Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset ovat yksinäisiä. Miksi me ei osata hoitaa tätä ongelmaa?
09.07.2022 |
Olisiko tässä ketjussa ideoita, miten voisimme poistaa yksinäisyyttä yhteiskunnan tasolla. Voi toki antaa vinkkejä myös yksilön tasolla. Mutta erityisesti kiinnostaa, miten voisimme luoda ympäristön joka tuottaisi yhteisöllisyyttä? Sellaisella suomalaiseen luonteeseen sopivalla tavalla, meidän näköistämme yhteisöllisyyttä.
Kommentit (386)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää toisia suomalaisia muuten kuin korkeintaan kirjaimien muodossa näytöllä. Parempi ilman.
Miksi?
Tätä ketjua luettuaan ei voi kuin todeta saman. Jessus mitä lukutaidotonta ihmesakkia.
Vanhuksissa on paljon yksinäisiä. Epäsuosittu totuus on se, että moni vanhus on yksinäinen hyvästä syystä. Kun kohtelee omia lapsiaan kuin roskaa, on turha itkeä sitä, että lapset eivät enää aikuisina halua käydä kylässä. Nämä samat ihmiset ovat usein riidoissa myös sisarustensa kanssa.
Jostain syystä narsistinen käytös on tietyissä ikäluokissa yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos uskoo Jeesukseen niin ei ole koskaan yksin.
Mr Beanillakin on nalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat muutenkin passivoituneet. Olisi helppoa löytää ystäviä, jos yleinen vire olisi se, että jokainen tekee ns. osansa ja kannattelee sosiaalisia tilanteita, ehdottaa tapaamisia jne. Tuntuu että esimerkiksi opiskeluporukassa ihmiset kyllä mielellään lähtevät mukaan, jos joku tekee koko työn heidänkin puolestaan ja hoitaa hommat. Ei kukaan sellaista yksin jaksa, jos muut vain passiivisesti saapuvat paikalle kerta toisensa jälkeen.
Kannattaa pikkuhiljaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta olla sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan ja tuollaiset vaatimukset koetaan ylimääräiseksi riesaksi. Jos ei kiinnosta tavata niin tietenkään ei ehdoteta tapaamisia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Tässä tapauksessa porukka on toivonut tapaamisia ja valitellut yksinäisyyttään. Kyse on passiivisuudesta.
Tai siitä ,että tapaamisia " kuuluu" toivoa kohteliaisuus syistä. Itse olen muutamassa yhdistyksessä toiminut aktiivisesti ja huomannut sen ,että näissä se pieni aktiiviporukka toimii, järjestää ja osallistuu. Suurin osa jäsenistöstä ei vaivaudu paikalle kun jotain on järjestetty. Vaikka itse olisivat tapaamisia, toimintaa toivoneet.
Kyllähän yksinäiset voi osallistua harrastus ja yhdistystoimintaan ja olla sosiaalisia tällä tapaa . Itsestä se on kiinni eikä muiden passiivisuudesta. Hyvin harvaa tullaan edelleenkään kotoa hakemaan, itse pitää olla aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat muutenkin passivoituneet. Olisi helppoa löytää ystäviä, jos yleinen vire olisi se, että jokainen tekee ns. osansa ja kannattelee sosiaalisia tilanteita, ehdottaa tapaamisia jne. Tuntuu että esimerkiksi opiskeluporukassa ihmiset kyllä mielellään lähtevät mukaan, jos joku tekee koko työn heidänkin puolestaan ja hoitaa hommat. Ei kukaan sellaista yksin jaksa, jos muut vain passiivisesti saapuvat paikalle kerta toisensa jälkeen.
Kannattaa pikkuhiljaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta olla sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan ja tuollaiset vaatimukset koetaan ylimääräiseksi riesaksi. Jos ei kiinnosta tavata niin tietenkään ei ehdoteta tapaamisia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Asianhan voi ilmaista ystävällisesti ja avoimesti kertomalla? Ei kukaan lue toisen ajatuksia.
Et ymmärrä siitä, että sinulle ei ehdoteta tapaamisia ettei sinua haluta tavata? Haluat, että ihmiset sanovat sinulle ystävällisesti että Ei kiinnosta tavata sinua.
Suomessa on väestöön suhteutettuna valtavasti yhdistyksiä, joista monet toimivat jonkun harrastuksen tai muun kiinnostuksen kohteen parissa. Täällä on myös muita harrastuspiirejä todella paljon. Meillä on siis olemassa yhteisöjä lähes joka lähtöön ja makuun.
Kaupallinen ja julkinen sektori ylläpitävät avoimia tiloja, joihin ihmiset voivat mennä ja kohdata toisia erilaisten harrastusten parissa tai vain vapaasti oleskellen. Kaikki lähtee ihmisistä itsestään. Ne, jotka silti kokevat yksinäisyyttä, voivat järjestää uusia kohtaamistilanteita, vaikka sellaisia joihin kutsutaan muiden seuraa kaipaavat somessa ja sähkötolppa ilmoituksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vittumainen luonne, ilkeä, sarkastinen, omahyväinen ja kova pätemään, niin kyllähän sellaista ihmistä kaikki karttavat.
Veljeni on tällainen, polttaa sillat takanaan, kiusaa ja nöyryyttää niitä kaikkia lähimmäisempiä, kunnes he tajuavat lähteä karkuun.
Suree yksinäisyyttään, mutta ei pysty ottamaan vastuuta omasta käytöksestään ja sen vaikutuksesta kanssaihmisiin. Muut ovat vain liian herkkiä, häntä ei ymmärretä. Siitä alkaa se iänikuinen marttyyrinäytelmä, jossa hän on viaton kärsijä ja koko maailma on häntä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäiset voivat ilmoittautua SPRn ystävätoimintaan mukaan ja ryhtyä itse yksinäisten ystäväksi.
Yksi ongelma on se, että yksinäiset voivat olla kranttuja. He haluaisivat tavata niitä sukulaisia ja muita ihmisiä, joita heidän seura ei kiinnosta tai miellytä, kiinnostuksen kohteet, luonne ja henkilökemia ei kohtaa. Sitten, kun seura ei kelpaa, valitetaan yksinäisyyttä, vaikka pitäisi etsiä uusia ihmiskontakteja, sellaisia joiden kanssa kemiat pelaa.
En itsekään jaksa kaikenlaisia ihmisiä. Esim. liian uteliaat, negatiiviset ja fanaattiset idealistit, jotka paasaavat aina "arvoistaan" ja yrittävät manipuloida muita tai vaativat keskustelemaan aiheista, jotka eivät kiinnosta. Heihin on pakko ottaa vähitellen etäisyyttä. Lisäksi jos keskustelun aiheet ovat niitä, joita media rummuttaa koko ajan, se karkottaa äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen perusluonne on kyttääjä, miehissä se näkyy päällepäin, naiset osaavat piilottaa.
Jestas mitä valitusta yksinäisyydestä. On harrastustoimintaa , hyväntekeväisyystoimintaa ja vaikka mitä, mihin liittyä ja etsiä juttukaveria. Jos ystävää ei löydy, syytä katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki yksinäisyys ei vaadi toimenpiteitä, koska se saattaa olla oma valinta.
Laitoin 10 vuotta sitten kirkon pääpaikkaan ehdotuksen miten yksinäisyyttä voisi vähentää helposti. Ei kuulunut mitään.
Ihmettelen. Ei kinosta näköjään evlut seurakuntaa.
Minun tuntemani hyvät verkostoitujat menevät mukaan eri ryhmiin tai järjestöihin. Yksi liittyi Marttoihin muutettuaan uudelle paikkakunnalle. Yksi liittyi pari vuotta ennen eläköitymistä Rotareihin, jottei tipu eläkkeellä tyhjän päälle. Eräs lähti ammattiyhdistystoimintaan. Jne.
Sitten on paljon näitä ystäväpalveluita. Helsinki Missio.
Takavuosina, ehkä vieläkin, Eurosinkut järjesti kaikkea. Se ei ole deittipalsta, vaikka siltä kuulostaakin. Kaveri kävi ravintolaillallisilla, kun ei halunnut yksin mennä. Usein se oli sama 5-10 hengen porukka.
Voisimme vaikka aloittaa toteamalla, että osalle yksinäisyys ei ole ongelma. Moni viihtyy oikein mainiosti itsekseen. Kiitos.
Minusta on mukava pitää yhteyttä somen kautta! En avaa ovea kellekään, jos en tiedä kuka siellä soittelee. Sellainen "tupsahdinpa kahville" -ystävä olisi minulle kauhistus.
Ehkä tässäkin on osa ongelmaa: ei nähdä sitä, että ihmiset ovat erilaisia. Kavereiden kanssa pitää aina vähän joustaa, molempien puolelta. Voisin kuvitella, että itse suostun lähtemään jonnekin vaikka kahville JOSKUS ja kaveri tajuaa sen, ettei mun oveni taakse tulla soittelemaan koska huvittaa.
Ja kyllä, olen introvertti. Kaipaan välillä omaa rauhaa. Joku "nyt se ei vastannut 5 minuutissa, soitanpa perään, eikö halua olla ystävä" -ihminen olisi silkkaa kauhua!
Ja sellainen puusilmäinen jankkaus vaikka koronasta, sodasta, politiikasta, ties mistä - siis oman agendan jankkaus - se ei ole keskustelua, ja se saa lopettamaan kaikenlaisen yhteydenpidon hetkessä. Tiedän kyllä, että itselle omat tärkeät asiat on isoja juttuja, mutta pitää olla sen verran sosiaalisesti taitava ettei yritä käännyttää kaveriaan tai tukehduta häntä sillä omalla tärkeällä jutulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysele omasta puolestasi, älä vedä muita mukaan "suomalaiset ovat" "me" En ole yksinäinen, eikä mulle kuulu vetää muita mihinkään suuntaan. Vituttaa tuollainen "suomalaisuuden" omiminen.
Höpsis, kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma.
Avaatko vähän lisää tätä. Millä tavalla tässä on kyseessä nimenomaan yhteiskunnallinen ongelma?
Miksi?