Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Mä voin sanoa että tein kaikkeni että anoppiin tulisi hyvä suhde. Tarjosin apua, soittelin, ostin lahjoja, neuloin sukkia, lähetin lasten kuvia. Mikään ei auttanut. Anoppi oli sitä mieltä että hän on mummo vain tyttärensä lapsille. Että pojan lapset ei ole samalla lailla lapsenlapsia. Minä voin sanoa että ponnistelin vuosia, siis kaikkeni yritin.
Viimein luovutin. Ja tajusin että yksi ihminen ei voi suhdetta saada aikaan yksin.
Tällä palstalla ilkeät ihmiset kääntää tän aina niin että vika on miniässä, ja se tuntuu valtavan pahalta, sillä mä oikeasti yritin ja tein kaikkeni asian eteen.
Anoppi ei välitä pojastaankaan yhtään, joten ehkä tämä on se juurisyy ja se heijastui siihen, ettei anoppi sitten kiinnostunut miniän yhteydenpitoyrityksistä.
Nyt on mennyt vuosia jo niin että ainoa kontakti on se että mies kerta vuoteen äitienpäivänä soittaa äidilleen. Siinä kaikki. Joskus soittaa muulloinkin mutta se äitinsä ei vastaa.Kaikenlaisia kummallisia ihmisiä sitä suomessa on.
Mielenterveysongelmaisia on todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
No olisitte keskittynewt siihen omaan äitiyteenne aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?
Ei ole. Suomessa ei voi omistaa toista ihmistä.
Saako anoppikikin vastata? Miniällä ja pojallani ei vielä ole lasta, syksymmällä.
1. En tunne miniää kovin hyvin, vaikuttaa fiksulta, hyväkäytöksiseltä, sen 3v aikana, jonka olemme tunteneet olemme tavanneet ehkä 20x, viettäneet kahden ehkä tunnin yhteensä.
2. Tyttärellä on jo 3 lasta, heille ole ainoa isovanhempi lähistöllä ja olen pyrkinyt viettämään paljon aikaa heidän kanssaan, ihan vain siksi että itselläni on ollut läheiset välit isovanhempiin, tyttärelle kehtaan sanoa, että nyt tuon nämä kotiinsa, en jaksa enää. No, uskallan sanoa pojallekin, tosin miniän vanhemmat asuvat heitä lähempänä ja uskon ehkä vähän pelkäänkin, että suhde miniän vanhempiin tästä syystä tulee läheisemmäksi.
3. Minulla on tapana kertoilla miten ennen tehtiin, huomaan perineeni suvun tavan, en tarkoita että se olisi oikea tapa, mutta pelkään, että miniä ajattelee niin, tytär kyllä huomauttaa, että niin ja synnytettiin heinäseipään juureen ja lähdettiin lypsylle.
Ja ajatelkaa, kaikki nämä täällä kauheista anopeistaan kirjoittavat miniät ovat huolineen anopin pojan miehekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan ettei nuoret nykyisin ymmärrä lukemaansa, lukutaito on huono ja asiayhteyksien ymmärtäminen.
Tällä keskustelulla on selkeä otsikko, kysellään anoppien mielipiteitä.
Se ei sopinut miniöille. He voisivat aloittaa uuden ketjun, anopinhaukkumisketjun. Kymmenien entisten lisäksi.
Olemme kasvattaneet itsekkäät lapset. He eivät voi yhdessäkään, edes somekeskustelussa, antaa suunvuoroa äideilleen, anopeilleen, mummoilleen.
Minä itte minä itte, sanoo se anoppi niin tai näin, aina väärinpäin. Käy liikaa tai ei ollenkaan. Tuo vääriä halpoja lahjojakin vaikka ootettiin uutta autoa.
Vierailija kirjoitti:
On muuten aivan jörkyttävän raskasta kun se lapsi valjastetaan kannattelemaan jonkun mielenterveyttä.
Jauhetaan miten lapsen ansiosta jaksetaan ja miten jaksaa elää vain kun tuetää jo valmiiksi milloin taas näkee lapsen.
Kun ei edes edellistä kyläilyä ole vielä saatu loppuun kun alkaa se kosteasilmäinen marina siitå milloin milloin milloin nähdään seuraavan kerran.
Meillä oli just näin! :O
Ihmettelin, että miksi se anoppi itkee ja tekee tuota. Vauva oli anopin sylissä ja näki sen. Ihan kuin olisin katsonut elokuvaa, missä joku kamala tulee kohta riistämään vauvan äidiltään. Siltä se näytti ja tuntui.
Olin juuri synnyttänyt ja tuo tapahtui sairaalassa jonne olin kutsunut anopin katsomaan vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako anoppikikin vastata? Miniällä ja pojallani ei vielä ole lasta, syksymmällä.
1. En tunne miniää kovin hyvin, vaikuttaa fiksulta, hyväkäytöksiseltä, sen 3v aikana, jonka olemme tunteneet olemme tavanneet ehkä 20x, viettäneet kahden ehkä tunnin yhteensä.
2. Tyttärellä on jo 3 lasta, heille ole ainoa isovanhempi lähistöllä ja olen pyrkinyt viettämään paljon aikaa heidän kanssaan, ihan vain siksi että itselläni on ollut läheiset välit isovanhempiin, tyttärelle kehtaan sanoa, että nyt tuon nämä kotiinsa, en jaksa enää. No, uskallan sanoa pojallekin, tosin miniän vanhemmat asuvat heitä lähempänä ja uskon ehkä vähän pelkäänkin, että suhde miniän vanhempiin tästä syystä tulee läheisemmäksi.
3. Minulla on tapana kertoilla miten ennen tehtiin, huomaan perineeni suvun tavan, en tarkoita että se olisi oikea tapa, mutta pelkään, että miniä ajattelee niin, tytär kyllä huomauttaa, että niin ja synnytettiin heinäseipään juureen ja lähdettiin lypsylle.
Suvun tapa my ass.
Vierailija kirjoitti:
Ja ajatelkaa, kaikki nämä täällä kauheista anopeistaan kirjoittavat miniät ovat huolineen anopin pojan miehekseen.
Minä en kiinnostanut anoppia pätkääkään, kunnes tulin raskaaksi. En voinut aavistaa, millaiseen helvettiin joudun. Anopin kyllä tiesin kovin vaikealuonteiseksi, mutta muista täysin välinpitämättömäksi jyräksi en häntä tiennyt.
Toisekseen, asun anopin pojan, en anopin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Ainoa mikä miniässä ärsyttää, on joskus tokaisut: kato nyt mitä poikas teki yms. On kuitenkin vihille kelvannut...Kunnioitus miniää kohtaan on noussut lasten tulon myötä. Niin hienoa työtä tekee kasvatuksessa. Joskus ollaan eri linjoilla, mutten puutu enkä tuputa omia oppejani aina. Lapsille suoraan teen kuten olen oppinut itse ja hyväksi nähnyt. Kotona tehkööt omalla tavallaan. Esim sokeria letulle laitetaan mummolassa, kotona ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei laittanut aurinkorasvaa? Se näissä keskusteluissa ärsyttää eniten, että kaikki virheet on sen vieraan miniän vika, ja oma poika on jostain syystä täysin vapaa vastuusta.
Ja en ole nuori miniä, vaan aikuisten lasten äiti, joka ei tykkää sovinismista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei laittanut aurinkorasvaa? Se näissä keskusteluissa ärsyttää eniten, että kaikki virheet on sen vieraan miniän vika, ja oma poika on jostain syystä täysin vapaa vastuusta.
Ja en ole nuori miniä, vaan aikuisten lasten äiti, joka ei tykkää sovinismista.
Miniäthän täällä kertovat lasten asioiden kulkevan heidän kauttansa. He ovat päävastuussa lapsesta, mitään ei saa tapahtua ilman heitä. Poika raportoi vaimolleen joka päättää asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei laittanut aurinkorasvaa? Se näissä keskusteluissa ärsyttää eniten, että kaikki virheet on sen vieraan miniän vika, ja oma poika on jostain syystä täysin vapaa vastuusta.
Ja en ole nuori miniä, vaan aikuisten lasten äiti, joka ei tykkää sovinismista.
Miniäthän täällä kertovat lasten asioiden kulkevan heidän kauttansa. He ovat päävastuussa lapsesta, mitään ei saa tapahtua ilman heitä. Poika raportoi vaimolleen joka päättää asioista.
Höpö höpö. Se oli yksi joka intti vain pitkään. Suurin osa toivoo, että poika hoitaa yhteyden omaan sukuunsa, ja kantaa oman vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei ollut mukana juhannuksenvietossa? Miksi hän ei laittanut aurinkorasvaa tai hoitanut lapsen päiväunia, syömisiä ja aurinkohatun laittamista?
Onpas aloitus.
Minulla on aina ollut hyvät miniät ja ( vävyt ), ei mitään moitittavaa.
Johtuisiko siitä, että lapseni on fiksuja ihmisiä ja puolisot ovat myös sen mukaisia.
Välini ovat kaikkiin erinomaiset. Toki joskus olen väsynyt lastenlasten yö vierailuista, mutta ihania ovat.
Olisiko aloittaja minäkään nyt jokin ongelma ? Millaiset välit on omiin vanhempiisi??
Vierailija kirjoitti:
Ja ajatelkaa, kaikki nämä täällä kauheista anopeistaan kirjoittavat miniät ovat huolineen anopin pojan miehekseen.
Ja ajatelkaa. Asuimme ennen lasta yhtä lähekkäin kuin nytkin. Anoppi ei koskaan tullut kutsumatta kylään. Ei ikinä moittinut mistään eikä tullut meille myöskään siivoamaan.
Oli aikamoinen yllätys, että lapsenlapsi (ei edes ensimmäinen) muutti hänen käytöksensä aivan päinvastaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei laittanut aurinkorasvaa? Se näissä keskusteluissa ärsyttää eniten, että kaikki virheet on sen vieraan miniän vika, ja oma poika on jostain syystä täysin vapaa vastuusta.
Ja en ole nuori miniä, vaan aikuisten lasten äiti, joka ei tykkää sovinismista.
Miniäthän täällä kertovat lasten asioiden kulkevan heidän kauttansa. He ovat päävastuussa lapsesta, mitään ei saa tapahtua ilman heitä. Poika raportoi vaimolleen joka päättää asioista.
Höpö höpö. Se oli yksi joka intti vain pitkään. Suurin osa toivoo, että poika hoitaa yhteyden omaan sukuunsa, ja kantaa oman vastuunsa.
Höpö höpö, edes se yksi ei ollut tuota mieltä vaikka anopit haluavat sen niin ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin juhannusta isolla porukalla, sain samalla nauttia lapsenlapsien seurasta, ja seurata vanhempien kasvatustyylejä. Hämmästyin kun miniä kulki taaperon perässä koko ajan, hyvää oli ettei lapsi mennyt yksin ja valvomatta rantaan vaan pulikoi lasten puhallettavalla altaalla. Huonoa oli ettei miniä laittanut lapselle aurinkosuojaa vaikka sitä oli tarjolla, taapero paloi auringossa ja oli illan itkuinen.
Miniä myös kyseli koko ajan taaperolta, että millä lelulla haluaa leikkiä, mitä ruokaa haluaisi syödä, milloin haluaisi päiväunille ja milloin saunaan, haluaisiko käyttää hattua jne. eli taaperon ehdoilla mennään. Ehkä se on vaan nuoremman sukupolven kasvatustyyli, keskustellaan ja taaperon mielipide huomioidaan mahdollisimman paljon. Tyttären perheessä äiti ja isä sanoivat taaperoilleen mitä tehdään milloinkin eli ei ehdoteltu vaan päätettiin asiat. Heillä tosin on monta lasta ja tottumusta lasten kasvatukseen.
Pidän miniää vähän uusavuttomana ja välillä oli kamalaa katsoa sitä touhua. Kummankaan perheen asioihin en puutu mutta miniän kanssa välit eivät ole kovin läheiset, ihan johtuu tästä ettei anopin kannata puuttua mutta ei oikein kestä katsellakaan. En ole puhunut pojankaan kanssa. Ajattelin, että ehkä ajatuksia syntyy kun lapset seuraavat toistensa kasvatustyylejä kun ollaan yhdessä.
Miksi poikasi ei laittanut aurinkorasvaa? Se näissä keskusteluissa ärsyttää eniten, että kaikki virheet on sen vieraan miniän vika, ja oma poika on jostain syystä täysin vapaa vastuusta.
Ja en ole nuori miniä, vaan aikuisten lasten äiti, joka ei tykkää sovinismista.
Miniäthän täällä kertovat lasten asioiden kulkevan heidän kauttansa. He ovat päävastuussa lapsesta, mitään ei saa tapahtua ilman heitä. Poika raportoi vaimolleen joka päättää asioista.
Täällä kyllä kerrotaan ihan oäinvastaista mutta luet mitä haluat nähdä
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.