Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi päälle kuusikymppinen anoppioletettu on kaksinaamainen pa*ka. Kehuu miniäänsä edessäpäin miten koulutettu ja fiksu on, miniän selän takana taas haukkuu sitä; ei osaa laittaa ruokaa, poikansa käy salaa syömässä äitillään kun miniä ei tee tarpeeksi ruokaa. Lapsenlapsien ruokailuun puuttunut syntymästä saakka, parikuisille vauvoille perunaa, pullosta maitoa jne jne. Itse ei imettänyt poikaansa aikoinaan ettei rinnat alkaisi roikkua.
Tässäkö nyt anopin vastaus aloittajan kysymykseen?
Anopin, miniän, naapurin, kumminkaiman, kenen tahansa vastaus kuten tässä ketjussa näyttää olevan, onko sillä niin väliä kenen vastaus? Oleellinen tuli kuitenkin selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun rakas perhe kirjoitti:
Onpas aloitus.
Minulla on aina ollut hyvät miniät ja ( vävyt ), ei mitään moitittavaa.
Johtuisiko siitä, että lapseni on fiksuja ihmisiä ja puolisot ovat myös sen mukaisia.Välini ovat kaikkiin erinomaiset. Toki joskus olen väsynyt lastenlasten yö vierailuista, mutta ihania ovat.
Olisiko aloittaja minäkään nyt jokin ongelma ? Millaiset välit on omiin vanhempiisi??
Ja lisään
silloin, kun vauvat oli pieniä, alle puolivuotiaita, niin kävin pyynnöstä auttelemassa lasteni perheissä.
Nyttemmin he käyvät lähes viikottain luonani, niin on vain aina ollut.
Myös minä miniänä ollessa kävin lasteni kanssa mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei laittanut aurinkorasvaa? Se näissä keskusteluissa ärsyttää eniten, että kaikki virheet on sen vieraan miniän vika, ja oma poika on jostain syystä täysin vapaa vastuusta.
Ja en ole nuori miniä, vaan aikuisten lasten äiti, joka ei tykkää sovinismista.
Koita nyt ymmärtää että tässä ketjussa aiheena on miksi miniä alkaa ärsyttämään eli kyse ei ole pojasta.
annakaisa kirjoitti:
Ainoa mikä miniässä ärsyttää, on joskus tokaisut: kato nyt mitä poikas teki yms. On kuitenkin vihille kelvannut...Kunnioitus miniää kohtaan on noussut lasten tulon myötä. Niin hienoa työtä tekee kasvatuksessa. Joskus ollaan eri linjoilla, mutten puutu enkä tuputa omia oppejani aina. Lapsille suoraan teen kuten olen oppinut itse ja hyväksi nähnyt. Kotona tehkööt omalla tavallaan. Esim sokeria letulle laitetaan mummolassa, kotona ei.
Miksi et voi nousattaa ohjeita vaan haluat väkisin pilata lapsen terveyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei laittanut aurinkorasvaa? Se näissä keskusteluissa ärsyttää eniten, että kaikki virheet on sen vieraan miniän vika, ja oma poika on jostain syystä täysin vapaa vastuusta.
Ja en ole nuori miniä, vaan aikuisten lasten äiti, joka ei tykkää sovinismista.
No se kysymys oli että mikä anoppia miniässä ärsyttää. Miksi silloin pitäisi pojastaan jaaritella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopit hoi! Älkää välittäkö erään täällä jokaiseen kommenttiin vastaavan kirjoituksista. Hänellä on joku tinttapäivä menossa.
Vierailija kirjoitti:
Anopit hoi! Älkää välittäkö erään täällä jokaiseen kommenttiin vastaavan kirjoituksista. Hänellä on joku tinttapäivä menossa.
Sama kirjoittaja tinttaa lähes kaikissa ketjuissa. Olen pohtinut, että tekeekö sitä työkseen vai kärsiikö mt-ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmilla oli jostain syystä käsitys että poikansa palaa sinne Savo-Kainuuseen opintojen jälkeen.
Heille oli valtava järkytys että jäikin Helsinkiin ja minua syytetään tästä ratkaisusta ja kannetaan outoa kaunaa. Aivan kuin aikuinen ihminen ei saisi päättää omaa asuinpaikkaansa.
Todellisuudessa minä viihdyn maalla. Mies ei.
Miten tämäkin nyt liittyy aiheeseen? Oletko lukenut aloituksen ja myös ymmärtänyt sen?
No tässähän juuri kerrottiin mikä anoppia ärsyttää. Se, että miniä on aiheuttanut sen ettei mies opintojen jälkeen palannut kotiseudulleen.
annakaisa kirjoitti:
Ainoa mikä miniässä ärsyttää, on joskus tokaisut: kato nyt mitä poikas teki yms. On kuitenkin vihille kelvannut...Kunnioitus miniää kohtaan on noussut lasten tulon myötä. Niin hienoa työtä tekee kasvatuksessa. Joskus ollaan eri linjoilla, mutten puutu enkä tuputa omia oppejani aina. Lapsille suoraan teen kuten olen oppinut itse ja hyväksi nähnyt. Kotona tehkööt omalla tavallaan. Esim sokeria letulle laitetaan mummolassa, kotona ei.
Mitä iloa sinä siitä saat, että laitat lapsen letulle sokeria, vaikka lapsi sitä tuskin kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se onkin se miniä joka muuttuu? Loukkaantuu verisesti joka hymystä jonka vauva/ mummo antaa lapselle? Kuutenkin mummon pitäisi auttaa tarvittaessa ka mummohan ei osaa mitään.
Myönnän itse avuttomuuteni kun tuli ensimmäinen lapsenlapsi taloon, miten noin pientä käsitellään. Vaipat olivat kestovaipat, vaatteet villavaatteita, kaikki oli toisin kun nuorinkin oli vielö suorakaidevaipassa muoviliinalla, en arvostellut luomusysteemeitä mutta en vaan osannut tehdä mitään oikein lapsen kanssa.
Miniä pyöritteli silmiään ja tuhahteli, kuulin kun ystävättärelleen valitti miten kömpelö idiootti mummo on.
Sama kokemus pitkän elämäni varrelta. Miniät ajattelevat ylenevänsä itse keksimässään arvoasteikossa vihdoinkin miehensä äidin yläpuolelle, kun lapsi syntyy. Näillä miniöillä on päässä muutakin vikaa, ja sen tulee sekä mies, että appiväki huomaamaan myöhemmässä vaiheessa. Kontrollin tarve vain kasvaa lasten myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei ollut mukana juhannuksenvietossa? Miksi hän ei laittanut aurinkorasvaa tai hoitanut lapsen päiväunia, syömisiä ja aurinkohatun laittamista?
Koska mentiin ilmeisesti taaperon ehdoilla. Ehkä tällaisen kasvatustyylin olivat isä ja äiti keskenään sopineet. Vai olisiko isän pitänyt erikseen neuvotella lapsen kanssa sanat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
Hyi millainen äiti ja vaimo ja miniä olet.
Ei ole ollut mitään syytä miksei mummo ole saanut nähdä lastaan moneen viikkoon synnytyksen jälkeen. Aivan hyvin olisi voinut hän päästä uuden tulokkaan näkemään. Toinen vielä tulee erikseen oven taakse, ja ovi vain tylysti nenän edestä kiinni?
Karmivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmilla oli jostain syystä käsitys että poikansa palaa sinne Savo-Kainuuseen opintojen jälkeen.
Heille oli valtava järkytys että jäikin Helsinkiin ja minua syytetään tästä ratkaisusta ja kannetaan outoa kaunaa. Aivan kuin aikuinen ihminen ei saisi päättää omaa asuinpaikkaansa.
Todellisuudessa minä viihdyn maalla. Mies ei.
Miten tämäkin nyt liittyy aiheeseen? Oletko lukenut aloituksen ja myös ymmärtänyt sen?
No tässähän juuri kerrottiin mikä anoppia ärsyttää. Se, että miniä on aiheuttanut sen ettei mies opintojen jälkeen palannut kotiseudulleen.
Miniähän tuossa kertoi oman näkökantansa, anopilla voi olla asiasta ihan toinen näkemys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
annakaisa kirjoitti:
Ainoa mikä miniässä ärsyttää, on joskus tokaisut: kato nyt mitä poikas teki yms. On kuitenkin vihille kelvannut...Kunnioitus miniää kohtaan on noussut lasten tulon myötä. Niin hienoa työtä tekee kasvatuksessa. Joskus ollaan eri linjoilla, mutten puutu enkä tuputa omia oppejani aina. Lapsille suoraan teen kuten olen oppinut itse ja hyväksi nähnyt. Kotona tehkööt omalla tavallaan. Esim sokeria letulle laitetaan mummolassa, kotona ei.
Mitä iloa sinä siitä saat, että laitat lapsen letulle sokeria, vaikka lapsi sitä tuskin kaipaa?
Ihmetteöin aina miten mummi tekee niin hyvää riisipuuroa, kunnes aikuisena näin hänen sitä tekevän. Punaista maitoa, kermaa, ja puoli pakettia voita :D
Ei ihme että oli parempaa kuin äitini arkipuuro, joka keitettiin vain kevytmaitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmilla oli jostain syystä käsitys että poikansa palaa sinne Savo-Kainuuseen opintojen jälkeen.
Heille oli valtava järkytys että jäikin Helsinkiin ja minua syytetään tästä ratkaisusta ja kannetaan outoa kaunaa. Aivan kuin aikuinen ihminen ei saisi päättää omaa asuinpaikkaansa.
Todellisuudessa minä viihdyn maalla. Mies ei.
Miten tämäkin nyt liittyy aiheeseen? Oletko lukenut aloituksen ja myös ymmärtänyt sen?
No tässähän juuri kerrottiin mikä anoppia ärsyttää. Se, että miniä on aiheuttanut sen ettei mies opintojen jälkeen palannut kotiseudulleen.
Miniähän tuossa kertoi oman näkökantansa, anopilla voi olla asiasta ihan toinen näkemys.
Ei voi kun he jankkasivat siitä vuosia ja sen jälkeen kehittivät mainitsemani teorian että minä estin poikaa palaamasta.
Kun poikansa itse ei halua sinne! Sanoo inhonneensa jo lapsrna siellä asumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
Hyi millainen äiti ja vaimo ja miniä olet.
Ei ole ollut mitään syytä miksei mummo ole saanut nähdä lastaan moneen viikkoon synnytyksen jälkeen. Aivan hyvin olisi voinut hän päästä uuden tulokkaan näkemään. Toinen vielä tulee erikseen oven taakse, ja ovi vain tylysti nenän edestä kiinni?
Karmivaa.
Ei on ei. Yleensä se opitaan jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
annakaisa kirjoitti:
Ainoa mikä miniässä ärsyttää, on joskus tokaisut: kato nyt mitä poikas teki yms. On kuitenkin vihille kelvannut...Kunnioitus miniää kohtaan on noussut lasten tulon myötä. Niin hienoa työtä tekee kasvatuksessa. Joskus ollaan eri linjoilla, mutten puutu enkä tuputa omia oppejani aina. Lapsille suoraan teen kuten olen oppinut itse ja hyväksi nähnyt. Kotona tehkööt omalla tavallaan. Esim sokeria letulle laitetaan mummolassa, kotona ei.
Mitä iloa sinä siitä saat, että laitat lapsen letulle sokeria, vaikka lapsi sitä tuskin kaipaa?
Ihmetteöin aina miten mummi tekee niin hyvää riisipuuroa, kunnes aikuisena näin hänen sitä tekevän. Punaista maitoa, kermaa, ja puoli pakettia voita :D
Ei ihme että oli parempaa kuin äitini arkipuuro, joka keitettiin vain kevytmaitoon.
Niin, eikä yhtään sokeria ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit hoi! Älkää välittäkö erään täällä jokaiseen kommenttiin vastaavan kirjoituksista. Hänellä on joku tinttapäivä menossa.
Sama kirjoittaja tinttaa lähes kaikissa ketjuissa. Olen pohtinut, että tekeekö sitä työkseen vai kärsiikö mt-ongelmista.
Jotain ongelmaa hänellä on. Harmittaa vain kun tästä olisi voinut tulla hyvinkin rakentavia keskusteluja mutta näin se nyt sitten meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
annakaisa kirjoitti:
Ainoa mikä miniässä ärsyttää, on joskus tokaisut: kato nyt mitä poikas teki yms. On kuitenkin vihille kelvannut...Kunnioitus miniää kohtaan on noussut lasten tulon myötä. Niin hienoa työtä tekee kasvatuksessa. Joskus ollaan eri linjoilla, mutten puutu enkä tuputa omia oppejani aina. Lapsille suoraan teen kuten olen oppinut itse ja hyväksi nähnyt. Kotona tehkööt omalla tavallaan. Esim sokeria letulle laitetaan mummolassa, kotona ei.
Mitä iloa sinä siitä saat, että laitat lapsen letulle sokeria, vaikka lapsi sitä tuskin kaipaa?
Ihmetteöin aina miten mummi tekee niin hyvää riisipuuroa, kunnes aikuisena näin hänen sitä tekevän. Punaista maitoa, kermaa, ja puoli pakettia voita :D
Ei ihme että oli parempaa kuin äitini arkipuuro, joka keitettiin vain kevytmaitoon.
Niin, eikä yhtään sokeria ;)
Ei tekovaiheessa, mutta päälle kyllä. JA kanelia. Toki kasarilla sai lapset muutenkin syödä sokeria. Hoikkia olimme kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä niin. Mitäpä sitä vanhempien ohjeista välittämään.
Minäkin olisin halunnut, että lapsemme ruokaan ei lisätä sokeria ennen kahta ikävuotta, eikä siis syötetä pullaa/karkkeja. Mutta kun mummolla on oikeus. Samoin pappa on oppinut, että samalla lusikalla voi syödä taaperon kanssa, ennenkin on niin tehty. Samoin turvaistimen käyttö on turhaa. Ikinä he eivät ole osanneet kertoa, miksi eivät tottele vanhempien ohjeita mutta nyt mä sen tajusin:"Lapsille suoraan teen kuten olen oppinut itse ja hyväksi nähnyt".