Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
Mä tuun toimeen kaikkien muiden ihmisten kanssa, paitsi anopin. Toisten kanssa paremmin, toisten huonommin. Yksikään toinen ei hauku, mitätöi, tule mun kotiin kielloista huolimatta, täytä mun kotia tavaroilla joita kukaan ei tarvitse... Miksi tuo pitäisi sallia anopille?
Onko sun miehellä mitään sananvaltaa " sinun kodissasi? "
Tietysti. Hän tosin on antanut minulle vapaat kädet sisustuksen suhteen, kunhan ei ole liian värikästä. Isommat hankinnat tehdään yhdessä.
Lapset ovat myös saaneet muokata tietyissä rajoissa omat huoneensa sellaiseksi, että viihtyvät itse.
Tärkeimmän pointin unohdin alleviivata. Mies asuu samassa taloudessa kuin minä. Anoppi ei asu. Hän saa vapaasti sisustaa kotiaan niillä karseilla verhoilla, mun kodissa ne eivät tule käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
Mä tuun toimeen kaikkien muiden ihmisten kanssa, paitsi anopin. Toisten kanssa paremmin, toisten huonommin. Yksikään toinen ei hauku, mitätöi, tule mun kotiin kielloista huolimatta, täytä mun kotia tavaroilla joita kukaan ei tarvitse... Miksi tuo pitäisi sallia anopille?
Ei ole kukaan sanonut, että sun pitääkään sallia. Pidä tiukasti oma pääsi siinä asiassa, kyllä se lopulta perille menee. Haukkuja ei tarvitse kuunnella eikä kukaan saa tulla kotiisi, jos olet kieltänyt. Nykyajan ovet saa lukkoon. Ja kun kännykästä näkee, kuka soittaa, ei anopin puheluun tarvitse vastata.
Voihan se sua haukkua muualla ja muille ihmisille, mutta etpä ainakaan sinä ole kuulemassa.
Miniälläni ei ole minun numeroani, se on salattu ja eikä kukaan anna sitä hänelle. Hän saattoi soittaa yöllä haukkuakseen mistä milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
Mä tuun toimeen kaikkien muiden ihmisten kanssa, paitsi anopin. Toisten kanssa paremmin, toisten huonommin. Yksikään toinen ei hauku, mitätöi, tule mun kotiin kielloista huolimatta, täytä mun kotia tavaroilla joita kukaan ei tarvitse... Miksi tuo pitäisi sallia anopille?
Ei ole kukaan sanonut, että sun pitääkään sallia. Pidä tiukasti oma pääsi siinä asiassa, kyllä se lopulta perille menee. Haukkuja ei tarvitse kuunnella eikä kukaan saa tulla kotiisi, jos olet kieltänyt. Nykyajan ovet saa lukkoon. Ja kun kännykästä näkee, kuka soittaa, ei anopin puheluun tarvitse vastata.
Voihan se sua haukkua muualla ja muille ihmisille, mutta etpä ainakaan sinä ole kuulemassa.
Rajattomasta anopista kärsivänä voin kertoa, että ei mene perille.
No hyvänen aika, etkö sä saa ovia lukkoon?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole kuullut tällaisista vanhojen verhojensa, romujensa tunkemisesta nuorten huusholliin, niinkuin en myöskään tätä oman itsensä väkisin tunkemista.
Eli ei tupata jos ei tykätä. Paitsi täältä ketjuista olen lukenut. Ilmeisesti liittyy jonkun paikkakunnan (heimon) perinteisiin joita halutaan vaan itsepäisesti jatkaa.
En minäkään tällaiseen ollut törmännyt ennen anoppiini tutustumista. Hyvin rajaton tapaus on. Pohjaton kontrollin tarve. Edellyttää pojaltaan ja minulta kuuliaisuutta ja tottelua. Hyvä ettei tarvitse punaista mattoa tämän ylhäisyyden eteen levittää.
Jotenkin on mun vika, kun ei olla tekemisissä. No, ihan sama mitä anoppi minusta ajattelee. Kunhan ei tarvitse nähdä, niin ihan jees. Pojalleen soittaa vain kun tarvitsee palveluksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
Mä tuun toimeen kaikkien muiden ihmisten kanssa, paitsi anopin. Toisten kanssa paremmin, toisten huonommin. Yksikään toinen ei hauku, mitätöi, tule mun kotiin kielloista huolimatta, täytä mun kotia tavaroilla joita kukaan ei tarvitse... Miksi tuo pitäisi sallia anopille?
Ei ole kukaan sanonut, että sun pitääkään sallia. Pidä tiukasti oma pääsi siinä asiassa, kyllä se lopulta perille menee. Haukkuja ei tarvitse kuunnella eikä kukaan saa tulla kotiisi, jos olet kieltänyt. Nykyajan ovet saa lukkoon. Ja kun kännykästä näkee, kuka soittaa, ei anopin puheluun tarvitse vastata.
Voihan se sua haukkua muualla ja muille ihmisille, mutta etpä ainakaan sinä ole kuulemassa.
Rajattomasta anopista kärsivänä voin kertoa, että ei mene perille.
No hyvänen aika, etkö sä saa ovia lukkoon?
Tottakai saan. En vaan halua lukittautua kotiini anopin takia. Kerrostalossa ei niin väliksi, mutta varsinkin kesällä tukee omakotitalossa rampattua ovesta jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
Mä tuun toimeen kaikkien muiden ihmisten kanssa, paitsi anopin. Toisten kanssa paremmin, toisten huonommin. Yksikään toinen ei hauku, mitätöi, tule mun kotiin kielloista huolimatta, täytä mun kotia tavaroilla joita kukaan ei tarvitse... Miksi tuo pitäisi sallia anopille?
Ei ole kukaan sanonut, että sun pitääkään sallia. Pidä tiukasti oma pääsi siinä asiassa, kyllä se lopulta perille menee. Haukkuja ei tarvitse kuunnella eikä kukaan saa tulla kotiisi, jos olet kieltänyt. Nykyajan ovet saa lukkoon. Ja kun kännykästä näkee, kuka soittaa, ei anopin puheluun tarvitse vastata.
Voihan se sua haukkua muualla ja muille ihmisille, mutta etpä ainakaan sinä ole kuulemassa.
Miniälläni ei ole minun numeroani, se on salattu ja eikä kukaan anna sitä hänelle. Hän saattoi soittaa yöllä haukkuakseen mistä milloinkin.
Mulla on samasta syystä anopin numero blokattuna. Lasten numerot ovat salaisia, eikä niitä ole anopille annettu. Ei tiedä mitä hän sairaassa mielessään keksii satuilla lapsille. Haukkuu häpeilemättä mua ja lasten isää lapsille vaikka ollaan vieressä.
Ikävää, että tuollaisia ihmisiä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
Mä tuun toimeen kaikkien muiden ihmisten kanssa, paitsi anopin. Toisten kanssa paremmin, toisten huonommin. Yksikään toinen ei hauku, mitätöi, tule mun kotiin kielloista huolimatta, täytä mun kotia tavaroilla joita kukaan ei tarvitse... Miksi tuo pitäisi sallia anopille?
Ei ole kukaan sanonut, että sun pitääkään sallia. Pidä tiukasti oma pääsi siinä asiassa, kyllä se lopulta perille menee. Haukkuja ei tarvitse kuunnella eikä kukaan saa tulla kotiisi, jos olet kieltänyt. Nykyajan ovet saa lukkoon. Ja kun kännykästä näkee, kuka soittaa, ei anopin puheluun tarvitse vastata.
Voihan se sua haukkua muualla ja muille ihmisille, mutta etpä ainakaan sinä ole kuulemassa.
Rajattomasta anopista kärsivänä voin kertoa, että ei mene perille.
No hyvänen aika, etkö sä saa ovia lukkoon?
Ne tavarat löytyy ovelta tai jos portti on kiinni niin portilta. Tai sitten mökin terassilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuttiin vuosi opiskelija-asunnossa yhdessä ennen omistusasunnon ostoa. Se oli sisustettu kokonaan vanhoilla tavaroilla sänkyä lukuunottamatta.
Appivanhemmat moneen kertaan nirpisteli nenää mm mun isältä perimilleni antiikkihuonekaluille.
Sitten muutettiin omistusasuntoon, jonka ostimme puoliksi. Siitä tuli yhtäkkiä "Matin asunto" ja sinne yritettiin roudata estoitta kaikki romu autotallista ja varastoista.
Luultavasti siksi kun erehdyin sanomaan anopille, että nyt tähän asuntoon ostamme uusia kalusteita ja laitamme oikein nätiksi. Isävainaan perintökamat toki jäivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole kuullut tällaisista vanhojen verhojensa, romujensa tunkemisesta nuorten huusholliin, niinkuin en myöskään tätä oman itsensä väkisin tunkemista.
Eli ei tupata jos ei tykätä. Paitsi täältä ketjuista olen lukenut. Ilmeisesti liittyy jonkun paikkakunnan (heimon) perinteisiin joita halutaan vaan itsepäisesti jatkaa.Ei liity.
Se ettei niistä kertoilla johtuu häpeästä. En minkään appivanhemmistani kenellekään puhu. Täällä kerron.
Täällä on hyvä tuntemattomille kertoa satuja. Tuttusi ja työtoverisi tietäisivät totuuden, ehkä olet peräti sinkku tai yh. Heille ei voi puhua mitä vaan jos jutut ovat mitä milloinkin sattuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole kuullut tällaisista vanhojen verhojensa, romujensa tunkemisesta nuorten huusholliin, niinkuin en myöskään tätä oman itsensä väkisin tunkemista.
Eli ei tupata jos ei tykätä. Paitsi täältä ketjuista olen lukenut. Ilmeisesti liittyy jonkun paikkakunnan (heimon) perinteisiin joita halutaan vaan itsepäisesti jatkaa.Ei liity.
Se ettei niistä kertoilla johtuu häpeästä. En minkään appivanhemmistani kenellekään puhu. Täällä kerron.
Täällä on hyvä tuntemattomille kertoa satuja. Tuttusi ja työtoverisi tietäisivät totuuden, ehkä olet peräti sinkku tai yh. Heille ei voi puhua mitä vaan jos jutut ovat mitä milloinkin sattuu
Suomessa kaameat isovanhemmat on tabu. Ei haluta tietää, ei haluta kuulla, haetaan vikaa uhrista. Siksi tilanteesta ei kerrota kenellekään, keskenämme kiroilemme.
Anoppi toki meuhkaa pitkin Itä-Suomea estoitta.
Tässäkin ketjussa on näitä nyyhkytarinoita isovanhempien elämästä. Miksi niitä kerrotaan? Meillekin jauhetaan milloin mistäkin kaameudesta ja nyyhkitään omia asioita. Anoppi istui häissämmekin naulakossa ja kitisi omia ongelmiaan. Ei edes yhtä päivää kyennyt käyttäytymään ja ajattelemaan muita.
Ei lastenlasten elämäntehtävä ole hyvitellä isovanhempaa! Ei lasten eikä lastenlasten. Mistä ihmeestä tällainen ajatuskuvio on keksitty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole kuullut tällaisista vanhojen verhojensa, romujensa tunkemisesta nuorten huusholliin, niinkuin en myöskään tätä oman itsensä väkisin tunkemista.
Eli ei tupata jos ei tykätä. Paitsi täältä ketjuista olen lukenut. Ilmeisesti liittyy jonkun paikkakunnan (heimon) perinteisiin joita halutaan vaan itsepäisesti jatkaa.Ei liity.
Se ettei niistä kertoilla johtuu häpeästä. En minkään appivanhemmistani kenellekään puhu. Täällä kerron.
Täällä on hyvä tuntemattomille kertoa satuja. Tuttusi ja työtoverisi tietäisivät totuuden, ehkä olet peräti sinkku tai yh. Heille ei voi puhua mitä vaan jos jutut ovat mitä milloinkin sattuu
Miksi olet tahallasi ilkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Olen eri kuin hän jolle vastasit mutta voi kertoa että meillä on miniä tullut kielloista huolimatta monet kerran humalassa riehumaan pihalla, sisälle ei ole päästetty, naapuri on soittanut poliisit ja miniä on viety putkaan. Hän on myös "sisustanut" kotiamme rikkomalla tavaroita, ovia ja heittämällä ulos kaiken mitä on käsiinsä saanut. Hän on myös sekaantunut minun ja koko perheemme asioihin esim ostamalla laskuumme vaatteita ym muita tavaroita. Hän on käynyt kampaajalla, kosmetologilla, solariumissa, eläinlääkärissä ja monissa muissa paikoissa kertoen että minä olen luvannut maksaa. Hän on riehunut ravintoissa, monissa tapahtumissa, yleisillä paikoilla ja päätynyt putkaan. Appiukolle hän ei sentäs ole mitään syöttänyt mutta hän on salaa juottanut nuorimman poikamme humalaan (14 vuotiaan). Haluan myös vastata aloittajan kysymykseen, luulin että miniä viisastuisi lapsen saatuaan, emme käyneet sairaalassa vauvaa katsomassa koska sovimme miniän kanssa että menemme sitten heidän kotiinsa katsomaan, poikamme oli aina töissä iltavuorossa ja mieheni ja minä päivävuorossa joten sovimme miniän kanssa että me menemme illalla mutta ei hän ollutkaan kotona vauvan kanssa vaan oli tullut ystävälle joku kriisi joten miniä oli mennyt häntä auttamaan. Näin kävi monta kertaa, lopulta selvisi että miniä kävi toisen miehen luona iltaisin vauvan kanssa. Myöhemmin hän jätti vauvan yksin kotiin mennessään toisen miehen luokse ja myöskin ajeli autolla pitkiäkin matkoja humalassa lapsi kyydissä. Tässä syitä miksi miniä alkoi "hieman" ärsyttämään. Onneksi tuo aika on ohi, erohan siinä lopulta tuli ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan lapsi lähentää anoppia ja miniää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Olen eri kuin hän jolle vastasit mutta voi kertoa että meillä on miniä tullut kielloista huolimatta monet kerran humalassa riehumaan pihalla, sisälle ei ole päästetty, naapuri on soittanut poliisit ja miniä on viety putkaan. Hän on myös "sisustanut" kotiamme rikkomalla tavaroita, ovia ja heittämällä ulos kaiken mitä on käsiinsä saanut. Hän on myös sekaantunut minun ja koko perheemme asioihin esim ostamalla laskuumme vaatteita ym muita tavaroita. Hän on käynyt kampaajalla, kosmetologilla, solariumissa, eläinlääkärissä ja monissa muissa paikoissa kertoen että minä olen luvannut maksaa. Hän on riehunut ravintoissa, monissa tapahtumissa, yleisillä paikoilla ja päätynyt putkaan. Appiukolle hän ei sentäs ole mitään syöttänyt mutta hän on salaa juottanut nuorimman poikamme humalaan (14 vuotiaan). Haluan myös vastata aloittajan kysymykseen, luulin että miniä viisastuisi lapsen saatuaan, emme käyneet sairaalassa vauvaa katsomassa koska sovimme miniän kanssa että menemme sitten heidän kotiinsa katsomaan, poikamme oli aina töissä iltavuorossa ja mieheni ja minä päivävuorossa joten sovimme miniän kanssa että me menemme illalla mutta ei hän ollutkaan kotona vauvan kanssa vaan oli tullut ystävälle joku kriisi joten miniä oli mennyt häntä auttamaan. Näin kävi monta kertaa, lopulta selvisi että miniä kävi toisen miehen luona iltaisin vauvan kanssa. Myöhemmin hän jätti vauvan yksin kotiin mennessään toisen miehen luokse ja myöskin ajeli autolla pitkiäkin matkoja humalassa lapsi kyydissä. Tässä syitä miksi miniä alkoi "hieman" ärsyttämään. Onneksi tuo aika on ohi, erohan siinä lopulta tuli ja hyvä niin.
Me on haettu anopille kolme vuoden laajennettua lähestymiskieltoa. Hän on häiriköinyt kotiamme toistuvasti ja poliisi on poistanut hänet täältä. Sen lisäksi hän on tehnyt meistä perättömiä viranomaisilmoituksia ympäriinsä, soitellut työnantajille, kaapannut lapset puistosta, herjannut kaikille sukulaisille ja naapureille meitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Olen eri kuin hän jolle vastasit mutta voi kertoa että meillä on miniä tullut kielloista huolimatta monet kerran humalassa riehumaan pihalla, sisälle ei ole päästetty, naapuri on soittanut poliisit ja miniä on viety putkaan. Hän on myös "sisustanut" kotiamme rikkomalla tavaroita, ovia ja heittämällä ulos kaiken mitä on käsiinsä saanut. Hän on myös sekaantunut minun ja koko perheemme asioihin esim ostamalla laskuumme vaatteita ym muita tavaroita. Hän on käynyt kampaajalla, kosmetologilla, solariumissa, eläinlääkärissä ja monissa muissa paikoissa kertoen että minä olen luvannut maksaa. Hän on riehunut ravintoissa, monissa tapahtumissa, yleisillä paikoilla ja päätynyt putkaan. Appiukolle hän ei sentäs ole mitään syöttänyt mutta hän on salaa juottanut nuorimman poikamme humalaan (14 vuotiaan). Haluan myös vastata aloittajan kysymykseen, luulin että miniä viisastuisi lapsen saatuaan, emme käyneet sairaalassa vauvaa katsomassa koska sovimme miniän kanssa että menemme sitten heidän kotiinsa katsomaan, poikamme oli aina töissä iltavuorossa ja mieheni ja minä päivävuorossa joten sovimme miniän kanssa että me menemme illalla mutta ei hän ollutkaan kotona vauvan kanssa vaan oli tullut ystävälle joku kriisi joten miniä oli mennyt häntä auttamaan. Näin kävi monta kertaa, lopulta selvisi että miniä kävi toisen miehen luona iltaisin vauvan kanssa. Myöhemmin hän jätti vauvan yksin kotiin mennessään toisen miehen luokse ja myöskin ajeli autolla pitkiäkin matkoja humalassa lapsi kyydissä. Tässä syitä miksi miniä alkoi "hieman" ärsyttämään. Onneksi tuo aika on ohi, erohan siinä lopulta tuli ja hyvä niin.
Varmasti rankkaa, kun on lähipiirissä joku, jolla on elämänhallinta noin pahasti hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Olen eri kuin hän jolle vastasit mutta voi kertoa että meillä on miniä tullut kielloista huolimatta monet kerran humalassa riehumaan pihalla, sisälle ei ole päästetty, naapuri on soittanut poliisit ja miniä on viety putkaan. Hän on myös "sisustanut" kotiamme rikkomalla tavaroita, ovia ja heittämällä ulos kaiken mitä on käsiinsä saanut. Hän on myös sekaantunut minun ja koko perheemme asioihin esim ostamalla laskuumme vaatteita ym muita tavaroita. Hän on käynyt kampaajalla, kosmetologilla, solariumissa, eläinlääkärissä ja monissa muissa paikoissa kertoen että minä olen luvannut maksaa. Hän on riehunut ravintoissa, monissa tapahtumissa, yleisillä paikoilla ja päätynyt putkaan. Appiukolle hän ei sentäs ole mitään syöttänyt mutta hän on salaa juottanut nuorimman poikamme humalaan (14 vuotiaan). Haluan myös vastata aloittajan kysymykseen, luulin että miniä viisastuisi lapsen saatuaan, emme käyneet sairaalassa vauvaa katsomassa koska sovimme miniän kanssa että menemme sitten heidän kotiinsa katsomaan, poikamme oli aina töissä iltavuorossa ja mieheni ja minä päivävuorossa joten sovimme miniän kanssa että me menemme illalla mutta ei hän ollutkaan kotona vauvan kanssa vaan oli tullut ystävälle joku kriisi joten miniä oli mennyt häntä auttamaan. Näin kävi monta kertaa, lopulta selvisi että miniä kävi toisen miehen luona iltaisin vauvan kanssa. Myöhemmin hän jätti vauvan yksin kotiin mennessään toisen miehen luokse ja myöskin ajeli autolla pitkiäkin matkoja humalassa lapsi kyydissä. Tässä syitä miksi miniä alkoi "hieman" ärsyttämään. Onneksi tuo aika on ohi, erohan siinä lopulta tuli ja hyvä niin.
Varmasti rankkaa, kun on lähipiirissä joku, jolla on elämänhallinta noin pahasti hukassa.
Oli rankkaa meille kaikille, enkä kaikkea kauheimpia asioita halunnut täällä edes kertoa mutta lapsenlapsella on kaikki hyvin ja hän on meille erittäin rakas, se on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Olen eri kuin hän jolle vastasit mutta voi kertoa että meillä on miniä tullut kielloista huolimatta monet kerran humalassa riehumaan pihalla, sisälle ei ole päästetty, naapuri on soittanut poliisit ja miniä on viety putkaan. Hän on myös "sisustanut" kotiamme rikkomalla tavaroita, ovia ja heittämällä ulos kaiken mitä on käsiinsä saanut. Hän on myös sekaantunut minun ja koko perheemme asioihin esim ostamalla laskuumme vaatteita ym muita tavaroita. Hän on käynyt kampaajalla, kosmetologilla, solariumissa, eläinlääkärissä ja monissa muissa paikoissa kertoen että minä olen luvannut maksaa. Hän on riehunut ravintoissa, monissa tapahtumissa, yleisillä paikoilla ja päätynyt putkaan. Appiukolle hän ei sentäs ole mitään syöttänyt mutta hän on salaa juottanut nuorimman poikamme humalaan (14 vuotiaan). Haluan myös vastata aloittajan kysymykseen, luulin että miniä viisastuisi lapsen saatuaan, emme käyneet sairaalassa vauvaa katsomassa koska sovimme miniän kanssa että menemme sitten heidän kotiinsa katsomaan, poikamme oli aina töissä iltavuorossa ja mieheni ja minä päivävuorossa joten sovimme miniän kanssa että me menemme illalla mutta ei hän ollutkaan kotona vauvan kanssa vaan oli tullut ystävälle joku kriisi joten miniä oli mennyt häntä auttamaan. Näin kävi monta kertaa, lopulta selvisi että miniä kävi toisen miehen luona iltaisin vauvan kanssa. Myöhemmin hän jätti vauvan yksin kotiin mennessään toisen miehen luokse ja myöskin ajeli autolla pitkiäkin matkoja humalassa lapsi kyydissä. Tässä syitä miksi miniä alkoi "hieman" ärsyttämään. Onneksi tuo aika on ohi, erohan siinä lopulta tuli ja hyvä niin.
Varmasti rankkaa, kun on lähipiirissä joku, jolla on elämänhallinta noin pahasti hukassa.
Oli rankkaa meille kaikille, enkä kaikkea kauheimpia asioita halunnut täällä edes kertoa mutta lapsenlapsella on kaikki hyvin ja hän on meille erittäin rakas, se on tärkeintä.
Tuleva paska anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Anopit??!!! Esitä kysymys omalle äidillesi.
Mun äidillä ei ole miniää.
Tietysti. Hän tosin on antanut minulle vapaat kädet sisustuksen suhteen, kunhan ei ole liian värikästä. Isommat hankinnat tehdään yhdessä.
Lapset ovat myös saaneet muokata tietyissä rajoissa omat huoneensa sellaiseksi, että viihtyvät itse.