Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Sitä mää mietin, että miksi nämä Jonnet jankkaa kuinka apn migreeniä ei ole diagnosoitu. Aplla on kuitenkin estolääkitys, joka ei vain tilanteesta johtuen käytössä. Pitääkö pää näiden mielestä käydä jokaisen kohtauksen kohdalla kuvauttamassa todistaakseen, että kyllä vaan se taas ois migreeni, vai mikä homma?
Vaikuttaa, että nämä jankkaajat eivät tunne sairautta nimeltä migreeni ja taitavat myös olla niitä, jotka elämässään eivät ole saaneet koskaan apua toisilta vaan on pitänyt yksin selviytyä kaikesta. Ei ole kehittynyt empatiakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta ruikutus ja eroa jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Normaali mies ymmärtää, että sairas ja huonosti nukkuva puoliso tarvitsee unta. Normaali mies ymmärtää, että jääkaappiin pitää varata tarpeeksi hyvää ja valmista ruokaa. Normaali mies ymmärtää, että varmuuden vuoksi pitää hankkia lääkekaappiin täytettä, jos siellä ei ole särkylääkettä. Normaali mies osaa jopa kysyä vaimoltaan, pitääkö tuoda vielä jotain, jolloin vaimo voi sanoa, että tuo varuilta kolli vastiketta.
Ja ei, sairaalaan ei oteta ketään, ei edes vauvaa, varmuuden vuoksi.
Miehelle on ihan turha kirjoitella viestejä, että lähden käyttämään lasta lääkärissä. Mies ei sillä tiedolla tee mitään.
"Kolli vastiketta" 😃 Normaali nainen pärjää vauvansa kanssa.
Millä se täysimetetty vauva oikein elää, jos naisella on oman sairauden takia maidontuotanto ehtynyt? Ihan oikeasti kiinnostaa, mitä sinä tuossa tapauksessa tekisit.
Tuo maidontuotannon ehtyminen on kyllä semmoinen homma että ei sitä välttämättä tule ajatelleeksi, ei äiti eikä isä, ennen kuin ollaan jo pulassa. Tai en minä ainakaan ollut semmoiseen osannut varautua, en edes toisen lapsen kohdalla. Eikä lopulta sitä vastiketta ikinä tarvittukaan, sain maidontuotannon käyntiin muilla keinoin. Luulen kyllä että sekin on yksilöllistä miten nopeasti se maito alkaa loppua, joillain maitoa tulee vaikka mikä olisi ja toisilla huonommin.
Itse kun olen ollut flunssassa kun on ollut vauva, maitoa on riittänyt kun vain muistaa juoda. Ja mikä mielenkiintoista: vauvat ovat nukkuneet melkein koko ajan niin kuin minäkin, siis päivällä, vieressä. Luin jostain, että maitoon saattaa erittyä melatoniinia jos äiti on sairas. Lapsi nukkuu, äiti lepää, luontoäiti ajattelee kaikkea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset (tässä ketjussa, onneksi en itse tunne tällaisia henkilökohtaisesti) myös jotenkin olettavat, että parisuhteen toinen puolisko automaattisesti ajattelisi asioista samoin kun itse ja osaisi tätä vasten toimia samoin kun itse tekisi jollain ihmeen telepaattisella kyvyllä. Samoin tässä ketjussa naiset näyttävät olevan sellaisia, joilla vain se yksi ainoa tapa toimia on se oikea eikä sillä toisen mielipiteellä edes ole niin väliä.
Ketään ei edelleenkään ole jätetty mihinkään pulaa tai hätään, ap on nukkunut melkein vuorokauden ennen lähtöä miehen hoitaessa vauvaa, kaupassa on käyty ja ap ihan satavarmasti tuntee jonkun jolle olisi voinut soittaa että moro, Pasi lähti sinne häihin ja ollaan tässä vähän kipeinä ilman autoa, Pasi ei tajunnut tuoda jugurttia kaupasta, voisitko käydä hakemassa ja jättää tohon oven taakse?
Ap:lla ei ole ollut enää kuumetta ja lapsi oli nuhainen miehen lähtiessä.
Nääh. Tässä nyt on vaan kuulutettu empatiakyvyn ja maalaisjärjen perään. Kyllä on asioita, joita sopii olettaa ihan jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtävän.
Ja tässä tilanteessa se olisi ollut mikä? Tee niinkuin vaimosi sanoo tai kärsit? Lue ajatuksia, siedä nalkutus, nyökkää ja anna sympatiaa. Osaa myös vähän ennustaja taitoja.
Siinä vaiheessa kun nainen sairastui olisi kannattanut huolehtia mahdollisimman paljon vauvasta ja kotitöistä jos itse jo kunnossa. Vaimoa olisi voinut hoitaa ihan samalla logiikalla kuin vaimo ilmeisesti hoiti miestä (kysyy mitä juomista ja lääkettä tai ruokaa toinen haluaa jne ja ne hänelle, imettävän äidin kohdalla huolehtii että tämä joisi mahdollisimman paljon ettei maito ehdy). Sitten olisi kertonut että haluaisin kovasti sinne häihin mitä mieltä olet miten se voisi onnistua. Olisi kysynyt mitä vaimolle ja vauvalle voisi hakea kaupasta viikonlopuksi. Olisi hakenut kompromissia viikonlopun suhteen esim entä jos en lähdekään perjantaina vaan aikaisin lauantai aamuna ajamaan häihin ja koetan tulla sunnuntaina ajoissa pois. Sopiiko näin?
Ihan tällaisilla asioilla olisi voitu välttää sairaalareissu vauvalta jos äiti olisi ollut virkumpi ja syönyt/juonut/levännyt sairastumisensa aikana paremmin. Ja silti mies olisi voinut ehkä käydä häissä vaikka hieman lyhyemmän reissun. Ei tarvi olla ajatusten lukija mutta jos mies edes vähän asettuisi toisen asemaan niin elämä olisi helpompaa. Mutta jos ainoa mikä kiinnostaa on kavereiden kanssa kännääminen ja selitellään luulin ettet sinä ollut niin sairas itsekäs ihminen ei tajua tai välitä siitä kuinka sairas toinen on. Koska ei häntä kiinnosta vaimon vointi ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Normaali mies ymmärtää, että sairas ja huonosti nukkuva puoliso tarvitsee unta. Normaali mies ymmärtää, että jääkaappiin pitää varata tarpeeksi hyvää ja valmista ruokaa. Normaali mies ymmärtää, että varmuuden vuoksi pitää hankkia lääkekaappiin täytettä, jos siellä ei ole särkylääkettä. Normaali mies osaa jopa kysyä vaimoltaan, pitääkö tuoda vielä jotain, jolloin vaimo voi sanoa, että tuo varuilta kolli vastiketta.
Ja ei, sairaalaan ei oteta ketään, ei edes vauvaa, varmuuden vuoksi.
Miehelle on ihan turha kirjoitella viestejä, että lähden käyttämään lasta lääkärissä. Mies ei sillä tiedolla tee mitään.
"Kolli vastiketta" 😃 Normaali nainen pärjää vauvansa kanssa.
Millä se täysimetetty vauva oikein elää, jos naisella on oman sairauden takia maidontuotanto ehtynyt? Ihan oikeasti kiinnostaa, mitä sinä tuossa tapauksessa tekisit.
Tuo maidontuotannon ehtyminen on kyllä semmoinen homma että ei sitä välttämättä tule ajatelleeksi, ei äiti eikä isä, ennen kuin ollaan jo pulassa. Tai en minä ainakaan ollut semmoiseen osannut varautua, en edes toisen lapsen kohdalla. Eikä lopulta sitä vastiketta ikinä tarvittukaan, sain maidontuotannon käyntiin muilla keinoin. Luulen kyllä että sekin on yksilöllistä miten nopeasti se maito alkaa loppua, joillain maitoa tulee vaikka mikä olisi ja toisilla huonommin.
Itse kun olen ollut flunssassa kun on ollut vauva, maitoa on riittänyt kun vain muistaa juoda. Ja mikä mielenkiintoista: vauvat ovat nukkuneet melkein koko ajan niin kuin minäkin, siis päivällä, vieressä. Luin jostain, että maitoon saattaa erittyä melatoniinia jos äiti on sairas. Lapsi nukkuu, äiti lepää, luontoäiti ajattelee kaikkea!
Ap:lla maidon tuotanto sairaana kuitenkin ehtyi (olisi hyvin voinut olla ehtymättä, jos olisi saanut levätä ja ruokaa). Ap:n vauvakaan ei nukkunut hyvin. Onpa kummaa, vaikka sinulla oli tosin. Varmaan luontoäiti heidän kohdallaan toimi jotenkin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison sairastuminen ei ole sairasloman peruste. Palkatonta vapaata saattaa saada. Mutta ei sitäkään yleensä puolison flunssan takia kukaan kehtaa pyytää.
Meillä ei ole lapsia, mutta minä sain muutaman päivän työterveyden kirjoittamaa sairaslomaa mieheni onnettomuuden jälkeen. Mitään hengenvaarallista ei siis käynyt, mutta mies ei päässyt edes sängystä tai tuolilta ylös ilman apua, ei häntä voinut yksin kotiin jättää 10 tunniksi (kylkiluun murtumia noin 10 kpl per puoli). Noiden muutaman päivän aikana ehdin järjestellä asiat niin, että sain sukulaisia/ystäviä, sekä kotihoidon käymään pari kertaa työpäivän aikana sen noin viikon ajan, kunnes mies toipui sen verran että pystyi jo itse hitaasti ja varovasti liikkumaan. Sairasloman peruste oli joku tyyliin äkillisesti muuttunut tilanne, varmaan viitaten voimakkaaseen stressitilanteeseen tms. Kyseessä toki oli onnettomuus, mutta minä sain terveenä sairaslomaa pystyäkseni järjestämään puolisolleni apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kaupassa käynnistä: Mies kävi siis kaupassa ennen lähtöään, mutta osti siis tyyliin jauhelihaa, kanaa ja vihanneksia joista mun olosi pitänyt pökkyrässä alkaa valmistamaan ateriaa. Mitään "pikaruokaa" eli helppoa syötävää, vaikka smoothieita ja jogurttia, ei tuonut.
ApNo olisit sanonut sille, mitä sen pitää tuoda. Ei kai se ole mikään ajatustenlukija.
Taidat olla jo muidenkin epäilemä trolli, ei kukaan nyt noin nuija ole. Uli uli. Mitäköhän keksit seuraavaksi?Hmm. Jostain syystä ainakin minun kumppani ymmärtää mitä kaupasta pitää tuoda, jos olen sairaana ja hän lähtee muualle. Tietää, että en todellakaan jaksa itse kokata mitään. Joko hän valmistaa ruuan valmiiksi TAI ostaa nopeaa ja helppoa syötävää. En tiedä, mutta ihan itsekin älyän tällaisia asioita, jos toinen on sairaana. Etkö sinä?
Mun mies ei älyä, MUTTA hän osaa kysyä ennen kauppaan lähtöään mitä minä toivoisin hänen sieltä tuovan. Eikä mun tarvitse selittää että Saarioisen se ja Snellmanin tämä. Riittää jos sanon että tuo jotain valmisruokaa, jugurttia, smoothieta. Kyllä se ne sitten osaa ihan itse katsoa, kun ensin on varmistanut että haluanko ruoka-aineita vai jotain valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne. Miehet aina yliarvioi naisten jaksamisen. Esikoisen kanssa vielä jotenkin taivuin ja annoin miehen mennä ja yritin jaksaa. Nyt kolmannen lapsen kohdalla ei enää käy. Jos mies ei tajua, että on perheellinen ja lapsista huolehtiminen menee juhlien ym. edelle niin tietää, että kotiin ei ole tulemista ja avioeropaperit odottaa. Esikoisen kanssa lopulta väsyin niin pahasti, kun olin yrittänyt viimeisilleni jaksaa vastaavissa tilanteissa, että lopulta aloin ilmoittaa, että jos nyt menet, kun minä en ole lapsenhoitokuntoinen, lapsemme on heitteillä, hänellä ei ole lähettyvillä ketään huolehtimiseen kykyenevää aikuista ja ainoa, mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä, on soittaa lastensuojelu apuun. Ja näin olisin oikeasti tehnyt, koska oma väsymykseni erään flunssan yhteydessä meni jo yli. Sen jälkeen on yhteistyötoiminut ja tässä sitä nyt ollaan, kolmen lapsen kanssa ja pärjätään nykyään. Kumpikin hoitaa osuutensa ja mieskin hyväksynyt, että lasten ollessa pieniä elämä menee lasten mukaan eikä kivojen juhlien perässä. Kun lapset isompia, sitä ehtii taas eikä se sairastuminen aina satu niiden kivojen juttujen kanssa päällekäin. Toiset tarvitsee vähän enemmän herättelyä siihen vanhemman rooliin havahtumiseen. Tsemppiä! Ja sanoisin, että tiukka linja näissä asioissa mueluummin aiemmin kuin myöhemmin ennen kuin olet ihan rikki, se ei ole lapsenkaan ja oikeastaan varsinkaan lapsen etu.
Miten kukaan tekee 3 lasta tällaisen miehen kanssa jos jo ensimmäisen lapsen kohdalla mies on näyttänyt välinpitämättömyytensä!
On olemassa monia migreenilääkkeitä, joita voi käyttää raskaana ja imettäessä. Hanki ap sellaiset ja jss.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne. Miehet aina yliarvioi naisten jaksamisen. Esikoisen kanssa vielä jotenkin taivuin ja annoin miehen mennä ja yritin jaksaa. Nyt kolmannen lapsen kohdalla ei enää käy. Jos mies ei tajua, että on perheellinen ja lapsista huolehtiminen menee juhlien ym. edelle niin tietää, että kotiin ei ole tulemista ja avioeropaperit odottaa. Esikoisen kanssa lopulta väsyin niin pahasti, kun olin yrittänyt viimeisilleni jaksaa vastaavissa tilanteissa, että lopulta aloin ilmoittaa, että jos nyt menet, kun minä en ole lapsenhoitokuntoinen, lapsemme on heitteillä, hänellä ei ole lähettyvillä ketään huolehtimiseen kykyenevää aikuista ja ainoa, mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä, on soittaa lastensuojelu apuun. Ja näin olisin oikeasti tehnyt, koska oma väsymykseni erään flunssan yhteydessä meni jo yli. Sen jälkeen on yhteistyötoiminut ja tässä sitä nyt ollaan, kolmen lapsen kanssa ja pärjätään nykyään. Kumpikin hoitaa osuutensa ja mieskin hyväksynyt, että lasten ollessa pieniä elämä menee lasten mukaan eikä kivojen juhlien perässä. Kun lapset isompia, sitä ehtii taas eikä se sairastuminen aina satu niiden kivojen juttujen kanssa päällekäin. Toiset tarvitsee vähän enemmän herättelyä siihen vanhemman rooliin havahtumiseen. Tsemppiä! Ja sanoisin, että tiukka linja näissä asioissa mueluummin aiemmin kuin myöhemmin ennen kuin olet ihan rikki, se ei ole lapsenkaan ja oikeastaan varsinkaan lapsen etu.
Miten kukaan tekee 3 lasta tällaisen miehen kanssa jos jo ensimmäisen lapsen kohdalla mies on näyttänyt välinpitämättömyytensä!
Lukemisen ymmärtäminen? "Kumpikin hoitaa oman osuutensa ja mies on ymmärtänyt..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset (tässä ketjussa, onneksi en itse tunne tällaisia henkilökohtaisesti) myös jotenkin olettavat, että parisuhteen toinen puolisko automaattisesti ajattelisi asioista samoin kun itse ja osaisi tätä vasten toimia samoin kun itse tekisi jollain ihmeen telepaattisella kyvyllä. Samoin tässä ketjussa naiset näyttävät olevan sellaisia, joilla vain se yksi ainoa tapa toimia on se oikea eikä sillä toisen mielipiteellä edes ole niin väliä.
Ketään ei edelleenkään ole jätetty mihinkään pulaa tai hätään, ap on nukkunut melkein vuorokauden ennen lähtöä miehen hoitaessa vauvaa, kaupassa on käyty ja ap ihan satavarmasti tuntee jonkun jolle olisi voinut soittaa että moro, Pasi lähti sinne häihin ja ollaan tässä vähän kipeinä ilman autoa, Pasi ei tajunnut tuoda jugurttia kaupasta, voisitko käydä hakemassa ja jättää tohon oven taakse?
Ap:lla ei ole ollut enää kuumetta ja lapsi oli nuhainen miehen lähtiessä.
Nääh. Tässä nyt on vaan kuulutettu empatiakyvyn ja maalaisjärjen perään. Kyllä on asioita, joita sopii olettaa ihan jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtävän.
Ja tässä tilanteessa se olisi ollut mikä? Tee niinkuin vaimosi sanoo tai kärsit? Lue ajatuksia, siedä nalkutus, nyökkää ja anna sympatiaa. Osaa myös vähän ennustaja taitoja.
Jos oikein pinnistät saatat ehkä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kaupassa käynnistä: Mies kävi siis kaupassa ennen lähtöään, mutta osti siis tyyliin jauhelihaa, kanaa ja vihanneksia joista mun olosi pitänyt pökkyrässä alkaa valmistamaan ateriaa. Mitään "pikaruokaa" eli helppoa syötävää, vaikka smoothieita ja jogurttia, ei tuonut.
ApNo olisit sanonut sille, mitä sen pitää tuoda. Ei kai se ole mikään ajatustenlukija.
Taidat olla jo muidenkin epäilemä trolli, ei kukaan nyt noin nuija ole. Uli uli. Mitäköhän keksit seuraavaksi?Hmm. Jostain syystä ainakin minun kumppani ymmärtää mitä kaupasta pitää tuoda, jos olen sairaana ja hän lähtee muualle. Tietää, että en todellakaan jaksa itse kokata mitään. Joko hän valmistaa ruuan valmiiksi TAI ostaa nopeaa ja helppoa syötävää. En tiedä, mutta ihan itsekin älyän tällaisia asioita, jos toinen on sairaana. Etkö sinä?
Mun mies ei älyä, MUTTA hän osaa kysyä ennen kauppaan lähtöään mitä minä toivoisin hänen sieltä tuovan. Eikä mun tarvitse selittää että Saarioisen se ja Snellmanin tämä. Riittää jos sanon että tuo jotain valmisruokaa, jugurttia, smoothieta. Kyllä se ne sitten osaa ihan itse katsoa, kun ensin on varmistanut että haluanko ruoka-aineita vai jotain valmista.
Älyätkö sinä vai kysytkö sinäkin?
Vierailija kirjoitti:
On olemassa monia migreenilääkkeitä, joita voi käyttää raskaana ja imettäessä. Hanki ap sellaiset ja jss.
Ohis, mitä meinaa jss?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa monia migreenilääkkeitä, joita voi käyttää raskaana ja imettäessä. Hanki ap sellaiset ja jss.
Laitapa tämän lista, että me muutkin tiedetään. Itse en kyllä aurallista migreeniä potevana ja lääkärin koulutuksen saaneena suosittelisi triptaaneja raskausaikana, supistavat kuitenkin verisuonia ja voivat vaikuttaa istukan verenkiertoon. Triptaaneita ei kannattaisi muutoinkaan aurallisessa migreenissä samasta syystä käyttää. NSAIDseilla ja parasetamolilla voi nakata migreenissä vesilintua ja biologisista lääkkeistä ei ole riittävästi turvallisuustietoa. Eli kylläpä se ainoa tehoava hoito raskaus- ja imetysaikana migreenissä on lepo.
Olisiko lapsi välttynyt sairaalareissulta jos mies olisi jäänyt kotiin? Olisiko ap osannut hakeutua taksilla sairaalaan jos lapsen tila olisi dramaattisesti huonontunut sillä aikaa kun mies oli autolla kauppareissulla ostamassa sitä helppoa ruokaa? Mitä jos mies olisi kolaroinut?
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
AP lle onnittelut miesvalinnasta. Nauti siitä nyt sitten se loppuelämäsi.
T: eräs mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ON erilaisia kuin naiset. Mun mies ei osaa maalaisjärjellä ajatella yhtään mitään ja kyllä, hiuksia on saanut halkoa ja ratakiskoa vääntää.
Kyseessä on ihan korkeasti koulutettu ihminen muuten.
Harmi juttu, mutta älä yleistä. Minun mies on kyllä todella järkevä ja kykenee ajattelemaan ihan täyspäisesti. Ei ole tarvinnut halkoa hiuksia tai vääntää ratakiskoista mitään.
Se on sinun onnesi, kaikilla ei ole näin erinomaista miestä.
Erinomaista? Ihan normaali täyspäinen aikuinen ihminen. Miksi sinä olet halunnut jonkun jälkeenjääneen? Kyllä parempiakin vaihtoehtoja on.
Hienosti halusit ymmärtää väärin, ei ihme että et ymmärtänyt aloittajaakaan. Miehelläni on kolme akateemista loppututkintoa, että kai hän sitten on jälkeenjäänyt.
Arjessa selviytymistä ei sovi aliarvioida, on myös älykkyyden muoto. Kyllä pidän vajaana korkeastikin koulutettua miestä, joka ei arjen haasteista selviä. Oma mies, 6L ylioppilas ja yhden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut huolehtii kyllä työnsä lisäksi kodin ja perheen. Enemmin otan hänen tasoisen kuin 3 tutkinnon toistaitoisen lisälapsen.
Mä tapasin työn merkeissä kerran miehen joka oli matemaattisissa aineissa ihan huippuälykäs. Arjessa sitten taas.. saatiin ajo-ohjeet, että kohdasta X kääntykää oikealle. Mies ajoi ohi, heitti ympäri, ja kun tultiin kohtaan X, ihmetteli ettei tästä voi kääntyä oikealle. Jouduin sitten selittämään, että kun nyt tullaan päinvastaisesta suunnasta, meidän pitää kääntyä vasemmalle Jotkut huippuälykkäät on aivan todella vajaaälyisiä arjessa, sitten taas toiset koulumenestyksellä katsottuna lähes vajaaälyiset pärjäävät arkisessa elämässä hyvin. Aina ei mene tasan..
Vierailija kirjoitti:
Olisiko lapsi välttynyt sairaalareissulta jos mies olisi jäänyt kotiin? Olisiko ap osannut hakeutua taksilla sairaalaan jos lapsen tila olisi dramaattisesti huonontunut sillä aikaa kun mies oli autolla kauppareissulla ostamassa sitä helppoa ruokaa? Mitä jos mies olisi kolaroinut?
Olisiko maidon eritys pysynyt parempana, jos kuumeinen äiti olisi saanut levätä ja hyvää ravintoa ja juomista? Todennäköisesti.
Olisiko terve aikuinen havainnut vauvan kuivumisen merkit varhaisemmin ja alkanut syöttää vauvaa tehostetusti? Mahdollisesti.
Ketjussa on moneen kertaan lueteltu, mitä kaikkea mies olisi voinut tehdä, jos kuitenkin lähtee ja vaimo jää tuossa kunnossa yksin sairaan vauvan kanssa (tehdä ruuat valmiiksi, järjestää hoitoapua, joka saatavilla tarvittaessa, mahdollistaa sairaalle vaimolleen nukkuminen ennen lähtöään, nythän on tiedossa, että mies on torstaina päivällä jonkun aikaa näin tehnyt, kun vaimolla oli migreenikohtaus, mutta ilmeisesti to-pe yön vaimo on taas valvonut, vaikka on sairaana, ja tosiaan - mies olisi voinut myös osoittaa tukeaan ja ymmärrystään siitä, että on kiitollinen vaimonsa äärimmäisestä venymisestä, että hän pääsee juhliin.) Mies itse sairaana ei varmasti olisi kyennyt mihinkään venymisiin.