Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Siis oma elinpiiri, tutut on jostain kaukaa tähän kaupunkiin muutaneita, ei ollut anopit eikä äidit riesana eikä liioin heitä voinut käyttää hyväkseen.

Samoin meidän lapsemme, lähteneet muualle opiskelemaan ( täällä vain toisen asteen koulutusta, lisäksi olla terveysalan ja opisto- insinöörien koulutusta)

Ja hakeneet työuransa sitten muualta koska paikkakunnan työtarjontakin vähäisempää.

Ei ole heilläkään anopit eikä äidit haittana, jokaisella on em 100 - 600 km.

Minulle ihan vieras ajatus että lapset asuisivat viereisessä kerrostalossa tai edes samassa kaupungissa.

Niin. Kun asuu Helsingissä ja on täältä kotoisin helposti sitä sitten on sukuakin täällä.

Eikä se etäisyys mitään auta jos joku on rajaton. Sieltä ne minunkin appivanhemmat 200 kilsan päästä ilmestyi pyhäaamuna 6.12 oven taa ilmoittamatta. Ja paskaa pystyy selän takana jauhamaan vaikkei olisi edes samassa maassa.

Vierailija kirjoitti:

Tosi vattumaisia ihmisiä ketjussa. Syyttelevät kaltoinkohdeltuja. Helvetin ilkeitä.

Niin on, sairaita, vanhoja, ehkä leskeytyneitä, ehkä jo muistisairautta, anoppeja vihataan kuin kyykäärmettä.

En usko että nuoret rouvat pääsääntöisesti olisivat perheistä jossa heitä on kaltoun kohdeltu. Tottakai sijoituksessa olleiden, juoppojen yh: n lasten tms. On vaikea muodostaa toimivia ihmisuhteita edes puolisoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oma elinpiiri, tutut on jostain kaukaa tähän kaupunkiin muutaneita, ei ollut anopit eikä äidit riesana eikä liioin heitä voinut käyttää hyväkseen.

Samoin meidän lapsemme, lähteneet muualle opiskelemaan ( täällä vain toisen asteen koulutusta, lisäksi olla terveysalan ja opisto- insinöörien koulutusta)

Ja hakeneet työuransa sitten muualta koska paikkakunnan työtarjontakin vähäisempää.

Ei ole heilläkään anopit eikä äidit haittana, jokaisella on em 100 - 600 km.

Minulle ihan vieras ajatus että lapset asuisivat viereisessä kerrostalossa tai edes samassa kaupungissa.

Niin. Kun asuu Helsingissä ja on täältä kotoisin helposti sitä sitten on sukuakin täällä.

Eikä se etäisyys mitään auta jos joku on rajaton. Sieltä ne minunkin appivanhemmat 200 kilsan päästä ilmestyi pyhäaamuna 6.12 oven taa ilmoittamatta. Ja paskaa pystyy selän takana jauhamaan vaikkei olisi edes samassa maassa.

Sulla on vaikeeta. Auttaisko jos ottaisit eron?

Vierailija kirjoitti:

Anopit??!!! Esitä kysymys omalle äidillesi.

Tässähän se tuli.

Minä olen kuolemanväsynyt siihen että appivanhemmat ei hallitse elämäänsä.

Viimeisimpänä väkisin hankkivat talon joka nyt on sitten hometalo. Kävimme sitä yhdessä katsomassa ennakkoon, sanoimme painokkaasti että ei, huonokuntoinen riski, lähetimme vielä selkeän tekstarin perään.

Lähdin työmatkalle ja kun palasin sieltä, he asuivat jo siellä homepommissa.

Nyt se sitten on niin huono että appi saa oireita j kas kummaa kenen sinne pitäisi kesälomallaan rientääkään. Niin, meidän.

Edellinen hanke oli muuttaa Suomussalmelle korpeen anopin lapsuudenkotiin jota anopin veli olisi törkyvuokralla heillw vuokrannut

Seitenkymppiset monisairaat paikkakunnalla jossa ei asu enää yhtään sukulaista ja josta he ei tunne ketään talossa jossa ei ole kunnon mukavuuksia ja josta ei pääse mihinkään ilman omaa autoa. Appi ei uskalla ajaa ja anopilla ei ole korttia.

Tämä me saatiin torpattua kun soitettiin sille enolle. Appivanhemmat ei järkeä kuunnelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 sivua vastauksia, josta suurin osa ohi otsikon. En ihmettele, miksi palstalla riitelevät minjät ovat riidoissa myös anoppiensa kanssa. Ja varmaan muidenkin ihmisten kanssa. 

Minjät. Kertoo kaiken sivistystasostasi.

Keskustelu on ollut hyvä ja silmiä avaava. Sovinismi on kukassaan mikä on ollut järkytys.

Sinun sivistystasostasi kertoo, että et osaa lukea ketjun otsikkoa. Eri.

Anoppi myös kirjoitti:

Itse ainakin olen ollut varpaillani lastenlasten suhteen poikani perheessä.  Miniäni on ihan mukava mutta omaa aika voimakkaat mielipiteet monesta asiasta. Itselle tulee fiilis että varoo astumasta hänen varpailleen. Välit eivät ole ollenkaan huonot pojan perheeseen mutta aiheuttaa sen että mietin aika paljon asioiden ilmaisua... liekö vaan sitten johtuu ihan itsestäni. Tyttären perheessä ei tarvitse samanlailla olla olla varpaillaan. Äidillä ja tyttärellä on usein samanlainen kasvatustapa mikä on luonnollista koska tytär on oppinsa ammentanut lapsuudestaan. Samoin miniä omastaan. En arvostele hänen kasvatustapaansa, se on varmasti yhtä hyvä kuin aikoinaan omanikin, jokaisessa perheessä omansa. Tämä näin anopin näkökulmasta... anopin tulee kunnioittaa miniöiden tapoja mutta miniöiden myös ymmärtää anoppejaan

Miksi pitäisi ymmärtää esim. väkivallalla uhkailua?

Mä voin sanoa että tein kaikkeni että anoppiin tulisi hyvä suhde. Tarjosin apua, soittelin, ostin lahjoja, neuloin sukkia, lähetin lasten kuvia. Mikään ei auttanut. Anoppi oli sitä mieltä että hän on mummo vain tyttärensä lapsille. Että pojan lapset ei ole samalla lailla lapsenlapsia. Minä voin sanoa että ponnistelin vuosia, siis kaikkeni yritin.

Viimein luovutin. Ja tajusin että yksi ihminen ei voi suhdetta saada aikaan yksin.

Tällä palstalla ilkeät ihmiset kääntää tän aina niin että vika on miniässä, ja se tuntuu valtavan pahalta, sillä mä oikeasti yritin ja tein kaikkeni asian eteen.

Anoppi ei välitä pojastaankaan yhtään, joten ehkä tämä on se juurisyy ja se heijastui siihen, ettei anoppi sitten kiinnostunut miniän yhteydenpitoyrityksistä.

Nyt on mennyt vuosia jo niin että ainoa kontakti on se että mies kerta vuoteen äitienpäivänä soittaa äidilleen. Siinä kaikki. Joskus soittaa muulloinkin mutta se äitinsä ei vastaa.

Kaikenlaisia kummallisia ihmisiä sitä suomessa on.

Anoppi myös kirjoitti:

Itse ainakin olen ollut varpaillani lastenlasten suhteen poikani perheessä.  Miniäni on ihan mukava mutta omaa aika voimakkaat mielipiteet monesta asiasta. Itselle tulee fiilis että varoo astumasta hänen varpailleen. Välit eivät ole ollenkaan huonot pojan perheeseen mutta aiheuttaa sen että mietin aika paljon asioiden ilmaisua... liekö vaan sitten johtuu ihan itsestäni. Tyttären perheessä ei tarvitse samanlailla olla olla varpaillaan. Äidillä ja tyttärellä on usein samanlainen kasvatustapa mikä on luonnollista koska tytär on oppinsa ammentanut lapsuudestaan. Samoin miniä omastaan. En arvostele hänen kasvatustapaansa, se on varmasti yhtä hyvä kuin aikoinaan omanikin, jokaisessa perheessä omansa. Tämä näin anopin näkökulmasta... anopin tulee kunnioittaa miniöiden tapoja mutta miniöiden myös ymmärtää anoppejaan

Mun anoppi ei kanna vävyjensä perheisiin loputonta kuormaa rihkamaa ja krääsää ja tavaraa. Kerran on vävy sanonut ja se uskottiin.

Anoppi ei myöskään mene tyttärensä luo ilmoittamatta. Tai koko ajan kysele tai kyseenalaista kaikkea

Hän ei myöskåän loukkaannu jos he ei ole kotona tai heille ei sovi.

Hän yksinkertaisesti kunnioittaa vävyjen kotirauhaa, sanomisia ja toiveita ja tekemisiä asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.

Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?

Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?

Ne on hänen lapsensa lapsia.

ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.

Ei miniän tai av-palstan.

Miksi välejä omaan lapseen ei ole?

Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.

Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.

On kaikkein yksinkertaisinta että perheen vanhemmista äiti asioi äidin sukulaisten kanssa ja isä isän sukulaisten kanssa.

Näin kummallekaan ei tule yliähkyä metätyötä sukulaisista eikä sukulaisille tule tilaisuutta syyllistää väärää vanhempaa infon puutteesta tai yhteydenpidon vähäisyydestä jne. Vastuu ja viat menee siis oikealle ihmiselle.

Ja ne sukulaiset saa myös palautteen siltä omaan sukuunsa kuuluvalta.

Siellä kirjoittaa selkeästi joku anoppi, joka ahdistuu kun ei keksi miten miniän kanssa pitäisi olla. Mainitsemassasi tilanteessa sitä infon puutetta vasta voi tullakin.

Edelleenkin, miniä on vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja siitä että tietää myös itse millaisten ihmisten kanssa lapset ovat tekemisissä. Jos ei kykene olemaan miniän kanssa yhteydessä tai kokee sen hankalana, niin ei pidä sitten olettaa että voi olla lastenkaan kanssa tekemisissä.

Jos miniä ei salli puolisonsa ilman kontrollointia puhua omien , siis miehen, vanhempien kanssa tai laske isompaa lasta miehensä kanssa miehen vanhemmille käymään on kovin kontrollifriikki-ihminen , miehensä alistanut. Kyllä isällä on yhtälainen oikeus päättää lasten asioista ja jutella vanhempiensa kanssa kuin vaimollaankin samoin.

Ainahan justiinoita on ollut, tunnistan kyllä itsenikin nuorena, lapset olivat " minun" , mies pikku apuri jonka mielipiteet ohitetaan. Se vaihe meni kyllä.ohi.

Nyt siellä on joku uhriutuja-anoppi sotkemassa asioita parhaan kykynsä mukaan. Todellakin pitää voida puhua omalle lapselle, lasten isälle, ilman että äiti kontrolloi. Kukaan ei ole väittänyt muuta. Mutta äidin on oltava anopin silmissä tasavertainen huoltaja isän kanssa, johon voi ihan yhtä hyvin olla yhteydessä ja jonka kanssa keskusteluyhteys toimii.

Kuitenkin kaikkien kannalta on parempi, kun se yhteys toimii pääsääntöisesti pojan kanssa ja kautta. Ei tule turhia riitoja, eikä syytetä miniää turhasta. Ja vaikka miniän kanssa olisi huonotkin välit, on hyvä, että isän kautta syntyy suhde myös sen puolen isovanhempiin.

Ystäväpiirissä oli yksi nuori nainen, joka esti lastensa tutustumisen miehen vanhempiin, koska olivat joskus sanoneet miniästä rumasti. Pikkuhiljaa selvisi, että nainen oli varsin sekaisin päästään muutenkin, ja lapset myöhemmin eron jälkeen saivat hyvän suhteen myös niihin oikein hyviin isovanhempiin.

T. Miniä, ei anoppi.

Jos sinä haluat sinun lasten kanssa ratkaista asiat noin, niin siitä vain. Tiedän että tuollaisia ihmisiä on, mutta lapsille antamasi esimerkki on kyllä nykymaailmassa kyseenalainen.

Ei pitäisi olla mitään pelkoa siitä, että miniää syytetään turhasta siksi että hän hoitaa lapsiinsa liittyviä asioita. Oikeastiko tämä on jonkun mielestä hyvä peruste?

Mitä kyseenalaista on siinä esimerkissä, että lapsille näytetään, että isä ja äiti ovat tasavertaisia vanhempia, ja isä voi yhtä hyvin hoitaa lasten asioita kuin äitikin? Ja että sukulaisuussuhteiden hoito voidaan jakaa niin, että isä hoitaa oman sukunsa ja äiti omansa? Minusta se on erinomainen esimerkki.

Lapsensa omiva kontrollinhaluinen nainen on paljon huonompi.

Eihän siinä ole mitään kyseenalaista jos isä ja äiti oikeasti ovat tasavertaisia. Kukaan ei ole tässä sanonut että asioita ei voisi hoitaa isän kautta, mutta ne pitää tarvittaessa pystyä hoitamaan myös miniän kautta.

Mistä näitä sekopäitä, jotka keksivät omiaan ja väittelevät siitä ä, oikein sikiää? Vastasin alunperin viestiin jossa joku oli sitä mieltä että asiat on turvallisempaa hoitaa VAIN pojan kautta. Tästä seuraa anopille tyypillinen tunteellinen tahallinen väärinkäsittäminen ja uhriutuminen.

Niin tuntuu oudolta kun mitätöit tyylin isä antaa huomautukset/ sopii oman äitinsä kanssa asioista vaan vaadit, että anopin on puhuttava sinun kanssasi sama asia koska olet pääasiallinen vastuunkantaja, eli yhteistyö ei perheessänne toimi.

Nyt täällä on joku parisuhdeterapeutti linjoilla 😂

Mieheni saattaa olla usein töiden takia ulkomailla tavoitettavissa. Kyllä niissä tilanteissa ihan oikeasti vaadin, että asioista voi puhua minun kanssani. Jos mies on Suomessa, ei tarvitse puhua samaa asiaa minun kanssani. Minulle on oikeastaan ihan sama olenko käytännössä vasta toinen vaihtoehto jonka kanssa puhutaan, kunhan se vaan on mahdollista.

Jos tämä mieheni työ on sinun mielestäsi sitä että yhteistyö ei perheessämme toimi, niin pitää varmaan mennä itkemään ja pyyhkiä samalla kyyneleet 500€ setelillä 😁 sitä ne miehen reissut teettää. Itse olen ihan tyytyväinen koska enimmäkseen mies on kyllä tavoitettavissa ja Suomessa, mutta silloin kun ei ole, niin kyllä, asioista pitää pystyä sopimaan myös minun kanssa!

Mun mies on myös matkatöissä, voi olla viikkojakin Etelä-Amerikassa tms.

Ei vaikuta mihinkään. Minä en hoida hänen sukuaan. Ihan tarpeeksi tuo yksinhuoltajuus kuormittaa minua muutenkin

No mielenkiinnosta: miten appivanhempien kyläilyt hoidetaan jos mies ei ole paikalla tai ei toisesta maasta vastaa puhelimeen? Ei hoideta? Nimenomaan.

Minua ei kuormita hoitaa normaaleja ihmissuhteita. Jos kuormittaisi, olisin huolissani siitä että lasteni ainoa Suomessa oleva huoltaja on niin uupunut.

Miksi ihmeessä niiden pitäisi kyläillå jos se mies ei ole kotona???

Anoppi tykkäsi nimenomaan vierailla silloin, kun mieheni oli pois kotoa. Ei kuule sitten kukaan ulkopuolinen niitä anopin latelemia törkeyksiä, ja on vain yksi este anopin ja kultamussukan välissä.

Tämäpä. Vaikka poikansa kielsi häntä päivällä käymässä meillä niin silti oli ovella tunkemassa.

Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).

Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.

Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.

Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.

Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.

Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi myös kirjoitti:

Itse ainakin olen ollut varpaillani lastenlasten suhteen poikani perheessä.  Miniäni on ihan mukava mutta omaa aika voimakkaat mielipiteet monesta asiasta. Itselle tulee fiilis että varoo astumasta hänen varpailleen. Välit eivät ole ollenkaan huonot pojan perheeseen mutta aiheuttaa sen että mietin aika paljon asioiden ilmaisua... liekö vaan sitten johtuu ihan itsestäni. Tyttären perheessä ei tarvitse samanlailla olla olla varpaillaan. Äidillä ja tyttärellä on usein samanlainen kasvatustapa mikä on luonnollista koska tytär on oppinsa ammentanut lapsuudestaan. Samoin miniä omastaan. En arvostele hänen kasvatustapaansa, se on varmasti yhtä hyvä kuin aikoinaan omanikin, jokaisessa perheessä omansa. Tämä näin anopin näkökulmasta... anopin tulee kunnioittaa miniöiden tapoja mutta miniöiden myös ymmärtää anoppejaan

Aika surullinen kuva. Olet tottunut tallomaan tyttäresi ja sinusta se on hyvä asia.

Tänne ei kannata kirjoittaa mitään.

Teet niin tai näin, olet lintu tai kala, enkeli tai paholainen, AINA olet vääränlainen, aina olet tehnyt väärin.

Niin kuin huomataan, täysin tuntematta ihmistä, hänet lytätään huonoksi ja pahaksi. Kun kirjoitat, että sinulla on hyvät välit tyttäreesi, se tarkoittaa, että olet tallonut hänet jotenkin.

Entä jos välit ovat huonot? Kuka silloin on tallonut ja kenet? No se äiti tai anoppi tietenkin. Oli syy sitten mikä tahansa.

Eli aina teet väärin.

Tämä ketju oli tarkoitettu anopeille, mutta eivät malttaneet nämä miniät olla tulematta tännekin sotkeutumaan anoppien asioihin.

Kenelläkään ei ilmeisesti saisi olla hyviä välejä niin miniöihinsä kuin anoppeihinkaan, eikä edes omiin lapsiinsakaan. Jos kumminkin jollakin on, se on anopin tai äidin tekemä joku ihme tallonta, ei missään nimessä vain yksinkertaisesti hyvä ihmissuhde.

Alan tosissani kallistua sille kannalle, että nykynuorissa naisissa on riidankylväjiä enemmän kuin entisinä aikoina. Minä minä -kulttuuri on tehnyt tehtävänsä.

Yksi päälle kuusikymppinen anoppioletettu on kaksinaamainen pa*ka. Kehuu miniäänsä edessäpäin miten koulutettu ja fiksu on, miniän selän takana taas haukkuu sitä; ei osaa laittaa ruokaa, poikansa käy salaa syömässä äitillään kun miniä ei tee tarpeeksi ruokaa. Lapsenlapsien ruokailuun puuttunut syntymästä saakka, parikuisille vauvoille perunaa, pullosta maitoa jne jne. Itse ei imettänyt poikaansa aikoinaan ettei rinnat alkaisi roikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi myös kirjoitti:

Itse ainakin olen ollut varpaillani lastenlasten suhteen poikani perheessä.  Miniäni on ihan mukava mutta omaa aika voimakkaat mielipiteet monesta asiasta. Itselle tulee fiilis että varoo astumasta hänen varpailleen. Välit eivät ole ollenkaan huonot pojan perheeseen mutta aiheuttaa sen että mietin aika paljon asioiden ilmaisua... liekö vaan sitten johtuu ihan itsestäni. Tyttären perheessä ei tarvitse samanlailla olla olla varpaillaan. Äidillä ja tyttärellä on usein samanlainen kasvatustapa mikä on luonnollista koska tytär on oppinsa ammentanut lapsuudestaan. Samoin miniä omastaan. En arvostele hänen kasvatustapaansa, se on varmasti yhtä hyvä kuin aikoinaan omanikin, jokaisessa perheessä omansa. Tämä näin anopin näkökulmasta... anopin tulee kunnioittaa miniöiden tapoja mutta miniöiden myös ymmärtää anoppejaan

Aika surullinen kuva. Olet tottunut tallomaan tyttäresi ja sinusta se on hyvä asia.

Tänne ei kannata kirjoittaa mitään.

Teet niin tai näin, olet lintu tai kala, enkeli tai paholainen, AINA olet vääränlainen, aina olet tehnyt väärin.

Niin kuin huomataan, täysin tuntematta ihmistä, hänet lytätään huonoksi ja pahaksi. Kun kirjoitat, että sinulla on hyvät välit tyttäreesi, se tarkoittaa, että olet tallonut hänet jotenkin.

Entä jos välit ovat huonot? Kuka silloin on tallonut ja kenet? No se äiti tai anoppi tietenkin. Oli syy sitten mikä tahansa.

Eli aina teet väärin.

Tämä ketju oli tarkoitettu anopeille, mutta eivät malttaneet nämä miniät olla tulematta tännekin sotkeutumaan anoppien asioihin.

Kenelläkään ei ilmeisesti saisi olla hyviä välejä niin miniöihinsä kuin anoppeihinkaan, eikä edes omiin lapsiinsakaan. Jos kumminkin jollakin on, se on anopin tai äidin tekemä joku ihme tallonta, ei missään nimessä vain yksinkertaisesti hyvä ihmissuhde.

Alan tosissani kallistua sille kannalle, että nykynuorissa naisissa on riidankylväjiä enemmän kuin entisinä aikoina. Minä minä -kulttuuri on tehnyt tehtävänsä.

Ei hän kirjoittanut että hänellä on hyvät välit tyttäreensä vaan että hän ei varo tyttärensä kotona tai tytärtään. Kaksi täysin eri asiaa.

Tuohan kertoo vain se että hän kokee ettei häntä pidättele mikään siellä tyttären kotona. Ei ole ikäviä rajoja tai ketään vastaan sanomassa.

Etkä edelleenkään tiedä keskustelijoiden ikiä.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

No onhan tuo aikamoista, ettei päästä anoppia sisälle, jos tämä on pihalla jo.

Vierailija kirjoitti:

Mun appivanhemmilla oli jostain syystä käsitys että poikansa palaa sinne Savo-Kainuuseen opintojen jälkeen.

Heille oli valtava järkytys että jäikin Helsinkiin ja minua syytetään tästä ratkaisusta ja kannetaan outoa kaunaa. Aivan kuin aikuinen ihminen ei saisi päättää omaa asuinpaikkaansa.

Todellisuudessa minä viihdyn maalla. Mies ei.

Miten tämäkin nyt liittyy aiheeseen? Oletko lukenut aloituksen ja myös ymmärtänyt sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi myös kirjoitti:

Itse ainakin olen ollut varpaillani lastenlasten suhteen poikani perheessä.  Miniäni on ihan mukava mutta omaa aika voimakkaat mielipiteet monesta asiasta. Itselle tulee fiilis että varoo astumasta hänen varpailleen. Välit eivät ole ollenkaan huonot pojan perheeseen mutta aiheuttaa sen että mietin aika paljon asioiden ilmaisua... liekö vaan sitten johtuu ihan itsestäni. Tyttären perheessä ei tarvitse samanlailla olla olla varpaillaan. Äidillä ja tyttärellä on usein samanlainen kasvatustapa mikä on luonnollista koska tytär on oppinsa ammentanut lapsuudestaan. Samoin miniä omastaan. En arvostele hänen kasvatustapaansa, se on varmasti yhtä hyvä kuin aikoinaan omanikin, jokaisessa perheessä omansa. Tämä näin anopin näkökulmasta... anopin tulee kunnioittaa miniöiden tapoja mutta miniöiden myös ymmärtää anoppejaan

Aika surullinen kuva. Olet tottunut tallomaan tyttäresi ja sinusta se on hyvä asia.

Tänne ei kannata kirjoittaa mitään.

Teet niin tai näin, olet lintu tai kala, enkeli tai paholainen, AINA olet vääränlainen, aina olet tehnyt väärin.

Niin kuin huomataan, täysin tuntematta ihmistä, hänet lytätään huonoksi ja pahaksi. Kun kirjoitat, että sinulla on hyvät välit tyttäreesi, se tarkoittaa, että olet tallonut hänet jotenkin.

Entä jos välit ovat huonot? Kuka silloin on tallonut ja kenet? No se äiti tai anoppi tietenkin. Oli syy sitten mikä tahansa.

Eli aina teet väärin.

Tämä ketju oli tarkoitettu anopeille, mutta eivät malttaneet nämä miniät olla tulematta tännekin sotkeutumaan anoppien asioihin.

Kenelläkään ei ilmeisesti saisi olla hyviä välejä niin miniöihinsä kuin anoppeihinkaan, eikä edes omiin lapsiinsakaan. Jos kumminkin jollakin on, se on anopin tai äidin tekemä joku ihme tallonta, ei missään nimessä vain yksinkertaisesti hyvä ihmissuhde.

Alan tosissani kallistua sille kannalle, että nykynuorissa naisissa on riidankylväjiä enemmän kuin entisinä aikoina. Minä minä -kulttuuri on tehnyt tehtävänsä.

Ei hän kirjoittanut että hänellä on hyvät välit tyttäreensä vaan että hän ei varo tyttärensä kotona tai tytärtään. Kaksi täysin eri asiaa.

Tuohan kertoo vain se että hän kokee ettei häntä pidättele mikään siellä tyttären kotona. Ei ole ikäviä rajoja tai ketään vastaan sanomassa.

Etkä edelleenkään tiedä keskustelijoiden ikiä.

Tai asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä kun tunnetaan toisen tapa keskustella, usein tuollainen hyökkäävyys on omaa epävarmuutta vaikka ollaan tietävinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

No onhan tuo aikamoista, ettei päästä anoppia sisälle, jos tämä on pihalla jo.

En minäkään päästä. En vaan yksinkertaisesti halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi myös kirjoitti:

Itse ainakin olen ollut varpaillani lastenlasten suhteen poikani perheessä.  Miniäni on ihan mukava mutta omaa aika voimakkaat mielipiteet monesta asiasta. Itselle tulee fiilis että varoo astumasta hänen varpailleen. Välit eivät ole ollenkaan huonot pojan perheeseen mutta aiheuttaa sen että mietin aika paljon asioiden ilmaisua... liekö vaan sitten johtuu ihan itsestäni. Tyttären perheessä ei tarvitse samanlailla olla olla varpaillaan. Äidillä ja tyttärellä on usein samanlainen kasvatustapa mikä on luonnollista koska tytär on oppinsa ammentanut lapsuudestaan. Samoin miniä omastaan. En arvostele hänen kasvatustapaansa, se on varmasti yhtä hyvä kuin aikoinaan omanikin, jokaisessa perheessä omansa. Tämä näin anopin näkökulmasta... anopin tulee kunnioittaa miniöiden tapoja mutta miniöiden myös ymmärtää anoppejaan

Aika surullinen kuva. Olet tottunut tallomaan tyttäresi ja sinusta se on hyvä asia.

Tänne ei kannata kirjoittaa mitään.

Teet niin tai näin, olet lintu tai kala, enkeli tai paholainen, AINA olet vääränlainen, aina olet tehnyt väärin.

Niin kuin huomataan, täysin tuntematta ihmistä, hänet lytätään huonoksi ja pahaksi. Kun kirjoitat, että sinulla on hyvät välit tyttäreesi, se tarkoittaa, että olet tallonut hänet jotenkin.

Entä jos välit ovat huonot? Kuka silloin on tallonut ja kenet? No se äiti tai anoppi tietenkin. Oli syy sitten mikä tahansa.

Eli aina teet väärin.

Tämä ketju oli tarkoitettu anopeille, mutta eivät malttaneet nämä miniät olla tulematta tännekin sotkeutumaan anoppien asioihin.

Kenelläkään ei ilmeisesti saisi olla hyviä välejä niin miniöihinsä kuin anoppeihinkaan, eikä edes omiin lapsiinsakaan. Jos kumminkin jollakin on, se on anopin tai äidin tekemä joku ihme tallonta, ei missään nimessä vain yksinkertaisesti hyvä ihmissuhde.

Alan tosissani kallistua sille kannalle, että nykynuorissa naisissa on riidankylväjiä enemmän kuin entisinä aikoina. Minä minä -kulttuuri on tehnyt tehtävänsä.

Ei hän kirjoittanut että hänellä on hyvät välit tyttäreensä vaan että hän ei varo tyttärensä kotona tai tytärtään. Kaksi täysin eri asiaa.

Tuohan kertoo vain se että hän kokee ettei häntä pidättele mikään siellä tyttären kotona. Ei ole ikäviä rajoja tai ketään vastaan sanomassa.

Etkä edelleenkään tiedä keskustelijoiden ikiä.

Tai asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä kun tunnetaan toisen tapa keskustella, usein tuollainen hyökkäävyys on omaa epävarmuutta vaikka ollaan tietävinään.

Miksi välit poikaan ei ole kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Yksi päälle kuusikymppinen anoppioletettu on kaksinaamainen pa*ka. Kehuu miniäänsä edessäpäin miten koulutettu ja fiksu on, miniän selän takana taas haukkuu sitä; ei osaa laittaa ruokaa, poikansa käy salaa syömässä äitillään kun miniä ei tee tarpeeksi ruokaa. Lapsenlapsien ruokailuun puuttunut syntymästä saakka, parikuisille vauvoille perunaa, pullosta maitoa jne jne. Itse ei imettänyt poikaansa aikoinaan ettei rinnat alkaisi roikkua.

Tässäkö nyt anopin vastaus aloittajan kysymykseen?