Vaimo oli pakannut laukut ja häipyi kylmästi eilen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli puskista vai. En usko. Kerro tänne, mistä aiheista vaimosi on halunnut puhua/motkottaa viimeisen kuukauden aikana, niin me täällä osaamme kertoa, miksi lähti. Sä kun et näytä asiaa tajuavan.

Ei vaimo ole motkottanut mistään ja puhevälit on olleet hyvät siksi tämä lähtö todellakin tuli puskista. Käytöksessä en ole huomannut mitään eroa tavalliseen kunnes nyt ja kolmatta pyörää ei ole. Kyllähän sitä herää iso kysymys että mikä vikana kun toinen noin kylmästi pakkaa laukkuja ja tekee lähtöä. Ap

Kyllä.

Puhumattomuus?

Onko teillä rakkaus?

Joku henkilökohtainen väsyminen kaikkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos se lähti lomalle? on kesä.

Ei ole vaimon tapaista lähteä lomalle noin kylmäkiskoisesti. Olen miettinyt mikä vaimon mieltä voisi mahdollisesti painaa, mutta lähdön hetkellä vältteli katsekontaktia muuten paitsi sanoessaan että tarvitsee aikalisän eikä ole pettänyt. Ap

Tää on hyvä Ap. Vielä pari kommenttia ja sit toteat, että vaimo on joskus ollut uskoton jne. ja sitten ketju jatkuukin hyvänä naisten haukkumisketjuna 👍

Vaimo ei ole ollut uskoton enkä sen puoliin minäkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Tämä on se tilanne, jota en halua kokea enää koskaan elämässäni ja siksipä en halua parisuhdetta.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Ihmisen nimenomaan on hemmetin hyvä olla yksin. Tätä ei takertujat ja läheisriippuvaiset ymmärrä, kun eivät uskalla edes yrittää yksinelämistä, kun paniikki iskee heti. Itsellä useampia parisuhteita takana ja nyt ollut jo useamman vuoden yksin ja ei tulisi pieneen mieleenkään hankkia tähän enää ketään muuta nurkkiin pyörimään. Nautin yksinolosta täysin rinnoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko supermustasukkainen?

Olen keskusteleva, en mustasukkainen. Huolestun herkästi. Ap

Miten ilmaiset ja viestit toisille huolestumista?

Kumpikaan meistä ei ole suora ja olemme vuosien aikana oppineet sen ettemme voi lukea toistemme ajatuksia vaan asioista on keskusteltava. "Pahimmat" riidat ovat ilmenneet sulkeutumisena ja tilanteesta poistumisena ilman huutamista mutta mitään tällaista ei ole vuoden aikana ollut ja näistäkin on päästy yli keskustelemalla kahdestaan. En tukahduta toista vaan kuuntelen ja ilmaisen huoleni halaamalla vaimoa, laittamalla viestiä ja milloin mitenkin. En kuitenkaan kyttää ja meillä on yhteiset sovitut säännöt pettämisen suhteen. Viimeksi eilen illalla laitoin vaimolle viestiä ja ilmaisen että olen huolissani hänestä ja haluan puhua kunhan vaimo on valmis. Ap

Ettei vaan olisi käynyt niin, että diskuteeraamalla olet väsymättömästi vääntänyt asiat sinulle mieluisiksi. Vaimosi on joutunut taipumaan ja pitkine tuntosarvineen joutunut vastaamaan aina niin, että sinä et "huolestuisi".

Ihan vaan mietin, että kuinka paljon vaimo on joutunut kaventamaan omaa elintilaansa sillä, että sinä "huolestut" tai haluat keskustella asioista (jotta asiat olisivat sinun mielesi mukaan). Kuinka monta asiaa on jäänyt vaimolta tekemättä, kuinka monta kivaa asiaa on lipunut ohitse, kuinka monta ovea on sulkeutunut tai jäänyt ulottumattomiin, ihan vain koska sinä huolestut. Asiat voivat olla yllättävänkin pieniä, ja varsin viattomia, mutta kasaantuessaan varmasti katkaisevat kamelin selän. Jos vaimo on joutunut olemaan joka helvetin asiasta selitysvelvollinen ja joutuu täydellisen aukottomasti selittämään joitain asioita sinulle, vaikka vaimo ei olisi edes voinut asiaan vaikuttaa. 

Ihan vaikka jo tällainen skenaario: normaalisti vaimolla ruokakaupassa kestää x minuuttia. Kaupassa vaimo näkee kivan paidan, mutta hän ei voi sovittaa sitä, koska aikataulu pettää. Hän ei halua enää, eikä jaksa enää selitellä ja vakuutella sitä, että miksi reissulla kesti. Sitä hän ei koskaan saa tietää, että olisiko paita ollut kiva vai ei. Vaate roikkuu aikansa rekissä, sitten alerekissä, kunnes sitä ei enää ole. Jonkun mielestä vaimon kokema mielipaha on varmasti aika mitätön, ja tuskin vaimostakaan mikään järin suuri. Mutta jos sama teema jatkuu jatkumattomana lankana joka asiassa, alkaa vuosien mittaan väsyä siihen ja alkaa oma elämä kummasti houkuttamaan. Jos jonain päivänä hän voisi itse päättää, mitä tekee. 

Lähtiessään tuskin jäisi enää hirveästi keskustelemaan.

Tämä  on kuvio, jota näkee niin miehillä kuin naisilla parisuhteissa. Itseään kannattaa jäädä välillä tutkiskelemaan, keskustelenko aidosti vai taivuttelenko toisia oman näkökulmani taakse?

Älä vaan sano että teillä on yhteiset rahat joita sä kontrolloit. Vaimolles on vaikeempi lähteä lopullisesti joten testaa sua nyt. Zemii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos se lähti lomalle? on kesä.

Ei ole vaimon tapaista lähteä lomalle noin kylmäkiskoisesti. Olen miettinyt mikä vaimon mieltä voisi mahdollisesti painaa, mutta lähdön hetkellä vältteli katsekontaktia muuten paitsi sanoessaan että tarvitsee aikalisän eikä ole pettänyt. Ap

Tää on hyvä Ap. Vielä pari kommenttia ja sit toteat, että vaimo on joskus ollut uskoton jne. ja sitten ketju jatkuukin hyvänä naisten haukkumisketjuna 👍

Vaimo ei ole ollut uskoton enkä sen puoliin minäkään. Ap

Sinähän et voi faktapohjalta puhua kenenkään muun, kuin itsesi uskottomuudesta yhtään mitään. Kaikki muu on pelkkää arvailua.

Jätti sen sian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä oli puhevälit, osaat sanoa, mistä aiheesta te olette viimeiseksi jutelleet. Se voi toimia vihjeenä vaimosi lähdölle. Kerro siis meille.

Toissapäivänä puhuttiin vihkivalojen uusimisesta ja kysyin haluaako vaimo uuden sormuksen nykyisen rinnalle, mutta ei kuulemma halunnut ja odotti innoissaan valojen uusimista. Sitten vaan pakkasi laukut ja lähti kylmästi. Ap

Kuulostaa vähän epäuskottavalle

M46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Tämä on se tilanne, jota en halua kokea enää koskaan elämässäni ja siksipä en halua parisuhdetta.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

En olekaan yksin. En vaan halua parisuhdetta.

Koira vai kissako sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko supermustasukkainen?

Olen keskusteleva, en mustasukkainen. Huolestun herkästi. Ap

Miten ilmaiset ja viestit toisille huolestumista?

Kumpikaan meistä ei ole suora ja olemme vuosien aikana oppineet sen ettemme voi lukea toistemme ajatuksia vaan asioista on keskusteltava. "Pahimmat" riidat ovat ilmenneet sulkeutumisena ja tilanteesta poistumisena ilman huutamista mutta mitään tällaista ei ole vuoden aikana ollut ja näistäkin on päästy yli keskustelemalla kahdestaan. En tukahduta toista vaan kuuntelen ja ilmaisen huoleni halaamalla vaimoa, laittamalla viestiä ja milloin mitenkin. En kuitenkaan kyttää ja meillä on yhteiset sovitut säännöt pettämisen suhteen. Viimeksi eilen illalla laitoin vaimolle viestiä ja ilmaisen että olen huolissani hänestä ja haluan puhua kunhan vaimo on valmis. Ap

Ettei vaan olisi käynyt niin, että diskuteeraamalla olet väsymättömästi vääntänyt asiat sinulle mieluisiksi. Vaimosi on joutunut taipumaan ja pitkine tuntosarvineen joutunut vastaamaan aina niin, että sinä et "huolestuisi".

Ihan vaan mietin, että kuinka paljon vaimo on joutunut kaventamaan omaa elintilaansa sillä, että sinä "huolestut" tai haluat keskustella asioista (jotta asiat olisivat sinun mielesi mukaan). Kuinka monta asiaa on jäänyt vaimolta tekemättä, kuinka monta kivaa asiaa on lipunut ohitse, kuinka monta ovea on sulkeutunut tai jäänyt ulottumattomiin, ihan vain koska sinä huolestut. Asiat voivat olla yllättävänkin pieniä, ja varsin viattomia, mutta kasaantuessaan varmasti katkaisevat kamelin selän. Jos vaimo on joutunut olemaan joka helvetin asiasta selitysvelvollinen ja joutuu täydellisen aukottomasti selittämään joitain asioita sinulle, vaikka vaimo ei olisi edes voinut asiaan vaikuttaa. 

Ihan vaikka jo tällainen skenaario: normaalisti vaimolla ruokakaupassa kestää x minuuttia. Kaupassa vaimo näkee kivan paidan, mutta hän ei voi sovittaa sitä, koska aikataulu pettää. Hän ei halua enää, eikä jaksa enää selitellä ja vakuutella sitä, että miksi reissulla kesti. Sitä hän ei koskaan saa tietää, että olisiko paita ollut kiva vai ei. Vaate roikkuu aikansa rekissä, sitten alerekissä, kunnes sitä ei enää ole. Jonkun mielestä vaimon kokema mielipaha on varmasti aika mitätön, ja tuskin vaimostakaan mikään järin suuri. Mutta jos sama teema jatkuu jatkumattomana lankana joka asiassa, alkaa vuosien mittaan väsyä siihen ja alkaa oma elämä kummasti houkuttamaan. Jos jonain päivänä hän voisi itse päättää, mitä tekee. 

Lähtiessään tuskin jäisi enää hirveästi keskustelemaan.

Tämä  on kuvio, jota näkee niin miehillä kuin naisilla parisuhteissa. Itseään kannattaa jäädä välillä tutkiskelemaan, keskustelenko aidosti vai taivuttelenko toisia oman näkökulmani taakse?

Juu, eihän tuo missään nimessä sukupuolisidonnaista ole.

Tuollaista kokeneena vielä sitten tuossa on se hauskuus, että jos alistunut osapuoli saa kakistettua, että olisi halunnut tehdä sitä tai tuota, niin sitten diskuteeraaja toteaa, että no mennään ja toteutetaan se yhdessä.

Ja sitten mennään yhdessä katsomaan sitä rekkiä, missä sitä paitaa ei enää ole. Turha reissu, toista itkettää ja nielee tappiotaan. Ja diskuteeraaja saattaa rähistä turhasta reissusta ja kummastella toisen outoja mielihaluja, tai ylipäätään epärealistisia toiveita. Että mennään oikein katsomaan sellaista paitaa, jota ei ees ole, halooo!!!! Mutta jos parisuhde vaatii vaateostoksia, niin ruvetaan käymään mekaanisesti vaikka viikoittain jotain rättejä katsomassa, oli tarvetta tai ei. Koska vaimo "tahtoo". 

Ja kappas niin,  vaimo hiljaa mielessään toteaa, että on parempi olla sanomatta mitään jatkossa, jotta asiat eivät olisi vielä kahta huonommin. Diskuteeraaja marttyroi ja katsoo uhrautuvansa parisuhteensa eteen, kun käydään yhdessä vaatekaupoilla, vaikkei millään haluaisi. 

Aika auttaa ajatusten kokoamisessa ja eri näkökulmissa. Ehkä juttelu kaverin kanssa tai jonkun fiksun voi auttaa, kun joku aidosti ymmärtää. Ajattele että tuo oli poikkeustapaus, kaikki naiset eivät häivy ja katoa, vaan hoitavat asiat erilailla. Syitä eroon voi olla, jotkut pystyvät ne ilmaisemaan tai myöhemmin - katoaminen yleensä jättää kysymyksiä, joihin itse vastaa jos toinen ei. Maailmassa on vielä elämää muuallakin kuin toisessa, vaikka toinen oli koko maailma, paitsi jos tajuaa että oli toisessa huonotkin puolet - ei vain se ihannekuva jalustalla. On näkökulmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä oli puhevälit, osaat sanoa, mistä aiheesta te olette viimeiseksi jutelleet. Se voi toimia vihjeenä vaimosi lähdölle. Kerro siis meille.

Toissapäivänä puhuttiin vihkivalojen uusimisesta ja kysyin haluaako vaimo uuden sormuksen nykyisen rinnalle, mutta ei kuulemma halunnut ja odotti innoissaan valojen uusimista. Sitten vaan pakkasi laukut ja lähti kylmästi. Ap

Väkivaltainen suhde tullut päätökseen. Vaimo joutunut valehtelemaan, että AP ei sekoa.

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Tämä on se tilanne, jota en halua kokea enää koskaan elämässäni ja siksipä en halua parisuhdetta.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Ihmisen on hyvä osata olla myös yksin.

Parisuhteenne elinkaaret ovat syystä tai toisesta ajautuneet eri kohtiin. Sinun elinkaaresi on keskikohdassa mutta vaimosi kohdalla suhteenne elinkaari on laskusuunnassa. Sitä ei tiedä, nouseeko hänen se vielä samalle tasolle kuin sinun elinkaaresi. Sinulla on myös varastossa enemmän rakkautta kuin vaimollasi. Siksi ero sattuu sinuun enemmän.

Ihmisen päätökseen taustalla on aina jokin syy. Se voi olla hyvinkin epälooginen jopa käsittämätön muille. Ensiksi pitäisi saada tuo suhteesta lähdön syy tai syyt selville ennen kuin suhdetta voi alkaa paikkaamaan - jos se on vielä pikattavissa, tai ainakin ymmärtämään lähdön syyt.

Onko jotain eron merkkejä ollut aiemmin sittenkin ilmassa, jotka mahdollisesti kertovat, miksi vaimosi lähti?

Minä minä minä. Kuule, kyllä ihan oikeasti on ihmisellä oikeus lähteä "noin vaan". Tiedän että on yllättävän paljon niin miehiä kuin naisiakin jotka ei sitä tajua, joilla jotenkin vaan sakkaa päässä siinä kohtaa kun pitäisi tajuta että muut ihmiset, myös se puoliso, on ihan oikea ihminen omine tarpeineen ja haluineen, ja ennenkaikkea saa ja voi tehdä omalla elämällään ihan mitä haluaa. Vaikka kävellä ulos avioliitosta kun se ei enää kiinnosta.

Sinä voit huutaa vaikka maailman tappiin asti että se on väärin ja näin ei voi tehdä, mutta sillä ei ole käytännössä mitään väliä. Kun toinen päättää lähteä, ainoa mitä sinä voit tehdä on se että alat järjestellä elämääsi sen mukaan että se on nyt lähtenyt ja sen mukaan mennään.

Taas joku pirkko säveltää ja nyt hykertelee valkoviinilasinsa ääressä.

Vaimo on huomannut tykkäävänsä (myös) tytöistä. Osallistuiko Prideen?

Sillä oli parempaa kiikarissa, sellaisia naisten kiintymys on kuin tuuliviiri. Itsellä kävi samoin 5 vuoden jälkeen ilmoitti että muuttaa pois ilman mitään varoituksia. Ilman riitelyä tai että olisi kertonut mitään syytä. Noin vain.

Minkä verran teet kotitöitä? Miten huomioit vaimoasi? Hän on miettinyt tätä pitkään.

Onko aloitus provo? Miten voi lähteä 8:n vuoden jälkeen, jos teillä on kerran mennyt hyvin kaikki, ilman juttelua siitä missä on ongelma.

Oletko sosiopaatti jota piti lähteä karkuun henkensä uhalla?