottaa? Mistä kohtaa? En siis ilkeile vaan olen kiinnostunut.

Mä olen 63 eikä mua vieläkään kolota.

Nämä kolotukset ja kulumat on pitkälti työperäisiä. Yksipuolinen rasitus. Geenit ja hyvä lihaskunto voivat suojella. Toinen paha on urheilu, siitä tulee kremppoja.

Istumatyössä ja kumarrellessa/ käännellessä menee selkä, portaissa kulkiessa tai juostessa polvet, kävellessä kuluu lonkat, nostellessa kädet jne. jne.

Turha on arvostelijoiden hurskastella, kyllä useimmilla painon pysyminen samoissa lukemissa nelikymppisenä on vaikeampaa kuin nuorempana. Toisilla täytyy olla tiukka kontrolli, toisilla pysyy luonnostaan, mutta siinä on jo onnellisessa asemassa joko geenien tai elintapojen puolesta.

Minulla paino ei nouse, mutta todella vaikea sitä on saada nykyisestä laskemaan. Olen liikkuvainen ja syön terveellistä ruokaa pienehköjä annoksia, joten pitäisi tehdä todella radikaalia rajoitusta, että saisin painoa alas. Mieluummin elän hyväksi havaitulla tapaa ja pidän kevyttä ylipainoa.

Vierailija kirjoitti:

Stressiä ja unettomuutta,kiireistä elämää,vaativaa työtä, on aina ollut ennennkin, mutta ei ole ollut lihavia tätä määrää kuin nyt.

Ja seuraavaksi joku kirjoittaa että ku kaupoissa on niin paljon karkkia ja herkkua,  no on sitä ennenki voinu ostaa kilokaupalla jos ollu rahaa, ja silloinkaan ei lihottu  kuten nyt .

Hormoonit(pillerit) joku kirjoittaa  pian  kans, no e-pillereissä nykysin pikku hitunen hormooneja siihen mitä ennen, ja ennenkään ei naiset lihoneet niitä syödessä.

Matalaestrogeeninen hormoniehkäisy voi itseasiassa vaikuttaa juuri niin, että estrogeenitaso putoaa koska oma estrogeenintuotanto heikkenee. Mulle kävi näin ja jouduin lopettamaan tuotteen käytön 37v vaihdevuosioireiden vuoksi (arat limakalvot, yöhikoilu ja päänsäryt mm)

Vierailija kirjoitti:

Aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi vasta 60 ikävuoden jälkeen. Vastaus: elintavat lihottaa

Ei kovin merkittävästi.

-

''Tärkein tulos oli se, että 20–60-vuotiaiden aineenvaihdunnan nopeus pysyy ennallaan. Yli 60-vuotiaiden aineenvaihdunta hidastuu vain 0,7 prosenttia vuodessa. Aineenvaihdunnan hidastuminen on siis niin hidasta, ettei se voi selittää keski-ikäisten lihomista. Keski-ikä sijoitetaan usein vuosille 40–60.''

-

https://www.is.fi/terveys/art-2000008206159.html

Mulla on tavoitteena jatkaa nyt 40 vuotiaana ja tästä eteenpäin lääkevapaata elämää jota olen tähän asti onnistuneesti saanut viettää. Tarkoitan siis ilman diabetestä, verenpainetautia jne iän mukana helpommin tulevia sairauksia joiden lääkkeet helposti aiheuttavat painonnousua toisille (ei siis kaikille). Erillaiset lääkkeet vaikuttavat esim nestetasapainoon ja täten painoon/pyöreyteen joka ei siis ole läskiä mutta vaatekoossa näkyy. Toinen syy on se ettäolen saanut hankittua vuosien saatossa klassisen mallisia vaatteita vaatekaapillisen joita haluan käyttää nyt ja tulevaisuudessa ja nämä kaikki koossa s ja tämän takia on tavoitteena edelleen pysyä samassa koossa. Tämä on suhteellisenhelppoa kun tasaiseen tahtiin vaatteita käyttää ja jos rupeaa kiristämään niin tietää että sellaiset pari kiloa pitää heti pudottaa. Parin kiloa on helpompi pudottaa kuin esim 10kg eli mitä nopeammin todellisuus painonnoususta huomataan niin helpompi karsia sitä myös pois. Harrastan hikiliikuntaa 3-5 kertaa viikossa ja myös tätä aion jatkaa. Niin ja sokerit tietty pois mutta juhlissa/illan istujaisissa toki kaikkia tarjottavia maistan mutta arkena en makeita herkkuja syö.

Painonhallintaan vaikuttaa kyllä joku salainen factor X jota ei ehkä vielä tunneta.

Mä ja siskoni ollaan vuoden ikäerolla eli liki samanikäiset ja asuimme pari vuotta saman katon alla. Koko sen ajan minä söin terveellisemmin, vähemmän, urheilin koko ajan, liikuin ja olin aktiivinen, ja olin ylipainoinen. Sisko söi kuin hevonen, voitakin 5cm kerros aina leivällä, veti pizzaa ja sipsiä, ei urheillut kertaakaan, makasi ja chillasi. Ja oli koko ajan laiha ja laihtuikin tuon parin vuoden aikana vähän.

En tajua että miten tuo on mahdollista edes. Ja siis oli pitkät ajat että näin joka suupalan mitä sisar söi (kyseessä yhteisyritys ja olimme koko ajan siis yhdessä). Hän söi ihan koko ajan valtavan paljon enemmän.

Mikä se on se tekijä että toiseen tarttuu joka kalori ja toinen on läpipasko? Ja vielä sama geeniperimä, niinkuin meillä, aiheuttaa silti noin erilaiset aineenvaihdunnat? En ymmärrä.

Syön ihan mitä mieli tekee, mutta vain silloin kun on aidosti nälkä ja vain sen verran, että nälkä lähtee. Ei tulisi mieleenkään mättää esim. kokonaista pizzaa kerralla. Kolmasosa riittää. En harrasta erikseen urheilua, juon alkoholia silloin kun haluan, en vieroksu sipsejä tai suklaata tms. vaikka en joka päivä enkä edes joka kuukausi moisia syökään. Kävelen kyllä lähes kaikkialle. Ikää 42 ja BMI alle 20. Ja kyllä, on lapsia, eikä ole jäänyt mitään raskauskiloja.

Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Syö vähemmän kuin kulutat, kuten tässäkin ketjussa on monesti jo todettu. Ei mitään tekemistä iän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuunnuin. Syön silloin, kun itselläni on nälkä, ja pienehköjä kevyitä annoksia - en kenenkään miehen rytmiin enkä äijäruokia.

Tässä on pointti. Parisuhde lihottaa naisia.

Enpä ole huomannut, päinvastoin. Sen sijaan jokainen ex-äijäni on lihonut suhteemme aikana. 41v olen, 166/56 on olleet mitat jo vuosikausia. Syön silloin kun on nälkä, en muuten. Ei se sen vaikeampaa ole.

Pidätkö itseäsi hoikkana? Olet kyllä noilla pituus-/painolukemilla vähän pullea.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa joka jumalan päivä. Vain tavallista ruokaa, ei mitään herkkuja kuten suklaa, karkit, pullat, jäätelö, sipsit. 163cm, 56kg. 44v.

5 kiloa olisi varaa pudottaa sinullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen ns. Kaiken oikein eli syön terveellisesti, pätkäpaastomallilla, urheilen 5-6 krt viikossa ja mm juoksen 30 km viikossa. En juopottele, syöpöttele enkä juuri lsinkaan herkuttele.

Olen silti ylipainoinen bmi28. Enempää en voi urheilla, alkaa tulla rasitusvammoja.

Varmaan joillekin painonhallinta on helppia kun viisikymppiä mittarissa, mulle ei. Olen luovuttanut jo, olkoon ylipaino. Olenpa ainakin edes sit hyväkuntoinen ylipainoinen.

Paasto on vikana.Et laihdu liian vähällä syömisellä.

Pätkäpaasto ei tarkoita liian vähän syömistä.

Joo, olen tuo yllä oleva joka tekee kaiken oikein, en syö sinällään liian vähän mutta ehkä pienellä miinuskalorilla olen koko ajan. Päivittäinen peruskulutus n. 1600kcal ja urheilua päälle 500kcal eli kulutus 2100, ja syön sellaisen 1800-2000kcal

Silti ollut tämä ylipaino jo vuosia ja olen siis koko elämäni urheillut tämän 5-6 kertaa viikossa. Mikään ei muuttunut syömisessä tai urheilussa, silti vaan siinä 44-45 iästä eteenpäin painoa tuli lisää.

Ja joo, tiedän, on fysiikan lakien vastaista. Mulla asiaan vaikuttanee paha unettomuus, muuta syytä lääkärikään ei keksinyt.

Tämä on tosi yleistä, että tehdään "kaikki oikein" ja silti on ylipainoa. Ollaan kummallisen sokeita omalle syömisille ja kuvitellaan jonkun mystisen asian haittaavan painonhallintaa, kun teenhän "kaiken oikein"  Ei nähdä mitään syytä muuttaa omaa toimintaa.

No mä en todellakaan näe mitään syytä muuttaa omaa toimintaa. Syön terveellisesti, en syö liikaa, urheilen paljon, olen terve ja jaksava. Sanoin jo aiemmassa viestissä että hyväksyn tilanteen ja olen ihan ookoo sen kanssa että on ylipainoa. Olen loistokuntoinen ylipainoinen ja juoksen maratoneja. Moni laiha ei pysty samaan.

Käyn joka päivä salilla, ja siellä on myös joka päivä samat ihmiset. Siellä on todella paljon niitä jotka on selvästi ylipainoisia mutta todella kovassa kunnossa. Siis esim bodyattack tunnit ja sen jälkeen salia, tai pari kolme jumppaa putkeen. Moni hoikka ei todellakaan jaksa tai pysty samaan.

Eli vaikka on painoa niin voi olla ihan helkkarin kovassa kunnossa.

Sit taas tunnen useita laihoja jotka ei jaksa edes maitopurkkia nostaa käsi suorana eteenpäin. Saati kävellä sohvalta jääkaappia pidemmälle.

Kuntoa ei todellakaan voi päätellä ulkoisesta olemuksesta.

Olisin silti mielummin laiha ja huonokuntoinen kuin läski ja kovassa kunnossa. Lihavuus on niin vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Iltasanomista löytyy haulla "normaali paino tutkimus" juttu ihmisistä, jotka ovat pysyneet normaalipainossa koko elämänsä. En osaa linkittää, kun osoitteeksi haun kautta tulee is/ haku.

Mutta pointtina se, että on lapsena opittu normaali syöminen ja normaali liikkuva elämäntapa. Ei syödä jatkuvasti, ruokaan suhtaudutaan aika neutraalisti, ei kielletä itseltä mitään, ei tarkkailla painoa. Eli eletään elämää. Syödään, että jaksetaan.

Olen hoikka 60+, aikuiset lapseni myös hoikkia. Jutun luettuani ymmärsin miksi.

Et ole ymmärtänyt lukemaasi. Itse olin hoikka 30-vuotiaaksi asti, sen jälkeen on tullut kilo per vuosi lisää. Aineenvaihdunta ei ole tieteen mukaan hidastunut, mikä on totta, sillä käyn salilla ja tulokset ovat lähes samat kuin kolmikymppisenäkin.

Syy lihomiseen on insuliiniresistenssissä, joka alkaa edetä pikkuhiljaa viimeistään 30v+ ikäisillä. Sinulla ja perheelläsi on hyvät sokeriaineenvaihduntageenit, elimistönne pystyy käsittelemään hiilihydraatteja hyvin. 99% keski-ikäisten lihomisesta johtuu sokeriaineenvaihdunnan piiputtamisesta.

Minä olen päässyt takaisin nuoruuden mittoihini(ja terveyteen) vähentämällä hiilareita(rasvaa tilalle) ruokavaliostani, sekä pätkäpaastolla(intermitted fasting).

Vierailija kirjoitti:

Painonhallintaan vaikuttaa kyllä joku salainen factor X jota ei ehkä vielä tunneta.

Mä ja siskoni ollaan vuoden ikäerolla eli liki samanikäiset ja asuimme pari vuotta saman katon alla. Koko sen ajan minä söin terveellisemmin, vähemmän, urheilin koko ajan, liikuin ja olin aktiivinen, ja olin ylipainoinen. Sisko söi kuin hevonen, voitakin 5cm kerros aina leivällä, veti pizzaa ja sipsiä, ei urheillut kertaakaan, makasi ja chillasi. Ja oli koko ajan laiha ja laihtuikin tuon parin vuoden aikana vähän.

En tajua että miten tuo on mahdollista edes. Ja siis oli pitkät ajat että näin joka suupalan mitä sisar söi (kyseessä yhteisyritys ja olimme koko ajan siis yhdessä). Hän söi ihan koko ajan valtavan paljon enemmän.

Mikä se on se tekijä että toiseen tarttuu joka kalori ja toinen on läpipasko? Ja vielä sama geeniperimä, niinkuin meillä, aiheuttaa silti noin erilaiset aineenvaihdunnat? En ymmärrä.

Ruuan sisällöllä on suuri merkitys. Ei kaikki johdu määrästä tai kaloreista.

Ei ole mitenkään väistämätöntä, että paino nousee vaihdevuosien jälkeen.

Mielestäni parhaiten normaalipainossa auttaa pysymään kasvispainotteinen ruokavalio, karkeista, mehuista, limuista, sipseistä ja leivonnaisista luopuminen sekä aterioiden kohtuulliset annoskoot. Mitään karkki- tai herkuttelupäiviä ei kannata pitää, vaan totutella terveelliseen ruokavalioon ja hankkia mielihyvä muilla keinoin.

Rasittavaa liikuntaa kannattaa harrastaa vähintään 2 kertaa viikossa, mieluummin enemmän. Itsensä kannattaa punnita usein, ja tehdä pienestäkin painonnoususta korjausliikkeitä. Myöskin kannattaa olla ainakin päällisin puolin tietoinen eri elintarvikkeiden kaloripitoisuuksista, jotta osaa tehdä oikeanlaisia valintoja.

Näillä konsteilla pysyy normaalipainossa. 

N 58

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuunnuin. Syön silloin, kun itselläni on nälkä, ja pienehköjä kevyitä annoksia - en kenenkään miehen rytmiin enkä äijäruokia.

Tässä on pointti. Parisuhde lihottaa naisia.

Enpä ole huomannut, päinvastoin. Sen sijaan jokainen ex-äijäni on lihonut suhteemme aikana. 41v olen, 166/56 on olleet mitat jo vuosikausia. Syön silloin kun on nälkä, en muuten. Ei se sen vaikeampaa ole.

Pidätkö itseäsi hoikkana? Olet kyllä noilla pituus-/painolukemilla vähän pullea.

Älä nyt viitsi.