Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset ovat yksinäisiä. Miksi me ei osata hoitaa tätä ongelmaa?
09.07.2022 |
Olisiko tässä ketjussa ideoita, miten voisimme poistaa yksinäisyyttä yhteiskunnan tasolla. Voi toki antaa vinkkejä myös yksilön tasolla. Mutta erityisesti kiinnostaa, miten voisimme luoda ympäristön joka tuottaisi yhteisöllisyyttä? Sellaisella suomalaiseen luonteeseen sopivalla tavalla, meidän näköistämme yhteisöllisyyttä.
Kommentit (386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä keskeisyydestä pitäisi päästä me-henkisyyteen.
TÄMÄ! Jo koulussa huomaa että ryhmätyöt tehdään niin että jokainen pakotetaan tekemään oma osuutensa ja juuri ennen palautusta kyhätään nopeasti kokoon, kun oikeasti olisi parempi keskustella asioista kasvotusten eikä nyhvätä työn kanssa kotona ja kommunikoidaan somen välityksellä.
Ei ryhmätyötä ole tarkoitus tehdä yhdessä vaan sovitaan mitä tehdään ja jaetaan siitä jokaiselle tehtäväksi oma osuus. Sitten taas katsotaan että osat sopivat yhteen.
Todellakin on! Kuvailemasi tapa on väärä eikä opeta oikeaa ryhmätyön ideaa. Näitä väärällä tavalla tekijöitä kiinnostaa vaan liimaa-leikkaa-askartele äkkiä alta pois tapa.
No ei. Tässä on kolmas vaihtoehto. Ryhmätyö on sama juttu kuin työelämässä projekti. Siinä on tietyt ihmiset, hommat jaetaan, jokaisella on oma tehtävä ja sovittuina ajankohtina tarkistetaan yhdessä, että hommat on tehty, tavoite tullaan saavuttamaan, onko ongelmia.
Toisin sanoen tarvitaan jonkin verran yhteisiä tapaamisia, mutta KAIKKEA ei tosiaan tehdä käsi kädessä ja yhdessä, vaan yhtä tärkeä juttu on se, että jokainen hoitaa oman tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin itsekin kirjoittaa tästä, vaikka kuinka paljon, koska elämääni tähän mennessä parhaiten kuvaaviin sanoihin kuuluu yksinäisyys. Se on niin tuttua minulle, että en edes muista koska en olisi tuntenut sitä. Lapsena kaikki ihan hyvin. Olin vähän ujompi, mutta kavereita kuitenkin oli. Silti koin olevani monesti liian hiljainen. Kotona varsinkin isä olisi aina tahtonut minusta reippaamman ja rohkeamman. Se ei riittänyt, että esim uskalsin jo melko pienenä ratsastaa lähes millä hevosella vaan tai en pelännyt eräässä harrastuksessa kaatumisia yms. Se rohkeus ei riittänyt, kun luonteeni oli muuten väärä. Samoin äitini kautta sain joskus viestiä miten pitää uskaltaa tehdä sitä ja tätä. Kotona oli isäni puolesta liian kova kuri ja jännitin isäni suuttumisia.Lapsuus kuitenkin meni kohtuullisesti. Itsetuntoni oli varmaan silti jo silloin vähän huono. Minua myös kiusattiin hieman.
Alakoulun lopussa vaihtui paikkakunta. Uusi koulu aluksi ihan ok. Myöhemmin paljon kiusaamista. Jäin ihan yksin. Jatkui aina lukioon asti. Oikeastaan minulla ei ollut yhtään ystävää aina jostain 12-vuotiaasta aikuiseksi. Nyt olen jo lähempämä 30-vuotta ja en ole saanut elämääni muutettua. En osaa tutustua ihmisiin tai luota. Olen ollut yksin niin jo liikaa. Jännitän paljon muiden tapaamisia. Joskus joku seura ihan ok . Sellainen on esim jonkun työkkärikurssin porukka, jossa eri-ikäisiä ihmisiä. Silloin mietin kuinka ihania ihmisiä siellä oli. Oli ainoa "koulu" mihin lapsuuden jälkeen oli mukavaa mennä. Ihmiset tervehtivät minua aamuisin ja yksi suri, kun ei saanutkaan istua vieressäni. Minulle ihan ihmeellistä, kun yleensä nuorena kukaan ei tahtonut istua vieressäni tai olla parini. Jos olisin käynyt kouluni niiden ihmisten kanssa olisin säästynyt paljolta surulta. En silti kiellä, etteikö minussakin olisi vikaa. Nuorena jo vähän kuin luovutin. Ajettelin, että parempi olla yksin kuin yrittää edes muiden seuraan enää. Nyt olen oikeastaan jo luovuttanut sen kanssa, että saisin joskus ystävän. Minusta ei taida olla edes ystäväksi enää. Jännitän niin paljon ja häpeän itseäni. Voisi sanoa, että olen syrjäytynyt, vaikka inhoan sitä sanaa. Uskon kiusaamisen olleen omalla kohdalla ratkaiseva juttu. Toki varmasti masennuinkin nuorena jo ensimmäistä kertaa. Diagnoosia en tosin omaa, mutta hyvin en voi vieläkään. Toisaalta olen melko tavallinen ihminen kuitenkin. Välillä suren elämääni, mutta olen jo liikaakin tottunut tähän. En paljon myöskään käy missään ja niin en tapaa ihmisiä.
Oikeastaan kirjoitan ihan turhasta tähän, kun aloituksessa kysyttiin keinoja ehkäistä yksinäisyyttä. Itse voisin sanoa silti, että kiusaamisen ehkäisy ( tiedän, että se on lähes mahdotonta) olisi varmaan tärkeä keino. Näin moni lapsi ja nuori voisi paremmin nyt ja aikuisena. Lisäksi vanhempien täytyisi tukea lapsiaan ja auttaa. Itse jäin ihan yksin kiusaamisenkin kanssa ja se oli raskasta. Muuten en tiedä sitten mikä auttaisi. Monen "tavallisen" ihmisen on jo vaikeaa saada ystäviä niin sitten minun on siihen verrattuna vielä vaikeampaa. Silti myönnän todellakin omat vikani myös. Ei ole helppoa tutustua keneenkään.
Hyvä kirjoitus, kiitos kun kerroit tästä. Nyt meillä on jokaisella ainakin yksi asia minkä eteen voimme tehdä töitä: kiusaamisen ehkäisy. Kiusaaminen koulussa, lasten keskinäinen kiusaaminen, nuorison somekiusa, työpaikkakiusa. Ehkä jopa av:lla tapahtuvat kiusa. Kiusataan vähemmän, kenties lopetetaan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat muutenkin passivoituneet. Olisi helppoa löytää ystäviä, jos yleinen vire olisi se, että jokainen tekee ns. osansa ja kannattelee sosiaalisia tilanteita, ehdottaa tapaamisia jne. Tuntuu että esimerkiksi opiskeluporukassa ihmiset kyllä mielellään lähtevät mukaan, jos joku tekee koko työn heidänkin puolestaan ja hoitaa hommat. Ei kukaan sellaista yksin jaksa, jos muut vain passiivisesti saapuvat paikalle kerta toisensa jälkeen.
Kannattaa pikkuhiljaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta olla sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan ja tuollaiset vaatimukset koetaan ylimääräiseksi riesaksi. Jos ei kiinnosta tavata niin tietenkään ei ehdoteta tapaamisia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Asianhan voi ilmaista ystävällisesti ja avoimesti kertomalla? Ei kukaan lue toisen ajatuksia.
Et ymmärrä siitä, että sinulle ei ehdoteta tapaamisia ettei sinua haluta tavata? Haluat, että ihmiset sanovat sinulle ystävällisesti että Ei kiinnosta tavata sinua.
Voihan nyt sentään kun et ymmärtänyt yhtään. En ole vaatinut mitään enkä ole myöskään vaativa persoona. Tarkoitin kommentillani yleisesti ihmisiä ja hyviä käytötapoja, en ole ikinä pakottanut saati vaatinut ketään mihinkään, mutta jos tapaat uuden ihmisen tai vaikka vanhan tutun etkä sinä halua häntä enää tavata uudestaan niin voit ilmaista asian nätisti etkä hermostumalla ja ärsyilemällä kuten nyt. Vaikutat olevan todella hermostunut ihminen asialla ei niin väliä. Mieti vähän itse jos joku sanoisi sinulle ettet sinä tai jokin sinun asiasi kiinnosta laisinkaan, niin miltä tuntuisi? Ei mukavalta, joten asiat voi ilmaista nätisti ja silti asiallisesti ja tähän tarvitset hyvät käytöstavat. Ei ghoustaamista taikka ilkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vittumainen luonne, ilkeä, sarkastinen, omahyväinen ja kova pätemään, niin kyllähän sellaista ihmistä kaikki karttavat.
Veljeni on tällainen, polttaa sillat takanaan, kiusaa ja nöyryyttää niitä kaikkia lähimmäisempiä, kunnes he tajuavat lähteä karkuun.
Suree yksinäisyyttään, mutta ei pysty ottamaan vastuuta omasta käytöksestään ja sen vaikutuksesta kanssaihmisiin. Muut ovat vain liian herkkiä, häntä ei ymmärretä. Siitä alkaa se iänikuinen marttyyrinäytelmä, jossa hän on viaton kärsijä ja koko maailma on häntä vastaan.
207 Kommenttiin vastaaja on juuri tuollainen.
eihän tässä kukaan ole yksinäisyyttä poistamassa. päinvastoin, kehitellään metoota ja feminismiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat muutenkin passivoituneet. Olisi helppoa löytää ystäviä, jos yleinen vire olisi se, että jokainen tekee ns. osansa ja kannattelee sosiaalisia tilanteita, ehdottaa tapaamisia jne. Tuntuu että esimerkiksi opiskeluporukassa ihmiset kyllä mielellään lähtevät mukaan, jos joku tekee koko työn heidänkin puolestaan ja hoitaa hommat. Ei kukaan sellaista yksin jaksa, jos muut vain passiivisesti saapuvat paikalle kerta toisensa jälkeen.
Kannattaa pikkuhiljaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta olla sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan ja tuollaiset vaatimukset koetaan ylimääräiseksi riesaksi. Jos ei kiinnosta tavata niin tietenkään ei ehdoteta tapaamisia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Asianhan voi ilmaista ystävällisesti ja avoimesti kertomalla? Ei kukaan lue toisen ajatuksia.
Et ymmärrä siitä, että sinulle ei ehdoteta tapaamisia ettei sinua haluta tavata? Haluat, että ihmiset sanovat sinulle ystävällisesti että Ei kiinnosta tavata sinua.
Voihan nyt sentään kun et ymmärtänyt yhtään. En ole vaatinut mitään enkä ole myöskään vaativa persoona. Tarkoitin kommentillani yleisesti ihmisiä ja hyviä käytötapoja, en ole ikinä pakottanut saati vaatinut ketään mihinkään, mutta jos tapaat uuden ihmisen tai vaikka vanhan tutun etkä sinä halua häntä enää tavata uudestaan niin voit ilmaista asian nätisti etkä hermostumalla ja ärsyilemällä kuten nyt. Vaikutat olevan todella hermostunut ihminen asialla ei niin väliä. Mieti vähän itse jos joku sanoisi sinulle ettet sinä tai jokin sinun asiasi kiinnosta laisinkaan, niin miltä tuntuisi? Ei mukavalta, joten asiat voi ilmaista nätisti ja silti asiallisesti ja tähän tarvitset hyvät käytöstavat. Ei ghoustaamista taikka ilkeilyä.
Kuule, useimmat ei halua kuulla sitä "onneksi ei tavata enää koskaan"-lausetta, ei mihinkään korusanoihin kätkettynä. Sinuna opettelisin erottamasn kohteliaisuudet ja kestämään sen, ettei maailma pyöri sinun toiveesi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksin on hyvä olla.
Ehkä välillä on hyvä olla yksin, mutta ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ihminen on laumaeläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeria, kateellisia, lahjattomia, omaan tyhmyyteensä kyllästyneitä.
Eiköhän siinä ole jo syitä olla katkera muille ja aiheuttaa muille, lahjakkaammille, syy olla näkemättä tämmöisiä torveloita.
Ja ketju jatkuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat muutenkin passivoituneet. Olisi helppoa löytää ystäviä, jos yleinen vire olisi se, että jokainen tekee ns. osansa ja kannattelee sosiaalisia tilanteita, ehdottaa tapaamisia jne. Tuntuu että esimerkiksi opiskeluporukassa ihmiset kyllä mielellään lähtevät mukaan, jos joku tekee koko työn heidänkin puolestaan ja hoitaa hommat. Ei kukaan sellaista yksin jaksa, jos muut vain passiivisesti saapuvat paikalle kerta toisensa jälkeen.
Kannattaa pikkuhiljaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta olla sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan ja tuollaiset vaatimukset koetaan ylimääräiseksi riesaksi. Jos ei kiinnosta tavata niin tietenkään ei ehdoteta tapaamisia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Asianhan voi ilmaista ystävällisesti ja avoimesti kertomalla? Ei kukaan lue toisen ajatuksia.
Et ymmärrä siitä, että sinulle ei ehdoteta tapaamisia ettei sinua haluta tavata? Haluat, että ihmiset sanovat sinulle ystävällisesti että Ei kiinnosta tavata sinua.
Voihan nyt sentään kun et ymmärtänyt yhtään. En ole vaatinut mitään enkä ole myöskään vaativa persoona. Tarkoitin kommentillani yleisesti ihmisiä ja hyviä käytötapoja, en ole ikinä pakottanut saati vaatinut ketään mihinkään, mutta jos tapaat uuden ihmisen tai vaikka vanhan tutun etkä sinä halua häntä enää tavata uudestaan niin voit ilmaista asian nätisti etkä hermostumalla ja ärsyilemällä kuten nyt. Vaikutat olevan todella hermostunut ihminen asialla ei niin väliä. Mieti vähän itse jos joku sanoisi sinulle ettet sinä tai jokin sinun asiasi kiinnosta laisinkaan, niin miltä tuntuisi? Ei mukavalta, joten asiat voi ilmaista nätisti ja silti asiallisesti ja tähän tarvitset hyvät käytöstavat. Ei ghoustaamista taikka ilkeilyä.
Kuule, useimmat ei halua kuulla sitä "onneksi ei tavata enää koskaan"-lausetta, ei mihinkään korusanoihin kätkettynä. Sinuna opettelisin erottamasn kohteliaisuudet ja kestämään sen, ettei maailma pyöri sinun toiveesi mukaan.
Kuule itse et nyt ymmärrä sitten yhtään. Onko oikeasti todellakin noin mahdotonta ymmärtää että asian voi ilmaista sekä asiallisesti että ystävällisesti? En ole mitään korulauseista koskaan puhunutkaan, olet ne ihan itse päässäsi keksinyt. Tähän vaaditaan käytötapoja ja erinomaisia sosiaalisia taitoja, joita sinä voisit vielä kehittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vieläkään ymmärrä miten tämä yksinäisyys liittyy yhteiskuntaan. En näe, että yhteiskunnan, valtion, pitäisi tehdä jotain asioita suomalaisten yksinäisyyden poistamiseksi. Miksi tässä halutaan huutaa yhteiskuntaa apuun?
Ja hieman tässä haiskahtaa myös sellainen "ne kotona viihtyvät mitkälie introvertit, ne pitää pakottaa sieltä somekammioistaan ulos pihalle istumaan naapurien kanssa" -mentaliteetti.
Suomessa on muutama paha ongelma, yksi niistä on sairaalloinen kateus.
Toinen on se, että mitä minusta ajatellaan.
Nämä johtavat siihen, että herkemmät ovat mieluummin yksin, kuin osallistuvat ko. idiotismiin.
Mutta onneksi myös tuo ensiksimainittukin porukka elää ansaitsemaansa elämää, sinne hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisimme vaikka aloittaa toteamalla, että osalle yksinäisyys ei ole ongelma. Moni viihtyy oikein mainiosti itsekseen. Kiitos.
Olet väärässä ketjussa. Luo oma aloituksesi "Minulla on jo täydellinen elämä".
No todellakin moni viihtyy yksinään, siihen ei tarvitse juuri ovea avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa elämä keskittyy kotiin. Ystävystyminen vaatii kodin avaamisen toiselle. Lempeämmän ilmaston maissa eletään ulkona. Espanjassa oli kiva katsoa kun mummot ja papat otti tuolin ja meni pihalle istumaan. Siellä ne istui yhdessä ja illan mittaan mukaan liittyi muitakin. Siellä minä haluan mummona olla.
Minä en. En odota, että muut tekevät minusta onnellisen, vaan huolehdin siitä, että sisältäni löytyvät omat onnellisuuden avaimet.
Ehkä yksinäiset eivät ole onnellisia yleensäkään? Ehkä he eivät pärjää itsensä kanssa? Ja jos joku ei pärjää edes itsensä kanssa, niin ei hänellä ole silloin muillekaan mitään annettavaa. Jos yksinäiset sysäävät onnellisuutensa muiden harteille, niin eihän siitä voi yksinkertaisesti tulla hyvää tulosta. En usko, että he voivat koskaan löytää vierelleen ihmistä, joka kelpaisi heille sellaisena kuin ihminen on, koska heillä on mielessään toiselle omat sääntönsä ja toimintatavat miten tämän pitää toimia. Jos ja kun toinen ihminen sitten tekee tai sanoo jotain väärin, niin siitähän nousee älämölö.
Kokeile elää 30 vuotta yksin ilman rakastavaa puolisoa, ilman lemmikkiä, ilman lapsia, ilman työ-harrasteporukkaa ja ilman yhtäkään oikeaa ystävää. Ilman sukulaisia. Ainoat sosiaaliset kontaktisi ovat kaupan kassa ja tk-lääkäri. Ei paljoa hymyilytä.
En kokeile, miten vätys pitää olla ettei saa hankittua edes lemmikkiä? Tai yhtään harrastusta.
Minä olen oppinut varomaan yksinäisiä, siihen on kuulkaa AINA syy miksei kukaan koskaan tykkää. Se syy näkyy yksinäisen peilistä, hän on se ainoa yhdistävä tekijä. Poislukien vanhukset, yksinäiset on ankeuttajia jotka ei paranna kenenkään elämää, ei edes omaansa.
Ihan verrannollinen näihin miehiin täällä jotka syyttää naisia kun paska mies ei kelpaa.
Ja huudetaan yhteiskuntaa apuun, että sen pitäisi järjestää ankeuttajille seuraa. Ei näin.
Ohiksena kommentoin, että eihän tuo edellinen yhteiskuntaa huutanut apuun vai etkö osaa lukea. Älä viitsi kiusata ja syytellä, emme voi tietää mitä ihminen on tehnyt saavuttaakseen haluamansa asiat ja saattanut uupua kun useista yrityksistä huolimatta on tullut vain kovia pettymyksiä. Oikeita ystäviähän kaikki haluavat eivätkä mitään feikkikavereita, joiden kanssa ollaan vain pakosta. Eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
No todellakin moni viihtyy yksinään, siihen ei tarvitse juuri ovea avata.
Asia on tullut harvinaisen selväksi. Aloitus ei ole kaltaisellesi ihmiselle, koska et ole yksinäinen etkä edes yritä löytää ratkaisuja yksinäisyyden poistamiseen. Some on pilannut ihmissuhteet täysin.
Mielestäni ongelmat tässä asiassa ovat syvällä.
Luulin olevani paitsi todella erakkomainen introvertti myös ujo suurimman osan lapsuudestani, nuoruudestani ja vielä nuorena aikuisenakin. Muutin vuosia sitten ulkomaille ja vaikka olen yhä erakkomainen introvertti, on käynyt ilmi, että en olekaan ujo. Ja kun aloin enemmän miettiä asiaa, muistin, että alunperin en ollut ujo ja hiljainen lapsi vaan mm. aika huumorintajuinen.
Jostain syystä Suomessa eläessäni koin tarvetta olla toisenlainen kuin olin, ilman, että edes tiedostin asiaa. Olen nyt asunut muutamassa sellaisessa maassa, jossa kulttuuriin kuuluu mm. luontevasti tervehtiä naapureita, puhua ihmisille kaupassa matalalla kynnyksellä silloin tällöin ja olla oma itsensä niin, että muut hyväksyvät sen oletusarvoisesti. Ainakin itse koen, että nämä pitkälti puuttuvat Suomesta; siis luontevuus, matala kynnys ja erityisesti kaikkien hyväksyminen omanlaisinaan yksilöinä.
Huomaan nykyään valtavan eron omassa ja puolisoni tavassa esimerkiksi keskustella verrattuna Suomessa eläviin sukulaisiimme. Monet heistä ovat oudon varovaisia, enkä ennen huomannut sitä koska mekin olimme samanlaisia. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että kaikki suomalaiset olisivat tällaisia tai, että kaikkialla ulkomailla olisi sellaista kuin me olemme kokeneet.
Se, miksi aluksi sanoin ongelmien tässä asiassa olevan syvällä, johtuu mielestäni siitä, että koko yhteiskunta, perheet, sukulaiset, kouluympäristö, ystävyyssuhteet, tuttavuudet, jne. mukaan luettuna kasvattavat sekä tarkoituksella että ennen kaikkea tiedostamattaan ihmisiä tiettyyn muottiin. Ja se muotti näyttäisi olevan Suomessa aika ahdas. Tällöin kenen tahansa on vaikeaa olla luonteva, avoin ja oma itsensä.
En osaa sanoa miten nykytilaa voisi muuttaa, sillä erilainen lähestymistapa vaatisi mahdollisesti epärealistisen suurta muutosta koko yhteiskunnassa ja tämän muutoksen tekijänä pitäisi olla kansa, joka on kasvatettu olemaan, ja jonka moni yksilö on koko elämänsä ajan ollut, toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
eihän tässä kukaan ole yksinäisyyttä poistamassa. päinvastoin, kehitellään metoota ja feminismiä.
Miten ihmeessä nuo liittyvät toisiinsa? Syntyykö mielestäsi ystävyyssuhteita siten, että kouritaan toisen prsettä tai ehdotellaan tälle sopimattomia? Tai sillä, että ei haluta olla tasa-arvoisia?
Ystävä voi olla ihan omaa sukupuolta, ystävyyteen ei kuulu seksuaalisuus eikä sen ole tarkoituskaan olla parisuhde.
Mutta siinäpä jälleen oli kommentti, joka kertoi, miksi jotkut eivät saa ystäviä. Kuka haluaisi olla tuollaisen ihmisen ystävä, jonka mielestä vastakkaista (tai omaa) sukupuolta pitää saada lähennellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat muutenkin passivoituneet. Olisi helppoa löytää ystäviä, jos yleinen vire olisi se, että jokainen tekee ns. osansa ja kannattelee sosiaalisia tilanteita, ehdottaa tapaamisia jne. Tuntuu että esimerkiksi opiskeluporukassa ihmiset kyllä mielellään lähtevät mukaan, jos joku tekee koko työn heidänkin puolestaan ja hoitaa hommat. Ei kukaan sellaista yksin jaksa, jos muut vain passiivisesti saapuvat paikalle kerta toisensa jälkeen.
Kannattaa pikkuhiljaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta olla sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan ja tuollaiset vaatimukset koetaan ylimääräiseksi riesaksi. Jos ei kiinnosta tavata niin tietenkään ei ehdoteta tapaamisia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Asianhan voi ilmaista ystävällisesti ja avoimesti kertomalla? Ei kukaan lue toisen ajatuksia.
Et ymmärrä siitä, että sinulle ei ehdoteta tapaamisia ettei sinua haluta tavata? Haluat, että ihmiset sanovat sinulle ystävällisesti että Ei kiinnosta tavata sinua.
Voihan nyt sentään kun et ymmärtänyt yhtään. En ole vaatinut mitään enkä ole myöskään vaativa persoona. Tarkoitin kommentillani yleisesti ihmisiä ja hyviä käytötapoja, en ole ikinä pakottanut saati vaatinut ketään mihinkään, mutta jos tapaat uuden ihmisen tai vaikka vanhan tutun etkä sinä halua häntä enää tavata uudestaan niin voit ilmaista asian nätisti etkä hermostumalla ja ärsyilemällä kuten nyt. Vaikutat olevan todella hermostunut ihminen asialla ei niin väliä. Mieti vähän itse jos joku sanoisi sinulle ettet sinä tai jokin sinun asiasi kiinnosta laisinkaan, niin miltä tuntuisi? Ei mukavalta, joten asiat voi ilmaista nätisti ja silti asiallisesti ja tähän tarvitset hyvät käytöstavat. Ei ghoustaamista taikka ilkeilyä.
Kuule, useimmat ei halua kuulla sitä "onneksi ei tavata enää koskaan"-lausetta, ei mihinkään korusanoihin kätkettynä. Sinuna opettelisin erottamasn kohteliaisuudet ja kestämään sen, ettei maailma pyöri sinun toiveesi mukaan.
Kuule itse et nyt ymmärrä sitten yhtään. Onko oikeasti todellakin noin mahdotonta ymmärtää että asian voi ilmaista sekä asiallisesti että ystävällisesti? En ole mitään korulauseista koskaan puhunutkaan, olet ne ihan itse päässäsi keksinyt. Tähän vaaditaan käytötapoja ja erinomaisia sosiaalisia taitoja, joita sinä voisit vielä kehittää.
Kumma, kun noin taitava on yksinäinen :D. No kerro nyt, ihan sanasta sanaan, miten sanotaan kohteliaasti, että "onneksi ei tavata enää koskaan "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin moni viihtyy yksinään, siihen ei tarvitse juuri ovea avata.
Asia on tullut harvinaisen selväksi. Aloitus ei ole kaltaisellesi ihmiselle, koska et ole yksinäinen etkä edes yritä löytää ratkaisuja yksinäisyyden poistamiseen. Some on pilannut ihmissuhteet täysin.
Todellakin yritän ja some on perseestä. Ehkä halusin vain esittää, että myös sieltä omasta elämästä löytyy hyviä juttuja.
Enkä väheksy sitä, että sinulle tämä on ongelma... luulen vain, että maailma muuttuu vain sairaammaksi, sen myötä on hyvä jos keksii kaikkea itsekseenkin, koska oikeastaan kehenkään ei voi luottaa.
Surullinen totuus toki.
Juu tällainen on tukahduttavaa ja kauheaa. Joillain ihmisillä on kummallinen käsitys ystävyydestä, sellainen vähän kuin lapsilla joiden pitää varata "paras kaveri" itselleen ja muita ei saa olla. Koko ajan pitää olla yhdessä. Ihan kauheaa.
Moni yksinäinen saisi varmasti ystäviä, jos opettelisi vähän hölläämään sitä uusien tuttavien "omistamista". Antamaan aikaa, vastausaikaakin hyvä luoja, oppisi hyväksymään sen, että ei voi vuodattaa koko ajan kaikkea toiselle, pitää osata myös kuunnella ja muitakin ihmisiä saa ja pitää olla verkostoissa.