Jalkapallosota oli El Salvadorin ja Hondurasin välinen viisipäiväinen sota...

Se futismatsi oli korkeintaan katalyytti eikä syy sodalle.

Nyt kiehuu jääkiekkopiirissäkin täällä.

Joukkuepelit/urheilu muistuttaa paljon sodankäyntiä, siiinä eri joukkueilla on erilaiset uniformut, liput ja värit ja välit kannattajien ja joukkueiden välillä voivat olla hyvinkin kireät.

Jugoslavian hajoamissodassa oli eri seuroilla paramilitaarisia ryhmittymiä. Varsinkin Belgradin suurseuroilla Crvena Zvezdalla (Punainen tähti) ja Partizanilla oli useita kymmeniä tuhansia valtiosta erillisiä aseistettuja joukkoja. Samoin Obilic Belgradilla, jonka puheenjohtaja oli raaka sotilasjohtaja Arkan. Arkan salamurhattiin ja hänen mallivaimonsa toimi sen jälkeen ainakin näennäisesti Obilicin puheenjohtajana.

Liitoksissaan natiseva Jugoslavia sai tulta hajoamiselle, kun Punaisen Tähden ja liittoumasta irti pyrkivän kroatialaisen Zagrebin Dinamon kannattajat ottivat verisesti yhteen. Bosnialaiset seurat jäivät pimentoon, mutta Bosnia kärsi kaikkein eniten.

Jalkapallo ei tietenkään ollut Jugoslavian hajoamissodan syy, mutta kansallisuuksien ja väestöryhmien välillö kytevä viha purkautui niiden kautta. Isoimmat seurat kannattajineen olivat kuin pieniä itsenäisiä armeijoita. Politiikka linkittyi ja syöpyi näin vahvasti jalkapalloon. 

Obilicin rapistunut autio stadion on kolkko näky yhä 30 vuoden jälkeen Belgradissa. Arkanin kasvot katsovat seinämuraalista. Joukkuetta ei enää ole.

Punainen Tähti ja Partizan hallitsevat Serbian sarjaa. Yleisömäärät ovat kuitenkin pudonneet rajusti. Jokaisella uudella tasavallalla on oma sarjansa.