Lapsi ei suostu pukemaan
En pärjää lapsen kanssa kun toppavaatteiden pukeminen on aamulla yhtä taistelua ja päiväkotin pitäisi mennä. Mikä neuvoksi?
2 vuotias pistää niin paljon vastaan, että ei niitä meinaa väkisinkään saada päälle.
Tunnen itseni epätovoiseksi ja itseltäni menee mehut moneksi tunniksi tuon taistelun jälkeen. Lapsi on seuraavassa hetkessä taas innoissaan ja täynnä energiaa, ainakin siltä näyttää. Mutta on se taistelu ja kiukuttelu varmaan hänellekin kuormittavaa.
Kommentit (25)
Yritä kääntää hänen ajatukset muualle kun puette niin puhelet aivan jotain muuta tai laulat jotain tai sitten leikin kautta. Keskittyy muuhun ja vaatteet menee päälle siinä samalla
Suunnilleen tuon ikäiselle sanoin syksyllä, että ulkona on kylmä ja lämpimät vaatteet on laitettava päälle. Sitten parvekkeen ovi auki. Lapsi parvekkeen ovelle toteamaan, että onko ulkona lämmin vai kylmä. Johan ne lämpimät vaatteet sen jälkeen kelpasi päälle, eikä niiden pukemisesta tarvinnut enempää kiistellä.
(Lumen syönti on joskus lapsille mieluisaa. Kipollisen, kun ottaa lunta ulkoilusta sisälle sulamaan niin johan voi lapsenkin ajatukset luonnollisesti kääntyä pohtimaan sitä kannattaako sitä lunta laittaa suuhun asti vai ei. Eikä tarvitse toistella: älä tee sitä, älä tee tätä )
Tuon ikäiset ottaa tosissaan vaihtoehdoksi valita itse, jos kohteliaasti kysyy esim. Lähtisitkö ulos? (Onko vanhemmallekin oikeasti ihan sama ollaanko sisällä vai ulkona. Kumpi asiasta oikeasti päättää) Silloin voi aamupäivällä jäädä ulos lähtemättä, kun lapsi päättää, että sisällä ollaan. Jotkut ihmiset kokevat aikuisina, että on epäkohteliasta sanoa tuon ikäiselle, että mennään ulos, vaikka asian nätisti sanoisi ilman komentelevaa äänen sävyä.
Entä ulkovaatteet päälle ns. palomiehen pukeutumisena eli kengät haalarin lahkeiden sisään ja sitten haalari ja kengät yhtä aikaa päälle. (Ei tietty välttämättä kaikenlaisilla kengillä onnistu)
Kaksivuotiaan kanssa ei neuvotella. Vanhemmat päättävät ja lapsi tottelee. Helvetti mitä uusavuttomuutta.
Mä tein niin että otin aikaa ja sanoin lapselle että ehkä tänä aamuna rikotaan edellinen pukeutumisen ennätys. 2-vuotias saattaa tietysti olla tuohon liian pieni.
Laitoin myös vaatteet lattialle järjestykseen ja kun toinenkin oli tarpeeksi iso, kilpailivat kumpi on nopeampi. Voi olla että kuulostaa kamalalta kun mikään muu keino ei enää tepsi eikä nuokaan loputtomiin.
Älä pue toppavaatteita lapselle. Kunhan oikeasti on kunnon pakkaskelit, varmaan lapsi itsekin toteaa, että palelee.
Siitä sitte tulee taas yhteiskunnan loinen, ei tee mitään mikä ei huvita.
Laita ovi auki ulos niin kumma jos ei tee mieli pukeutua kun perse jäätyy laaattiaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä pue toppavaatteita lapselle. Kunhan oikeasti on kunnon pakkaskelit, varmaan lapsi itsekin toteaa, että palelee.
Ja lasuhan tuosta napsahtaisi jos joku tietäisi
Yksi lapsi vähän tuota vanhempana kysyi aamulla, että Onko nyt hoppuaamu (eli päiväkotiin lähteminen). Eli joskus kiukutteluun voi vaikuttaa kiireisyyden tuntukin tai se, että vanhemmalla on silloin pukeutumis tilanteessa aikaa lapselle (nukkumaan meno haasteidenkin taustalla voi olla sitä, että lapsi kaipaa kiireisen, väsyneen tms. vanhemman aikaa). Aina ei tietenkään nuokaan asiat ole vaikuttamassa pari vuotiaan rajojen testailussa.
Mä annoin omani kokeilla miltä tuntuu -20c ilman toppavaatteita. Annoin kävellä ovesta ulos pyjamassa ja kysyin haluaako kuitenkin ehkä ne toppavaatteet päälle. Halusi.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein niin että otin aikaa ja sanoin lapselle että ehkä tänä aamuna rikotaan edellinen pukeutumisen ennätys. 2-vuotias saattaa tietysti olla tuohon liian pieni.
Laitoin myös vaatteet lattialle järjestykseen ja kun toinenkin oli tarpeeksi iso, kilpailivat kumpi on nopeampi. Voi olla että kuulostaa kamalalta kun mikään muu keino ei enää tepsi eikä nuokaan loputtomiin.
Olisiko 2-vuotias liian nuori, jos käytössä olisi tiimalasi, jota voi kääntää?
Oma lapsi lähti muutamaan kertaan päiväkotiin yöpuvussa, Ikeakassissa mukaan päivä- ja ulkovaatteet. Eikä oma lapsi ollut ainoa jonka kohdalla näin meneteltiin. Pitää vaan huolen, ettei lapsi palellu matkalla (esim lämmin auto).
2v on lähes vauva vielä ja puetaan vaikka väkisin, eikä vaadi suuria voimia. Haalari kiskaistaan päälle juuri ennen lähtöä, ettei lapselle tule kuuma. Lämmin kypärämyssy ja kuoma-kengät ovat talvella tuon ikäiselle hyvät, ei tarvitse solmia kengännauhoja, kenkä vaan sujautetaan jalkaan ja hattu pysyy päässä, sellaiset pitkä väriset rukkaset "Elsa Pitkänen" on parhaat.
Vierailija kirjoitti:
Kaksivuotiaan kanssa ei neuvotella. Vanhemmat päättävät ja lapsi tottelee. Helvetti mitä uusavuttomuutta.
Helvetti mitä puusilmäisyyttä. Kaikki lapset ei valitse totella, vaan joskus asiat menee totaalisen holdaamis-raivarin kautta. On se väsyttävää aikuisellekin, etenkin jatkuvasti toistuessaan. Uusavuton olet sinä joka luulet että on kyse vain aikuisen topakkuuden puutteesta.
Minä en koskaan neuvotellut kaksivuotiaiden (kaksosten) kanssa mutta oli siinä silti tekemistä, että sai vaatteet molemmille päälle ja että toinen ei alkanut sillä välin riisumaan kun toista puki.
"vanhemmat päättävät ja lapsi tottelee". Sehän se, kun kaksivuotiaan kehitysvaihe on nimenomaan uhmata. Kun löytyi se oma tahto. Eikä tosiaankaan muista että äiti päätti tämän viimeksikin, enää ei kannata uhmata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pue toppavaatteita lapselle. Kunhan oikeasti on kunnon pakkaskelit, varmaan lapsi itsekin toteaa, että palelee.
Ja lasuhan tuosta napsahtaisi jos joku tietäisi
Miksi ei niistä lapsista, jotka on päiväkodin kerrospukeutumis valintojenkin kanssa hikisiä sisälle ulkoilusta tullessa. Lapset liikkuu eri tavoin ulkona ja vaikuttaahan sekin, miten hyvin he pysyy lämpinä tai on kuumissaan.
Kokeiltavahan sitä on välillä, mikä pukeutumisessa toimii ja mikä ei. (Ainakin yksi lapsi (omani) vilustui, kun kengät ja lahkeet kastui päiväkodissa retkelle mennessä, kun he olivat oikaisseet jään poikki, missä vettä oli noussut jään ja lumen väliin (aikuiset toki voivat osata arvioida onko riittävän turvallista liikkua jäällä siinä kohtaa; mitä muisti jälkiä siitä lasten mieleen mahdollisesti jää vaikuttamaan ). Päiväkodille ei oltu palattu vaatteiden ja kenkien kastuttua heti vaan normaaliin ulkoiluaikataulun mukaan. Onhan se toki hyvä karaista lapsiakin, mutta jossakinhan menee se raja, mikä on järkevää terveydellisistä syistä ja mikä ei. Sisaruksistakin voi toinen sairastua tuollaisen jälkeen ja toinen ei. Mistä sekin sitten johtuu )
Vierailija kirjoitti:
Siitä sitte tulee taas yhteiskunnan loinen, ei tee mitään mikä ei huvita.
Miten voi asiat siihen ajautua, kun tässä kohtahan ap on jo pyytänyt apua, tukea ajoissa.
Jos kävellen tai julkisilla niin pidät kiinni ja puet hänet. Pukeutumistilanteessa kiinni pitäminen on lapsen rajaamista, ei muuta. Sanot ystävällisesti ja tiukasti että nyt puetaan, piste. Ei mitään selittelyjä, lässytyksiä tai ennätysten rikkomista, ei kaksivuotias niitä tajua tai muista seuraavana aamuna.
Jos on oma auto niin ulkovaatteet kassiin, kannat lapsen autoon ja päikkyyn. Ulkovaatteet voi laittaa vaikka illalla valmiiksi. Helpottaa molempia. Muiden vanhempien kommenteista tai katseista ei tarvi välittää.
Sain aikanaan loistavan neuvon kun oli koiranpentu koirapuistossa. Kun ovi avautuu, älä reagoi. Koira ei karkaa kun se ei ole oppinut että ovesta voi karata. Koirapuisto rajoittui polkuun ja metsään, ei tätä tietysti koiran tai lapsen kanssa kokeilla autotien vieressä. Mutta ajatus oli se että ennakoi ja on rauhallinen. Kuinkahan moni karkkiraivari on saanut alkunsa siitä että vanhempi uhkaa jättää karkit (ja lapsenkin) kauppaan jos ei nyt olla kunnolla?
Meillä puettiin leikkien ja laulaen. Se auttoi. Laulaen vaikka: kenellä on päällä jotain punaista,jotain punaista jne jne.