Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää viihdettä kyllä, ERITTÄIN HYVÄÄ! Jatkakaa, olkaa hyvä...
Tämä olisi parempaa viihdettä, jos yksikin mies vastaisi monta kertaa esitettyyn kysymykseen eli onko ok, jos nainen lähtee juhlimaan 400 kilometrin päähän ja vie perheen ainoan auton mukanaan ja jättää sairaan vauvan sairaan isän hoidettavaksi?
On ok. T: iskä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä ei ole tunteita. Riittää että vauva pysyy hengissä ja sitä pidetään saavutuksena ja hyvänä elämänä. Äidit yleensä haluaa lapseleen oikeesti hyvää ja pitävät huolta niistä.
Minä taas tavallaan ymmärrän tuon hääjutun ettei sieltä halunnut olla pois jos mitenkään vain mahdollista, mutta en työasiaa. Jos olisi jäänyt töistä hoitamaan lasta, tuon viikonlopun ehkä olisi saanut sumplittua helpommin ja joustavammin.
Röyhkeää mieheltä aloittajaa kohtaan.
Kaveri on tärkeempi, kuin oma perhe.
En kunnioita aloittajan miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
Niin paha flunssa, että on SAIRAALASSA yötä. Ei sairaalaan oteta pikku nuhan takia ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää viestiketju ei voi olla totta. Ei näin vähä-älyisiä imbesillejä voi suomalaiset naiset ja äidit olla. Hävettää .
Flunssan takia mies ei saa mennä häihin, joita on tammikuusta asti odotettu? Äiti ei pärjää yhtä viikonloppua vauvan kanssa?
Huhhei.
Ap pärjää jatkossa hyvin lapsen kanssa kahdestaan ja mies voi juhlia vaikka joka viikonloppu. Ero on ihan hyvä ratkaisu.
Koska mies oli kuitenkin ilmeisesti ulkoisesti kunnollinen, tulee jonkinlainen yhteishuolto. Todennäköisesti mies juhlii siis vain joka toinen viikonloppu jatkossa, ja ap voi sitten joka toinen viikonloppu juhlia myös <3
Sehän näissä tapauksissa on surullista, että usein mies alkaa ottamaan lapsen hoidosta edes jotain vastuuta vasta kun ollaan erottu. Siihen tilanteeseen ei kuitenkaan pitäisi koskaan päätyä. Toivottavasti aapeen mies tajuaa ajoissa ryhdistäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
Jos vauva on poika, niin sillähän on miesflunssa. Aikuiset miehet ei siinä pärjää minuuttiakaan yksin vaan heitä pitäisi muka hoivata koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
SAIRAALAHOITOA VAATIVA FLUNSSA. Varmaan hävettää, kun kännissä 400 km päässä tajuaa, että oma pikkuvauva on joutunut sairaalaan ja on itse aktiivisesti siihen osasyyllinen. Luulisi ainakin miehen äitiä hävettävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
SAIRAALAHOITOA VAATIVA FLUNSSA. Varmaan hävettää, kun kännissä 400 km päässä tajuaa, että oma pikkuvauva on joutunut sairaalaan ja on itse aktiivisesti siihen osasyyllinen. Luulisi ainakin miehen äitiä hävettävän.
Jep, olisi edes yhden yön valvonut sairaan vauvan kanssa ennen lähtöään. Jos äiti olisi saanut levätä, olisi se maitokin noussut. Äiti mennyt niin äärimmilleen väsymyksessä, ettei maitoa enää tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin ilman muuta päästänyt miehen lähtemään. Tottakai, ainutlaatuinen juttu, flunssia tulee ja menee. Olisimme toki suunnitelleet planB:n valmiiksi: kuka lähipiiristä pääsee tulemaan lyhyelläkin varotusajalla lasta ja minua hoitamaan. Vai olisko jo varmuudeksi soitettu sisko, serkku tai anoppi paikalle?
p.s. töistä ei voi palkallisesti olla poissa jos kotona lasta hoitava puoliso on kipeä. Miehen täytyisi ottaa palkatonta vapaata silloin. Usein vaan tulee halvemmaksi palkata 9,5€/h lastenvahti MML:stä kun miehen ottaa palkatonta. En siis ymmärrä miksei mikään muu kelpaa kun se, että mies on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
Niin paha flunssa, että on SAIRAALASSA yötä. Ei sairaalaan oteta pikku nuhan takia ketään.
No jos sinä sinne myöhään illalla vauvasi kanssa menet, niin tuskin yön selkään nakkaavat. Valoja.
Kyllä ne kotiuttaa, ei terveitä pidetä päivystyksessä eikä osastolle ole tarvetta ottaa lasta, joka ei osastohoitoa kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
SAIRAALAHOITOA VAATIVA FLUNSSA. Varmaan hävettää, kun kännissä 400 km päässä tajuaa, että oma pikkuvauva on joutunut sairaalaan ja on itse aktiivisesti siihen osasyyllinen. Luulisi ainakin miehen äitiä hävettävän.
Lapsen vieminen päivystykseen ei tarkoita, että apua tarvitsisi kukaan muu kuin äiti.
Dissaat siis äidin lisäksi hoitanutta lääkäriä? Kyseenalaistat hänen arvionsa ja taitonsa lääkärinä? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka ei millään pysty ymmärtämään, miten jotkut kaverin häät on jollekin miehelle niin tärkeät, että niitä odottamalla odottaa puoli vuotta ja hyvillä mielin poistuu sairaana olevan pienen vauvansa luota viikonlopuksi? Ymmärrän, että omat häät voi olla tärkeä asia, mutta että kaverin. Kivahan se toki on, että kaveri pääsee naimisiin ja silleen, mutta ei sen isompi juttu. En vain käsitä.
Mieti - siellä on vaimo puolen vuoden ajan keksinyt erilaisia syitä sille, miksi mies ei saisi tavata kavereitaan ja lopulta sitten onnistuvat sairastumaan. Vaimo jo juhlii, että onnistuinpa erottamaan miehen kavereistaan, mutta miespä on silti lähtenyt, koska tässä on nyt pariin vuoteen ensimmäinen tilaisuus tavata kavereita. Lisäksi häntä ottaa päähän se, että vaimo tekee kaikkensa vangitakseen miehen kotiin, mikää ei näytä riittävän. Mies miettii ihan tosissaan, että tässä voi olla jopa eron paikka, koska vaimo ei näe häntä enää ihmisenä vaan jonkinlaisena rahantuottoautomaattina, jolla on 100% kodinhoitovelvollisuus.
Eron paikka tuossa on, mutta osaako mies laittaa sitä vireille? Jospa se kaveri huomenna herättyään auttaa kaveriaan, kun tämä vaivoja säästämättä tuli pitkän matkan takaa häihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka ei millään pysty ymmärtämään, miten jotkut kaverin häät on jollekin miehelle niin tärkeät, että niitä odottamalla odottaa puoli vuotta ja hyvillä mielin poistuu sairaana olevan pienen vauvansa luota viikonlopuksi? Ymmärrän, että omat häät voi olla tärkeä asia, mutta että kaverin. Kivahan se toki on, että kaveri pääsee naimisiin ja silleen, mutta ei sen isompi juttu. En vain käsitä.
Samaa ihmettelen. Häät on muutenkin sellainen juhla, jonne mennään yleensä perheen kanssa. Koko ajatus, että aikuinen mies on odottanut kaverinsa häitä jo puoli vuotta, tuntuu ihan koomiselta. Tulee mieleen ketju, jossa aikuinen mies oli odottanut/suunnitellut juhannusta kavereiden kanssa koko vuoden ja lähti juhliin yksin, kun kumppani ei mahtunut mökkiin.
Normaali tunne-elämällä varustettu olisi huolissaan rakkaistaan ja ainakin jollakin tavalla järjestäisi apua kotiin, jos hänen on "pakko" mennä häihin. Voimia ap, hankala tilanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
Niin paha flunssa, että on SAIRAALASSA yötä. Ei sairaalaan oteta pikku nuhan takia ketään.
Se lapsi otettiin sisään koska oli lievästi kuivunut. Minut on samassa tilanteessa Lähetetty kotiin ja neuvottu antamaan nestettä mahdollisimman paljon ja seuraamaan pissaa.
Mistään hengenhätätilanteesta ei siis edelleenkään ole kyse.
Sinut ehkä on lähetetty kotiin, mutta silloin tilasi ei ole ollut yhtä huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
Niin paha flunssa, että on SAIRAALASSA yötä. Ei sairaalaan oteta pikku nuhan takia ketään.
Sinne sairaalaan otetaan tasan kaikki vauvat jotka sinne raahataan. Päivällä saatetaan kotiin laittaa, muuten saa jäädä tarkkailuun yöksi. Varsinkin jos on taksilla menty.
No ei kyllä oteta. Ja ap oli siellä jo tunteja sitten, ei nyt yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
SAIRAALAHOITOA VAATIVA FLUNSSA. Varmaan hävettää, kun kännissä 400 km päässä tajuaa, että oma pikkuvauva on joutunut sairaalaan ja on itse aktiivisesti siihen osasyyllinen. Luulisi ainakin miehen äitiä hävettävän.
Jep, olisi edes yhden yön valvonut sairaan vauvan kanssa ennen lähtöään. Jos äiti olisi saanut levätä, olisi se maitokin noussut. Äiti mennyt niin äärimmilleen väsymyksessä, ettei maitoa enää tullut.
Tai sitten päättänyt, että isä jää kotiin, kun vauva itkee nälkäänsä. Korvike on keksitty.
Jos vauva täysimetetty, ei sitä korviketta ole välttämättä paljoa kaapissa ja mies vei auton, eikä näinä aikoina muutenkaan ole suotavaa mennä kauppaan. Olisi mies ostanut korviketta kaappiin sitten ennen lähtöään. Ei tainnut ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
Niin paha flunssa, että on SAIRAALASSA yötä. Ei sairaalaan oteta pikku nuhan takia ketään.
Sinne sairaalaan otetaan tasan kaikki vauvat jotka sinne raahataan. Päivällä saatetaan kotiin laittaa, muuten saa jäädä tarkkailuun yöksi. Varsinkin jos on taksilla menty.
Kesäloma-aika! Ei todellakaan oteta yöksi osastolle ketään varmuudeksi, siellä on minimimiehitys eikä kukaan kaipaa passattavaa vanhempaa paikalle. Suurin osa kaupunkilaisista tulee paikalle taksilla, harva bussilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.
Älä tule siinä kehuskelemaan. Luuletko oikeasti että miehen auttaa sieltä 400 kilometrin päästä lähteä humalassa konttaamaan , kun vauvalla ei ole hengen hätää.
Sillä kersalla on saatana flunssa. FLUNSSA.
SAIRAALAHOITOA VAATIVA FLUNSSA. Varmaan hävettää, kun kännissä 400 km päässä tajuaa, että oma pikkuvauva on joutunut sairaalaan ja on itse aktiivisesti siihen osasyyllinen. Luulisi ainakin miehen äitiä hävettävän.
Jep, olisi edes yhden yön valvonut sairaan vauvan kanssa ennen lähtöään. Jos äiti olisi saanut levätä, olisi se maitokin noussut. Äiti mennyt niin äärimmilleen väsymyksessä, ettei maitoa enää tullut.
Tai sitten päättänyt, että isä jää kotiin, kun vauva itkee nälkäänsä. Korvike on keksitty.
Jos vauva täysimetetty, ei sitä korviketta ole välttämättä paljoa kaapissa ja mies vei auton, eikä näinä aikoina muutenkaan ole suotavaa mennä kauppaan. Olisi mies ostanut korviketta kaappiin sitten ennen lähtöään. Ei tainnut ostaa.
*sori, suotavaa mennä kauppaan sairaana
Joo, kieltämättä tämä keskustelu saa arvostamaan omaa miestä. 10 vuoden aikana on ollut monenlaista, on ollut lapsi sairaalassa, on ollut koko perhe norossa, on ollut omia sekoiluja ja miehen sekoiluja, riitoja ja väsymystä.
Mutta jos soittaisin itkien että tule kotiin, en pysty, niin kyllä hän heti tulisi. Joskus esikoisen aikaan näin tapahtuikin. Ja näistä noroviikoista ja lapsi keuhkokuumessa sairaalassa tilanteista on jäänyt sellainen olo, loppujen lopuksi, että ollaan hyvä tiimi..toinen pesee lasta, toinen seinää..
Toivotaan että ap:n mies havahtuu tilanteeseen ja on nopeasti sairaalassa. Voi olla vain tuoreen isän ymmärtämättömyyttä. Sellaistakin meillä oli silloin 10v sitten.