Kertokaa tuoksuista, jotka tuovat voimakkaan muiston pitkänkin ajan takaa?
Itselläni se on aurinkorasva! Se tuoksuu ihan samalta kuin 30 vuotta sitten. Ja siitä tulee vieläkin joka kerta vahva muisto siitä, kun lapsena olin etelässä uimarannalla! :)
Kommentit (170)
Moottorisahan ääni ja se tuoksu, mikä tulee kun sahataan puuta. Isäni tulee aina mieleen, sekä hyvässä, että pahassa.
Hiekkatiellä, metsän, vanamon tuoksu. Best ever.
Tuoksuvatukka.
Muistan sen tuoksusta, kuinka saatoin esikoista kouluun ekan luokan alussa.
Nyt hän on jo aikuinen.
Tietääkö joku, mikä se on se "vaikuttava aine", joka aurinkorasvassa tuoksuu, koska se on merkistä riippumatta ihan sama tuoksu (joitakin poikkeuksia on, mutta suurin osa tuoksuu tuolta samalta, jolta ne on "aina" tuoksuneet).
Unohtui tuo savusaunan tuoksu ja suopursu.
Lancomen Tresor-hajuvesi, joka oli äitini kaapissa ja vessassa lapsena aina sitä haistelin.
Panssarivaunu: pinttynyt moottori- ja aseöljy, dieselin käry, telapyörien ja luukkujen tiivisteiden kumi sekä ammunnoissa kunnon ruudinkatku.
Chloen Narcisse
Sitä piti suihkuttaa 19 vuotiaana monta tujausta, kuunnella C-kasetteja kaverin kanssa ja kumota valkkaripullo, pukeutua mustaan minihameeseen ja jakkuun ja lähteä hotelli Savonsolmun yökerhoon.
Eräs tietty hajuvesi.
Tuo vielä näiden kaikkien vuosien jälkeenkin vahvasti mieleen erään tietyn naisen. 🥰
Kaikkein ihanin tuo tuoksu olisi yhdistyneenä juuri hänen ihonsa ominaistuoksuun, mutta saan kyllä hyvät fiilarit kun tuon tuoksun tunnistaa kenen tahansa muunkin yllä, vaikka vain ihan kaupungilla kävellessä.
Tuoksumuisti on hämmästyttävän vahva.
Minulla myös se aurinkorasva. Coppertone, ja sitä saa suihkugeelinä Nivealta.
Vasta leivotun pullan tuoksu, korvapuustit. Muistot palaa lapsuuteen....
Kananmunapieru, tulee ihan eka kerta 14-vuotiaana mieleen 😍
Salvador Dalin Laguna hajuvesi. Muistan siitä ensimmäisen ulkomaan matkan 90- luvun alussa.
Ratapölkky lämpimänä kesäpäivänä on minunkin muistoni. Ja keväällä sellainen kostean maan tuoksu, kun lumi on suurimmaksi osaksi jo sulanut.
Isoäidilläni oli aikoinaan kaunis, iso puinen rasia täynnä erilaisia nappeja. Osa oli ihan tavallisia, mutta joukossa oli paljon myös erikoisempia, koristeellisia nappeja. Pienelle tyllerölle tuo rasia oli kuin merirosvon aarrearkku, ja se haisi ihan omanlaiseltaan, tietyllä tapaa muoviselta, ja siltä lakalta millä rasian pinta oli lakattu. Joskus harvoin jotkin muoviesineet tuoksuvat samalta, ja silloin aina häviävän lyhyen hetken näen sen rasian taas edessäni.
Märkä koivumetsä + savu. Heti palaa mieleen lapsuuden kesät mökillä. Voi kun tuota tuoksua saisi purkkiin...