Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun ahdistaa ja itkettää, niin ei mulla oo muita kuin te joille avautua
02.07.2023 |
Tuntuu että oon ihan täysin epäonnistunut kaikessa. Tosi harvoin itken, mutta nyt padot aukes. Tavallaan joo mä olen pärjännyt yksin kasvattaessani poikaani. Hän on tämän kevään ylioppilas ja intti edessä, fiksu sinänsä, mutta kulkee jotenkin laput silmillä, eikä huomioi meitä muita.
Kavereiden kanssa sosiaalinen, mutta ne harvat kerrat kun ruokailemme yhdessä, ei juttele mitään. Minä yritän pitää yllä vähäistä keskustelua ja kysellä kuulumisia, mutta lähinnä keskustelu käydään minun ja pikkusisarensa välillä. Poika vain syö ja on hiljaa. Sama jos täällä käy kylässä joku. Vastaa kun kysytään, mutta ei elettäkään vastakysymyksiin tai edes hymyyn. Mikä tässä on mennyt niin pieleen?
Aamulla kun herää, niin ei aloitteellinen huomeniin ja mua ketuttaa sekin tuon pienemmän sisaruksen puolesta. Heillä on ikäeroa, mutta pitäisi isomman pystyä edes jonkin verran olla esimerkillinen ja osoittaa edes pienimmissä määrin kiinnostusta, edes joskus! Onko liikaa vaadittu?
Olen asiasta asiallisesti puhunut ja on ymmärtävinään, mutta mitään ei tapahdu.
Laitoin juuri ruokaa. Paistoin lihaa lähes kilon. Perunat, täytetyt herkkusienet ja pannukasvikset. No hän tulee huoneestaan kutsusta ja näkee pöydällä vain lihalautasen. Kysyy onko tämä mulle? Mulla pyörii silmät päässä moiselle kysymykselle ja hän ottaa lihat ja häipyy. Multa oli lähteä taju noin moukkamaiseen käytökseen. Luhistuin ja pillahdin itkuun. Olen menettänyt toivoni.
Kommentit (24)
Mä olen myös se henkilö, jonka aloitukset tällä palstalla ei saa vastauksia. Kai sekin kertoo jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sanonut napakasti että liha on kaikille? Miksi pitää olla niin lapanen? Sellaista kaikki kohtelee huonosti, jopa oma lapsi. Hiukan tarmoa ja päättäväisyyttä tarvittaisiin. Uhriutuminen ei nyt auta.
Ihan normaalia. Jotkut nuoret murisevat, hymähtelevät tai käyttävät lyhyitä lauseita. Esimerkiksi joo, ei, aha ja täytyy kattoo.
Minusta sinä olet selviytynyt hienosti. Onnistunut hyvin. Kasvatat aivan tavallista nuorta. Tuollaisia he ovat. Kahden vuoden päästä tilanne on jo toinen. Viiden vuoden päästä ihastelet, kuinka fiksu ja mukava aikuinen pojastasi on tullut. Tsemppiä. Tuo on ohimenevää.
Olet hyvä äiti hei täältä propsit sulle ,huolehdit pojastasi.Pojallasi voi olla vielä murros ikä tai muita suruja.t m 55
Vierailija kirjoitti:
Mikset sanonut napakasti että liha on kaikille? Miksi pitää olla niin lapanen? Sellaista kaikki kohtelee huonosti, jopa oma lapsi. Hiukan tarmoa ja päättäväisyyttä tarvittaisiin. Uhriutuminen ei nyt auta.
Tiedän itsekin, että noin olisi kuulunut toimia. Olen vain aikamoisen masentunut ja just tänään ollut mieli maassa, mutta halusin laittaa hyvän aterian ja näin nyt kävi. Olen jo pidemmältä ajalta huomannut tuota tolloa käytöstä ja tämä nyt oli tähän päivään liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ole ketään muuta, ja tällä palstalla kaikki poistetaan.
Mutta joo. Eiköhän sillä pojalla ole vielä toivoa.
Itsellä on tyttären kanssa ollut myös todella vaikeaa. Ne haukut mitä olen saanut, häneltäkin. Plus kaikilta muilta siihen päälle. Nyt olen ihan ok väleissä tyttären kanssa, mutta kestäneekö kauan... Joudun vain aina nielemään kaiken ja antamaan anteeksi, jotta välit tulevat kuntoon. Näennäisesti siis.
Luulen että pinnan alla kytee, ja itse saan itkeä epäkelpoisuuttani yksin.
Kai poika sentään isälleen ruokapöydässä puhuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, mutta ylioppilas on jo täysi-ikäinen ja aikuinen.
Tuollaista käytöstä ei voi panna murrosiän tai minkään "vaiheen" piikkiin.
Poika on yksinkertaisesti m*lkero.
Syy ei silti välttämättä ole sinun. Hänellä on ensinnäkin myös isä, jolle kuuluu puolet kasvatusvastuusta.
Toiseksi hänellä on mahdollisesti jokin neuropsykologinen häiriö, joka on jäänyt tutkimatta tai diagnosoimatta. Vielä ei ole myöhäistä.
Sinä ap, olet jo tehnyt tehtäväsi ja varmasti yrittänyt parhaasi. Nyt tämä yrmeä ja epäkohtelias poika lähteköön maailmalle. Sinä et ole enää hänestä vastuussa. Siperia opettakoon.
Ja ap: opettele iloitsemaan ihanasta tyttärestäsi, joka on puheidesi perusteella aivan toista maata.
Kun tuo ilmapiirin pilaaja on lähtenyt, teillä kahdella alkaa uusi, entistä sata kertaa mukavampi elämä. Keskity siihen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kai poika sentään isälleen ruokapöydässä puhuu?
Ehkä isä ei ole mukana perheen arjessa.
Jotenkin alitajuisesti poika syyttää tästä äitiä. Siksi tyly käytös.
Spekua tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häntä varmaan hermostuttaa huominen inttiinlähtö.
Miksei sille lapselle voi puhua ja kertoa että käyttäytyy kuin mul*ero?! Heitä pihalle jos ei opi käyttäytymään !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sillä on isänsä geenit.
Ei vaan tuo voi olla ihan normaali irtaantumisvaihe. Oma äiti vaan ärsyttää vaikka tämä tekisi mitä. Siitä johtuu tuo kylmyys. Välimatka ja itsenäistyminen auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlainen poika. Sillä on asperger. Poikani on tyytyväinen elämäänsä ja on onnellinen vaikka sitä ei näe mitenkään päällepäin eikä voisi mitenkään arvata kun ei kommunikoi oikein mitenkään.
Hei ap, tuo on niin normaalia. Mun lapsenlapsi on just tuollainen. Ihan haluaa olla omissa oloissaan ,keskittyy kännykkäänsä. Ja varsinkin aamuisin on superhiljaa,,,itse olen samanlaisen. Paras kun ei aamulla kukaan puhu minulle mitään.
Mutta kas kummaa, kun juhlissa kohotimme maljat siskonsa ylppäreissä, kyllä kielen kannat irtosi. Keskusteli erittäin mallikaasti erään vanhemman sukulaismiehen kanssa. Katsoin ihan ihmeissään. Kyllä kavereiden kanssa juttu luistaa. Miten teillä ap, millainen on esim poikaporukassa.
Nyt olen pannut merkille, että kun aloitan keskustelun nimenomaan häntä kiinnnostavasta asiasta, siis mistä tietää paljon. Kyllä silloin juttua piisaa.
Tuommoinen luhytsanainen murahtelu on ihan tyypillistä monille pojille ja miehille. Millainen on hänen isänsä ollut nuorempana, kun tapasitte ja olitte vielä yhdessä?
Poika on taatusti ennenkin tehnyt tuota joutumatta vastuuseen. Hänet pitäisi opettaa syömään vain ruokapöydän ääressä. Omaan huoneeseen viedään korkeintaan hedelmiä.
Voit laittaa toivosi inttiin. Siellä ei ole mahdollisuutta tuollaiseen ja mikäli ruoka ei kelpaa, seuraavan kerran saa ruokaa seuraavana ruoka-aikana.
En näe tuossa muuta vikaa, kuin että annoit pojan viedä ne lihat. Jokainen hetki on mahdollisuus opettaa hyviä tapoja ja toisen huomioimista. No mutta ymmärrän jos olet väsynyt tilanteeseen. Seuraavalla kerralla ohjaa enemmän.
Mutta noin yleisesti itse antaisin pojan vaan olla sellainen kuin on. Häntä ei kiinnosta puhua, niin miksi pakottaa ja tehdä siitä ongelma? Ei se hänellekään ole kivaa jos ei kelpaa pojaksi sinulle omana itsenään. Jotkut eivät ole supliikkeja ja siitä kuoresta ulos pakottaminen tuntuu oikeasti todella hirveältä. Olin lapsena ujo ja aina joku oli tuuppimassa, että "puhu nyt jotakin". Aloin pelkäämään sosiaalisia tilanteita sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset sanonut napakasti että liha on kaikille? Miksi pitää olla niin lapanen? Sellaista kaikki kohtelee huonosti, jopa oma lapsi. Hiukan tarmoa ja päättäväisyyttä tarvittaisiin. Uhriutuminen ei nyt auta.
Tiedän itsekin, että noin olisi kuulunut toimia. Olen vain aikamoisen masentunut ja just tänään ollut mieli maassa, mutta halusin laittaa hyvän aterian ja näin nyt kävi. Olen jo pidemmältä ajalta huomannut tuota tolloa käytöstä ja tämä nyt oli tähän päivään liikaa.
On tosi tärkeää, että anna itkun tulla. Sehän on huippu terveellistä ,kun pystyt itkemään. Asia aon paljonkin tutkittu. Kiva,kun poika on kirjoittanut ylioppilaaksi ja menossa nyt inttiin. Hänen elämä on ihan mallillaan. Terve nuori ja kaikkea mielenkiintoista edessä.
Intissä näkee taas erilaisia tyyppejä, se tekee hyvää monelle.
Monet ovat hiljaisia .vähäpuheisia ,ihan normaalia. Onko teillä sukua, sillä voi joku olla just hänen kaltainen. Ne geenit määrää paljon.
Sukulaismies minulla on erittäin etevä professori ja aina ollu huisin vähäpuheinen.
Mutta enemmän tuo on sääntö, kuin poikkeus ,että nuoret miehet ovat tuollaisia murahtelijoita. Älä välitä, ,äläkä yritä häntä muuttaa. Anna olla oma itsesi. Kunnioita häntä sellaisena ,kun nyt on. Vuoden kuluttua on ehkä ihan toisenlainen. Lähdeppä ap nyt reippaalle lenkille, mieli on sitten parempi.
Jos olet masentunut, niin lapset kyllä aistivat sen ja kärsivät siitä. Hae apua itsellesi heti. Heti huomenna soita terveyskeskukseen ja pyydä keskusteluapua.
Oma isäni oli todennäköisesti masentunut ( ei diagnosoitu) kun olin lukiossa ja oireilin sitä hirveästi. Kukaan ei puuttunut tilanteeseen mitenkään, eikä isäni koskaan hakeutunut avun piiriin.
Muutin kotoa heti kun pystyin ja jopa inhosin siellä käymistä pitkään.
Huomenna ne menevät.
Kyllä siellä intissä pitäisi olla sosiaalinen, ehkä hän oppii.