Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Ennenkin naiset hoiti vauvan vaikka mies oli missä ja oma olo mikä tahansa. Ihan outoa ulinaa.
Se oli ennen, tolvana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko lapsi välttynyt sairaalareissulta jos mies olisi jäänyt kotiin? Olisiko ap osannut hakeutua taksilla sairaalaan jos lapsen tila olisi dramaattisesti huonontunut sillä aikaa kun mies oli autolla kauppareissulla ostamassa sitä helppoa ruokaa? Mitä jos mies olisi kolaroinut?
Pelkästään kotonaoleminen ei olisi toki riittänyt. Hänen olisi pitänyt antaa kuumeisen, migreenikohtauksia saavan, imettävän puolisonsa nukkua kunnolla ja hoitaa vauva sillä välin. Lisäksi hänen olisi pitänyt varmistaa, että vaimonsa tuossa kunnossa syö ja juo riittävästi, että rintamaitoa vielä vauvalle tulee. Siinä on kuitenkin ko. taudin vasta-aineita, ja vauvallakin oli tuo tauti, että parempi olisi syöttää sitä rintamaitoa kuin korviketta.
Ei kyse ole siitä, ettei vaimo osannut toimia, vaan siitä, että hän joutui toimimaan sairaana ja väsyneenä, vaikka hänellä on täysissä voimissa oleva mies, joka myös on yhtä paljon vastuussa vauvasta. Yleensä kumppanit pyrkivät helpottamaan sairastavan olemista ja edesauttamaan paranemista. Tässä jopa aiheutui vaaraa vauvalle, kun äiti joutui liian äärimmilleen ja maito ehtyi.
Korkeintaan tosiaan tässä on jättää oma perhe (vauva!) pulaan ja lähteä juhlimaan kaverin avioliittoa. Tuommoinen toope ei ole kyllä edes älynnyt hävetä, kun on siellä kirkon penkissä kuunnellut "Avioliiton tarkoituksena on perustaa perhe. Olette päättäneet perustaa perheen." Ja kuinka perhe pitää jatkossa asettaa kaiken edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenkin naiset hoiti vauvan vaikka mies oli missä ja oma olo mikä tahansa. Ihan outoa ulinaa.
Se oli ennen, tolvana!
joo, ennen niitä vauvoja kuoli aika paljon just tuollaisissa sairastamistilanteissa. Ettei ne silloinkaan pärjänneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesviha valloillaan! Ihmeen ripustautuvia naisia täällä.
Häistä on tiedetty hyvin pitkään ja että sellaiset on tulossa ja mies on niihin menossa. Ikävä juttu että ap ja vauva sairastui just , mutta silloin täytyy keksiä suunnitelma b ja c. Ei toista (miestä) hyppyytetä mielivaltaisesti oman tahdon mukaan.
Asia järjestetään niin, että tarvittaessa on joku sukulainen tai kaveri auttamassa, jääkaapissa ruokaa jne.
Häät on ihan eri asia, kuin perua joku poikien baarireissu!
Miehelle teki kuitenkin tiukkaa järjestää sinne jääkaappiin ruokaa? Ei tainnut myöskään järjestää sukulaisia tai kavereita auttamaan - tosin harva haluaa kotiinsa mitään tauteja. Miestä myös paapottiin miesflunssassa sänkyyn. Kyllä vihaan juurikin itsekkäitä miehiä.
Oletko sinä ollut kärpäsenä katossa vai mistä tiedät kuinka ap:m tilanne on mennyt, millainen mies hänellä on ja ennenkaikkea millainen ap itse on?
Voisin hyvin kuvitella, että ap on aloittanut aggressiivisen riidan ja yrittänyt estää miehensä pääsyn häihin. Jossain kohtaa oli myös mainittu että mies on käynyt kaupassa, mutta tämä(kään) ei ollut aloittajaa miellyttänyt, koska ilmeisesti ruokaa ei ollut ostettu riittävästi (hänen mielestään).
Voisin hyvin kuvitella oman mieheni tähän tilanteeseen, eikä ikipäivänä tulisi mieleenkään kieltää menemästä sinne häihin.
Olen myös 16 vuoden suhteen aikana oppinut, että miesten aivot on erilaiset kuin meidän naisten. Koska ne on miehiä.
Tarkat ohjeet saa oman matkaan laittaa edelleenkin kun kauppaan lähtee ja SANOITTAA selvällä suomen kielellä mitä tahdon ja haluan.
Ei me miehetkään ole mitään ajatusten lukijoita.
Ja korostan edelleen, että mies oli käynyt kaupassa.
On myös aika kohtuullista , että auton ottaa hän joka lähtee 400 kilometrin päähän häihin. Yhden viikonlopun pärjää kyllä kotona vauvan kanssa ilmankin ja hätätilanteessa sitten voi turvautua vaikka niihin julkisiin tai siihen taksiin.
Nyt jäitä hattuun.
Tuleeko pataan, jos kiellät menemästä?
Ja tiedätkö, on olemassa myös aikuisia miehiä ja perheenisiä, joita ei tarvitse ohjeistaa menemään kauppaan kuin jotain lasta ja vajaakykyistä. Eikä pyytää/rukoilla jäämään kotiin, kun kotona tarvitaan isää.
Jep juuri näin! Itse en todellakaan allekirjoita sitä, että ne miehet automaattisesti olisivat niin h**vetin avuttomia ja erilaisia, että tarvitsisi erikseen ohjeistaa miten kaupassa käydään... Huhhuh... Eipä ole tarvinnut sellaista miettiä oman miehen kanssa tässä 15 vuoden aikana.
Ap ei kykene itse tilaamaan kaupasta. Pullikoi vaan täällä palstalla ja herkuttelee näistä puolustajista.
Jotain on Ap itsessään pahasti vialla.
Minähän en tiedä missä ap asuu, mutta täällä missä minä asun ei ole kauppaa mistä voisi tilata. Lisäksi lähimpään kauppaan on 15 kilometriä matkaa, ei tänne mikään Wolt tai Kotipizza edes kuljeta. Julkisista täällä kulkee koulukyydit. Että jos ei ole autoa tai ei syystä tai toisesta ole ajokunnossa, niin puoliso on se kehen ensi tilassa turvaa. Lähimmät sukulaiset on noin 100 kilometrin päässä, että sitten se on taksi tai naapuriapu. Taksikaan ei auta kun makaa vessassa pää pöntössä migreenin kourissa 12 tuntia ja lapselle pitäisi ruokaa saada, näin hypoteettisesti. Mulla ei ole lapsia, eikä enää sitä migreeniäkään, mutta kyllä ilman sitä lastakin mies tasan tarkkaan hoiti kauppareissut ja tarvittaessa perui menonsa jos mä olin kykenemätön huolehtimaan yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nyt jotain suhteellisuudentajua!
Mies meni töihin kun parantui. Ap olisi halunnut että ei mene töihin koska hän vuorostaan kipeä. Missään ei ole sanottu, että mies ei olisi antanut nukkua ja levätä kun tuli kotiin töistä. Kun ap:llä iski migreeni, ap kertoi että mies tuli töistä ja antoi nukkua seuraavaan aamuun, jolloin oli parempi olo mutta väsynyt ja uupunut. Mistään kuumeesta ap ei ole tässä vaiheessa enää puhunut. Riita on lähtenyt siitä, kun mies on kehdannut edelleen olla menossa ystävänsä häihin. Vaihtoehtoa siitä, että menisi ja järkättäisiin, ei ole aloituksen perusteella edes annettu. Ja edelleen, kukaan ei ole ollut missään kuolemankielissä vaan flunssassa ja mies ei ole mennyt mihinkään sekundamökkireissulle vaan ystävänsä häihin!
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt jotain suhteellisuudentajua!
Mies meni töihin kun parantui. Ap olisi halunnut että ei mene töihin koska hän vuorostaan kipeä. Missään ei ole sanottu, että mies ei olisi antanut nukkua ja levätä kun tuli kotiin töistä. Kun ap:llä iski migreeni, ap kertoi että mies tuli töistä ja antoi nukkua seuraavaan aamuun, jolloin oli parempi olo mutta väsynyt ja uupunut. Mistään kuumeesta ap ei ole tässä vaiheessa enää puhunut. Riita on lähtenyt siitä, kun mies on kehdannut edelleen olla menossa ystävänsä häihin. Vaihtoehtoa siitä, että menisi ja järkättäisiin, ei ole aloituksen perusteella edes annettu. Ja edelleen, kukaan ei ole ollut missään kuolemankielissä vaan flunssassa ja mies ei ole mennyt mihinkään sekundamökkireissulle vaan ystävänsä häihin!
Ai on ihan ok, vaikka kuivunut vauva otetaan sairaalaan hoitoon? Kaikki hyvin ja antaa miehen vaan bilettää. Ei kaverin häät ole mökkireissua kummempi juttu. Omat häät ainoastaan. Kaverit nyt eroaa ja menee uudelleen naimisiin jne. Ne bileet on siinä vieraille se juttu.
Ap oli ollut jo 3vrk yli 38 asteen kuumeessa ja sai jo migreenikohtauksenkin, kun on valvonut vauvan kanssa. Itse en ainakaan nukkunut yhtään, kun mun 6kk vauva sairasti RSV:n. Räkää sai olla kokoajan tyhjäämässä nenästä ja huolestutti tosissaan, kun vauvalla korkea kuume. Me selvittiin ilman sairaalareissua, mutta valvomiseksi meni kyllä. Ihan törkeää mieheltä lähteä juhliin ilman, että edes järjestää hoitoapuja tai valmista ruokaa äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt jotain suhteellisuudentajua!
Mies meni töihin kun parantui. Ap olisi halunnut että ei mene töihin koska hän vuorostaan kipeä. Missään ei ole sanottu, että mies ei olisi antanut nukkua ja levätä kun tuli kotiin töistä. Kun ap:llä iski migreeni, ap kertoi että mies tuli töistä ja antoi nukkua seuraavaan aamuun, jolloin oli parempi olo mutta väsynyt ja uupunut. Mistään kuumeesta ap ei ole tässä vaiheessa enää puhunut. Riita on lähtenyt siitä, kun mies on kehdannut edelleen olla menossa ystävänsä häihin. Vaihtoehtoa siitä, että menisi ja järkättäisiin, ei ole aloituksen perusteella edes annettu. Ja edelleen, kukaan ei ole ollut missään kuolemankielissä vaan flunssassa ja mies ei ole mennyt mihinkään sekundamökkireissulle vaan ystävänsä häihin!Ai on ihan ok, vaikka kuivunut vauva otetaan sairaalaan hoitoon? Kaikki hyvin ja antaa miehen vaan bilettää. Ei kaverin häät ole mökkireissua kummempi juttu. Omat häät ainoastaan. Kaverit nyt eroaa ja menee uudelleen naimisiin jne. Ne bileet on siinä vieraille se juttu.
Ap oli ollut jo 3vrk yli 38 asteen kuumeessa ja sai jo migreenikohtauksenkin, kun on valvonut vauvan kanssa. Itse en ainakaan nukkunut yhtään, kun mun 6kk vauva sairasti RSV:n. Räkää sai olla kokoajan tyhjäämässä nenästä ja huolestutti tosissaan, kun vauvalla korkea kuume. Me selvittiin ilman sairaalareissua, mutta valvomiseksi meni kyllä. Ihan törkeää mieheltä lähteä juhliin ilman, että edes järjestää hoitoapuja tai valmista ruokaa äidille.
Ja vieläpä imettävä äiti kyseessä ja vauvan kuivuminen johtui maidon ehtymisestä äidin huonon voinnin vuoksi! Neuvolassakin aina yritetään painottaa miehille, että miehen tehtävä on huolehtia imettävän äidin hyvinvoinnista, levosta ja ravinnosta, mutta tuolta mieheltä pääsi se nyt unohtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Että semmonen voimafantasia. Nykyaikaisilla naisilla voi kuule äitiys- ja vanhempainpäiväraha olla suurempi kuin miehen palkka, voi olla omaisuutta ja pääomatuloja jne. ja se voi hyvin olla nainen, joka on perheen pääasiallinen elättäjä. Ihan vain tiedoksi. Ei kuule onni ja elanto ole jostain kolmensadan elareista kiinni.
Nykyaikana luonnollisesti erotilanteessa hoitovastuu jaetaan 1:1. Siinä pääsee vajaataitoinen mieskin opettelemaan vastuunkantoa ihan eri lailla. Jos nyt sellaiselle voi lasta luottaa hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä sen verran ruikuttavaa valivalitekstiä, että parempi kun eroat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison sairastuminen ei ole sairasloman peruste. Palkatonta vapaata saattaa saada. Mutta ei sitäkään yleensä puolison flunssan takia kukaan kehtaa pyytää.
Meillä ei ole lapsia, mutta minä sain muutaman päivän työterveyden kirjoittamaa sairaslomaa mieheni onnettomuuden jälkeen. Mitään hengenvaarallista ei siis käynyt, mutta mies ei päässyt edes sängystä tai tuolilta ylös ilman apua, ei häntä voinut yksin kotiin jättää 10 tunniksi (kylkiluun murtumia noin 10 kpl per puoli). Noiden muutaman päivän aikana ehdin järjestellä asiat niin, että sain sukulaisia/ystäviä, sekä kotihoidon käymään pari kertaa työpäivän aikana sen noin viikon ajan, kunnes mies toipui sen verran että pystyi jo itse hitaasti ja varovasti liikkumaan. Sairasloman peruste oli joku tyyliin äkillisesti muuttunut tilanne, varmaan viitaten voimakkaaseen stressitilanteeseen tms. Kyseessä toki oli onnettomuus, mutta minä sain terveenä sairaslomaa pystyäkseni järjestämään puolisolleni apua.
Itse sain sairaslomaa mieheni saattohoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Älä tee mitään !!!!!
Anna pyykkivuoren kasvaa, levähdä minkä voit vauvan kanssa, tilaa valmis ruokaa jostakin.
Kun mies palaa, anna hänen hoitaa huushollin. Kerrot ettet jaksanut touhuta.
Olisiko sinulle voinut tulla koti avuksi joku, sisko, ystävä, anoppi, äiti ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Jaa, kyllä meillä on lähemmäs 400e/kk/lapsi, eikä siinä ole ns. elintason siirtoa ollenkaan mukana, koska tienataan exän kanssa aika saman verran. Laskuriin menee esim. ihan todelliset asumiskulut, joista sitten lasketaan lapsen osuus siitä jne. On kaikenlaista sairaskuluvakuutusta jne. ja tietysti pelkät päiväkotimaksut on jo n. 300e/lapsi, joten siitä tulee miehelle jo yksistään 150e/kk, kun nuo kulut siinä lähinnä puolitetaan. Jos isällä huomattavasti korkeammat tulot kuin äidillä, elari voi olla jopa tuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Lue viestini uudestaan ja huomaa, että arvelin Ap:n miehen ajattelevan juuri noin, että vaimo vaatii mahdottomia. Ei vaadi. Mahdotonta on ainoastaan syvästi itsekkään aikuisen tinkiä omasta mielihyvästään, jotta muulta perheeltä ei vaadittaisi mahdottomia ihan vain selviytymiseen. T. Se, jolle vastasit
Tämän kirjoittaja on tosiaan oikea supertollo!