Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on 24v nuori nainen, ihan mukava ei siinä. Mutta voi jestas sitö vauvan hoitoa. Kuvittelee tietävänsä kaiken kun tekee pienten lasten kanssa töitä. Loukkaantuu myös jos yritän ystävälliseen sävyyn neuvoa miten kannattaa toimia. Miniä ja poikani luulevat 59 vuotiaan olevan ikäloppu! "Ei noin tehdä nykyään."
Noh miniän myötä poika on sentään ottanut useimmin yhteyttä, tulevat kahville siis ennen lasta jopa ja kutsuvat kylään. Sapettaa kyllä kieltämättä tuo vähättely! 3 mukulaa on olen kasvattanut aikuisiksi ihmisiksi!
No mitä miniä tekee väärin vauvanhoidossa? Missä asioissa olet halunnut neuvoa?
No ensinnäkin hän aikatauluttaa ihan kauheasti ja väsyttää pienen tytön kaiken maailman ohjemalla. Kyllä pieni vauva huomaa jos äiti on stressaantunut ja millainen tästä lapsenlapsesta sitten kasvaa? Hän ei ymmärrä että vauvan kanssa pärjää hössöttämättä ja tutustuisi rauhassa pieneen lapseensa ja unohtaisi muut humpuukit vähemmälle. Itse en ikinä stresannut esikoisen aikanakaan ja kelpo 30v aikuinen nainen hänestä tuli. Isoin vääryys on tämä ettei hän imetä 100%, kautta aikojen on tiedetty ettei lapsesta tule tervettä korvikkeella ja puolivillaisella imetyksellä (hän kuulemma pumppaa jos "pystyy."
Miniäni on mukava nainen mutta paljon hänellä olisi opittavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se nyt anoppia vituttaa, kun poika joutuu jatkossa kyntämään löystynyttä pillua.
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt anoppia vituttaa, kun poika joutuu jatkossa kyntämään löystynyttä pillua.
Kenen miniän alapäästä täällä puhutaan? Jos puhutaan minun 24 vuotiaan miniän alapäästä, niin heidän intiimi elämä ei kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on 24v nuori nainen, ihan mukava ei siinä. Mutta voi jestas sitö vauvan hoitoa. Kuvittelee tietävänsä kaiken kun tekee pienten lasten kanssa töitä. Loukkaantuu myös jos yritän ystävälliseen sävyyn neuvoa miten kannattaa toimia. Miniä ja poikani luulevat 59 vuotiaan olevan ikäloppu! "Ei noin tehdä nykyään."
Noh miniän myötä poika on sentään ottanut useimmin yhteyttä, tulevat kahville siis ennen lasta jopa ja kutsuvat kylään. Sapettaa kyllä kieltämättä tuo vähättely! 3 mukulaa on olen kasvattanut aikuisiksi ihmisiksi!
Tämän täytyy olla vitsi.
🤔😳😲No voi kun olisikin! Miniä hössöttää kaikesta! Vauvan maha-asennosta/kuinka pitkään ja usein, myös vauvalla on kaiken maailman pehmeitä kirjoja mitä kuvia vauva toi katsella ja siinä on vielä peili! Leluja erityisesti koska hän haluaa pikkuhiljaa "harjoittaa tytön motorisia taitoja."
Liikaa aktiviteettejä vauvalle järjestää jatkuvasti. Pieni tyttöhän väsyy jatkuvasta toiminnasta. Eniten hänellä on mennyt tunteisiin kun puhuttiin imettämisestä. Hän ei imetä vaan yrittää pumpata tai antaa korviketta. Kaikkein parasta lapselle olisi 100% imetys. Kumman kun poikani ei sano tähän mitään, menee vaa miniän neuvojen mukaan. Hän on kyllä paljon enemmän läsnä kuin oma isänsä oli aikoinaan
No ehkä hän on vielä niin nuori ja kokematon äiti
Jos olisit mun anoppi, nuo neuvot jäis kyll hyvin nopeasti kuuntelematta = ei tarvis tulla kyläilemään.
Omani saanut 31- ja 38-vuotiaana ja missään mitä kuvailet miniä vauvan kanssa tekevän ja toimivan ei ole sanomisen varaa. Aika ehkä kullannut muistot sulla ja lapset on erilaisia. iso osa vauvoista kaipaa säännöllistä rytmiä ja heillä sellainen onkin. Imettäminen onnistuu tai onnistu, miniäsi yrittää ainakin tarjota äidinmaitoa pumppaamalla.
terv.
50 -vuotias äiti jonka lapsilla oli melko tarkka säännöllinen rytmi, oli rapisevat kuvakirjat peileillä ja joita imetettiin vain 2-3 kuukautta ja sekin suurimmaksi osaksi osaimetyksellä.
Nälässä en lapsiani pitänyt vaan saivat sitten korviketta.
Ps. mun äitini esimerkiksi toivoi kirjallista ohjetta vauvan syötöistä, nukkumisesta ja ulkoilusta niinä kertoina kun oli hänellä hoidossa. Oli hänen mielestään helppo hoitaa kun tiesi etukäteen suunnilleen miten päivä menee ja esimerkiksi mitä ruokaa ja kuinka paljon antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on 24v nuori nainen, ihan mukava ei siinä. Mutta voi jestas sitö vauvan hoitoa. Kuvittelee tietävänsä kaiken kun tekee pienten lasten kanssa töitä. Loukkaantuu myös jos yritän ystävälliseen sävyyn neuvoa miten kannattaa toimia. Miniä ja poikani luulevat 59 vuotiaan olevan ikäloppu! "Ei noin tehdä nykyään."
Noh miniän myötä poika on sentään ottanut useimmin yhteyttä, tulevat kahville siis ennen lasta jopa ja kutsuvat kylään. Sapettaa kyllä kieltämättä tuo vähättely! 3 mukulaa on olen kasvattanut aikuisiksi ihmisiksi!
Tämän täytyy olla vitsi.
🤔😳😲No voi kun olisikin! Miniä hössöttää kaikesta! Vauvan maha-asennosta/kuinka pitkään ja usein, myös vauvalla on kaiken maailman pehmeitä kirjoja mitä kuvia vauva toi katsella ja siinä on vielä peili! Leluja erityisesti koska hän haluaa pikkuhiljaa "harjoittaa tytön motorisia taitoja."
Liikaa aktiviteettejä vauvalle järjestää jatkuvasti. Pieni tyttöhän väsyy jatkuvasta toiminnasta. Eniten hänellä on mennyt tunteisiin kun puhuttiin imettämisestä. Hän ei imetä vaan yrittää pumpata tai antaa korviketta. Kaikkein parasta lapselle olisi 100% imetys. Kumman kun poikani ei sano tähän mitään, menee vaa miniän neuvojen mukaan. Hän on kyllä paljon enemmän läsnä kuin oma isänsä oli aikoinaan
No ehkä hän on vielä niin nuori ja kokematon äiti
Jos olisit mun anoppi, nuo neuvot jäis kyll hyvin nopeasti kuuntelematta = ei tarvis tulla kyläilemään.
Omani saanut 31- ja 38-vuotiaana ja missään mitä kuvailet miniä vauvan kanssa tekevän ja toimivan ei ole sanomisen varaa. Aika ehkä kullannut muistot sulla ja lapset on erilaisia. iso osa vauvoista kaipaa säännöllistä rytmiä ja heillä sellainen onkin. Imettäminen onnistuu tai onnistu, miniäsi yrittää ainakin tarjota äidinmaitoa pumppaamalla.
terv.
50 -vuotias äiti jonka lapsilla oli melko tarkka säännöllinen rytmi, oli rapisevat kuvakirjat peileillä ja joita imetettiin vain 2-3 kuukautta ja sekin suurimmaksi osaksi osaimetyksellä.
Nälässä en lapsiani pitänyt vaan saivat sitten korviketta.Ps. mun äitini esimerkiksi toivoi kirjallista ohjetta vauvan syötöistä, nukkumisesta ja ulkoilusta niinä kertoina kun oli hänellä hoidossa. Oli hänen mielestään helppo hoitaa kun tiesi etukäteen suunnilleen miten päivä menee ja esimerkiksi mitä ruokaa ja kuinka paljon antaa.
Muistan kyllä kun omat kolme mukulaa oli pieniä, ei ole aika kullannut muistoja. Onko se niin väärin kun olen hieman huolissaan miniän tyylistä? Onhan kyseessä kuitenkin molempien suvun ensimmäinen lapsenlapsi. Poikani ei myöskään kuuntele minua tässä asiassa ollenkaan, onko kenties vielä niin haltioissaan pikku prinsessasta? Haluan lapsenlpseni parasta ainoastaan ja minulla on kokemusta lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on 24v nuori nainen, ihan mukava ei siinä. Mutta voi jestas sitö vauvan hoitoa. Kuvittelee tietävänsä kaiken kun tekee pienten lasten kanssa töitä. Loukkaantuu myös jos yritän ystävälliseen sävyyn neuvoa miten kannattaa toimia. Miniä ja poikani luulevat 59 vuotiaan olevan ikäloppu! "Ei noin tehdä nykyään."
Noh miniän myötä poika on sentään ottanut useimmin yhteyttä, tulevat kahville siis ennen lasta jopa ja kutsuvat kylään. Sapettaa kyllä kieltämättä tuo vähättely! 3 mukulaa on olen kasvattanut aikuisiksi ihmisiksi!
Tämän täytyy olla vitsi.
🤔😳😲No voi kun olisikin! Miniä hössöttää kaikesta! Vauvan maha-asennosta/kuinka pitkään ja usein, myös vauvalla on kaiken maailman pehmeitä kirjoja mitä kuvia vauva toi katsella ja siinä on vielä peili! Leluja erityisesti koska hän haluaa pikkuhiljaa "harjoittaa tytön motorisia taitoja."
Liikaa aktiviteettejä vauvalle järjestää jatkuvasti. Pieni tyttöhän väsyy jatkuvasta toiminnasta. Eniten hänellä on mennyt tunteisiin kun puhuttiin imettämisestä. Hän ei imetä vaan yrittää pumpata tai antaa korviketta. Kaikkein parasta lapselle olisi 100% imetys. Kumman kun poikani ei sano tähän mitään, menee vaa miniän neuvojen mukaan. Hän on kyllä paljon enemmän läsnä kuin oma isänsä oli aikoinaan
No ehkä hän on vielä niin nuori ja kokematon äiti
Jos olisit mun anoppi, nuo neuvot jäis kyll hyvin nopeasti kuuntelematta = ei tarvis tulla kyläilemään.
Omani saanut 31- ja 38-vuotiaana ja missään mitä kuvailet miniä vauvan kanssa tekevän ja toimivan ei ole sanomisen varaa. Aika ehkä kullannut muistot sulla ja lapset on erilaisia. iso osa vauvoista kaipaa säännöllistä rytmiä ja heillä sellainen onkin. Imettäminen onnistuu tai onnistu, miniäsi yrittää ainakin tarjota äidinmaitoa pumppaamalla.
terv.
50 -vuotias äiti jonka lapsilla oli melko tarkka säännöllinen rytmi, oli rapisevat kuvakirjat peileillä ja joita imetettiin vain 2-3 kuukautta ja sekin suurimmaksi osaksi osaimetyksellä.
Nälässä en lapsiani pitänyt vaan saivat sitten korviketta.Ps. mun äitini esimerkiksi toivoi kirjallista ohjetta vauvan syötöistä, nukkumisesta ja ulkoilusta niinä kertoina kun oli hänellä hoidossa. Oli hänen mielestään helppo hoitaa kun tiesi etukäteen suunnilleen miten päivä menee ja esimerkiksi mitä ruokaa ja kuinka paljon antaa.
Muistan kyllä kun omat kolme mukulaa oli pieniä, ei ole aika kullannut muistoja. Onko se niin väärin kun olen hieman huolissaan miniän tyylistä? Onhan kyseessä kuitenkin molempien suvun ensimmäinen lapsenlapsi. Poikani ei myöskään kuuntele minua tässä asiassa ollenkaan, onko kenties vielä niin haltioissaan pikku prinsessasta? Haluan lapsenlpseni parasta ainoastaan ja minulla on kokemusta lapsista.
Ja sinä et ole ko. lapsen vanhempi sekä vauvan vanhemmat on aikuisia ihmisiä, jotka eivät todellakaan kaipaa ketään neuvomaan. Kysyvät jos joskus johonkin asiaan neuvoa kaipaavat isovanhemmilta.
Pidä neuvosi ja ajatuksesi itselläs, niin saatat joskus päästä vielä neuvoja antamaan kysyttäessä. Ja sekin muista että neuvojen kysyjän ei tarvitse todellakaan tehdä niinkuin neuvotaan jos ei siltä tunnu.
terv. 50-vee äiti jolle vastasit
Vastauksena ihan aloituksen kysymykseen, luulen että ilmiössä on kyse ainakin parista juurisyystä.
Ensimmäinen on ihan se mitä lapsenlapsen syntymä herättää mummossa itsessään. Tietenkin iloa, mutta samaan aikaa omaa äitiyttä saattaa jollain tasolla alkaa käymään läpi. Omasta äitiydestä muistaa hetket, jolloin ei ollut riittävä ja myös ne virheet, mitä on tullut tehtyä äitinä. Toisilla taakkaa on enemmän ja toisilla vähemmän. Oman pojan vanhemmuus tuo mieleen oman riittämättömyyden ja tuo pojan lapsen äiti ei ole oma tytär, joten hänen äitiydestä ei voi tuntea ylpeyttä. Mikäli miniä näyttää pärjäävän paremmin äitinä kuin itse aikoinaan niin se herättää kateutta ja ärtymystä. Toiset osaavat nämä asiat käsitellä ja toiset eivät. Jälkimmäiset saattaa verhota tunteensa ylemmyyteen ja pätevyyteen ja yrittävät ikään kuin esittää miniää ylempää ihmistä, mitä tulee lastenkasvatukseen.
Toinen mikä tulee mieleen on ihan se, että joskus sitä vain haluaisi elää uudelleen sen äitiyden ja tehdä kaiken paremmin tällä kerralla. Tavallaan isovanhemmuus tuo mahdollisuuden luoda lempeä ja erilainen suhde lapseen, mutta vanhemmuutta se ei kenellekään uudestaan tuo. Jos kuitenkin isovanhemmuudesta on haaveillut vuosia ja luonut itsestään mielikuvan, että sitten mummona olen täydellinen/lapsenlapsi kiintyy minuun hurjasti, niin miniä aletaan nähdä tavallaan esteenä tiellä. Hän estää se oman uuden "äitiyden" vaikka harva anoppi tuon uskaltaisi ääneen myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on 24v nuori nainen, ihan mukava ei siinä. Mutta voi jestas sitö vauvan hoitoa. Kuvittelee tietävänsä kaiken kun tekee pienten lasten kanssa töitä. Loukkaantuu myös jos yritän ystävälliseen sävyyn neuvoa miten kannattaa toimia. Miniä ja poikani luulevat 59 vuotiaan olevan ikäloppu! "Ei noin tehdä nykyään."
Noh miniän myötä poika on sentään ottanut useimmin yhteyttä, tulevat kahville siis ennen lasta jopa ja kutsuvat kylään. Sapettaa kyllä kieltämättä tuo vähättely! 3 mukulaa on olen kasvattanut aikuisiksi ihmisiksi!
No mitä miniä tekee väärin vauvanhoidossa? Missä asioissa olet halunnut neuvoa?
No ensinnäkin hän aikatauluttaa ihan kauheasti ja väsyttää pienen tytön kaiken maailman ohjemalla. Kyllä pieni vauva huomaa jos äiti on stressaantunut ja millainen tästä lapsenlapsesta sitten kasvaa? Hän ei ymmärrä että vauvan kanssa pärjää hössöttämättä ja tutustuisi rauhassa pieneen lapseensa ja unohtaisi muut humpuukit vähemmälle. Itse en ikinä stresannut esikoisen aikanakaan ja kelpo 30v aikuinen nainen hänestä tuli. Isoin vääryys on tämä ettei hän imetä 100%, kautta aikojen on tiedetty ettei lapsesta tule tervettä korvikkeella ja puolivillaisella imetyksellä (hän kuulemma pumppaa jos "pystyy."
Miniäni on mukava nainen mutta paljon hänellä olisi opittavaa
Miniän aikataulut ja imettämiset eivät kuulu sinulle mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on 24v nuori nainen, ihan mukava ei siinä. Mutta voi jestas sitö vauvan hoitoa. Kuvittelee tietävänsä kaiken kun tekee pienten lasten kanssa töitä. Loukkaantuu myös jos yritän ystävälliseen sävyyn neuvoa miten kannattaa toimia. Miniä ja poikani luulevat 59 vuotiaan olevan ikäloppu! "Ei noin tehdä nykyään."
Noh miniän myötä poika on sentään ottanut useimmin yhteyttä, tulevat kahville siis ennen lasta jopa ja kutsuvat kylään. Sapettaa kyllä kieltämättä tuo vähättely! 3 mukulaa on olen kasvattanut aikuisiksi ihmisiksi!
Tämän täytyy olla vitsi.
🤔😳😲No voi kun olisikin! Miniä hössöttää kaikesta! Vauvan maha-asennosta/kuinka pitkään ja usein, myös vauvalla on kaiken maailman pehmeitä kirjoja mitä kuvia vauva toi katsella ja siinä on vielä peili! Leluja erityisesti koska hän haluaa pikkuhiljaa "harjoittaa tytön motorisia taitoja."
Liikaa aktiviteettejä vauvalle järjestää jatkuvasti. Pieni tyttöhän väsyy jatkuvasta toiminnasta. Eniten hänellä on mennyt tunteisiin kun puhuttiin imettämisestä. Hän ei imetä vaan yrittää pumpata tai antaa korviketta. Kaikkein parasta lapselle olisi 100% imetys. Kumman kun poikani ei sano tähän mitään, menee vaa miniän neuvojen mukaan. Hän on kyllä paljon enemmän läsnä kuin oma isänsä oli aikoinaan
No ehkä hän on vielä niin nuori ja kokematon äiti
Jos olisit mun anoppi, nuo neuvot jäis kyll hyvin nopeasti kuuntelematta = ei tarvis tulla kyläilemään.
Omani saanut 31- ja 38-vuotiaana ja missään mitä kuvailet miniä vauvan kanssa tekevän ja toimivan ei ole sanomisen varaa. Aika ehkä kullannut muistot sulla ja lapset on erilaisia. iso osa vauvoista kaipaa säännöllistä rytmiä ja heillä sellainen onkin. Imettäminen onnistuu tai onnistu, miniäsi yrittää ainakin tarjota äidinmaitoa pumppaamalla.
terv.
50 -vuotias äiti jonka lapsilla oli melko tarkka säännöllinen rytmi, oli rapisevat kuvakirjat peileillä ja joita imetettiin vain 2-3 kuukautta ja sekin suurimmaksi osaksi osaimetyksellä.
Nälässä en lapsiani pitänyt vaan saivat sitten korviketta.Ps. mun äitini esimerkiksi toivoi kirjallista ohjetta vauvan syötöistä, nukkumisesta ja ulkoilusta niinä kertoina kun oli hänellä hoidossa. Oli hänen mielestään helppo hoitaa kun tiesi etukäteen suunnilleen miten päivä menee ja esimerkiksi mitä ruokaa ja kuinka paljon antaa.
Muistan kyllä kun omat kolme mukulaa oli pieniä, ei ole aika kullannut muistoja. Onko se niin väärin kun olen hieman huolissaan miniän tyylistä? Onhan kyseessä kuitenkin molempien suvun ensimmäinen lapsenlapsi. Poikani ei myöskään kuuntele minua tässä asiassa ollenkaan, onko kenties vielä niin haltioissaan pikku prinsessasta? Haluan lapsenlpseni parasta ainoastaan ja minulla on kokemusta lapsista.
Kyllä on. Ihan väärin. Ja sinä olet niitä mummoja jotka on aina olleet virheettömiä eli sietämätön besserwisser.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ihan aloituksen kysymykseen, luulen että ilmiössä on kyse ainakin parista juurisyystä.
Ensimmäinen on ihan se mitä lapsenlapsen syntymä herättää mummossa itsessään. Tietenkin iloa, mutta samaan aikaa omaa äitiyttä saattaa jollain tasolla alkaa käymään läpi. Omasta äitiydestä muistaa hetket, jolloin ei ollut riittävä ja myös ne virheet, mitä on tullut tehtyä äitinä. Toisilla taakkaa on enemmän ja toisilla vähemmän. Oman pojan vanhemmuus tuo mieleen oman riittämättömyyden ja tuo pojan lapsen äiti ei ole oma tytär, joten hänen äitiydestä ei voi tuntea ylpeyttä. Mikäli miniä näyttää pärjäävän paremmin äitinä kuin itse aikoinaan niin se herättää kateutta ja ärtymystä. Toiset osaavat nämä asiat käsitellä ja toiset eivät. Jälkimmäiset saattaa verhota tunteensa ylemmyyteen ja pätevyyteen ja yrittävät ikään kuin esittää miniää ylempää ihmistä, mitä tulee lastenkasvatukseen.
Toinen mikä tulee mieleen on ihan se, että joskus sitä vain haluaisi elää uudelleen sen äitiyden ja tehdä kaiken paremmin tällä kerralla. Tavallaan isovanhemmuus tuo mahdollisuuden luoda lempeä ja erilainen suhde lapseen, mutta vanhemmuutta se ei kenellekään uudestaan tuo. Jos kuitenkin isovanhemmuudesta on haaveillut vuosia ja luonut itsestään mielikuvan, että sitten mummona olen täydellinen/lapsenlapsi kiintyy minuun hurjasti, niin miniä aletaan nähdä tavallaan esteenä tiellä. Hän estää se oman uuden "äitiyden" vaikka harva anoppi tuon uskaltaisi ääneen myöntää.
Meillä mummo oli juuri hätistelty sieltä tyttärensä perheen kimpusta sitä kuormittamasta.
Hyökkäsi aggressiivisella asenteella sitten kilpailemaan meidän lapsestamme, siis ihan kirjaimellisesti töni tieltään ja tunki sisään jne.
Vierailija kirjoitti:
Miniäni on 24v nuori nainen, ihan mukava ei siinä. Mutta voi jestas sitö vauvan hoitoa. Kuvittelee tietävänsä kaiken kun tekee pienten lasten kanssa töitä. Loukkaantuu myös jos yritän ystävälliseen sävyyn neuvoa miten kannattaa toimia. Miniä ja poikani luulevat 59 vuotiaan olevan ikäloppu! "Ei noin tehdä nykyään."
Noh miniän myötä poika on sentään ottanut useimmin yhteyttä, tulevat kahville siis ennen lasta jopa ja kutsuvat kylään. Sapettaa kyllä kieltämättä tuo vähättely! 3 mukulaa on olen kasvattanut aikuisiksi ihmisiksi!
Mä olen kasvattanut kuusi mukulaa aikuisiksi (no melkein, nuorin on vasta 16v) enkä siltikään koe tarvetta mennä pyytämättä neuvomaan jälkikasvuani/puolisoitansa lastenhoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä jännä ketju. Selkeästi osalla ihmisistä se kuva, että sukulaisten pitää pitää yhtä, vanhemmat ja isovanhemmat ovat kiinteä osa sukua josta hiolhditaan ja jos kaksi eri sukua yhdistyvät niin ovat he yhdenvertaisia.
Sitten taas toisilla on se ajatus, että perhe on omillaan ja sukulaisista - vanhemmista ja isovanhemmista - otetaan vain rusinat pullasta, eli lainaillaan niiden omaisuutta keillä on pras mökki yms., lapsi hoitoon sille jonka kanssa perheen pää haluaa enemmän olla tekemisissä, joulut vietetään useammin sen luona jolla parhaat fasiliteetit jne. muuten ei kaivata yhteyttä.
Maailmassa on kyllä lämpimiä, epäitsekkäitä ja kylmiä, itsekkäitä ihmisiä - hyvää tuuria jos sattuu sellaisen lämpimän kombon ilman miniä/anoppi -ongelmia haalimaan kasaan, toisaalta taas itsekkäitä nirppanokka-perheitä tuskin kiinnostaa lämminhenkiset sukuajatukset vaan luksusmökit ja -lomat ja jättiperinnöt.
Minä taas mummuna luulen, että nuoripari ensimmäisen lapsen kanssa on hiukan hakusessa ( eiköhän kaikki ole) ja sitä yritetään olla niin osaavia kun kurssit on käyty.
Yksi minkä olen huomannut, että kurssitetut kokemattomat vanhemmat eivät osaa kohdata vauvan/pikkulapsen itkua. Ennen vanhaan vauva otettiin syliin ja tarjottiin ensimmäiseksi vettä ihan janojuomaksi ja huom, aikoinaan neuvolat ohjeistivat sokerivettä vauvalle!
Nykyään annetaan huutaa ja huomioidaan kun ehditään. Onko näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena ihan aloituksen kysymykseen, luulen että ilmiössä on kyse ainakin parista juurisyystä.
Ensimmäinen on ihan se mitä lapsenlapsen syntymä herättää mummossa itsessään. Tietenkin iloa, mutta samaan aikaa omaa äitiyttä saattaa jollain tasolla alkaa käymään läpi. Omasta äitiydestä muistaa hetket, jolloin ei ollut riittävä ja myös ne virheet, mitä on tullut tehtyä äitinä. Toisilla taakkaa on enemmän ja toisilla vähemmän. Oman pojan vanhemmuus tuo mieleen oman riittämättömyyden ja tuo pojan lapsen äiti ei ole oma tytär, joten hänen äitiydestä ei voi tuntea ylpeyttä. Mikäli miniä näyttää pärjäävän paremmin äitinä kuin itse aikoinaan niin se herättää kateutta ja ärtymystä. Toiset osaavat nämä asiat käsitellä ja toiset eivät. Jälkimmäiset saattaa verhota tunteensa ylemmyyteen ja pätevyyteen ja yrittävät ikään kuin esittää miniää ylempää ihmistä, mitä tulee lastenkasvatukseen.
Toinen mikä tulee mieleen on ihan se, että joskus sitä vain haluaisi elää uudelleen sen äitiyden ja tehdä kaiken paremmin tällä kerralla. Tavallaan isovanhemmuus tuo mahdollisuuden luoda lempeä ja erilainen suhde lapseen, mutta vanhemmuutta se ei kenellekään uudestaan tuo. Jos kuitenkin isovanhemmuudesta on haaveillut vuosia ja luonut itsestään mielikuvan, että sitten mummona olen täydellinen/lapsenlapsi kiintyy minuun hurjasti, niin miniä aletaan nähdä tavallaan esteenä tiellä. Hän estää se oman uuden "äitiyden" vaikka harva anoppi tuon uskaltaisi ääneen myöntää.
Meillä mummo oli juuri hätistelty sieltä tyttärensä perheen kimpusta sitä kuormittamasta.
Hyökkäsi aggressiivisella asenteella sitten kilpailemaan meidän lapsestamme, siis ihan kirjaimellisesti töni tieltään ja tunki sisään jne.
Jopa taas tuli melkoista puppua - vai oikein mummo töni 🙄 Älä viitsi puhua paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mummuna luulen, että nuoripari ensimmäisen lapsen kanssa on hiukan hakusessa ( eiköhän kaikki ole) ja sitä yritetään olla niin osaavia kun kurssit on käyty.
Yksi minkä olen huomannut, että kurssitetut kokemattomat vanhemmat eivät osaa kohdata vauvan/pikkulapsen itkua. Ennen vanhaan vauva otettiin syliin ja tarjottiin ensimmäiseksi vettä ihan janojuomaksi ja huom, aikoinaan neuvolat ohjeistivat sokerivettä vauvalle!
Nykyään annetaan huutaa ja huomioidaan kun ehditään. Onko näin?
Ensinnäkin. Nykyään ei anneta huutaa vaan tarjotaan, tissiä, lohtua, vaipanvaihtoa ym. kunnes syy löytyy. Toisekseen mikä on tärkeämpää: eihän kukaan ole toisen vauvan asiantuntija. Enemmän tuollainen sokerivedellä tyynnytys kuulostaa jonkun ulkopuolisen ohjeelta eikä oman äidinvaiston hyödyntämiseltä. Oman vauvan tarpeet, eleet ja äännähdykset oppii tuntemaan vain kun hänen kanssaan viettää riittävän määrän aikaa. Tässä siis isovanhemmat ovat aina aloittelijan roolissa, sillä jokainen lapsi on täysin erilainen. Isompiakaan lapsia et voi kasvattaa kaikkia samalla tavalla. Toiset tarvitsevat selkeämmät säännöt, toiset sellaista herkkyyttä vastata heidän tunteisiin jne. Tämä vaatii että tuntee juuri kyseisen lapsen hyvin.
Vanhempi on aina lapsensa paras asiantuntija. Moni asia voi mennä pieneen, mutta pääsääntöisesti nykyvanhemmat hoitavat erityisesti vauvaikäiset paremmin kuin edeltäjänsä, sillä yhteiskunta tukee, että oppivat tuntemaan juuri oman vauvansa. Ja joskus siihen tarvitaan ihan kursseja, kun omat vanhemmat eivät ole vastanneet aikanaan omiin tarpeisiin.
Sitten uhmaiästä eteenpäin liikaa lapsensa keskipisteeksi laittava voi kyllä mennä pahasti pieleen. Luulen että tässäkin se pätevämpi neuvoja on kuitenkin päiväkoti, jossa lapsi on 8h/pvä kuin isovanhempi joka käy max 3h/viikko kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mummuna luulen, että nuoripari ensimmäisen lapsen kanssa on hiukan hakusessa ( eiköhän kaikki ole) ja sitä yritetään olla niin osaavia kun kurssit on käyty.
Yksi minkä olen huomannut, että kurssitetut kokemattomat vanhemmat eivät osaa kohdata vauvan/pikkulapsen itkua. Ennen vanhaan vauva otettiin syliin ja tarjottiin ensimmäiseksi vettä ihan janojuomaksi ja huom, aikoinaan neuvolat ohjeistivat sokerivettä vauvalle!
Nykyään annetaan huutaa ja huomioidaan kun ehditään. Onko näin?
Tämä kyseinen mummo kertoi miniänsä tekevän töitä lasten parissa, oiskohan päiväkodissa töissä? Nykyään ei ole kyllä ohjeistus jättää vauva huutamaan, epäilen että harva noudatta enää tuota. Vauvan itkuun kyllä reagoidaan. Ja mitä kursseihin tulee nii hyvä se on käydä ne ja saada uutta tuoretta tieto
Vierailija kirjoitti:
Ihme pätemistä näkee joiltain anopeilta. Mutta ketju jatkukoon.
anopit ne vasta rasittavia ovat eivät halua irroittaa napanuoraa poijastansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
No ei tietenkään nukkuvaa vauvaa häiritä. Mutta muuten kuulostaa tosi ikävältä. Hassua että haluavat lapsen teille kuitenkin hoitoon.
Koska muuta maksutonta hoitopaikkaa ei ole! Miniän vanhemmat väsyivät siihen, että hoitivat käytännössä joka viikonloppu ja kun sanoivat siitä, niin miniä hoksasi, että lapsella on kahdet isovanhemmat. Lapsi tuotiin siis meille. Koska lapsenlapsen ja isovanhemman pitää olla yhdessä kokeakseen, miten ihanaa on sukupolvia ylittävä ihmissuhde ja sukulaisuus.
Lapselapsi on joka kolmannen viikonlopun meillä, joka kolmannen toisilla isovanhemmilla ja joka kolmannen kummeilla. Koska lastenhoito on raskasta ja uupunut äiti tarvitsee lepoa!
Sinun poikasi on varmaan maailman historian huonoin isä, kun ei lastaan hoida lainkaan, eikä ollenkaan kanna vastuuta suhteista sukulaisiin.
On hyvin yleistä, että nuori äiti uupuu ja masentuu. Mutta normaalissa perheessä isä kantaa jo heti alkuun puolet vastuussa, ja kun huomaa uupumisen, ottaa nuo viikonloput kokonaan vastuulleen.
Jotain tuossa isässä on nyt hyvin pahasti pielessä.
No ainakin se on pielessä, että poikani on vuorotöissä, viikonloppuvapaita on kuukaudessa vain yksi. Miniä on kotiäitinä.
No mites ne arkivapaat, hoitaako isä silloin lapsiaan, ja antaa äidille aikaa levätä? Onhan tuo aika rankkaa, jos äiti joutuu hoitamaan viikonloputkin lapsia yksin.
Itse kävin aikamoisen uupumuksen pohjalla, kun oma mieheni oli paljon ulkomaanmatkoilla, myös viikonloppuina, ja ilman turvaverkkoja hoidin lapsia. Olin todella huonossa kunnossa. Minut pelasti se, että pääsin töihin lepäämään, eli sain edes sen 8h päivässä omaa aikaa.
Olisi kammottavaa kuulla, että sukulaiset olisivat kirjoitelleet minusta ilkeästi nettiin, samalla kun voin todella huonosti.
Hyvä vitsi 🙄 Oletko huomannut miten tällä palstalla ja tässäkin ketjussa haukutaan anoppeja ja äitejä? Antaa todella huonon kuvan nykyäityleistä, kun lukee näitä vuodatuksia. Onneksi kaikki ei ole yhtä kamalia, mutta naurettavaa kun ketjun kysymys on osoitettu anopeille, niin mammelit täällä riehuu ja valittaa anopeilta. Ihan kuin täällä ei olisi jo kymmeniä ketjuja tarpeeksi kaikille ulisijoille.
Vierailija kirjoitti:
Anopin kalenteri menee ihan hänen tyttären mukaan. Meitä näkee joskus vain 2 kk välein vaikka asumme lähekkäin. Tyttären luona käy joka viikko
Ehkäpä se tytär kohtelee äitiään paremmin kuin sinä anoppiasi. Tätä ketjua lukiessa ei voi kuin ihmetellä nykyäitien tylyä käytöstä ja kielenkäyttöä vanhempia ihmisiä kohtaan. Täälläkin on useamman kerran toivottu, että anoppi tappaisi itsensä - todella mielenkiintoista vuorovaikutusta 🙄
Heh heh, aika kömpelö provo.