Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset ovat yksinäisiä. Miksi me ei osata hoitaa tätä ongelmaa?
09.07.2022 |
Olisiko tässä ketjussa ideoita, miten voisimme poistaa yksinäisyyttä yhteiskunnan tasolla. Voi toki antaa vinkkejä myös yksilön tasolla. Mutta erityisesti kiinnostaa, miten voisimme luoda ympäristön joka tuottaisi yhteisöllisyyttä? Sellaisella suomalaiseen luonteeseen sopivalla tavalla, meidän näköistämme yhteisöllisyyttä.
Kommentit (386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskoo Jeesukseen niin ei ole koskaan yksin.
Uskon Jumalaan, mutta kyllä hälle kiukuttelin yksinäisyydessäni, ettet sä ole mua täällä konkreettisesti halaamassa.
Noh, nyt on kolme lasta. En ole ikinä yksin.
Ihana. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eihän tässä kukaan ole yksinäisyyttä poistamassa. päinvastoin, kehitellään metoota ja feminismiä.
Tyypillinen yksinäinen. Kauas näkyy, missä on vika. Eikä se ole ne muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin moni viihtyy yksinään, siihen ei tarvitse juuri ovea avata.
Asia on tullut harvinaisen selväksi. Aloitus ei ole kaltaisellesi ihmiselle, koska et ole yksinäinen etkä edes yritä löytää ratkaisuja yksinäisyyden poistamiseen. Some on pilannut ihmissuhteet täysin.
Todellakin yritän ja some on perseestä. Ehkä halusin vain esittää, että myös sieltä omasta elämästä löytyy hyviä juttuja.
Enkä väheksy sitä, että sinulle tämä on ongelma... luulen vain, että maailma muuttuu vain sairaammaksi, sen myötä on hyvä jos keksii kaikkea itsekseenkin, koska oikeastaan kehenkään ei voi luottaa.
Surullinen totuus toki.
Yleisesti ongelma on suomalaisessa kulttuurissa, ilkeydessä, itsekkyydessä, liiallisessa introverttiuden (=minä ja vain minun jutut, muut eivät kiinnosta) korostamisessa sekä siinä että ihmiset eivät sosialisoi vaan roikkuvat nenä kiinni somessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en vieläkään ymmärrä miten tämä yksinäisyys liittyy yhteiskuntaan. En näe, että yhteiskunnan, valtion, pitäisi tehdä jotain asioita suomalaisten yksinäisyyden poistamiseksi. Miksi tässä halutaan huutaa yhteiskuntaa apuun?
Yhteiskunnallisten ongelmien seuraukset tulevat yhteiskunnan hoidettaviksi. Esimerkiksi yksinäisyys aiheuttaa vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Nämä kuormittavat sitten julkista terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita. Tämä kaikki vaatii työvoimaa ja rahaa, joista molemmista on puutetta. Sinäkin maksat yksinäisyyden seurauksia maksaessasi veroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vieläkään ymmärrä miten tämä yksinäisyys liittyy yhteiskuntaan. En näe, että yhteiskunnan, valtion, pitäisi tehdä jotain asioita suomalaisten yksinäisyyden poistamiseksi. Miksi tässä halutaan huutaa yhteiskuntaa apuun?
Yhteiskunnallisten ongelmien seuraukset tulevat yhteiskunnan hoidettaviksi. Esimerkiksi yksinäisyys aiheuttaa vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Nämä kuormittavat sitten julkista terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita. Tämä kaikki vaatii työvoimaa ja rahaa, joista molemmista on puutetta. Sinäkin maksat yksinäisyyden seurauksia maksaessasi veroja.
Eli yksinäisiä pitäisi verottaa kovemmin, kun heistä ei ole kuin kuluja ja riesaa.
Kyllä se veronmaksu on riittävä panos, en samperi ala hukata aikaa vielä niihin, jotka nyt ei vaan osaa käyttäytyä siten että kellään olisi heidän kanssaan hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin moni viihtyy yksinään, siihen ei tarvitse juuri ovea avata.
Asia on tullut harvinaisen selväksi. Aloitus ei ole kaltaisellesi ihmiselle, koska et ole yksinäinen etkä edes yritä löytää ratkaisuja yksinäisyyden poistamiseen. Some on pilannut ihmissuhteet täysin.
Todellakin yritän ja some on perseestä. Ehkä halusin vain esittää, että myös sieltä omasta elämästä löytyy hyviä juttuja.
Enkä väheksy sitä, että sinulle tämä on ongelma... luulen vain, että maailma muuttuu vain sairaammaksi, sen myötä on hyvä jos keksii kaikkea itsekseenkin, koska oikeastaan kehenkään ei voi luottaa.
Surullinen totuus toki.
Yleisesti ongelma on suomalaisessa kulttuurissa, ilkeydessä, itsekkyydessä, liiallisessa introverttiuden (=minä ja vain minun jutut, muut eivät kiinnosta) korostamisessa sekä siinä että ihmiset eivät sosialisoi vaan roikkuvat nenä kiinni somessa.
Mitä jos vetäisit vähän jarrua ja tutkisit ensin mitä introverttiys tarkoittaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin moni viihtyy yksinään, siihen ei tarvitse juuri ovea avata.
Asia on tullut harvinaisen selväksi. Aloitus ei ole kaltaisellesi ihmiselle, koska et ole yksinäinen etkä edes yritä löytää ratkaisuja yksinäisyyden poistamiseen. Some on pilannut ihmissuhteet täysin.
Olet väärässä. Tässä ketjussa pitää kuulua myös eri mieltä olevien äänet, jos aloitus muotoillaan yhteiskunnalliseksi kysymykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmästyn joka kerta kun tällaiseen ketjuun tulee joku kommentoimaan, miten "metoo" aiheuttaa yksinäisyyttä. Sehän tarkoittaa sitä, ettei hän ymmärrä lainkaan mitä sillä tarkoitetaan. Miten asioista voi edes keskustella, jos käsiteltävästä asiasta ei ole selkeää kuvaa?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelmat tässä asiassa ovat syvällä.
Luulin olevani paitsi todella erakkomainen introvertti myös ujo suurimman osan lapsuudestani, nuoruudestani ja vielä nuorena aikuisenakin. Muutin vuosia sitten ulkomaille ja vaikka olen yhä erakkomainen introvertti, on käynyt ilmi, että en olekaan ujo. Ja kun aloin enemmän miettiä asiaa, muistin, että alunperin en ollut ujo ja hiljainen lapsi vaan mm. aika huumorintajuinen.
Jostain syystä Suomessa eläessäni koin tarvetta olla toisenlainen kuin olin, ilman, että edes tiedostin asiaa. Olen nyt asunut muutamassa sellaisessa maassa, jossa kulttuuriin kuuluu mm. luontevasti tervehtiä naapureita, puhua ihmisille kaupassa matalalla kynnyksellä silloin tällöin ja olla oma itsensä niin, että muut hyväksyvät sen oletusarvoisesti. Ainakin itse koen, että nämä pitkälti puuttuvat Suomesta; siis luontevuus, matala kynnys ja erityisesti kaikkien hyväksyminen omanlaisinaan yksilöinä.
Huomaan nykyään valtavan eron omassa ja puolisoni tavassa esimerkiksi keskustella verrattuna Suomessa eläviin sukulaisiimme. Monet heistä ovat oudon varovaisia, enkä ennen huomannut sitä koska mekin olimme samanlaisia. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että kaikki suomalaiset olisivat tällaisia tai, että kaikkialla ulkomailla olisi sellaista kuin me olemme kokeneet.
Se, miksi aluksi sanoin ongelmien tässä asiassa olevan syvällä, johtuu mielestäni siitä, että koko yhteiskunta, perheet, sukulaiset, kouluympäristö, ystävyyssuhteet, tuttavuudet, jne. mukaan luettuna kasvattavat sekä tarkoituksella että ennen kaikkea tiedostamattaan ihmisiä tiettyyn muottiin. Ja se muotti näyttäisi olevan Suomessa aika ahdas. Tällöin kenen tahansa on vaikeaa olla luonteva, avoin ja oma itsensä.
En osaa sanoa miten nykytilaa voisi muuttaa, sillä erilainen lähestymistapa vaatisi mahdollisesti epärealistisen suurta muutosta koko yhteiskunnassa ja tämän muutoksen tekijänä pitäisi olla kansa, joka on kasvatettu olemaan, ja jonka moni yksilö on koko elämänsä ajan ollut, toisenlainen.
Huumorintaju ei liity mitenkään ujouteen tai rohkeuteen. On se vaan kumma että vain ne omanlaisensa hyväksytään jotka ovat ulospäinsuuntautuneita joka paikassa hölöttäviä ekstroverttejä. Monet ulkomaalaiset taas ovat sitä mieltä, että Suomessa saa jokainen olla vapaammin oma itsensä kun ei ole jatkuvaa painetta olla yltiösosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelmat tässä asiassa ovat syvällä.
Luulin olevani paitsi todella erakkomainen introvertti myös ujo suurimman osan lapsuudestani, nuoruudestani ja vielä nuorena aikuisenakin. Muutin vuosia sitten ulkomaille ja vaikka olen yhä erakkomainen introvertti, on käynyt ilmi, että en olekaan ujo. Ja kun aloin enemmän miettiä asiaa, muistin, että alunperin en ollut ujo ja hiljainen lapsi vaan mm. aika huumorintajuinen.
Jostain syystä Suomessa eläessäni koin tarvetta olla toisenlainen kuin olin, ilman, että edes tiedostin asiaa. Olen nyt asunut muutamassa sellaisessa maassa, jossa kulttuuriin kuuluu mm. luontevasti tervehtiä naapureita, puhua ihmisille kaupassa matalalla kynnyksellä silloin tällöin ja olla oma itsensä niin, että muut hyväksyvät sen oletusarvoisesti. Ainakin itse koen, että nämä pitkälti puuttuvat Suomesta; siis luontevuus, matala kynnys ja erityisesti kaikkien hyväksyminen omanlaisinaan yksilöinä.
Huomaan nykyään valtavan eron omassa ja puolisoni tavassa esimerkiksi keskustella verrattuna Suomessa eläviin sukulaisiimme. Monet heistä ovat oudon varovaisia, enkä ennen huomannut sitä koska mekin olimme samanlaisia. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että kaikki suomalaiset olisivat tällaisia tai, että kaikkialla ulkomailla olisi sellaista kuin me olemme kokeneet.
Se, miksi aluksi sanoin ongelmien tässä asiassa olevan syvällä, johtuu mielestäni siitä, että koko yhteiskunta, perheet, sukulaiset, kouluympäristö, ystävyyssuhteet, tuttavuudet, jne. mukaan luettuna kasvattavat sekä tarkoituksella että ennen kaikkea tiedostamattaan ihmisiä tiettyyn muottiin. Ja se muotti näyttäisi olevan Suomessa aika ahdas. Tällöin kenen tahansa on vaikeaa olla luonteva, avoin ja oma itsensä.
En osaa sanoa miten nykytilaa voisi muuttaa, sillä erilainen lähestymistapa vaatisi mahdollisesti epärealistisen suurta muutosta koko yhteiskunnassa ja tämän muutoksen tekijänä pitäisi olla kansa, joka on kasvatettu olemaan, ja jonka moni yksilö on koko elämänsä ajan ollut, toisenlainen.
Huumorintaju ei liity mitenkään ujouteen tai rohkeuteen. On se vaan kumma että vain ne omanlaisensa hyväksytään jotka ovat ulospäinsuuntautuneita joka paikassa hölöttäviä ekstroverttejä. Monet ulkomaalaiset taas ovat sitä mieltä, että Suomessa saa jokainen olla vapaammin oma itsensä kun ei ole jatkuvaa painetta olla yltiösosiaalinen.
Kyllä, suomalaista tapaa olla ja elää ihaillaan myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vieläkään ymmärrä miten tämä yksinäisyys liittyy yhteiskuntaan. En näe, että yhteiskunnan, valtion, pitäisi tehdä jotain asioita suomalaisten yksinäisyyden poistamiseksi. Miksi tässä halutaan huutaa yhteiskuntaa apuun?
Yhteiskunnallisten ongelmien seuraukset tulevat yhteiskunnan hoidettaviksi. Esimerkiksi yksinäisyys aiheuttaa vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Nämä kuormittavat sitten julkista terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita. Tämä kaikki vaatii työvoimaa ja rahaa, joista molemmista on puutetta. Sinäkin maksat yksinäisyyden seurauksia maksaessasi veroja.
Asia ei ole yhteiskunnan ratkaistavissa. Yksinäisyys on jokaisen yksinäisen henkilökohtainen ongelma, joka johtuu hänen ominaisuuksistaan ja vuorovaikutustaidoistan. Niinpä ratkaisut tähän ovat yksilökohtaisia. Yhteiskunta ei voi määrätä ,että ihmisillä pitää olla kahdeksan sisarusta, asua kommuunissa tai osallistua yhdistystoimintaan. Ainoa mitä voidaan tehdä on opettaa varhaiskasvatuksessa ja koulussa vuorovaikutustaitoja. Tässäkin toki ollaan pitkälti kotikasvatuksen varassa ja lapsilla on hyvin erilaiset valmiudet oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on yhä asenteiltaan vahva luokkayhteiskunta eikä avoimuutta juurikaan löydy. Moni aikuinen ei kelpuuta kaverikseen esim pitkäaikaistyötöntä, vaikka tämä olisi ulkoisesti suht normaali eikä kaljaa kittaava rapanisti kuten useimpien mielikuvissa.
Kun joku syrjäytynyt tsemppaa ja päättää aloittaa koulun ja hankkia kavereita, on siellä joku elämäänsä ja itseensä kyllästynyt kusipää, joka aloittaa kiusaamisen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin moni viihtyy yksinään, siihen ei tarvitse juuri ovea avata.
Asia on tullut harvinaisen selväksi. Aloitus ei ole kaltaisellesi ihmiselle, koska et ole yksinäinen etkä edes yritä löytää ratkaisuja yksinäisyyden poistamiseen. Some on pilannut ihmissuhteet täysin.
Olen elänyt lapsuuteni, nuoruuteni ja osan aikuisuuttakin aikaa ennen somea. Somen katsotaan alkaneen yleistymään oikeasti noin vuonna 2006, kun fb ja twitter tulivat ihmisten käyttöön. Myös whatsapp katsotaan olevan somekanava, mutta suurimmalle osalle se on varmasti vain ilmainen viestittelytapa tekstiviestin sijaan.
En oikein ymmärrä miksi jotkut sanovat somen pilanneet ihmissuhteet täysin. Minä en ainakaan tunne yhden yhtä ihmistä omasta ikäluokastani, vanhemmista tai edes nuoremmista lasteni ikäisistä ihmisistä, joiden ihmissuhteet some olisi jotenkin pilannut. Jokaisella tuntuu olevan somet ihan mukavasti renkinä elämässään ja isäntiä niistä ei ole tullut.
En siis todellakaan syyttäisi somea siitä, että jollakin ei ole ystäviä tai ihmissuhteita, vaan kehuisin somea siitä, että sen ansiosta ihmiset saavat huomattavasti helpommin luotua uusia ihmissuhteita ja herätettyä henkiin vanhoja. En minä ainakaan pitäisi varmasti millään tavoin yhteyttä esimerkiksi alakouluaikaiseen ystävääni, joka meni aikanaan naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, vaihtoi sukunimensä ja muutti tämän luokse toiselle mantereelle. Miten ihmeessä olisin hänet löytänyt uudelleen ilman somea? Tai hän minut, kun itsekin olen eri niminen kuin ennen ja en asu lähelläkään sitä lapsuuden paikkaa.
Olen löytänyt somesta myös muuten yksinäiseen harrastuksiini liittyvän porukan sekä virkeän oman kylän uutispalstan, josta poimin parhaimmat ja itseäni kiinnostavat asiat helposti.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yhä asenteiltaan vahva luokkayhteiskunta eikä avoimuutta juurikaan löydy. Moni aikuinen ei kelpuuta kaverikseen esim pitkäaikaistyötöntä, vaikka tämä olisi ulkoisesti suht normaali eikä kaljaa kittaava rapanisti kuten useimpien mielikuvissa.
Kyllä kelpuuttaa, mutta tottakai sen pitkäaikaistyöttömän tulee olla fiksu, mukava ja asiallinen muutenkin. Kavereina voi olla hyvinkin erilaisia ihmisiä ilman enempiä vaatimuksia, mutta ystäväksi ei kaikista ole. Jos kemiat eivät kohtaa, niin ne eivät kohtaa ja siitä on turha syyttää ketään.
Itselläni on mieheni lisäksi yksi todella hyvä ystävä. Hänet löysin aikuisopiskelujen kautta noin 15 vuotta sitten ja meillä vain toimi heti kaikki. Voimme helposti jutella puhelimessa vaikka kolme tuntia ja katkoksia ei tule, vaan juttu soljuu kuin puro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin moni viihtyy yksinään, siihen ei tarvitse juuri ovea avata.
Asia on tullut harvinaisen selväksi. Aloitus ei ole kaltaisellesi ihmiselle, koska et ole yksinäinen etkä edes yritä löytää ratkaisuja yksinäisyyden poistamiseen. Some on pilannut ihmissuhteet täysin.
Todellakin yritän ja some on perseestä. Ehkä halusin vain esittää, että myös sieltä omasta elämästä löytyy hyviä juttuja.
Enkä väheksy sitä, että sinulle tämä on ongelma... luulen vain, että maailma muuttuu vain sairaammaksi, sen myötä on hyvä jos keksii kaikkea itsekseenkin, koska oikeastaan kehenkään ei voi luottaa.
Surullinen totuus toki.
Yleisesti ongelma on suomalaisessa kulttuurissa, ilkeydessä, itsekkyydessä, liiallisessa introverttiuden (=minä ja vain minun jutut, muut eivät kiinnosta) korostamisessa sekä siinä että ihmiset eivät sosialisoi vaan roikkuvat nenä kiinni somessa.
Oletko käynyt tänään ulkona? Oletko ollut paikoissa missä on muita ihmisiä? Oletko käynyt tänään esimerkiksi pyöräilemässä, reippaalla kävelyllä, uimassa, kaupassa, kahvilla? Oletko joskus edes nähnyt ihmisiä, jotka ovat pyöräilleet, lenkkeilleet ja tehneet muuta mukavaa yksin tai vaikka perheen kanssa?
Olivatko kaikki nenä kiinni somessa? Siis ne pyöräilevät, kävelevät, lenkkeilevät ja uivat ihmiset? Enpä usko. Entä ovatko kaikki lenkkeilevät, uivat ja pyöräilevät ihmiset ilkeitä ja itsekkäitä? Enpä usko.
Eli sanoisin, että te yksinäiset, jotka ette halua olla yksinäisiä, voisitte ottaa nyt härkää sarvista kiinni ja lähteä sinne missä ihmisiä on. Älkää tekään pitäkö koko ajan kännykästä kiinni kuin jostakin turvarievusta tai tutista, vaan keksikää sopiva harrastus, menkää ihmisten luokse ja käyttäytykää ystävällisesti, jutelkaa vieraiden kanssa ja olkaa läsnä. Jos harrastatte vaikka lukemista, niin voitte kotona nyhjätessä etsiä joku itseä kiinnostava lukupiirin ja tadaa, saatatte löytää samantapaisia ihmisiä elämäänne. Tai käsityöpiirin, vapaaehtoistyön, ihan minkä vain. Vaihtoehtoja on todella paljon, mutta pitää vain vaivautua ja jättää taakseen muiden syyttely ja vihamielisyys. Saat muuten olla täsmälleen oma itsesi, mutta ystävällisyys muita ihmisiä kohtaan on varmasti palkitsevampaa kuin jurottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Joku kohtaanto-ongelma tässä on. Mulla ei ole paljon ystäviä, mutta mulle sopiva määrä. Kun mua lähestytään ystävyys-mielessä, on vauhti mulle aivan liian nopeaa ja meininki niikuin oltaisiin solmimassa parisuhdetta! Pelkkä kaveruus (jutellaan mukavia, kun törmätään, ollaan fb-kavereita, joskus satunnaisesti voidaan jossain tapahtumassa käydä jos on yhteinen mielenkiinnonkohde) ei riitä kenellekään, vaan pitäisi olla heti samantien luottoystävä, joka vastaa aina puhelimeen, on käytössä kaikissa elämän ongelmissa ja iloissa, raivaa tilaa elämäänsä ystäväänsä varten ja jolle kuuluu tilittää kaikki elämän henkilökohtaisimman asiat täydellä luottamuksella. Mulla ei ole tällaista tarjolla. Pelkkää kaveruutta vaan. Tuntuu, että näin varattuna ei pitäisi joutua antamaan ihmisille sydäntäriipiviä pakkeja, kun en ole millään deitti- tai muillakaan ihmissuhdemarkkinoilla ole.
Ja sitten se ihmetykseni; miksi ne ihmiset eivät tunnu millään kohtaavan toisiaan, joilla on halua ja tilaa elämässään tällaiselle elämäntäyttävälle sydänystävyydelle?
Käyttäydyn tuolla tavalla, koska oikeasti kaipaan puolisoa. En vain ole koskaan saanut ketään kiinnostumaan minusta, joten joudun tyytymään kaverisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yhä asenteiltaan vahva luokkayhteiskunta eikä avoimuutta juurikaan löydy. Moni aikuinen ei kelpuuta kaverikseen esim pitkäaikaistyötöntä, vaikka tämä olisi ulkoisesti suht normaali eikä kaljaa kittaava rapanisti kuten useimpien mielikuvissa.
Ei tässä ole kysymyksessä mikään kelpuuttaminen vaan se, että kun itse ei pyöri missään ruokajonoissa, ei ikinä joudu tekemisiin laitapuolen kulkijoiden kanssa. Tai edes duunareiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vieläkään ymmärrä miten tämä yksinäisyys liittyy yhteiskuntaan. En näe, että yhteiskunnan, valtion, pitäisi tehdä jotain asioita suomalaisten yksinäisyyden poistamiseksi. Miksi tässä halutaan huutaa yhteiskuntaa apuun?
Yhteiskunnallisten ongelmien seuraukset tulevat yhteiskunnan hoidettaviksi. Esimerkiksi yksinäisyys aiheuttaa vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Nämä kuormittavat sitten julkista terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita. Tämä kaikki vaatii työvoimaa ja rahaa, joista molemmista on puutetta. Sinäkin maksat yksinäisyyden seurauksia maksaessasi veroja.
Asia ei ole yhteiskunnan ratkaistavissa. Yksinäisyys on jokaisen yksinäisen henkilökohtainen ongelma, joka johtuu hänen ominaisuuksistaan ja vuorovaikutustaidoistan. Niinpä ratkaisut tähän ovat yksilökohtaisia. Yhteiskunta ei voi määrätä ,että ihmisillä pitää olla kahdeksan sisarusta, asua kommuunissa tai osallistua yhdistystoimintaan. Ainoa mitä voidaan tehdä on opettaa varhaiskasvatuksessa ja koulussa vuorovaikutustaitoja. Tässäkin toki ollaan pitkälti kotikasvatuksen varassa ja lapsilla on hyvin erilaiset valmiudet oppia.
Ja lisäksi yhteiskunnassa pitää toimia kiusaamista vastaan.
Amerikkalainen, saksalainen ja suomalainen tapasivat tiellä norsun. Amerikkalainen alkoi miettimään, miten norsulla voisi tehdä rahaa. Saksalainen mietti, miten norsua voisi hyödyntää. Suomalainen alkoi miettimään, mitä norsu ajattelee meistä suomalaisista.