Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
No niin, ap. Nyt otat parit puhelut kavereillesi ja järjestät itsellesi rentoutumisviikonlopun (vähän spa-hommia, hyvä ravintolaillallinen, jos tissit antaa myöten, niin pikkasen irrottelua tanssilattialla - on sitä ennenkin tyhjennelty tissejä yökerhon vessassa). Jos vauva vielä tosi pieni, niin voitte nyt jo suunnitella tuollaisen muutaman kuukauden päähän. Viimeistään, kun vauva yli 7kk, niin hyvin onnistuu isältä.
Ja tämä ei ole edes mitään uhoamista, itse olin ainakin reissussa viikonlopun kavereideni kanssa, kun vauva oli 8kk. Hyvin pärjäsivät isänsä kanssa. Ap:n tapauksessa on vaan mielenkiintoista nähdä miehen reaktio siinä vaiheessa, kun ap alkaa suunnitella tuollaista viikonloppua. ;)
Tietenkin pärjää, terveenä.
Mihin tää nyt liittyy?
Aapee iutui sairaalaan. Mies lähti juhliin, vaikka vaimo oli sairaana ja vauva heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Ap ja häntä komppaavat teette elämästänne niin julmettuman vaikeeta? Miten teillä riittää resurssit?! Tämäkin tilanne olisi voitu välttää sillä, että riitelyn sijaan ap sanoo et Okei tietty meet, mutta anna mun nukkua vielä hetki aamulla (vaikka tosiaan olikin saanut nukkua to iltapäivästä) ja tuotko kaupasta jotain helppoa safkaa. Netflix pyörimään ja viikonloppu koomaa.
Vauvan osastolle vienti nyt oli vähän hätävarjelun liioittelua, mutta tällöinkin asenteella ei täs mitään, onpas paska tsägä, viesti miehelle et tämä on tilanne meen näyttämään ja raportoin, tuu aamulla mahdollisimman aikasin oon ihan poikki. Kuten ap eilenkin kirjoitti niin sillä vauvalla ei ollut mitään vakavaa hätää eikä mies siellä sairaalassakaan mitään voisi tehdä.
Tuo uskomaton symbioosin edellyttäminen, marttyyrius ja uhriutuminen on aivan käsittämätöntä.
Olisiko viestisi sama, jos nainen olisi ollut se, joka jättää puolikuntoisen miehen ja kipeän vauvan keskenään kotiin viikonlopuksi ilman autoa? Netflix vaan pyörimään ja koomaa :D keskivertomiehelle tällainen tilanne olisi oikeasti mahdottomuus. Jopa muutaman tunnin äidin poissaolo tekee monesta miehestä ihan avuttoman ja soitellaan perään ja vaaditaan kotiin pienestäkin inahduksesta.
Olisi! Ja jos te todella kuvittelette, että olette niin uskomattoman korvaamattomia ettei sille aikuiselle ihmiselle voi nauraa päin luuria ja sanoa että nyt Tsemppiä siihen touhuun, niin te itse luotte ne tilanteet joista niitä eroja sitten syntyy. Tietty voisi olettaa, että mies tarmoa puhkuen itse niitä tilanteita hoitelisi, mutta jos nainen on ollut vuosia kotona niin se on helpompaa turvautua alkuun siihen.
Ihan itsekin soittelen miehelle siitä, että missä mun avaimet on, auton öljyt pitäisi vaihtaa, pyörässä meni rikki x, kaupasta pitäisi tuoda x mutta en jaksa mennä, jääkaappi pitää hassua ääntä yms. Mies sitten riippuen tilanteesta neuvoo tai ilmoittaa, että rakas sä pärjäät kyllä. Ja niinhän siis pärjään ja osaan, se on vaan niin paljon kivempaa ja helpompaa välillä turvautua toiseen.
Miksi soittelet miehellesi tuollaisia tyhmiä ja turhia puheluita? Vähän eri asia soittaa jostain jääkaapin hassusta äänestä kuin siitä, että lapsella on joku hätänä... Voi jeesus...
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsemppivastauksista. Meillä ei ole oikeastaan aiemmin tullut vastaavaa tilannetta, että olisin tarvinnut apua näin paljon. Arjessa mies osallistuu ihan normaalisti, hoitaa kaupassa käynnit, hoitaa vauvaa iltaisin töiden jälkeen kyllä jne. Ei ole siis mikään hulttio, joka ajattelisi vain omia menojaan. Mutta jotenkin ymmärrys tuntuu puuttuvan täysin siihen, että millaista on hoitaa kipeä vauva jatkuvine yöheräilyineen kun itselläkin sairas olo.
Toiseksi en oikein ymmärrä, miksi mies ei voisi jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, jos äiti on oman terveydentilansa vuosi estynyt. Kyllä työnantaja mielestäni on velvollinen mahdollistamaan tämä. Kovin useinhan tätä tilannetta ei tule. Ei minunkaan työnantaja ilosta hyppinyt kun ilmoitin olevani raskaana, kyllähän siitä kuluja tulee ja vaivaa. Miksi miehen työnantajan ei tarvitsisi joustaa, tätä en ymmärrä. Tai siis sitä että miksi miehellä ei ollut pokkaa sanoa, että tilanne on nyt kotona sen verran huono, että olen poissa sen muutaman päivän. Kun kuitenkin perjantaina matkan takia pystyi sopimaan aikaisemmin lähtemisestä. Tämä raivostuttaa.
Ap
Meilläkin on taapero ollut kotona kipeänä jo useamman päivän, minulla flunssaa puolitoista viikkoa. Kävi niin, että lapsi ei kahteen yöhön nukkunut kuin 15min pätkissä. Toisen yön jälkeen oltiin miehen kanssa molemmat niin poikki, että mies laittoi työnantajalleen viestin, ettei saanut sairaan lapsen takia nukuttua, niin jää kotiin, koska emäntäkin on sairaana. Minä olen siis äitiysvapaalla toisesta lapsesta. Ei tullut minkään sortin noottia tai edes kommenttia työnantajalta. Jäätiin miettimään menikö lapsen sairaudeksi, omaksi sairaudeksi (unettomuudesta johtuva tillin tallin-olotila on vaaraksi miehen työolosuhteissa ja voi johtaa työtapaturmaan) vai menikö palkattomaksi.
Mutta sitten seuraavana päivänä oli työpaikan kesäjuhlat, joihin oli tietenkin päästävä. Kävi töissä, pyörähti pari tuntia kotona ja lähti juhliin. Minä, pahasti oksennuskammoinen flunssainen äiti, jäin kotiin yksinäni 3kk vauvan ja oletettavasti vatsakivuista ja yrjöilystä kärsivän taaperon kanssa. Ei siinä muuten mitään, mutta tietenkin uniaikaan kävi pahin painajaiseni, eli taapero oksensi sänkyynsä. Siinä sitten miettimään, miten lähtee tilannetta purkamaan, kun itse on paniikissa fobian takia, vauva pitäisi saada pysymään unessa, ettei herää, ja sitten taaperon pesut, kaikki pyykkiin ja uudet petivaatteet tilalle jne...
Jotenkin selvisin. Mies tuli jotakuinkin järkevässä kunnossa kotiin kymmenen maissa illalla ja kantoi mukisematta vastuunsa ja nukkui taaperon huoneessa vahtimassa, jos oksentaa tai jättää raajat pinnasängyn pinnojen väliin, koska reunapehmustekin joutui pesuun. Mies hoiti myös lukuisat yöheräämiset (tai nukkui iloisesti niiden ohi...) ja minä sain levätä vauvan kanssa eri huoneessa. Vauva nukkui koko yön ja heräsi vasta klo 6 aamulla.
Meillä mies on loistava luistamaan vastuusta tai menemään sieltä missä aita on matalin, mutta kerrankin sain yllättyä positiivisesti, että hoiti oman hommansa, vaikka oli ollut iltariennoissa. Ei juonut paljon, hoiti lapsen yön ja vei seuraavana päivänä päivystykseen (koska tässä vaiheessa mahakipuja oli ollut jo 4h) ja oli siellä lapsen tukena. Minä sain taas (huonolla omatunnolla) levätä ja keskittyä vauvaan. Eli ei tuo ihan sysipaska ukko onneksi ole, mutta jos olisi jättänyt minut ja lapset sairaalaan ja lähtenyt häihin, niin tasan tarkkaan en voisi anteeksi antaa. Tämän voin, ja lapsikin voi nyt jo paremmin. Jonkun mielestä varmaan turha reissu päivystykseen, kun selvää vikaa ei löytynyt, mutta minä sain mielenrauhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, ap. Nyt otat parit puhelut kavereillesi ja järjestät itsellesi rentoutumisviikonlopun (vähän spa-hommia, hyvä ravintolaillallinen, jos tissit antaa myöten, niin pikkasen irrottelua tanssilattialla - on sitä ennenkin tyhjennelty tissejä yökerhon vessassa). Jos vauva vielä tosi pieni, niin voitte nyt jo suunnitella tuollaisen muutaman kuukauden päähän. Viimeistään, kun vauva yli 7kk, niin hyvin onnistuu isältä.
Ja tämä ei ole edes mitään uhoamista, itse olin ainakin reissussa viikonlopun kavereideni kanssa, kun vauva oli 8kk. Hyvin pärjäsivät isänsä kanssa. Ap:n tapauksessa on vaan mielenkiintoista nähdä miehen reaktio siinä vaiheessa, kun ap alkaa suunnitella tuollaista viikonloppua. ;)
Tietenkin pärjää, terveenä.
Mihin tää nyt liittyy?
Aapee iutui sairaalaan. Mies lähti juhliin, vaikka vaimo oli sairaana ja vauva heillä.
No eiköhän ap ole tuon episodin jälkeen rentoutumisviikonloppunsa ansainnut. Vähintä, millä mies voi nyt lepytellä, on mahdollistaa tuo (olisi muuten hyvä peliveto mieheltä soittaa ap:n kavereille ja järjestää ja maksaa ap:lle tuollainen viikonloppu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Joo säälin minäkin. Koska Ap:n tilanne ei ollut mitenkään sellainen, että siinä olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä pidellä ja silitellä kun vaakakupissa painaa ainutkertainen meno joka ollut pitkään tiedossa. Toki olisivat voineet järjestelyistä avoimesti keskustella, mutta sen sijaan kävivät suhteensa suurimman et mee - meenpäs riidan.
Kukaan ei vieläkään ole vastannut siihen, että mitä mieltä tilanteesta oltaisiin, jos mies olisi sairaana jätetty sairaan vauvan kanssa kotiin ilman ruokaa ja autoa, ja nainen olisi lähtenyt bileisiin?
No vastaushan kyllä tiedetään...
Itse olen vastannut ainakin kahdesti ja olisi ollut ihan täysin hyväksyttävää äidin toimia samoin. Tietysti asioista olisi edelleen voinut vähän perusteellisemmin ja rakentavammin keskustella. Mies tuskin olisi ottanutkaan mitään marttyyriasennetta ja osannut itse kertoa mitä tarvitsee jos nainen lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Joo säälin minäkin. Koska Ap:n tilanne ei ollut mitenkään sellainen, että siinä olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä pidellä ja silitellä kun vaakakupissa painaa ainutkertainen meno joka ollut pitkään tiedossa. Toki olisivat voineet järjestelyistä avoimesti keskustella, mutta sen sijaan kävivät suhteensa suurimman et mee - meenpäs riidan.
Kukaan ei vieläkään ole vastannut siihen, että mitä mieltä tilanteesta oltaisiin, jos mies olisi sairaana jätetty sairaan vauvan kanssa kotiin ilman ruokaa ja autoa, ja nainen olisi lähtenyt bileisiin?
No vastaushan kyllä tiedetään...
Itse olen vastannut ainakin kahdesti ja olisi ollut ihan täysin hyväksyttävää äidin toimia samoin. Tietysti asioista olisi edelleen voinut vähän perusteellisemmin ja rakentavammin keskustella. Mies tuskin olisi ottanutkaan mitään marttyyriasennetta ja osannut itse kertoa mitä tarvitsee jos nainen lähtee.
Sori vaan, mutta aika monet vauvan kanssa yksin jääneet miehet soittelee jo tunnin jälkeen ohjeita vaimoltaan. Ja ovat ihan rikki. Jos vauva sairastuisi (puhumattakaan, että mieskin olisi samaan aikaan sairaana), hyvin harva mies ottaisi sen asenteen, että minäpä hoidan hommat nyt ja antaa sen vaimon bilettää. Vaimolla soisi puhelin kokoajan siellä häissä ja varmaan ei olisi siis päässyt edes lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi valitsette tällaisia miehiä?
t. Vastuunsa kantava mies, joka ei kelpaa kenellekään
On se jännä juttu, että aina ne miehet ovat parasta isämateriaalia, jotka eivät ole koskaan edes pitäneet vauvaa sylissään. Saati edes seurustelleet koskaan.
Olisin varmasti hyvää isämateriaalia ja toivoisin kovasti joskus isäksi tulevani. Mutta kaltaiseni lyhyt, hintelä, korkeaääninen ja olemukseltaan vähän feminiininen mies ei sytytä naisia, joten voi jäädä haaveeksi. Hyvä isämateriaali ei taida olla se, mikä on mielessä, kun treffiseuraa valikoidaan
Se on kuule tasan tarkkaan niin, että miehestä ei tiedä millaista isämateriaalia siitä kuoriutuu ennen kuin se lapsi on tullut taloon. Ihmeellinen asia siinä on kuitenkin se, että JONKUN on pakko se vauva hoitaa. Yleensä miehet ajattelevat, että se joku on nainen. Veikkaisin, että vastuuseensa kasvavia miehiä on noin 20 %, muut "auttelevat" silloin kun huvittaa. Valitettavasti.
Oho, no sitten on kyllä menty naimisiin tuntematta miestä tarpeeksi hyvin. Tällaista lankaa lukiessa alan aina ihmetellä, miksi tällaisten miesten kanssa yleensä edes mennään naimisiin. Onko ollut niin kiire saada sormus sormeen ja häät, että se puolisoon tutustuminen on jäänyt vähiin?
Minä ja mieheni olemme aina jakaneet kaiken ilman riitoja ja mäkättämistä, olen siis tainnut saada itselleni toidellisen harvinaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kaupassa käynnistä: Mies kävi siis kaupassa ennen lähtöään, mutta osti siis tyyliin jauhelihaa, kanaa ja vihanneksia joista mun olosi pitänyt pökkyrässä alkaa valmistamaan ateriaa. Mitään "pikaruokaa" eli helppoa syötävää, vaikka smoothieita ja jogurttia, ei tuonut.
Ap
No olisit sanonut sille, mitä sen pitää tuoda. Ei kai se ole mikään ajatustenlukija.
Taidat olla jo muidenkin epäilemä trolli, ei kukaan nyt noin nuija ole. Uli uli. Mitäköhän keksit seuraavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Joo säälin minäkin. Koska Ap:n tilanne ei ollut mitenkään sellainen, että siinä olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä pidellä ja silitellä kun vaakakupissa painaa ainutkertainen meno joka ollut pitkään tiedossa. Toki olisivat voineet järjestelyistä avoimesti keskustella, mutta sen sijaan kävivät suhteensa suurimman et mee - meenpäs riidan.
Kukaan ei vieläkään ole vastannut siihen, että mitä mieltä tilanteesta oltaisiin, jos mies olisi sairaana jätetty sairaan vauvan kanssa kotiin ilman ruokaa ja autoa, ja nainen olisi lähtenyt bileisiin?
No vastaushan kyllä tiedetään...
Itse olen vastannut ainakin kahdesti ja olisi ollut ihan täysin hyväksyttävää äidin toimia samoin. Tietysti asioista olisi edelleen voinut vähän perusteellisemmin ja rakentavammin keskustella. Mies tuskin olisi ottanutkaan mitään marttyyriasennetta ja osannut itse kertoa mitä tarvitsee jos nainen lähtee.
Sori vaan, mutta aika monet vauvan kanssa yksin jääneet miehet soittelee jo tunnin jälkeen ohjeita vaimoltaan. Ja ovat ihan rikki. Jos vauva sairastuisi (puhumattakaan, että mieskin olisi samaan aikaan sairaana), hyvin harva mies ottaisi sen asenteen, että minäpä hoidan hommat nyt ja antaa sen vaimon bilettää. Vaimolla soisi puhelin kokoajan siellä häissä ja varmaan ei olisi siis päässyt edes lähtemään.
Mies olisi jo vartin päästä soittanut äitinsä auttamaan. Mamma olisi hoitanut vauvan ja poikansa, poika olisi saanut nukkua ja sairastaa ihan rauhassa täysihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Joo säälin minäkin. Koska Ap:n tilanne ei ollut mitenkään sellainen, että siinä olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä pidellä ja silitellä kun vaakakupissa painaa ainutkertainen meno joka ollut pitkään tiedossa. Toki olisivat voineet järjestelyistä avoimesti keskustella, mutta sen sijaan kävivät suhteensa suurimman et mee - meenpäs riidan.
Kukaan ei vieläkään ole vastannut siihen, että mitä mieltä tilanteesta oltaisiin, jos mies olisi sairaana jätetty sairaan vauvan kanssa kotiin ilman ruokaa ja autoa, ja nainen olisi lähtenyt bileisiin?
No vastaushan kyllä tiedetään...
Mä en nyt ymmärrä tätä vouhkausta, että ilman autoa jätetty kotiin. Autottomana jopa naurattaa, että kuinka avuttomia ihmisiä oikein voi ollakaan, ettei pärjää ilman autoa paria päivää? Jos on pakko lähteä jonnekin, niin sitten soitaa naapurin, läheisen, taksin, häkeen... vaikkei julkista liikennettä oliskaan on vaihtoehtoja, jopa periferiassa.
Toisekseen tässä trollissa mies kävi kaupassa. Jos muija ei saanut sanottua mitä tarvii sieltä, niin sehän on sitten oma moka.
Ketään ei jätetty hengen hätään. Ei naista, ei miestä, ei vauvaa. Ruokaa oli ja autoilijoitakin käytössään, vaikkei kipeenä tarvis mihinkään lähteäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi todella säälittää miehet. Onko naiset oikeasti noin kamalia puolisoilleen?
Siis mitä ihmettä? Säälit miestä, joka ei ole perheensä tukena kun tarvitsisi olla?
Joo säälin minäkin. Koska Ap:n tilanne ei ollut mitenkään sellainen, että siinä olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä pidellä ja silitellä kun vaakakupissa painaa ainutkertainen meno joka ollut pitkään tiedossa. Toki olisivat voineet järjestelyistä avoimesti keskustella, mutta sen sijaan kävivät suhteensa suurimman et mee - meenpäs riidan.
Kukaan ei vieläkään ole vastannut siihen, että mitä mieltä tilanteesta oltaisiin, jos mies olisi sairaana jätetty sairaan vauvan kanssa kotiin ilman ruokaa ja autoa, ja nainen olisi lähtenyt bileisiin?
No vastaushan kyllä tiedetään...
Itse olen vastannut ainakin kahdesti ja olisi ollut ihan täysin hyväksyttävää äidin toimia samoin. Tietysti asioista olisi edelleen voinut vähän perusteellisemmin ja rakentavammin keskustella. Mies tuskin olisi ottanutkaan mitään marttyyriasennetta ja osannut itse kertoa mitä tarvitsee jos nainen lähtee.
Sori vaan, mutta aika monet vauvan kanssa yksin jääneet miehet soittelee jo tunnin jälkeen ohjeita vaimoltaan. Ja ovat ihan rikki. Jos vauva sairastuisi (puhumattakaan, että mieskin olisi samaan aikaan sairaana), hyvin harva mies ottaisi sen asenteen, että minäpä hoidan hommat nyt ja antaa sen vaimon bilettää. Vaimolla soisi puhelin kokoajan siellä häissä ja varmaan ei olisi siis päässyt edes lähtemään.
Sori vaan, mutta sen miehen voi ihan itse edellyttää niitä tilanteita ratkovan ja jos vaimo välttämättä haluaa vastailla ja olla edellyttämättä mieheltään samaa ongelmanratkaisua kun itse harjoittaa, niin se ei ole sen miehen vaan vaimon ongelma. Helppoa ei ole kenelläkään alkuun oli mies tai nainen, mutta ellei halua läheisriippuvaista suhdetta jossa sitten itketään, ettei mies osaa oma-aloitteisesti hoitaa mitään, niin silloin annetaan miehen hoitaa. Ja tässä tapauksessa oli ap:n hetki laittaa big Girl pääntsit jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on aina mielenkiintoinen ilmiö. Ensin miehet haukutaan alimpaan helvettiin, kunnes juttu kääntyykin täysin päälaelleen ja pian on kaikilla jo täydellisellä ajattelukyvyllä, kauppataidoilla ja akateemisilla tutkinnoilla varustettu , Jumalasta seuraava miesoletettu.
Niitäkin muuten on olemassa, mutta ei tainnut sitten osua valittajien kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kaupassa käynnistä: Mies kävi siis kaupassa ennen lähtöään, mutta osti siis tyyliin jauhelihaa, kanaa ja vihanneksia joista mun olosi pitänyt pökkyrässä alkaa valmistamaan ateriaa. Mitään "pikaruokaa" eli helppoa syötävää, vaikka smoothieita ja jogurttia, ei tuonut.
ApNo olisit sanonut sille, mitä sen pitää tuoda. Ei kai se ole mikään ajatustenlukija.
Taidat olla jo muidenkin epäilemä trolli, ei kukaan nyt noin nuija ole. Uli uli. Mitäköhän keksit seuraavaksi?
Hmm. Jostain syystä ainakin minun kumppani ymmärtää mitä kaupasta pitää tuoda, jos olen sairaana ja hän lähtee muualle. Tietää, että en todellakaan jaksa itse kokata mitään. Joko hän valmistaa ruuan valmiiksi TAI ostaa nopeaa ja helppoa syötävää. En tiedä, mutta ihan itsekin älyän tällaisia asioita, jos toinen on sairaana. Etkö sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun meille syntyi vauva,muutettiin. Lähistöltä löytyi kauppa, apteekki ja julkinen liikenne.
Missä periferiassa ap asuu?
Trollilandiassa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tullut paljon keskustelua. Mies laittoi illalla myöhään viestin, että menee nukkumaan ,jotta on aamulla aikaisin ajokunnossa ja tulee heti sairaalaan. Nyt sitä odotellaan tässä, tosin ei hän täällä mitään voi tehdä, vauva on nyt ammattilaisten hoidossa ja voi jo paremmin kuin eilen. Mies kirjoitti pitkän viestin vielä myöhemmin kuinka on pahoillaan tapahtuneesta (siis "tapahtuneesta", ei omasta käytöksestään), ei ollut ymmärtänyt minun olevan niin sairas, hänellä oli käsitys, että hänen flunssansa tosiaan oli rajumpaa sorttia ja minulla vain pientä lämpöilyä (mulla oli kolmena päivänä kuumetta yli 38 astetta ilman mahdollisuutta lepoon, vetää ihan piippuun). En tiedä minkä lasien läpi hän katsoo tätä tilannetta..
Ja sen verran vielä että tiedän, että miehen työpaikalla on mahdollista olla poissa perhetilanteen vuoksi, työnantaja on ihan reilu, heillä on paljon perheellisiä töissä. Luulen että mun mies vaan on halunnut profiloitua kovaksi työntekijäksi, joka on aina paikalla. Palkaton vapaa kävisi mulle oikein hyvin, meillä on säästöt juuri tällaista varten. Olisi tehnyt etätöitä kun oli itse sairaana niin olisi voinut paremmalla omalla tunnolla olla sitten pois kun minä ja vauva sairastuttiin. Itse sitä mieltä ettei olisi pystynyt.
Minulla ei todellakaan ollut periaatteessa mitään sitä hääreissua vastaan,mutta mulle vaan käy selvemmäksi ja selvemmäksi että vastuuntuntoisen pienen vauvan isän olisi pitänyt tajuta perua reissu näissä olosuhteissa. Tästä en pääse ihan nopeasti yli.
Ap
Ymmärrän, että olet pettynyt, kun passasit miestä hänen ollessaan kipeänä eikä tämä toimi vastavuoroisesti. Meillä on töissä useita miehiä, jotka sanovat, että haluavat profiloitua koviksi työntekijöiksi - oikeasti työpaikalla pääsee helpommalla kuin kotona. Laaditte pelisäännöt ja jaatte vastuun.
Ootte te kyllä mestareita selittelemään noiden mätisäkkienne tekosia parhain päin. Onnea vaan valitsemallanne tiellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi valitsette tällaisia miehiä?
t. Vastuunsa kantava mies, joka ei kelpaa kenellekään
On se jännä juttu, että aina ne miehet ovat parasta isämateriaalia, jotka eivät ole koskaan edes pitäneet vauvaa sylissään. Saati edes seurustelleet koskaan.
Olisin varmasti hyvää isämateriaalia ja toivoisin kovasti joskus isäksi tulevani. Mutta kaltaiseni lyhyt, hintelä, korkeaääninen ja olemukseltaan vähän feminiininen mies ei sytytä naisia, joten voi jäädä haaveeksi. Hyvä isämateriaali ei taida olla se, mikä on mielessä, kun treffiseuraa valikoidaan
Se on kuule tasan tarkkaan niin, että miehestä ei tiedä millaista isämateriaalia siitä kuoriutuu ennen kuin se lapsi on tullut taloon. Ihmeellinen asia siinä on kuitenkin se, että JONKUN on pakko se vauva hoitaa. Yleensä miehet ajattelevat, että se joku on nainen. Veikkaisin, että vastuuseensa kasvavia miehiä on noin 20 %, muut "auttelevat" silloin kun huvittaa. Valitettavasti.
Oho, no sitten on kyllä menty naimisiin tuntematta miestä tarpeeksi hyvin. Tällaista lankaa lukiessa alan aina ihmetellä, miksi tällaisten miesten kanssa yleensä edes mennään naimisiin. Onko ollut niin kiire saada sormus sormeen ja häät, että se puolisoon tutustuminen on jäänyt vähiin?
Minä ja mieheni olemme aina jakaneet kaiken ilman riitoja ja mäkättämistä, olen siis tainnut saada itselleni toidellisen harvinaisuuden.
Se menee tyypillisesti niin, että kaksi aikuista molemmat käyvät töissä, harrastavat ja reissaavat vapaasti, asuvat kerrostalokaksiossa kaupungissa, syövät paljon ravintolaruokaa jne. Kotityön määrä on hyvin pieni tuollaisessa setissä ja kumpikin vapaa kulkemaan miten tahtoo. Molemmat hoitavat niitä vähiä asioita ja ovat vastuullisesti töissä. Kaikki on hyvin ja tasapainoista.
Mennään naimisiin ja tehdään lapsi. Raskausaikana muutetaan isompaan asuntoon, jossa on piha. Vauva vaatiikin kokoajan jotain (tunnin sisään syöttö, röyhtäytys, eli vauvan hytkyttely pystyssä, vaipanvaihto, hyssyttely nukkumaan, nukkuu tunnin ja toista edellinen). Puklua ja kakkaa on joka paikassa, pyykkiä tulee, asunnossa enemmän siivottavaa, kuin siinä kaksiossa, mahdollisesti maitopulloralli, tai jumitus sohvannurkassa imettämässä, pihahommat, auto, yövalvominen jne.
Yhtäkkiä varsinkaan äiti ei pääse enää mihinkään, ja isällekin tulee kuormaa enemmän kuin ennen kotitöistä. Isät ei aina ole tilanteen tasalla, vaan jatkavat harrastuksiaan kuten ennenkin, eivätkä ymmärrä, että puolisonsa ei pääse mihinkään, ellei isä jää joskun kotiin hoitamaan vauvaa. Tilanne on epäreilu.
Tulee ap:n kuvaamia tilanteita, kun mies ei ole tilanteen tasalla. Tulee katkeroitumista. Menee luottamus (olihan lapsi yhdessä toivottu ja oletus oli, että kumpikin kantaa vastuuta), menee kunnioitus, rakkaus loppuu. Näin se menee.
Omien havaintojeni mukaan, jos mies on tilanteen tasalla, osallistuu aktiivisesti perhe-elämään ja ottaa vastuuta pikkulapsiaikana, pariskunta pysyy yhdessä. Jos näin ei tapahdu, joko erotaan tai saatetaan lasten vuoksi kärvistellä ja erotaan lasten muutettua pois. Katkeruus ei kuitenkaan mene pois vuosien saatossa, jos sitä ehtii kertyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, ap. Nyt otat parit puhelut kavereillesi ja järjestät itsellesi rentoutumisviikonlopun (vähän spa-hommia, hyvä ravintolaillallinen, jos tissit antaa myöten, niin pikkasen irrottelua tanssilattialla - on sitä ennenkin tyhjennelty tissejä yökerhon vessassa). Jos vauva vielä tosi pieni, niin voitte nyt jo suunnitella tuollaisen muutaman kuukauden päähän. Viimeistään, kun vauva yli 7kk, niin hyvin onnistuu isältä.
Ja tämä ei ole edes mitään uhoamista, itse olin ainakin reissussa viikonlopun kavereideni kanssa, kun vauva oli 8kk. Hyvin pärjäsivät isänsä kanssa. Ap:n tapauksessa on vaan mielenkiintoista nähdä miehen reaktio siinä vaiheessa, kun ap alkaa suunnitella tuollaista viikonloppua. ;)
Tietenkin pärjää, terveenä.
Mihin tää nyt liittyy?
Aapee iutui sairaalaan. Mies lähti juhliin, vaikka vaimo oli sairaana ja vauva heillä.No eiköhän ap ole tuon episodin jälkeen rentoutumisviikonloppunsa ansainnut. Vähintä, millä mies voi nyt lepytellä, on mahdollistaa tuo (olisi muuten hyvä peliveto mieheltä soittaa ap:n kavereille ja järjestää ja maksaa ap:lle tuollainen viikonloppu).
Vai oikein maksaa tuommoinen viikonloppu. Nykynaisilla on kuule omaakin rahaa (ja joka tapauksessa perheessähän on yhteiset rahat) sen verran, ettei tarvi miesten armolahjojen varassa olla.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa lapsiperhe-elämään. Noin se just menee. Äidin kaikki tarpeet voidaan unohtaa kokonaan. Se on tämän yhteiskunnan mielestä aivan sama, vaikka sulla olis pää kainalossa, vauva pitää hoitaa ja miestä pitää passata (pahimmat vinkuu vielä päälle, että seksiä tulee liian harvoin).
Mies ei ota mitään vastuuta, eikä miehen tarvi venyä missään asiassa mihinkään suuntaan. Ja ihan tosissani sanon, että älä vaan kerro missään neuvolassa tms., koska sitten saat vielä jonkun sossun kyttäämään sun sohvalle, että miten sä nyt pärjäät ja sulle tulee vaan lisää paineita.
Itse erosin vastaavassa tilanteessa (toki vasta vauvavuoden jälkeen, kun olin taas töissä). Mulla oli varaa ostaa mies ulos meidän asunnosta, olen hyvätuloinen itsekin. Siitä se helpottaa, kun miestä ei tarvi enää passata, ei miehelle ruokaa, ei miehen pyykkejä jne. Eikä mene sulta energiaa tuohon katkeruuteen ja noihin pettymyksiin. Se on se isoin juttu.
Nyt menee aika hyvin, elämä tasapainossa sinkkuäitinä. Viikolla jaksaa painaa, kun joka toinen viikonloppu lapset isällään ja silloin on mulla omaa aikaa.
Tuollaisesta miehestä ei ole kuin vaivaa ja tulee vaan vihaa, katkeruutta ja pettymyksiä. Tosiaan olet kuin yksinhuoltaja nytkin, kun sairaanakin hoidat lapsen jne. Lisäksi tulee paha mieli miehen tekemisistä/tekemättä jättämisistä.
Hold on your horses, my friend. Se että sinä valitsit huonon miehen ja petyit, ei tarkoita, että kaikki miehet ovat huonoja. Katso peiliin vaan ja mieti arviointikykysi kehittämistä.
Lisäksi olet saanut puolet lapsesi geeneistä mieheltä, josta et edes pidä...
Tuo maidontuotannon ehtyminen on kyllä semmoinen homma että ei sitä välttämättä tule ajatelleeksi, ei äiti eikä isä, ennen kuin ollaan jo pulassa. Tai en minä ainakaan ollut semmoiseen osannut varautua, en edes toisen lapsen kohdalla. Eikä lopulta sitä vastiketta ikinä tarvittukaan, sain maidontuotannon käyntiin muilla keinoin. Luulen kyllä että sekin on yksilöllistä miten nopeasti se maito alkaa loppua, joillain maitoa tulee vaikka mikä olisi ja toisilla huonommin.