Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako anoppikikin vastata? Miniällä ja pojallani ei vielä ole lasta, syksymmällä.
1. En tunne miniää kovin hyvin, vaikuttaa fiksulta, hyväkäytöksiseltä, sen 3v aikana, jonka olemme tunteneet olemme tavanneet ehkä 20x, viettäneet kahden ehkä tunnin yhteensä.
2. Tyttärellä on jo 3 lasta, heille ole ainoa isovanhempi lähistöllä ja olen pyrkinyt viettämään paljon aikaa heidän kanssaan, ihan vain siksi että itselläni on ollut läheiset välit isovanhempiin, tyttärelle kehtaan sanoa, että nyt tuon nämä kotiinsa, en jaksa enää. No, uskallan sanoa pojallekin, tosin miniän vanhemmat asuvat heitä lähempänä ja uskon ehkä vähän pelkäänkin, että suhde miniän vanhempiin tästä syystä tulee läheisemmäksi.
3. Minulla on tapana kertoilla miten ennen tehtiin, huomaan perineeni suvun tavan, en tarkoita että se olisi oikea tapa, mutta pelkään, että miniä ajattelee niin, tytär kyllä huomauttaa, että niin ja synnytettiin heinäseipään juureen ja lähdettiin lypsylle.Suvun tapa my ass.
Vanhemmiten sitä huomaa tulevansa samanlaiseksi kuin omat vanhemmat, vaikka nuorena vannoi etten ikinä.
Näin ei käy jos jatkuvasti kehittää itseään ja tiedostaa ettei toimi samoilla tavoilla.
Niinhän sitä nuorena luulee ;) Jos et vanhemmiten huomaa itsessäsi samaa kuin vanhemmissasi, niin olet sokea sille ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti/ anoppi on poissaoleva jos antaa nuoren itsenäistyä hösöttämättä. Minäkin kai olin poissaoleva äiti kun en kotona asuvan parikymppisen joka menoja kysellyt ja kun muutti kotoa pois, oli "lapsentahtinen yhteys" käytössä. Hän soitti, kävi, ei ahdisteltu.
Miniöitä en ymmärrä nyt, anoppi/ äiti on poissaoleva ja välinpitämätön, jos ei häiritse soitoillaan tai käynneillään.
Jos soittaa tai käy ja kysäisee jotain ihan puhetta pitääkseen, on utelias, asioihin puuttuva, ai a tunkeva häirikkö.
Missään ei lue mitään tuollaista. Miniät toivovat normaaleja käytöstapoja. Kunnioitusta, rajoja, asiallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako anoppikikin vastata? Miniällä ja pojallani ei vielä ole lasta, syksymmällä.
1. En tunne miniää kovin hyvin, vaikuttaa fiksulta, hyväkäytöksiseltä, sen 3v aikana, jonka olemme tunteneet olemme tavanneet ehkä 20x, viettäneet kahden ehkä tunnin yhteensä.
2. Tyttärellä on jo 3 lasta, heille ole ainoa isovanhempi lähistöllä ja olen pyrkinyt viettämään paljon aikaa heidän kanssaan, ihan vain siksi että itselläni on ollut läheiset välit isovanhempiin, tyttärelle kehtaan sanoa, että nyt tuon nämä kotiinsa, en jaksa enää. No, uskallan sanoa pojallekin, tosin miniän vanhemmat asuvat heitä lähempänä ja uskon ehkä vähän pelkäänkin, että suhde miniän vanhempiin tästä syystä tulee läheisemmäksi.
3. Minulla on tapana kertoilla miten ennen tehtiin, huomaan perineeni suvun tavan, en tarkoita että se olisi oikea tapa, mutta pelkään, että miniä ajattelee niin, tytär kyllä huomauttaa, että niin ja synnytettiin heinäseipään juureen ja lähdettiin lypsylle.Suvun tapa my ass.
Vanhemmiten sitä huomaa tulevansa samanlaiseksi kuin omat vanhemmat, vaikka nuorena vannoi etten ikinä.
Näin ei käy jos jatkuvasti kehittää itseään ja tiedostaa ettei toimi samoilla tavoilla.
Miniätkin voi kehittää itseään mutta kun peilistä ei näy mitään virhettä. Me vanhat sentään näemme itsekin virheitämme kun jutut kääntyy tyylin ennen.... Ja lavoille päästiin rippikoulun käytyä jne. Kahvipöydässä tuputus, jne.
Jaa. Mun 47-vuosimallia oleva anoppi ei ole eläessään virhettä tehnyt! Muutenkin erinomaisen täydellinen ja virheetön yksilö, kadehdittukin. Ainakin omasta mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Juu ei, koska eivät ole sellaisessa elämäntilanteessa. Mutta voivat olla tungettelevia riehujoita muuten. Esim. jotkut voi olla hyvinkin aggressiivisia sekaantumaan vaikkapa exänsä uuden perheen asioihin, soittelevat ja häiriköivät. Opettajana työskentelevä ystäväni voisi kertoa montakin tarinaa tietyistä vanhemmista, jotka ovat ottaneet lapsensa opettajan ikään kuin luokalle, ja ovat kärkkäänä valittamassa ja vaatimassa ja esittämässä milloin mitäkin, mutta itse asiassa vain häiriköivät normaalia lapsensa opetusta käsittämättä sitä itse.
Minä olen asiakaspalvelutyössä ja voin vannoa, että on olemassa asiakkaita, jotka ovat aivan painajaisia meille. Mikään normaali asia ei mene heidän kanssaan normaalisti, vaan aina kauheita vääntöjä, ja kyse on nuorista ihmisistä, ei vanhoista. Heitä ei asiakkainamme olekaan.
On myös ihan nuoriakin ihmisiä, jotka ovat aina suuna päänä ja tekemässä kaiken oman päänsä mukaan ottamatta yhtään huomioon muiden mielipiteitä. Entisen mieheni veljen vaimo oli tällainen. Olimme vielä ihan nuoria, alle kolmenkymmenen, kun mieheni kuoli ja tämä veljen vaimo päätti, että minä en pysty mihinkään vaan hän se järjestää kaikki asiat. Oli käynyt minun tietämättäni puhumassa sosiaalitoimistossakin, kuinka minun lapseni asiat nyt pitäisi järjestää, kun lapsen isä kuoli. Eivät kyllä ottaneet kuuleviin korviinsa hänen paasaustaan, kerran soittivat ja kysyivät, onko kaikki kunnossa. Kaikki oli kunnossa. Ihme ihminen ja sisarensa oli ihan samanlainen. Ja kun heille sitten tuli miehensä kanssa ero, kävi anopin pihassa tälle räyhäämässä ja polkemassa kukkapenkin hajalle.
Eli kyllä ihan yhtä hulluja on nuorissakin ihmisissä ja miniöissä. Toimivat vaan eri tavalla, kun ovat erilaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Mun appivanhemmat tuli kutsumatta kylään. Tunkivar odottamaan miestäni väkisin ja kun kävin kaupassa hakemassa heille tarjottavaa, anoppi ähräsikin palatessa jo verhojen kimpussa.
Heh, minulla on samanlainen kokemus. Me ostettiin asunto jossa upea kulmaikkuna. En halunnut siihen verhoa ja tätä ei anoppi sulattanut. Raahasi jotain ihme jäännösverhojaan väkisin ja alkoi mallata niitä ikkunaan. Appi taas ei hyväksynyt kwittokomeron lattiaa ja yritti vaihtaa sen väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Juu ei, koska eivät ole sellaisessa elämäntilanteessa. Mutta voivat olla tungettelevia riehujoita muuten. Esim. jotkut voi olla hyvinkin aggressiivisia sekaantumaan vaikkapa exänsä uuden perheen asioihin, soittelevat ja häiriköivät. Opettajana työskentelevä ystäväni voisi kertoa montakin tarinaa tietyistä vanhemmista, jotka ovat ottaneet lapsensa opettajan ikään kuin luokalle, ja ovat kärkkäänä valittamassa ja vaatimassa ja esittämässä milloin mitäkin, mutta itse asiassa vain häiriköivät normaalia lapsensa opetusta käsittämättä sitä itse.
Minä olen asiakaspalvelutyössä ja voin vannoa, että on olemassa asiakkaita, jotka ovat aivan painajaisia meille. Mikään normaali asia ei mene heidän kanssaan normaalisti, vaan aina kauheita vääntöjä, ja kyse on nuorista ihmisistä, ei vanhoista. Heitä ei asiakkainamme olekaan.
On myös ihan nuoriakin ihmisiä, jotka ovat aina suuna päänä ja tekemässä kaiken oman päänsä mukaan ottamatta yhtään huomioon muiden mielipiteitä. Entisen mieheni veljen vaimo oli tällainen. Olimme vielä ihan nuoria, alle kolmenkymmenen, kun mieheni kuoli ja tämä veljen vaimo päätti, että minä en pysty mihinkään vaan hän se järjestää kaikki asiat. Oli käynyt minun tietämättäni puhumassa sosiaalitoimistossakin, kuinka minun lapseni asiat nyt pitäisi järjestää, kun lapsen isä kuoli. Eivät kyllä ottaneet kuuleviin korviinsa hänen paasaustaan, kerran soittivat ja kysyivät, onko kaikki kunnossa. Kaikki oli kunnossa. Ihme ihminen ja sisarensa oli ihan samanlainen. Ja kun heille sitten tuli miehensä kanssa ero, kävi anopin pihassa tälle räyhäämässä ja polkemassa kukkapenkin hajalle.
Eli kyllä ihan yhtä hulluja on nuorissakin ihmisissä ja miniöissä. Toimivat vaan eri tavalla, kun ovat erilaisessa tilanteessa.
Tämä ei liity tähän mitenkäån. Tässä puhutaan anopin tungettelusra miniän kotiin. Miniät eivät tunge järjestelemään anoppien elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Mun appivanhemmat tuli kutsumatta kylään. Tunkivar odottamaan miestäni väkisin ja kun kävin kaupassa hakemassa heille tarjottavaa, anoppi ähräsikin palatessa jo verhojen kimpussa.
Heh, minulla on samanlainen kokemus. Me ostettiin asunto jossa upea kulmaikkuna. En halunnut siihen verhoa ja tätä ei anoppi sulattanut. Raahasi jotain ihme jäännösverhojaan väkisin ja alkoi mallata niitä ikkunaan. Appi taas ei hyväksynyt kwittokomeron lattiaa ja yritti vaihtaa sen väkisin.
Höpsistä. Noin ei käy aikuisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.
Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Mun appivanhemmat tuli kutsumatta kylään. Tunkivar odottamaan miestäni väkisin ja kun kävin kaupassa hakemassa heille tarjottavaa, anoppi ähräsikin palatessa jo verhojen kimpussa.
Heh, minulla on samanlainen kokemus. Me ostettiin asunto jossa upea kulmaikkuna. En halunnut siihen verhoa ja tätä ei anoppi sulattanut. Raahasi jotain ihme jäännösverhojaan väkisin ja alkoi mallata niitä ikkunaan. Appi taas ei hyväksynyt kwittokomeron lattiaa ja yritti vaihtaa sen väkisin.
Höpsistä. Noin ei käy aikuisille ihmisille.
Oltiin 24 ja 26 ja kumpikin asunut vuosia omillaan. Asunnon ostimme itse.
Niin cain marssivat appivanhemmat paikalle kutsumatta. Anopille valtava säkki jäännösverhoja joita alkoi mallailla ikkunaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Juu ei, koska eivät ole sellaisessa elämäntilanteessa. Mutta voivat olla tungettelevia riehujoita muuten. Esim. jotkut voi olla hyvinkin aggressiivisia sekaantumaan vaikkapa exänsä uuden perheen asioihin, soittelevat ja häiriköivät. Opettajana työskentelevä ystäväni voisi kertoa montakin tarinaa tietyistä vanhemmista, jotka ovat ottaneet lapsensa opettajan ikään kuin luokalle, ja ovat kärkkäänä valittamassa ja vaatimassa ja esittämässä milloin mitäkin, mutta itse asiassa vain häiriköivät normaalia lapsensa opetusta käsittämättä sitä itse.
Minä olen asiakaspalvelutyössä ja voin vannoa, että on olemassa asiakkaita, jotka ovat aivan painajaisia meille. Mikään normaali asia ei mene heidän kanssaan normaalisti, vaan aina kauheita vääntöjä, ja kyse on nuorista ihmisistä, ei vanhoista. Heitä ei asiakkainamme olekaan.
On myös ihan nuoriakin ihmisiä, jotka ovat aina suuna päänä ja tekemässä kaiken oman päänsä mukaan ottamatta yhtään huomioon muiden mielipiteitä. Entisen mieheni veljen vaimo oli tällainen. Olimme vielä ihan nuoria, alle kolmenkymmenen, kun mieheni kuoli ja tämä veljen vaimo päätti, että minä en pysty mihinkään vaan hän se järjestää kaikki asiat. Oli käynyt minun tietämättäni puhumassa sosiaalitoimistossakin, kuinka minun lapseni asiat nyt pitäisi järjestää, kun lapsen isä kuoli. Eivät kyllä ottaneet kuuleviin korviinsa hänen paasaustaan, kerran soittivat ja kysyivät, onko kaikki kunnossa. Kaikki oli kunnossa. Ihme ihminen ja sisarensa oli ihan samanlainen. Ja kun heille sitten tuli miehensä kanssa ero, kävi anopin pihassa tälle räyhäämässä ja polkemassa kukkapenkin hajalle.
Eli kyllä ihan yhtä hulluja on nuorissakin ihmisissä ja miniöissä. Toimivat vaan eri tavalla, kun ovat erilaisessa tilanteessa.
Tämä ei liity tähän mitenkäån. Tässä puhutaan anopin tungettelusra miniän kotiin. Miniät eivät tunge järjestelemään anoppien elämää.
Kun äitini jäi 81- vuotiaana leskeksi kyllä ne miniät olivat tunkemassa järjestelemään ja tekemään ehdotuksia miten kotia muutetaan.
Äitini oli teräväpäinen ihminen, pystyi hoitamaan pankkiasiansa (yhtä miniää se erikoisesti kiukutti, anna mummi valtakirja) , osti ruokansa ja laittoi sapuskansa. Miniät tunki siivoomaan ja pesemään pyykkiä mutta mummi otti tutun siivoojarouvan tekemään nuo hommat.
Kovasti kävi miniät vahtimassa, mitä se mummi on villatakin/ kengät/ hatun/ uuden takin ostanut kun vanhatkin vielä ihan hyviä.
Mummilta jäi silti säästöjä ja omaisuutta vaikka "tuhlasi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Kkiitos ei, on ihan hyvät sanat, ilman riitaa. Monet anopit ovat ensimmöistä kotiaan varustelleet pienemmillä tuloilla.
Mieheni lasten äiti piti omaa äitiään huonona. Hän jätti lapset koko ajan jonnekin hoitoon ja hurvitteli omia hommiaan. Lisäksi oli siivoushully, ja lasten piti kantaa sänkyjä myöten kaikki kerran viikossa ulos tuulettumaan. Itsestään ei kuulemma tulisi ikiknä samanlaista.
Mites kävikään? Lapset on nyt 12 ja 15, ja Koko kesänä lapset eivät ole saaneet olla äidin kotona. Pari päivää ovat käyneet nukkumassa siellä. Nuorempi itkeskelee kun on ikävä kotiin...
Lisäksi huutorääkyy lapsille joka päivä siivoamisesta silloin kun lapset siellä ovat.
Ainoa mitä hän tekee taidokkaasti on kulissien yllä pitäminen, ettei kukaan vain saisi tietää että hän on jopa huonompi ja pahempi kuink äitinsä.
Mutta niin vain rakoilee nekin kulissit ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Appiukko yritti tuoda 70-luvun lastulevy kirjahyllyn meille vuosi sitten. Emme sitä suostuneet ottamaan, miksi olisimme, kun olimme jo 15 vuotta itse ostaneet huonekalumme. Väittelyn lopuksi appiukko totesi "Sittenhän minun pitää viedä se itse kaatopaikalle, kun ei se muualle kelpaa".
Nii-iin, viepä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Mun appivanhemmat tuli kutsumatta kylään. Tunkivar odottamaan miestäni väkisin ja kun kävin kaupassa hakemassa heille tarjottavaa, anoppi ähräsikin palatessa jo verhojen kimpussa.
Kummallista. Kaikkea sitä kuuleekin (tai paremminkin nyt siis "lukee." ) En ole kenenkään ikinä kuullut puhuvan mistään tuollaisesta. Eikä tulisi itselle mieleenkään mennä kenenkään verhoja vaihtelemaan.
Olen kyllä kuullut, kuinka joku tai jotkut on sanoneet anopistaan, että ihan paska akka jne. mutta kun sitten ollaan puhuttu enemmän asiasta, niin kyllä ne on olleet paljon mitättömämpiä juttuja kuin mikään ominpäin verhojen laittelu tai mikään sisustaminen.
Veljeni kyllä joskus manasi exänsä vanhempia, että ne tulee omilla avaimillaan heille milloin huvittaa, mutta siihen oli syynä se veljen silloinen vaimo, joka oli niin kiinni vanhemmissaan, että joka asia piti tehdä niiden kanssa ja joka päivä piti olla tekemisissä. Sieti sen kyllä jotenkuten, koska nämä vanhemmat oli kuitenkin aika mukavia ihmisiä, se oli vain heidän perhekulttuuriaan sellainen. Kun he sitten erosivat ja vaimolle ilmestyi uusi mies, niin tämä uusi vävy pisti kuulemma heti välit poikki niihin vanhempiin ja vaati porukkaansa muuttamaan eri paikkakunnallekin. Kaikille ei vain kaikki sovi.
Mutta ihan noin räikeitä asioita, että tullaan toisen sisustusta muuttamaan kysymättä edes mitään, siitä en ole muualta koskaan kuullut mitään, vain näistä ketjuista lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Kkiitos ei, on ihan hyvät sanat, ilman riitaa. Monet anopit ovat ensimmöistä kotiaan varustelleet pienemmillä tuloilla.
Kun ei se mene perille. Ne samaiset verhot löytyy sitten väkisin kuistilta tai komerosta tai sitten ne yritetään uudestaan väkisin ripustaa ikkunaan.
Anopin ensikoti ei liity minuun mitenkään. Kun se meidän kotimme ei ole hänen jatkumonsa tai ulokkeensa kuten emme ole mekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Mun appivanhemmat tuli kutsumatta kylään. Tunkivar odottamaan miestäni väkisin ja kun kävin kaupassa hakemassa heille tarjottavaa, anoppi ähräsikin palatessa jo verhojen kimpussa.
Kummallista. Kaikkea sitä kuuleekin (tai paremminkin nyt siis "lukee." ) En ole kenenkään ikinä kuullut puhuvan mistään tuollaisesta. Eikä tulisi itselle mieleenkään mennä kenenkään verhoja vaihtelemaan.
Olen kyllä kuullut, kuinka joku tai jotkut on sanoneet anopistaan, että ihan paska akka jne. mutta kun sitten ollaan puhuttu enemmän asiasta, niin kyllä ne on olleet paljon mitättömämpiä juttuja kuin mikään ominpäin verhojen laittelu tai mikään sisustaminen.
Veljeni kyllä joskus manasi exänsä vanhempia, että ne tulee omilla avaimillaan heille milloin huvittaa, mutta siihen oli syynä se veljen silloinen vaimo, joka oli niin kiinni vanhemmissaan, että joka asia piti tehdä niiden kanssa ja joka päivä piti olla tekemisissä. Sieti sen kyllä jotenkuten, koska nämä vanhemmat oli kuitenkin aika mukavia ihmisiä, se oli vain heidän perhekulttuuriaan sellainen. Kun he sitten erosivat ja vaimolle ilmestyi uusi mies, niin tämä uusi vävy pisti kuulemma heti välit poikki niihin vanhempiin ja vaati porukkaansa muuttamaan eri paikkakunnallekin. Kaikille ei vain kaikki sovi.
Mutta ihan noin räikeitä asioita, että tullaan toisen sisustusta muuttamaan kysymättä edes mitään, siitä en ole muualta koskaan kuullut mitään, vain näistä ketjuista lukenut.
Ei ihmiset näistå kerro julkisesti. En minäkään ole anopistani kenellekään puhunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako anoppikikin vastata? Miniällä ja pojallani ei vielä ole lasta, syksymmällä.
1. En tunne miniää kovin hyvin, vaikuttaa fiksulta, hyväkäytöksiseltä, sen 3v aikana, jonka olemme tunteneet olemme tavanneet ehkä 20x, viettäneet kahden ehkä tunnin yhteensä.
2. Tyttärellä on jo 3 lasta, heille ole ainoa isovanhempi lähistöllä ja olen pyrkinyt viettämään paljon aikaa heidän kanssaan, ihan vain siksi että itselläni on ollut läheiset välit isovanhempiin, tyttärelle kehtaan sanoa, että nyt tuon nämä kotiinsa, en jaksa enää. No, uskallan sanoa pojallekin, tosin miniän vanhemmat asuvat heitä lähempänä ja uskon ehkä vähän pelkäänkin, että suhde miniän vanhempiin tästä syystä tulee läheisemmäksi.
3. Minulla on tapana kertoilla miten ennen tehtiin, huomaan perineeni suvun tavan, en tarkoita että se olisi oikea tapa, mutta pelkään, että miniä ajattelee niin, tytär kyllä huomauttaa, että niin ja synnytettiin heinäseipään juureen ja lähdettiin lypsylle.Suvun tapa my ass.
Vanhemmiten sitä huomaa tulevansa samanlaiseksi kuin omat vanhemmat, vaikka nuorena vannoi etten ikinä.
Näin ei käy jos jatkuvasti kehittää itseään ja tiedostaa ettei toimi samoilla tavoilla.
Hyvinkin koulutetut ja fiksut sairastuvat muistisairauksiin, jotkut jo työelämässä ollessaan kun työasiat ei enää onnistu. Muistiot on käsittämätöntä kieltä ja ihan out töistä. Sisareni alz- oireet näkyi viidestäkympistä lähtien, 55 - vuotiaana lukutaito jo unohtunut eikä osannut kirjoittaa enää.
Osalla on vahva usko että ihminen voi hallita terveytensä. Mm. Nuo hyvinvointialan ihmiset, heillä ihan järkkyä pakenemista tosiasioista, en koskaan sairastu mihinkään kun pidän itsestäni huolta.Sitä suuremmalla syyllä huoltajilla on oikeus suojella lapsiaan ja itseään ja omaa jaksamistaan heiltä.
Niin on, siksi ei pidä käydä hoitolaitoksessa eikä isommille lapsillekaan kertoa sairauksista vaan vihata sitä sairastunutta puolison vanhempaa. Ois kuollut suoraan, perintö hupenee hoitomaksuihin eikä asuntoa pääse myymään.
Tavallinen dementia on höpsäkkyyttä, voi kestää vuosia ennenkuin se näkyy kuin vanhojen asioiden puhumisena ja nimien unohtamisena.Itsensä ja lastensa suojaaminen ja kotinsa rauhoittaminen ei ole vihaamista.
Toivottavasti olet ikuisesti terve niin lastesi ei tartte suojata itseään ja kotia aiheuttamaltasi uhalla.
Tosin voit olla helposti uhka ilman sairastumistakin. Jos erehdyt toivomaan, että saat nähdä vilauksen lapsenlapsesta, olet hirviö, joka pitää lasta jätskipakettina ja vaatii omaa siivua lapsipullasta.
Kuinka moni ajattelee, että jokainen jolla on lapsia voi olla jonakin päivänä anoppi. Siinä sitten pääse olemaan ykkösvihollinen, jota ei saa päästää kynnyksen yli.
Olen muissakin anoppeja käsittelevissä ketjuissa todennut, että jos aikanaan olen samanlainen rajaton painajainen kuin anoppini, niin toivon, että pojillani on niin paljon selkärankaa, että ulkoistavat minut heidän elämästään. Ihan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
Mä tuun toimeen kaikkien muiden ihmisten kanssa, paitsi anopin. Toisten kanssa paremmin, toisten huonommin. Yksikään toinen ei hauku, mitätöi, tule mun kotiin kielloista huolimatta, täytä mun kotia tavaroilla joita kukaan ei tarvitse... Miksi tuo pitäisi sallia anopille?
No, jonkun mielestä kerta vuoteen näkemistä voi olla vähänlaisesti, kun taas useampi kerta viikon sisällä saisi itsellänikin kiintiön aina nopsaan täyttymään.