Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?
Oma kokemukseni anopin ja minun jännittyneisiin väleihin johtui siitä, että anoppi olisi vain kovasti halunnut auttaa ja neuvoa esikoisen vauva-aikana. Näki että olemme väsyneitä ja välillä vähän hukassa mm siitä mitä se lapsi yrittää itkulla kertoa. Tapa jolla sen teki vain oli väärä,ja kyllä itsekin otin alusta alkaen vähän huonon asenteen kun en ottanut kuuleviin korviinikaan anopin neuvoja vaan halusin näyttää että pärjätään miehen kanssa keskenämme. Kyräilyä ja kiukuttelua puolin ja toisin. Vauvan ollessa n. 5kk saatiin puhdistettua ilmaa ja sen jälkeen on sujunut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?
Sanopa se lapsettomalle siskolleni, joka on ylentänyt itsensä suvun matriarkaksi ja sitä kautta myös määrännyt että kaikki sukulaistensa lapset on ennen kaikkea "suvun lapsia", joita ei häneltä saa omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?
Et taida olla mikään huumorihenkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Ihme pätemistä näkee joiltain anopeilta. Mutta ketju jatkukoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Tämä on selvä ja järkevä vastaus, kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini inhosi minua ensisilmäyksestä alkaen. Luuli/ toivoi kai, että olen joku tilapäinen tyttöystävä, josta pian päästään eroon. - No ei päästy.
Mutta se vastenmielisyys minua kohtaan pysyi ja ilmeni kaikkien perheemme "epäkohtien" osoittamisena minulle aina, kun olimme kahden kesken talouspuuhissa. Yritin miellyttää monta vuotta, mutta ei onnistunut, joten lopulta kyllästyin ja kyynistyin.
Lapset "tulkittiin" vahingoiksi (eivät olleet). Ehkä alun pitäenkin hänelle oli epämieluinen ajatus se, että pojallaan on seksielämä.
No ei todellakaan ala! Miniä ollut talossa 20v, teinistä saakka
Mun miniä on upea, kaunis, älykäs ja menestynyt. Yhdistänyt hienosti uran johtotasolla ja 2 lapsisen perheen. Toki tähän tarvitaan tasa-arvoinen ja rakastava parisuhde ja sellainen pojallani ja miniälläni on.
On helppo arvostaa tuollaista naista. Toki sekin vaikuttaa että arvomaailmamme on samanlainen. Jos miniä olisi tekoripsissä keekoileva sohvaperuna asia olisi täysin toinen.
Olemme tarvittaessa apuna mutta emme tyrkytä neuvojamme. Jokaisella on oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopit??!!! Esitä kysymys omalle äidillesi.
Entä jos se onkin se miniä joka muuttuu? Loukkaantuu verisesti joka hymystä jonka vauva/ mummo antaa lapselle? Kuutenkin mummon pitäisi auttaa tarvittaessa ka mummohan ei osaa mitään.
Myönnän itse avuttomuuteni kun tuli ensimmäinen lapsenlapsi taloon, miten noin pientä käsitellään. Vaipat olivat kestovaipat, vaatteet villavaatteita, kaikki oli toisin kun nuorinkin oli vielö suorakaidevaipassa muoviliinalla, en arvostellut luomusysteemeitä mutta en vaan osannut tehdä mitään oikein lapsen kanssa.
Miniä pyöritteli silmiään ja tuhahteli, kuulin kun ystävättärelleen valitti miten kömpelö idiootti mummo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi päinvastoin. Miniä teki poikani kanssa minusta isoäidin, hienoa. Ennen vauvaa en juurikaan ollut kiinnostunut, mutta lapsen myötä tutustuimme paremmin. Ihana perhe. Elävät ihan rauhassa omaa elämäänsä, vaikka lähellä asuvat. En puutu yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se onkin se miniä joka muuttuu? Loukkaantuu verisesti joka hymystä jonka vauva/ mummo antaa lapselle? Kuutenkin mummon pitäisi auttaa tarvittaessa ka mummohan ei osaa mitään.
Myönnän itse avuttomuuteni kun tuli ensimmäinen lapsenlapsi taloon, miten noin pientä käsitellään. Vaipat olivat kestovaipat, vaatteet villavaatteita, kaikki oli toisin kun nuorinkin oli vielö suorakaidevaipassa muoviliinalla, en arvostellut luomusysteemeitä mutta en vaan osannut tehdä mitään oikein lapsen kanssa.
Miniä pyöritteli silmiään ja tuhahteli, kuulin kun ystävättärelleen valitti miten kömpelö idiootti mummo on.
Niin varmaan.
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
Itse aikanaan ensimmäisen lapsen saatuani olin kauhean herkkä ja epävarma anopin seurassa. Tosin tiedostin sen vasta jälkikäteen. Anopin hyväntahtoinenkin neuvo tai ohje sai mut heti jollain tapaa puolustusasemiin. Minä muutuin, ei anoppi.
Nyt koitan vuorostani välttää oman miniäni suhteen ettei "annas kun näytän" tilanteita edes syntyisi. Tyttäreni vauvan kanssa ei tullut vastaavia "jännitteitä". Hän tietää ja tuntee tapani, eikä ota niin vakavasti.
Eli sietää hullaantuneen isoäidin vanhanaikaisia neuvoja, vaikkei niitä ikänään noudattaisi :)
Ja kuitenkin arvostan suuresti edesmennyttä anoppiani. Miniäni on aivan ihana (vaikka emme aina ihan samoin asioista ajattelekaan) ja kaikki lapsenlapseni ovat ihan yhtä rakkaita.
Jostain syystä omalta äidiltä sitä sietää paljon enemmän kuin puolison äidiltä.
Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.
Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.
Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.
anoppinen kirjoitti:
Itse aikanaan ensimmäisen lapsen saatuani olin kauhean herkkä ja epävarma anopin seurassa. Tosin tiedostin sen vasta jälkikäteen. Anopin hyväntahtoinenkin neuvo tai ohje sai mut heti jollain tapaa puolustusasemiin. Minä muutuin, ei anoppi.
Nyt koitan vuorostani välttää oman miniäni suhteen ettei "annas kun näytän" tilanteita edes syntyisi. Tyttäreni vauvan kanssa ei tullut vastaavia "jännitteitä". Hän tietää ja tuntee tapani, eikä ota niin vakavasti.
Eli sietää hullaantuneen isoäidin vanhanaikaisia neuvoja, vaikkei niitä ikänään noudattaisi :)
Ja kuitenkin arvostan suuresti edesmennyttä anoppiani. Miniäni on aivan ihana (vaikka emme aina ihan samoin asioista ajattelekaan) ja kaikki lapsenlapseni ovat ihan yhtä rakkaita.
Jostain syystä omalta äidiltä sitä sietää paljon enemmän kuin puolison äidiltä.
Mitä varten "hullaantuneen isoäidin (miksi se on hullaantunut?)" jakaa niitä "vanhanaikaisia neuvoja"? Miksei voi olla aikuinen?
Uusi näkökulma, mielenkiintoista. Toivottavasti on muutama anoppi linjoilla.